Aloitetaan huipulta. Kävin Salibandyliigan avausmatsissa Classic-Oilers. Tapahtumapaikkana Tampere Areena.
Classicin ottelutapahtuma on hyvä. Kaikki tietävät sen. Katsojia on koko maailman mittakaavassakin paljon. Vaikka kirjoitan blogiani posin kautta, niin Suomen salibandyn ottelutapahtumien ykkösestä tekisi mieli löytää edes jotakin valitettavaa. Keksitään siis sitä heti alkuun.
Alkushow’ssa meni tällä kertaa valojen ja alkuvideon suhteen vähän jotakin teknisesti pieleen. Ilma hallissa alkoi käydä monen mielestä ikävän trooppiseksi loppua kohti. Siinä valittamisen aiheet.
Oikeasti kyse kuulemma oli yksinkertaisesti siitä, että hallin ilmastointi ei poikkeuksellisessa säässä ollut ihan optimaalisesti säädetty. Yleensä sisäilma hallissa on ollut hyvä. Entäs ne pienet alun tekniset kämmit sitten? Nehän toki korjataan jatkossa. Mutta lohduttavaa, että edes Classic ei onnistu aina kaikessa!
Sitten kehuihin. Classic osaa järjestää ottelutapahtuman. Pelipaikka, jonka omistaa yksityinen taho, tuntuu äkkiseltään kuin luodulta salibandyotteluun. Tosiasiassa hallin muokkaaminen ottelutapahtumaan vaatii puolen päivän työn. Classic-päällikkö Pasi Peltola kertoo, että ottelupäivän talkoot alkavat klo 8. Mukana ottelutapahtuman järjestämisessä on pelistä riippuen 60-120 vapaaehtoista seuraihmistä, Classic Familyn jäseniä, kuten heidät tunnetaan. Eivätkä talkoot pääty, kun ottelu päättyy illalla ennen yhdeksää.
Ottelutapahtuma näyttää nykyisellään valmiilta ja liki loppuun asti kehitetyltä. Myös Peltola sanoo, ettei mitään suuria uudistuksia ole lähiaikojen suunnitelmissa. Ainoana selvänä rakenteellisena heikkoutena hallissa hän näkee aitioiden puutteen. Yhteistyökumppanit ovat Passo Peltolalle juuri niin tärkeitä kuin niiden pitääkin olla, ja niinpä heille tarjotaan aitioiden sijaan paljon muuta: oma Classic Klubi-tila & tapahtuma ennen peliä ja erätauoilla sekä oma katsomonosa pelin aikana. Pelin aikana Klubi-katsomossa ei olla statisteja, vaan otetaan äänekkäästi kantaa kentän tapahtumiin välillä kriittisesti, välillä taas omille hurraten.
Myös tavikset viihtyvät Tampere Areenalla ja ovat hyvin pelissä mukana. Tämänkertaista poikkeuksellista kuumuutta ja kosteutta lukuun ottamatta kukaan jututtamani katsoja ei osannut sanoa, mitä he parantaisivat ottelutapahtumassa.
Katsomoa riittää molemmilla kentän pitkittäissivuilla ja toisessa päädyssä. Katsomon joka osasta näkee pelin hyvin. Kuulutus, musiikki & taukoshow toimivat ja myös kuuluvat joka puolelle. Halli on ottelun aikana juuri oikean kokoinen: ahdasta ei ole, mutta ei myöskään ylisuuren tilan kolkkoutta. Perheiden pienimmäisillä on tilaa säntäillä edestakaisin ja leikkiä omia leikkejään, käydä treffaamassa vaikka Panda-maskotteja sitten kun paikallaan istuminen alkaa kyllästyttää. Ja lapsiperheitä Classicin peleissä on todella paljon.
Classicin kotipelejä kutsutaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa nimellä Festarit. Mitä se nyt sitten käytännössä tarkoitti? Areenalla oli festarilava, jossa tv-julkkis Sami Hintsanen haastatteli Nico Saloa, Petteri Nykkyä ja Passo Peltolaa. Aivan loistavia, lyhyitä ja ytimekkäitä haastatteluja. Itse en tätä tv-julkkista tuntenut – aukko sivistyksessä – mutta muut varmaan tunsivat. Joka tapauksessa hän oli osaava, hauska & innostunut tekemisestään ja pelistä, myös julkisen esiintymisensä ulkopuolella.
