Olen eri yhteyksissä purnannut usein sitä, miksi itse pelistä puhutaan niin vähän. Tarkennetaan – miksi pelistä puhutaan niin ympäripyörein ja subjektiivisin kielikuvin.
”Meillä loppui jalka kolmannessa erässä.”
”Hävittiin kaksinkamppailut.”
”Passivoiduttiin johtoasemassa liikaa.”
Tuttuja lauseita valmentajien presseistä ja kommenteista otteluiden jälkeen. Tuttuja lauseita myös pelaajille valmentajien erätaukopuheissa. Ja nämä lauseet ei oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Tiedän itsekin, että pelin jälkeen ei aina löydy sitä tyhjentävintä analyysiä, mutta silloin on parempi jättää ympäripyöreydet sanomatta.
(Pelaajat huom. mikäli näitä lauseita kuulet, on suuri mahdollisuus (vaiko uhka?) sille, että valmentajallasi ei ole minkäännäköistä käsitystä miksi tilanne on se kuin se on ja mitä siellä kentällä tapahtuu. Hälytyskellot soimaan sanoista ”aktiivinen”, ”aggressiivinen”, ”tahtotila” jne.)
Salibandy pelinä on hyvin yksinkertainen, mutta yksinkertainen ja helppo eivät ole synonyymejä. Kokonaisuus muuttuu helpommin käsiteltäväksi kun määritelmät ovat selkeät ja yhtenäiset. Tämän jälkeen valmentaja voi puhua joukkueelleen (ja mielellään myös medialle) eksaktia ”salibandykieltä” epämääräisyyksien sijaan.
—
Pelin vaiheiden määrittely
Salibandyssä, kuten monessa muussakin joukkuepalloilulajissa, pelissä on selkeät vaiheet. Nämä vaiheet tulee määritellä, jotta valmentaja pystyy puhumaan joukkueelleen selkeää ja konkreettista valmennuspuhetta.
Pelin vaiheet ovat:
1. Hyökkääminen
2. Joukkue muuttuu hyökkäävästä puolustavaksi = negatiivinen tilanteenvaihto
3. Puolustaminen
4. Joukkue muuttuu puolustavasta hyökkääväksi = positiivinen tilanteenvaihto
Näiden vaiheiden tulee nivoutua loogisesti yhteen – mitä korkeammalla tasolla pelataan, sitä saumattomammin. Peli on jatkumo.
Hyökkääminen
Kaikki ne toimenpiteet, joita joukkue suorittaa silloin kun sillä on pallo hallussaan, luokitellaan vaiheen ”Hyökkääminen” alle. Käytännössä joukkue hyökätessään joko pyrkii rakentamaan peliä (luodakseen maalintekopaikan) tai – luonnollisesti – tuossa maalintekopaikassa, pyrkii maalintekoon ampumalla palloa kohti maalia.
Maalintekopaikat, pelitavasta riippuen, kasaantuvat useammin tietyille pelaajille, mutta maalinteko ei silti ole yksinomaan esimerkiksi hyökkääjien vastuulla. Näin ollen myös maalinteko on joukkueen tehtävä.
Toki voi argumentoida, että joskus joukkueen ei ole edes tarkoitus hyökätessään tehdä maalia, vaan ennemminkin puolustaa pelivälineellä. Tämä ei vaikuta kuitenkaan määrittelyyn selkeyden vuoksi.
Puolustaminen
Kaikki ne toimenpiteet, joita joukkue suorittaa silloin kun sillä ei ole palloa hallussaan, luokitellaan vaiheen ”Puolustaminen” alle. Käytännössä joukkue puolustaessaan joko pyrkii häiritsemään vastustajan pelinrakennusta (ja maalintekopaikan luomista) tai lopulta estämään maalinteon esim. peittämällä laukauksen tai maalivahdin torjunnalla.
Niinikään puolustaminen on koko joukkueen yhteinen tehtävä. Hyökkääjien merkitys erityisesti vastustajan pelinrakentamisen häirinnässä on merkittävä ja voidaan sanoa, että hyökkääjät ovat aina ensimmäisiä puolustajia.
Tilanteenvaihdot
Hetki, jolloin pallo joukkueena voitetaan tai hävitään, on nimeltään tilanteenvaihto. Kumpikin pelaava joukkue on tällöin hetkellisesti epäorganisoituneessa tilassa ja sen tulee sopeuttaa toimintaansa joko hyökkääväksi tai puolustavaksi joukkueeksi.
