”Huomasitko, että pelattiin just ylivoimaa?” mestari kysyy pojalta. Poika punastuu nolona. Hän pelaa ensimmäisiä pelejään miesten liigatasolla 16-vuotiaana. Kokenut mestari kysyy tämän kysymyksen, kun mestari ja poika tulevat vaihtoon. Ei hän ollut sitä huomannut. Innokkaana säntäili hyökkäyspäässä ja ihmetteli, kun pääsi pommittelemaan vasemmasta laidasta ihan vapaasti miesten tasolla. Mestaria naurattaa. Ja muitakin joukkuekavereita.

Mestarista tulee muutaman vuoden päästä joukkueen päävalmentaja. Hän jakelee pojalle oppia kuin omalle lapselleen. ”Katso kuinka Mihu pelaa, pää ylhäällä koko ajan, joka tilanteessa”, kuuluu neuvot. Mihu on hieman poikaa vanhempi, ja he pelaavat yhdessä junioreissa. Mihu on luonnonlahjakkuus ja käsittämättömän hyvä vaikka vasta aloitti lajin. Poika oppii peli peliltä paremmin pelaamaan ja kasvaa joukkueensa runkopelaajaksi. Hetken päästä mestari vaihtaa maisemaa ja lähtee toiseen joukkueeseen valmentamaan. Tämäkös poikaa harmittaa. Mihusta tulee myös mestari. Maailman paras monta kertaa.

Vuoden päästä mestari houkuttelee pojan perässään uuteen seuraan. Ensimmäistä kertaa muutto toiseen kaupunkiin. ”Nyt on kova nippu kasassa”, mestari kertoo. Mestarin apuvalmentaja on myös mestari. Amu nimeltään.

Poika tutustuu Amuun heti ensimmäisenä yhteisenä iltana. Mestari on puhunut Amun ja pojan kotiinsa lapsenvahdeiksi, kun itse lähtee joukkueensa kanssa viettämään kauden päätöstä illallisen merkeissä. Amu on voittanut valmentajana jo mestaruuksia ja hänestä tulee myöhemmin Suomen menestynein valmentaja, jos palkintokaappiin katsotaan. Tätä poika ei osaa aavistaa. Juttelee niitä näitä ja Amu kertoo omia näkemyksiään lajista. Mielenkiintoista ja opettavaa. Hauska mies tuo Amu, ja hauska ilta.

Ensimmäisellä kaudellaan uudessa joukkueessa poika voittaa mestaruuden joukkueensa kanssa. Pojan kanssa samassa ketjussa pelasi myös tuleva mestari, Aksu. Mestarivalmentajat osasivat asiansa ja joukkue voitti. Mestari on myös miesten maajoukkueen valmentaja. Yllättäen mestaruuden jälkeen poika saa kutsun maajoukkueeseen. Soittajana kukapa muukaan kuin itse mestari. Edessä on kotikisat Suomessa ja loppuottelu on tarkoitus pelata Hartwall Areenalla. Kaikki tapahtuu niin äkkiä.

MM–kisojen jälkeen poika palaa mestaruushuumassa ja MM-hopea kaulassaan takaisin kotikonnuilleen. Kaikki kävi niin äkkiä. Nyt on otettava aikalisä. Siviilipuoli ei oikein lähtenyt uudessa paikassa rullaamaan ja koti-ikävä yllätti. Kotona vietetään yksi kausi, mutta sen jälkeen mestari jälleen soittaa. Poika lähtee takaisin tuttuun joukkueeseen. Siellä oli hyvä pelata.

Mestari on valittu miesten maajoukkueen päävalmentajaksi. Salibandyssä käynnistyy hänen johdollaan uusi aikakausi. Poika muistaa mestarin sanat jostain alkuajoilta, ”Olisi mukavaa päästä valmentamaan sellaista joukkuetta, jossa ei tarvitsisi miettiä pelitapaa pelaajien kunnon mukaan.” Poika ajattelee, että nyt mestarilla on varmaankin viimein sellainen joukkue, jossa pelaajat ovat hyvässä kunnossa.