Ensimmäisen ottelun perusteella ”Festarit” ei siis tarkoita mitään kovin kummallista, mutta silti tai juuri siksi uskon, että se on teemana toimiva. Toisin kuin ehkä takavuosina liigakenttiä kiertänyt sirkus-teema, jossa ainakin paikoin haukattiin vähän liian iso pala ottelusta kertaheitolla. Peltola tosin kertoo, että jatkossa Festari-lavalla tullaan näkemään myös laulua, bändejä ja muita esiintyjiä. Arvaisin, että Classic-tapahtuman mittakaavassa tämäkin tulee toimimaan, ihan joka paikassa välttämättä ei toimisi.
Parkkitilaa Tampere Areenalla on aivan yllin kyllin: aivan vieressä vähintään 1000 autolle. Jos Hakametsässä sattuu olemaan lätkämatsi samaan aikaan, niin silloinkin salibandykatsojille on varattu ilmainen osa samasta parkkialueesta, joka Ilveksen tai Tapparan katsojille on maksullinen.
Ottelussa on kaksi Classicin pyörittämää kahviota, toinen yläkerrassa, toinen alakerrassa. Molemmissa näkee talkoissa yleensä Classicin naisten edustusjoukkueen pelaajia, jotka ovat kuin asiakaspalvelun ammattilaisia. Kahvilan valikoima on laaja, ja hinnat ovat kiitettävän näkyvästi ja isosti esillä. Yläkerran kahvion yhteydessä on kahviotuotteiden lisäksi myynnissä laaja valikoima seuran fanituotteita.
Väliaikaohjelmana Classic tarjosi tällä kertaa 1. puoliajalla sambaryhmän esityksen ja junnujen pelin. Toisella tauolla nähtiin uusi junnujen peli. Lisäksi alkushow ja erätauot sisälsivät edellä mainitut Salon, Nykyn ja Peltolan haastattelut Festari-lavalla. Vaikka vilskettä ja vipinää ympäri hallia riitti tauoilla, näytti siltä, että aivan poikkeuksellisen moni todella katsoi erätaukoesitykset joko poistumatta paikaltaan tai yläkerran kahviotiloista käsin.
Ottelun käsiohjelmakin oli vaativaan makuuni. Se kertoi kaiken oleellisen. Oman joukkueen pelaajat ja pelit esitellään värillisessä taitetussa A4:ssä, jonka liitteenä on vastustajajoukkueen tiedot, kiitettävästi ajantasaisina.
Yleisö ei ihan villeimmästä päästä päästä Tampere Areenalla kauden avausottelussa ollut, mutta suomalaisessa mittakaavassa tunnelma oli toki hyvä. Yleisö lähti alusta lähtien kuuluttajan yllyttämänä mukaan rytmikkäisiin taputuksiin/läpsytyksiin. Jännittävän ottelun loppua kohden yleisökin alkoi sitten olla yhä enemmän, monipuolisemmin ja äänekkäämmin mukana pelissä.
Rytmisoittajat katsomossa antoivat kivasti rytmiä taputuksiin. Monimutkaisempia rytmimusiikkinumeroita oli nyt vähemmän kuin joskus aikaisemmin. Mieltäni piristi kauden avauksessa myös 8-henkinen nuorten miesten kannattajaryhmä, joka ajoittain sai chänttinsä hyvin raikaamaan.
”Oi lerssi, oi lerssi / miksi olet niin löysä / oi lerssi?”, raikui useampaan otteeseen. Samaan aikaan tosin Oilersin otteet kentällä näyttivät usein kaikkea muuta kuin löysältä.
Sen lisäksi, että kannattajaryhmällä oli ns. omaa hauskaa, he saivat välillä rytmiorkesterin avittamana yleisönkin hienosti mukaan kotijoukkueen kannustamiseen.
Mistä muut voisivat Classicin ottelutapahtumassa ottaa mallia?