Positiivinen tilanteenvaihto (engl. positive transition) voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun maalivahti torjuu vastustajan laukauksen ja pallo on maalivahdin hallussa. Maalivahti voi joko käynnistää nopean vastahyökkäyksen, tai rauhoittaa peliä ja pitää yllä pallokontrollia antamalla ns. helpon syötön omalle pelaajalleen.
On huomattava, että positiivinen transitio ei ole yhtä kuin vastahyökkääminen (tai pelin kääntäminen). Positiivinen transitio on se hetki, jolloin joukkue muuttuu puolustavasta hyökkääväksi. Joukkue voi tällöin valita ratkaisukseen joko vastahyökkäyksen tai sitten se ryhtyy kontrolloimaan pelivälinettä.
Negatiivinen transitio (engl. negative transition) voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun peliväline menetetään laukauksen seurauksena. Riippuen joukkueen pelaajien sijoittumisesta, joukkue voi päättää aloittaa voimakkaan paineistuksen tai sitten se uudelleenorganisoituu vetäytymällä. Negatiivisissa transitioissa pyritään usein käyttämään myös ns. taktista rikettä, joka mahdollistaa joukkueen rauhallisen uudelleenorganisoitumisen.
Salibandyssä pelinä tapahtuu tilanteenvaihtoa lukuisia kertoja. Tilanteenvaihto kestää tapahtumana vain ehkä 1-2 sekuntia, mutta nämä lyhyet sekunnit ovat pelin kannalta usein ratkaisevia hetkiä. Sitä ratkaisevampia, mitä korkeammalla tasolla pelataan.
Tilanteenvaihtojen tehokkaaseen pelaamiseen vaikuttaa voimakkaasti joukkueen organisoituminen tilanteenvaihtohetkellä. Mikäli esimerkiksi hyökkäyspelaaminen on ollut sitä kuuluisaa ”luovaa”, negatiivisessa tilanteenvaihdossa joukkueen pelaajille kohdistuu kohtuuton (kuuluisan) ”reagoimisen” vaade, sillä pelaajat voivat olla sijoittuneina missä tahansa ja miten tahansa. Vaikka yksi pelaaja ”reagoisi” joukkuetta edistävällä tavalla, ei ole mitään takuita että neljä muuta kenttäpelaajaa pelaavat ns. samaa peliä.
—
Ei ”oikeaa” tapaa pelata
Salibandyssä, kuten tuskin missään muussakaan joukkuepalloilulajissa, ei ole olemassa ns. ”oikeaa pelitapaa”. Jokaisella valmentajalla on jokaiseen pelin vaiheeseen omat ajatuksensa ja mieltymyksensä.
Joukkue A esimerkiksi voi haluta pitää pelivälinettä selvästi enemmän hallussaan kuin vastustaja. Se pyrkii voimakkaan pallokontrollin luonnollisesti rakentamaan maalintekotilanteita, mutta myös minimoimaan negatiiviset tilanteenvaihdot. Loogisesti ajateltuna voimakkaaseen pallokontrollipyrkimykseen kuuluu myös vastaparina korkean prässitason puolustaminen, tavoitteena voittaa peliväline mahdollisimman nopeasti itselle takaisin.
Perinteisessä katsannossa vastustajiin suhteutettuna vain keskimääräistä taitavampi ryhmä voi pelata voimakasta pallokontrollisalibandyä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan myös kokemattomampi tai taidollisesti kevyempi ryhmä voi maksimoida oman tuloksensa voimakkaan pallokontrollin avulla.
Joukkue B taas luovuttaa mielellään pallokontrollin vastustajalleen. Se pyrkii pitämään viisikkonsa erittäin tiiviisti organisoituneena satsaten omiin positiivisiin tilanteenvaihtoihinsa voimakkaasti. Loogisesti ajateltuna positiiviset transitiot pyritään tällöin viemään aina suoraviivaisesti loppuun, jotta joukkue ei ajaudu kontrolloimaan pelivälinettä tai toisaalta että se altistuisi mahdollisimman vähän negatiivisille tilanteenvaihdoille.
Tämän tyyppinen pelitapa on usein mielletty ns. ”altavastaajan” pelitavaksi, mutta myös taitava ja kokenut ryhmä voi luonnollisesti hakea maksimaalista tulosta pelaamalla yllä kuvatulla tavalla.