Maajoukkuevalmennuksen myötä mestari ei voi toimia seurajoukkuevalmentajana. Mestari Aksu siirtyy päävalmentajaksi ja mestari jää kakkosvalmentajaksi. Joukkueelle on kuitenkin ihan sama mitkä ovat valmentajien tittelit. Roolit ovat selvät. Aksu kertoo pojalle, että ”sen verran on nyt jääty jälkeen muista, että lenkille mars”. Aksu juoksuttaa poikaa ja muita joukkuetovereita läpi kauden. Vaativa valmentaja. Mutta työ tuottaa tulosta. Mestarit luotsaavat joukkueen jälleen mestareiksi. Aksu toteaa finaalien jälkeen medialle, että ”tämä oli joukkueen mestaruus. Ilman hyviä pelaajia et voi voittaa.” Totta. Joukkue oli timanttia.

Hyvästä kaudesta huolimatta poikaa ei nyt valita maajoukkueeseen. Mestari jatkaa maajoukkueen kanssa ja tulee voittamaan parin vuoden päästä lajin ensimmäisen maailmanmestaruuden. ”Mahtava valmentaja”, poika ajattelee mestaruuden jälkeen.

Poika suuntaa joukkueensa mestaruuden jälkeen jälleen uudelle paikkakunnalle. Sinne hänet on houkutellut uusi valmentaja ja tuleva mestari, Tommy. Poika on tuntenut Tommyn jo teiniajoista. Kävivät pelailemassa samoissa seurakunnan peleissä. Tommy on muuttanyt toiselle puolelle Suomea, perustanut sinne salibandyseuran ja nostanut sen liigaan. Tommy on aina ollut luotettava mies. Yhteisillä pelivuoroilla Tommy paukutteli sentterinä. Hän oli aina kovakuntoinen ja voitonhimoinen. Valitsi yleensä joukkueeseensa ja kenttäänsä parhaat pelaajat, jotta voitti. Näin Tommystä tuli mestari myös valmentajana. Hän on aina nähnyt ketkä pelaajat osaavat voittaa. Valmentamisen lisäksi hänestä tuli myös mestarimanageri.

Mestari Tommy ja poika eivät voita yhdessä mitään. Pojalle tapahtuu henkilökohtainen tragedia siviilielämässään. Hän muuttaa tämän jälkeen jälleen kotikonnuilleen. Pojasta ei löydy enää virtaa pelaamiseen, ja hän miettii valmentamista. Niin monta hyvää valmentajaa on ollut 15 vuoden liigamatkalla, että jotain on mestareilta jäänyt mieleen.

Muuttonsa jälkeen poika pääsee sattuman kautta kasvattajaseuransa valmentajaksi, heti päävastuuseen. Hän ymmärtää kuitenkin pian, ettevät rahkeet vielä riitä päävalmentajaksi. Avuksi poika pyytää jälleen tulevan mestarin, Sepon. Seppo ottaa päävalmentajan vastuun, ja poika pääsee opiskelemaan valmentamista uuden mestarin alaisuudessa. Seppohan on valmentanut lähes yhtä kauan kuin poika on elänyt.

Yhteistä matkaa Sepon kanssa kestää kaksi vuotta. Sitten pojan takki on tyhjä. On aika hengähtää ja kasata elämä. Seppo voittaa muutaman vuoden päästä seuran ensimmäisen Suomen mestaruuden.

Syksyllä 2015 poika kirjoittaa blogia Pääkallo.fi–nimiseen julkaisuun. Se antaa hienon mahdollisuuden palata menneisyyteen ja muistella näitä hienoja mestareita. Niitä jotka antoivat kaikkensa pojan kehittymisen eteen niin pelaajana kuin valmentajanakin. Pojalla on täydellisen kiitollinen olo siitä, että on saanut viettää pelaaja- ja valmentajauransa näin hienojen miesten seurassa. Näistä mestareista tulevalla kaudella Amu valmentaa Viikinkejä, Aksu Oilersia, Tommy SPV:tä ja Seppo Happeeta. Ja itse päämestari, se jolla on ollut suurin vaikutus pojan koko salibandyuraan, ja joka on jollain tavalla kulkenut koko matkan rinnalla – hän palasi juuri takaisin Suomeen valmentamaan ja Tampereen Classiciin. Hän täytti tänä vuonna täydet 50 vuotta. Paljon onnea Petteri Nykky!

Tuleville mestareille tiedoksi. Joku näistä viidestä mestarista nostaa jälleen pokaalin ilmaan ensi keväänä isolla areenalla.