– Panostaminen VIP-vieraisiin
– Valtava ja pitkäjänteinen vaivannäkö tapahtuman eteen
– Perhekeskeisyys
– Harkittu oheisohjelman ja otteluteemojen käyttö/sisältö
– Noin sata Classic-lippua heilui katsomossa
– Seurahenki, yhteisöllisyys
FAKTAA
Tapahtumapaikka: Tampere Areena, Tampere.
Parkkitilaa 200 m:n säteellä: 1000 autolle
Saavutettavuus yleisillä kulkuneuvoilla: Bussilla pääsee 100 m:n päähän
Katsomokapasiteetti: 2500
Katsojia Oilers-pelissä 18.9.2015: 1342
Katsojakeskiarvo 2014-15 (runkosarja): 1200
Pääsyliput (Lippupalvelun ennakkomyynnissä palvelumaksu 1,50-2,50 €/lippu):
Aik. 15 €; ottelukohtaisia tarjouksia (esim. 5 €:n ale S-etukortilla; Oilers-pelissä sai ostaa seuraavan pelin lipun puoleen hintaan)
Opiskelija/eläkeläinen: 10 €
Nuori (7-15-v.): 7 €
Perhelippu (2 aik. + 1-3 nuorta): 32 €
Kausikortti: 130 € (tarjouksessa 90 €).
Lippuvihko 20 kpl: 265 €
Makkara: 2 €
Kahvi: 2 €
Pillimenu: 1 €
Virvoitusjuoma: 3 €
Alkoholitarjoilu: Ei ottelutapahtumassa, mutta samassa hallissa olevan keilahallin ravintolassa.
Hallin omistaja: yksityinen
Tapahtuman toteuttajat: omasta seurasta, poislukien VIP-klubin tarjoilu
Vapaaehtoisia tapahtumajärjestelyssä: 60-120
Videokuvaa Classic-Oilers -ottelun festareista
Maalijuhlaa Classicin tapaan:
Kuvat: Tero Töyrylä & Topi Naskali
Vaikka ottelutapahtuma olisi miten hyvä, yleisömäärä ei kasva jos päätuote ei ole kunnossa. Väitän että sähly liiga ei ole mielenkiintoinen. Laji on harrastepohjainen ja rahat on vähissä, kärkijoukkueilla on vähän ja muilla ei juuri mitään. Tämä aiheuttaa sen että kärkijoukkueiden pelit ei oikein jaksa kiinnostaa. Ei minua kiinnosta voittaako Classic tepsin 10-3 vai 11-5, en ainakaan suostu siitä maksamaan euroakaan. Jääkiekossa tilanne on toinen, esim. nousija kookoo napsii pisteitä kovalla tahdilla, samoin fudiksessa on mielenkiintoisia pelejä.
Proffan kanssa samaa mieltä. Sitten kun kritisoit, kyseisen lajin tiimoilta kuuluu aina kommentit että mollaajat taas liikkeellä. Kritiikki tuo kehityksen!
Soittorasian musta lauantai huomenna olisi kyllä syytä tsekata huomenna liigan ulkopuolelta!
Artikkeli käsitteli Classicin ottelutapahtumaa, joten Proffan kommenttia – oli se sitten aiheellinen tai ei – en lähde kommentoimaan. Suomi on vapaa maa ja katsomaan saa mennä katsomaan vaikka uppopalloa jos siltä tuntuu.
Vuosikausia erään pääkaupunkiseudun salibandyseuran kuvioissa mukana olleena voin vain todeta, että olemme vuosia seuranneet sitä mitä Tampereella Classicin toimesta tapahtuu kun kyse on ottelutapahtuman kehittämisestä.
Siitä suuri kiitos Classicille ja tsemppiä jatkolle …. laji tarvitsee teitä ja tällaista kehittämistä!