—
Loogisuuden vaatimus
Ei ole oikeaa tai väärää pelitapaa. On luonnollisesti kullekin joukkueelle sopivampia ja epäsopivampia pelitapoja, mutta yhtä kaikki, usea eri tapa voi tuoda tuloksen. Äärimmäisen tiiviissä ja kurinalaisessa puolustamisessa on niin ikään jotain hyvin esteettistä ja kaunista, vaikka se joskus tylsäksi mielletäänkin.
Mikä ikinä valmentajan näkemys pelin eri vaiheista sitten onkin, luonnollisena vaatimuksena tulee kuitenkin olla eri vaiheiden loogisuus suhteessa toisiinsa. Joukkueen pelinrakentaminen voi esimerkiksi tuottaa jatkuvasti tilanteita, joissa viisikko on voimakkaasti ns. levällään. Tällöin voimakas paineistaminen negatiivisissa tilanteenvaihdoissa ei ole looginen, eikä tuloksen kannalta järkevä ratkaisu, sillä vastustajan on liian helppo löytää tyhjää tilaa epäyhtenäisen viisikon keskeltä.
Tämän loogisuuden vaatimuksen myötä on esimerkiksi erittäin vaativaa pelata samaan aikaan sekä a) hyvin suoraviivaista eteenpäin suuntautuvaa salibandyä että b) pallokontrollia. Hyvin suoraviivaiseen pelitapaan on myös haastavaa rakentaa toimivaa korkean prässitason puolustuspelaamista erityisesti negatiivisten tilanteenvaihtojen yhteyteen, sillä kova vauhti asettaa viisikon yhteistyölle ja etäisyyksien pitämiselle tiiviinä todella suuret vaatimukset.
Yllä mainittu esimerkkipelitapa mielletään usein sinä ”nopeana ja aktiivisena salibandynä” ja se onkin viihdyttävää katseltavaa tilanteenvaihtojen seuratessa toisiaan ja juoksuvauhdin kasvaessa korkeaksi. Tällainen salibandy ei kuitenkaan todennäköisesti palvele ainakaan taidoiltaan tai kokemukseltaan kevyempää joukkuetta, sillä mikäli maalintekopaikkoja syntyy paljon, usein se kokeneempi vastustaja on edellä.
—
Konkreettisempaa lajipuhetta kiitos
”Meiltä loppui jalka kolmannessa erässä.”
”Hävittiin kaksinkamppailut.”
”Passivoiduttiin johtoasemassa liikaa.”
Näitä toivoisi lukevansa aina vaan vähemmän ja vähemmän, sillä kuten mainittu, ne eivät tarkoita viime kädessä yhtään mitään. Konkreettiset syyt sille, miksi se ”jalka loppui kolmannessa erässä” löytyy yleensä pelistä, pelin harjoittelun loogisuudesta ja pelitapavalinnoista. Ei siitä, juokseeko vastustaja keskimäärin Cooperin testissä 3150 metriä sinun jengisi 3100 metriä vastaan.
—
Otan tavaksi suositella kirjoitukseni loppuun jotain laadukasta kirjaa valmentamisesta kiinnostuneille. Aloitetaan todella kovalla paketilla.
Lukuvinkki: ”Pep” – Marti Perarnau
Ihan kiva että määritellään, mutta en ihan saa kiinni mitä tässä haetaan. Pitäisikö valmentajan siis pressissä vaihtaa ”passivoiduttiin johtoasemassa liikaa” luentoon tilanteenvaihdoista, tai alkaa selitellä ”jalan loppumista” treenikauden tekemisillä? Mitä lisäarvoa se tuo?
Aika sekalainen teksti ja ei vastaa alkuperäistä teesiäsi. Mikä oli siis pointti?
Teksti oli sitä tavallista valmentaja jargonia. Ei mitään uutta asiaa mitä ei halleilla liikkuessa kuulisi.
No annetaan seuraavalle kirjoitukselle vielä mahdollisuus vaikka pelkään pahoin että sen lukeminen on hukkaan heitettyä aikaa.
Olikohan tässä kirjoituksessa jotakin opittavaa tai uutta? Tulee vaikutelma, että kaveri luulee koko muun maailman olevan tietämätön. Jos joku kirjoittaa fysiikkatestituloksista jotakin, ilmeisesti ihan tosissaan Kytöhonka kuvittelee kirjoittajan ajattelevan pelin ytimen olevan cooperin testissä. Kytöhonka, seuraavassa kirjoituksessa älä aliarvioi lukijoita tai muita kirjoittajia.
