Aloitetaan huipulta. Kävin Salibandyliigan avausmatsissa Classic-Oilers. Tapahtumapaikkana Tampere Areena.

Classicin ottelutapahtuma on hyvä. Kaikki tietävät sen. Katsojia on koko maailman mittakaavassakin paljon. Vaikka kirjoitan blogiani posin kautta, niin Suomen salibandyn ottelutapahtumien ykkösestä tekisi mieli löytää edes jotakin valitettavaa. Keksitään siis sitä heti alkuun.

Alkushow’ssa meni tällä kertaa valojen ja alkuvideon suhteen vähän jotakin teknisesti pieleen. Ilma hallissa alkoi käydä monen mielestä ikävän trooppiseksi loppua kohti. Siinä valittamisen aiheet.

Oikeasti kyse kuulemma oli yksinkertaisesti siitä, että hallin ilmastointi ei poikkeuksellisessa säässä ollut ihan optimaalisesti säädetty. Yleensä sisäilma hallissa on ollut hyvä. Entäs ne pienet alun tekniset kämmit sitten? Nehän toki korjataan jatkossa. Mutta lohduttavaa, että edes Classic ei onnistu aina kaikessa!

Sitten kehuihin. Classic osaa järjestää ottelutapahtuman. Pelipaikka, jonka omistaa yksityinen taho, tuntuu äkkiseltään kuin luodulta salibandyotteluun. Tosiasiassa hallin muokkaaminen ottelutapahtumaan vaatii puolen päivän työn. Classic-päällikkö Pasi Peltola kertoo, että ottelupäivän talkoot alkavat klo 8. Mukana ottelutapahtuman järjestämisessä on pelistä riippuen 60-120 vapaaehtoista seuraihmistä, Classic Familyn jäseniä, kuten heidät tunnetaan. Eivätkä talkoot pääty, kun ottelu päättyy illalla ennen yhdeksää.

Ottelutapahtuma näyttää nykyisellään valmiilta ja liki loppuun asti kehitetyltä. Myös Peltola sanoo, ettei mitään suuria uudistuksia ole lähiaikojen suunnitelmissa. Ainoana selvänä rakenteellisena heikkoutena hallissa hän näkee aitioiden puutteen. Yhteistyökumppanit ovat Passo Peltolalle juuri niin tärkeitä kuin niiden pitääkin olla, ja niinpä heille tarjotaan aitioiden sijaan paljon muuta: oma Classic Klubi-tila & tapahtuma ennen peliä ja erätauoilla sekä oma katsomonosa pelin aikana. Pelin aikana Klubi-katsomossa ei olla statisteja, vaan otetaan äänekkäästi kantaa kentän tapahtumiin välillä kriittisesti, välillä taas omille hurraten.

Myös tavikset viihtyvät Tampere Areenalla ja ovat hyvin pelissä mukana. Tämänkertaista poikkeuksellista kuumuutta ja kosteutta lukuun ottamatta kukaan jututtamani katsoja ei osannut sanoa, mitä he parantaisivat ottelutapahtumassa.

Katsomoa riittää molemmilla kentän pitkittäissivuilla ja toisessa päädyssä. Katsomon joka osasta näkee pelin hyvin. Kuulutus, musiikki & taukoshow toimivat ja myös kuuluvat joka puolelle. Halli on ottelun aikana juuri oikean kokoinen: ahdasta ei ole, mutta ei myöskään ylisuuren tilan kolkkoutta. Perheiden pienimmäisillä on tilaa säntäillä edestakaisin ja leikkiä omia leikkejään, käydä treffaamassa vaikka Panda-maskotteja sitten kun paikallaan istuminen alkaa kyllästyttää. Ja lapsiperheitä Classicin peleissä on todella paljon.

Classicin kotipelejä kutsutaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa nimellä Festarit. Mitä se nyt sitten käytännössä tarkoitti? Areenalla oli festarilava, jossa tv-julkkis Sami Hintsanen haastatteli Nico Saloa, Petteri Nykkyä ja Passo Peltolaa. Aivan loistavia, lyhyitä ja ytimekkäitä haastatteluja. Itse en tätä tv-julkkista tuntenut – aukko sivistyksessä – mutta muut varmaan tunsivat. Joka tapauksessa hän oli osaava, hauska & innostunut tekemisestään ja pelistä, myös julkisen esiintymisensä ulkopuolella.

Ensimmäisen ottelun perusteella ”Festarit” ei siis tarkoita mitään kovin kummallista, mutta silti tai juuri siksi uskon, että se on teemana toimiva. Toisin kuin ehkä takavuosina liigakenttiä kiertänyt sirkus-teema, jossa ainakin paikoin haukattiin vähän liian iso pala ottelusta kertaheitolla. Peltola tosin kertoo, että jatkossa Festari-lavalla tullaan näkemään myös laulua, bändejä ja muita esiintyjiä. Arvaisin, että Classic-tapahtuman mittakaavassa tämäkin tulee toimimaan, ihan joka paikassa välttämättä ei toimisi.