Kaikesta ei voi tykätä eikä tarvikkaan. Täältä löytyy kans yks inhokki, suomalainen potkupallo. Melkoinen vippipaketti pitäs tarjota et minut sais tuhlaamaan elämästäni 2 tuntia tämän takia. Oli sit kyseessä huuhkaajat tai veikkausliiga
No jos saa inhota, niin emmä kyllä lätkää mene kattomaan, vaikka maksettais. Joo on tiukkoja matseja, niin kun ei nykyään siinnä lajissa oo suomen liigan pelaajien taitotaso riittävän hyvä. Ennen jaksoi katsoa, nykyään ei pysty. Jokereita ehkä, no joo en kyll sitäkään–> pienentäkää vaikka ekaksi veskan kamoja ja katotaan sitten. Meijän harrastelajin peleissä sentään tulee maaleja ja tapahtuu. Ei sitten tarvii poikien leikkiä tappelua, jotta saataisiin jotain viihdearvoa, muuten kuivaan toimintaan… mutta yhä vain mun mielipide. Potkupalloa taasen mä kyllä katon!
Classicin toimi vie salibandyä eteenpäin ja jossain vaiheessa kenties sählyssäkin on ammattilaisia. Hienoa työtä ja ei muutakuin eteäpäin.
Kritiikki ei tuo kehitystä.
Sitä tuo konkreettinen kehitysehdotus tai -ajatus, joka toteutetaan.
Se, että voivotellaan rahojen vähyydestä ei vie asioita mihinkään suuntaan. Eipä täällä pohjantähden alla rahoilla leveile moni muukaan hieno urheilulaji. Fiksulla vapaaehtoistyöllä voidaan kuitenkin luoda ihmeitä.
Classic on mainio esimerkki muille seuroille tapahtuman kehittäjänä ja on myös urheilullisesti hyvin hoidettu seura.
Perheet näyttävät olevan hyvin edustettuna mikä takaa jatkuvuutta myös tulevaisuuden katsomoissa.
Lapset ja miksei myös vanhemmat katsojat kaipaavat oikeata syötävää mikä on puute kaikilla seuroilla jos et ole ns. Vip
Jääkiekossa oli näin myös 90-luvulla mutta nykyään on tarjonta on parantunut huomattavasti meille tavallisille katsojille varsinkin suuremmissa halleissa.
Ruotsissa on kuulemma ruokatarjontaa myös salibandyssä. Milloin meillä Suomessa? Jos töitä tehtäisiin tämän eteen niin uskoisin että myös seurojen tuotot kasvaisivat ja katsojien viihtyvyys paranisi josta voisi seuraa positiivinen kierre.
Proffa ihmettelen, että mikäli salibandy lajina tuntuu sinusta noin vastenmieliseltä, mitä ylipäätään teet tällä foorumilla? Sanasotaa et ainakaan toistaiseksi saanut aikaiseksi.
Itse seuraan mielelläni paikan päältä katsottuna lajia kuin lajia, on siinä aina eri tunnelma kun näkee livenä.
Hyvä blogi. Jään mielenkiinnolla odottamaan uutta.
JZ. Olet tainnut ymmärtää sen, mitä kritiikillä tarkoitetaan, aivan täysin väärin.
Tuo sinun väitteesi kuuluu oikeasti näin: perustelematon kritiikki ei tuo kehitystä, kehittävä kritiikki tuo.
Kritiikki ei itsessään ole pahasta, vaan nimenomaan oikeaan aikaan annettuna ja oikealla tavalla perusteltuna, se nimenomaan vie toimintaa eteenpäin. Ei siis tyyliin näin: ”Näkemättä sontaa!”
Olin itsekin katsomassa peliä paikanpäällä Tampere Areenalla, mutta olen kirjoittajan kanssa eri mieltä siitä, että tuo ”8-henkinen nuorten miesten kannattajaryhmä” olisi lajin ja katsomokulttuurin kannalta mitenkään tervetullut ilmiö salibandyn pariin. Poikien huutelu kuulosti ajoittain jopa täysin siltä, miltä junttimaisimmat uhoajakannattajat kuulostavat jääkiekon liigapeleissä. ”SININEN JA VALKOINEN. MEIDÄN VÄRI! ON YKSI AINOA! OO-OO-OO.” tai jotain sinnepäin. Aivan käsittämättömän urpoa touhua.