Paljon tekstiä ja ihan suomen kielellä, mutta lukemisen arvoista sisältöä kovin vähän. Tekstistä ei avaudu, mikä on ollut tämän kirjallisen tuotoksen viestinnällinen tavoite ja sisällöllinen sanoma. Sekö on tärkein sanoma lukijalle, jos valmentaja toteaa pelinjälkeen ” Passivoiduttiin johtoasemassa liikaa”, niin ota jalat alle ja vaihda uuteen joukkueeseen, jossa on selkokielisempi valmentaja, vai ota jalalla enemmän askelia pelikentällä ja ole aktiivisempi?
Tervehdys ja kiitos lukemisesta! Vastaan yhteen aiheelliseen kysymykseen:
”Aika sekalainen teksti ja ei vastaa alkuperäistä teesiäsi. Mikä oli siis pointti?”
Ihan totta, vielä ei menty itse peliin kovin vahvasti, vaan avattiin määritelmät. Pohdin, että kun kirjoituksissani jatkossa käytän mm. näitä edellä mainittuja termejä, nämä on hyvä avata alkuun, jotta lukija tietää mitä tarkoitan milloinkin. Sillä, vaikka termit sitten monelle tuttuja hallien käytäviltä olisikin, niitä käytetään sekalaisesti ja kukin hieman omalla tavallaan. Yhtenäinen kieli ja määritelmät ovat tärkeitä kaikessa toiminnassa, jossa tarkoitus on kehittää ja kehittyä.
Perttu
Sorry, tähän piti myös vastata.
”Sekö on tärkein sanoma lukijalle, jos valmentaja toteaa pelinjälkeen ” Passivoiduttiin johtoasemassa liikaa”, niin ota jalat alle ja vaihda uuteen joukkueeseen”
Ei oikeastaan, vaan silloin voi vaikka valmentajalta kysyä mitä hän tarkoittaa passivoitumisella, mitä pelin vaihetta ja mitä toimintoja – että päästään konkretiaan kiinni. ”Passivoiduttiin liikaa” -lausunto esimerkiksi antaa kyllä pelaajalle jonkinlaisen yleisen ajatuksen siitä, mitä valmentaja ajattelin tapahtuneen, mutta miten tätä jatkossa parannetaan tai miten vältetään, siihen tuo ei vastaa.
Valmennuskielessä on paljon ”höpinää” tahtotiloista, aggressiivisuudesta, raikkaudesta ja niin edelleen – kuvailevia termejä, jotka eivät lopulta joko tarkoita mitään, tai voivat tarkoittaa jokaiselle ihmiselle eri asiaa. Kun puhutaan pelin vaiheista ja konkreettisista tapahtumista niiden sisällä, päästään aidosti pureutumaan mahdollisiin ongelmakohtiin ja auttamaan sekä kehittämään pelaajia. Ja valmentaja kehittyy siinä itsekin. Ja silloin meillä on ehkä vähän ajan päästä myös parempaa peliä.
Kiitos Perttu, kun avasit hieman lisää ja se selkeytti tekstiäsi! Eiköhän tuosta jotain tartu mukaan.
Pitkä oli tarina, mutta en kyllä mielestäni kovin viisastunut sen luettuani. Ei silti, jatkoa vaan ihmeessä, kaikki salibandyaiheinen uppoaa kyllä.
Jos vaikkapa Amu/Nykky/tms. kirjoittaisi jotain vastaavaa, niin porukan kannattaisi lukea ajatuksella. Kytöhongan valmennusnäytöt on teoriassa varmaan ihan ok, mutta käytännössä aika ohuet. Eli ilmeisesti vahvaa teoreettista osaamista ei ole saatu puristettua joukkueen käyttöön pelikentälle ainakaan tulosten valossa. Usko omaan osaamiseen on kuitenkin korkealla, se on pääasia.
Olipa sekavaa tekstiä, mutta toisaalta tästä voi myös aistia TPS:n nykyisen pelillisen ahdingon. Jos Perttu oli Vilanderin oppi-isä, niin ei mikään ihme, että peli on sekaisin. Valmentajan pitää pystyä sanomaan yksinkertaisesti ja konkreettisesti pelin aikana mitä pitää muuttaa. Tällainen filosofinen jargoni ei auta pelin aikana.