Parkkitilaa Tampere Areenalla on aivan yllin kyllin: aivan vieressä vähintään 1000 autolle. Jos Hakametsässä sattuu olemaan lätkämatsi samaan aikaan, niin silloinkin salibandykatsojille on varattu ilmainen osa samasta parkkialueesta, joka Ilveksen tai Tapparan katsojille on maksullinen.

Ottelussa on kaksi Classicin pyörittämää kahviota, toinen yläkerrassa, toinen alakerrassa. Molemmissa näkee talkoissa yleensä Classicin naisten edustusjoukkueen pelaajia, jotka ovat kuin asiakaspalvelun ammattilaisia. Kahvilan valikoima on laaja, ja hinnat ovat kiitettävän näkyvästi ja isosti esillä. Yläkerran kahvion yhteydessä on kahviotuotteiden lisäksi myynnissä laaja valikoima seuran fanituotteita.

Väliaikaohjelmana Classic tarjosi tällä kertaa 1. puoliajalla sambaryhmän esityksen ja junnujen pelin. Toisella tauolla nähtiin uusi junnujen peli. Lisäksi alkushow ja erätauot sisälsivät edellä mainitut Salon, Nykyn ja Peltolan haastattelut Festari-lavalla. Vaikka vilskettä ja vipinää ympäri hallia riitti tauoilla, näytti siltä, että aivan poikkeuksellisen moni todella katsoi erätaukoesitykset joko poistumatta paikaltaan tai yläkerran kahviotiloista käsin.

Ottelun käsiohjelmakin oli vaativaan makuuni. Se kertoi kaiken oleellisen. Oman joukkueen pelaajat ja pelit esitellään värillisessä taitetussa A4:ssä, jonka liitteenä on vastustajajoukkueen tiedot, kiitettävästi ajantasaisina.

Yleisö ei ihan villeimmästä päästä päästä Tampere Areenalla kauden avausottelussa ollut, mutta suomalaisessa mittakaavassa tunnelma oli toki hyvä. Yleisö lähti alusta lähtien kuuluttajan yllyttämänä mukaan rytmikkäisiin taputuksiin/läpsytyksiin. Jännittävän ottelun loppua kohden yleisökin alkoi sitten olla yhä enemmän, monipuolisemmin ja äänekkäämmin mukana pelissä.

Rytmisoittajat katsomossa antoivat kivasti rytmiä taputuksiin. Monimutkaisempia rytmimusiikkinumeroita oli nyt vähemmän kuin joskus aikaisemmin. Mieltäni piristi kauden avauksessa myös 8-henkinen nuorten miesten kannattajaryhmä, joka ajoittain sai chänttinsä hyvin raikaamaan.

”Oi lerssi, oi lerssi / miksi olet niin löysä / oi lerssi?”, raikui useampaan otteeseen. Samaan aikaan tosin Oilersin otteet kentällä näyttivät usein kaikkea muuta kuin löysältä.

Sen lisäksi, että kannattajaryhmällä oli ns. omaa hauskaa, he saivat välillä rytmiorkesterin avittamana yleisönkin hienosti mukaan kotijoukkueen kannustamiseen.

Mistä muut voisivat Classicin ottelutapahtumassa ottaa mallia?
– Panostaminen VIP-vieraisiin
– Valtava ja pitkäjänteinen vaivannäkö tapahtuman eteen
– Perhekeskeisyys
– Harkittu oheisohjelman ja otteluteemojen käyttö/sisältö
– Noin sata Classic-lippua heilui katsomossa
– Seurahenki, yhteisöllisyys

FAKTAA
Tapahtumapaikka: Tampere Areena, Tampere.
Parkkitilaa 200 m:n säteellä: 1000 autolle
Saavutettavuus yleisillä kulkuneuvoilla: Bussilla pääsee 100 m:n päähän
Katsomokapasiteetti: 2500
Katsojia Oilers-pelissä 18.9.2015: 1342
Katsojakeskiarvo 2014-15 (runkosarja): 1200
Pääsyliput (Lippupalvelun ennakkomyynnissä palvelumaksu 1,50-2,50 €/lippu):
Aik. 15 €; ottelukohtaisia tarjouksia (esim. 5 €:n ale S-etukortilla; Oilers-pelissä sai ostaa seuraavan pelin lipun puoleen hintaan)
Opiskelija/eläkeläinen: 10 €
Nuori (7-15-v.): 7 €
Perhelippu (2 aik. + 1-3 nuorta): 32 €
Kausikortti: 130 € (tarjouksessa 90 €).
Lippuvihko 20 kpl: 265 €
Makkara: 2 €
Kahvi: 2 €
Pillimenu: 1 €
Virvoitusjuoma: 3 €
Alkoholitarjoilu: Ei ottelutapahtumassa, mutta samassa hallissa olevan keilahallin ravintolassa.
Hallin omistaja: yksityinen
Tapahtuman toteuttajat: omasta seurasta, poislukien VIP-klubin tarjoilu
Vapaaehtoisia tapahtumajärjestelyssä: 60-120

Videokuvaa Classic-Oilers -ottelun festareista

Maalijuhlaa Classicin tapaan:

Kuvat: Tero Töyrylä & Topi Naskali