Itse olen aina ihaillut salibandy-yleisöä, koska se on vaikuttanut sivistyneeltä, ja katsojat ymmärtävät sen, mitä jääkiekon fanikannattajat eivät tunnu ymmärtävän, että vastapuolenkin pelaajat ja fanit ovat vain ihmisiä. Uholla harvoin saavutetaan yhtään mitään. Kysykää vaikka Petteri Nykyltä. 😛
”Mä en haluu hävitä noille. Tänään. Huomenna. EN IKINÄ!” Tämä surullisen kuuluisa tv:stä tuttu jääkiekon liigamainos kertoo kaikessa naurettavuudessaan juuri sen, mistä suomalaisen jääkiekon fanikulttuurissa on kyse. Kyse ei ole omien rakastamisesta, ja rakkaudesta omaan joukkueeseen, vaan enemmän kuin rakastetaan omia, vihataan vastustajia. Ja tämä on sellainen ilmiö, että sen soisi pysyvän kaukana salibandyn sivistyneiltä lehtereiltä. Olkoonkin, että kyllä elämää ja meteliä saa katsomossa pitää, mutta vähemmällä uholla kiitos. Parempi voittaa, taidollisesti. Niin se on aina ollut, uholla harvoin saavuttaa mitään.
(Erityiskiitos Classicin pelissä olleelle rumpuryhmälle! Juuri noin! Sen kaltaista fanittamisen pitääkin olla! Siinä rakkaus omia kohtaan todella näkyi ja kuului!)
Erinomainen juttusarja! Juuri tämänkaltainen kehitys parantaa myös entisestään hyvää Pääkallo.fi-sivustoa. Töyrylä on takuuvarmasti täysin oikea henkilö tämän juttusarjan tekemiseen, sile näkemystä aiheeseen löytyy! Jos vain energiaa riittää – ja tuntuu riittävän – toivoisin mukaan muutaman spesiaalitapauksen liigan ulkopuolelta: Soittorasian mainitsema Musta Lauantai, Hämeenlinnan paikallistaisto D1varissa ja kirjoittajalle varmasti tuttujen SBS Wirmon ja FBC Turun ottelutapahtumat. Vertailussa pärjäisivät varmasti useimmille liigajengeille. Keep up good work!
Jos Classicin naisten edustusjoukkue pitää kioskia miesten ottelun aikana, pitääkö miehet vuorostaan naisten pelin aikana? Epäilen.
No niin, palaute kritiikkiini oli heti hyökkäävä näillä laji kiihkoilijoilla. Te ette edes ymmärtäneet tekstini pointtia. Väännetään vielä rautalangasta jos menis perille. Classicin hyvä ottelutapahtumien kehittäminen menee hukkaan, kun samalla säbäliiga organisaatio ei pysty kehittämään tuotettaan samaan tahtiin. Tähän kritiikkiin olisi yksi parannusehdotus => liiga antaa kaikille seuroille enemmän taloudellista tukea => kaikki seurat kehittyy. Meniköhän nyt perille!
ZJ, jos nyt noin kovasti rautalankaa kaipaat, niin täsmennetään ”PELKKÄ kritiikki ei tuo kehitystä”. Ymmärsit kuitenkin varmaan mitä tarkoitin.
Ja ihan suoraan sanottuna, jos kritiikin kärki on luokkaa ”ei oo tarpeeks rahaa” ja se rakentava osa tyyliä ”liiton pitäis antaa lisää rahaa”, niin ois kyllä ansainnu jo vähän terävämpääkin vittuilua osakseen! 😀
Sanon vain, että ”ei oo tarpeeks rahaa” ei ole kritiikkiä ollenkaan, vaan se on vastaus johonkin. Ja ”liiton pitäis antaa lisää rahaa” on lähinnä vain ratkaisuehdotus, joka tulee taholta itseltään. Ei kritiikkiä siis sekään.
Kritiikki voi parhaimmillaan tuoda kehitystä, koska se oikealla tavalla ”onkeen otettuna” johtaa niihin toimiin, joilla toimintaa kehitetään.
Oletko sattunut seuraamaan noita kiekkoliigan yleisömääriä (lähinnä vrt esim hallin kapasiteetti & aiempien vuosien lukemat)? En menisi sanomaan että sielläkään homma on ihan kuosissa.
Ja nimimerkille Posilla: nuo asiat tulevat aika pitkälti pelipaikan fasiliteeteista eli varsinaista ruokamyyntiä on missään pienemmissä urheilutapahtumissa (noin 1000 katsojaa) suhteellisen vaikea meillä järjestää