” Joskus joukkueen ei ole edes tarkoitus hyökätessään tehdä maalia, vaan ennemminkin puolustaa pelivälineellä.” Tähän tuntuu kiteytyvän koko TPS:n nykyinen peli. Yritetään tehdä jotain, mikä ei vaan sovi joukkueelle.
”Meiltä loppui jalka kolmannessa erässä.” on mielestäni ihan helvetin hyvä kommentti silloin kun ei vaan pysytty vastustajan pelitemmossa mukana. Pitäisikö tätä muka hienostella kommentoimalla, että meidän pyrkimys pelata pitkiä hitaita hyökkäyksiä, joilla oli tarkoitus pitää vastustaja poissa pallosta, epäonnistui, koska vastustaja oli yksilötasolla taitavampi ja me olimme liikkeessä kokoajan jäljessä. Vai olisiko tämäkin taas jargonia?
Tepsin pelejä katsellessa olen ihmetellyt johtuuko surkea tulos siitä, että seurassa vuodesta toiseen opetaan pelaamaan väärällä tavalla vai kaikkien lahjakkaiden maalintekijöiden päästämisestä muihin seuroihin? Eikö sekin ole joku negatiivinen transiittiö?
Positiivisiin transitioihin voimakkaasti panostaminen olikin siis joukkue B:llä vastahyökkäyspelaamista, eikä vain se pieni hetki kun valinta pelin jatkamisen rytmistä tehdään? Vai mitä tarkoittaa voimakas panostaminen? Toivoisin pientä esimerkin näyttöä vaikkapa twitterissä; ”oli positiivinen ja intensiivinen vastustaja”, ”Hautamäki rytmitti ja pisti av-nelikon tekemään valintoja”. Itse näen ison eron siinä puheessa, mitä annetaan ns. ulos ja mitä sisään joukkueeseen. Pääasia että joukkueen sisällä puhuttu luo yhteisen ymmärryksen, jolloin ei joka erätauolla tarvi puhua kuin juuri noilla vähän kliseisilläkin lausahduksilla. Jos toimittajaa kiinnostaa, voi hän esittää tarkentavia kysymyksiä, ei vastuu siitä ole valmentajalla.
Kiitos Puppo! Juuri näin pitää ottaa löysempään puheeseen kiinni! Kyllä, ajoin takaa juuri sitä, että joukkue B panostaa positiivisiin tilanteenvaihtoihin voimakkaasti juuri siinä mielessä, että sen tavoitteena on rakentaa maalipaikat ennen kaikkea vastahyökkäysten avulla.
Täällä Sveitsissä en ole toistaiseksi kovin kiinnostunut vastustajien tekemisistä enkä ole nähnyt pelaavan aiemmin – mutta hyvä palaute myös tästä. Otan koppia.
Mitä tulee Hautamäen rytmittämiseen, twittisarjahan jatkuu näin: ”Sitä ennen helppo puolustaa – tuossa 3v2 -tilanne maalin edessä. Siinä mielessä epäonnistunut Happeen pelaaminen kun Hautamäkeen ei tullut painetta ja Mahlberg jäi merkkaamatta.”
Twitterin merkkimäärä rajoittaa joskus monipuolista analyysiä, mutta tässä hain takaa sitä, että TPS:n ylivoima ei onnistunut muodostamaan ylivoimatilanteita tuon ylivoimapelin sisään ennen Hautamäen tilannetta. Hautamäen rytmittäminen tarkoittaa tässä sellaista hidastamista, pallon pitämistä, jolloin Happeen maalin eteen muodostuikin 3v2 -tilanne ja puolustajille valintatilanne. Happeelta vielä siinä mielessä kehnosti pelattu tuo tilanne, että aluealivoiman lisäksi a) Hautamäkeen jäi paine antamatta ja/tai b) Mahlberg silti merkkaamatta. Tilanne syntyi nopeasti eikä helppo pelata onnistuneesti – puolustava joukkue joutui tekemään päätöksiä lyhyessä ajassa ja päätti tällä kertaa tuon tilanteen väärin.
Joukkueen sisäinen kielihän on toki kaiken a ja o valmentajalle suhteessa pelaajiin. Kliseiset lauseetkin voi toimia, mutta jos oikein halutaan toimintaa kehittää ja oman viestin läpimenoa parantaa, tuolloin nuo kliseet tulisi olla määritelty joukkueelle harjoituksissa. Näin ei ihan aina ole.
Mitä tulee julkiseen puheeseen, juuri sinunkin pari jatkokysymystä minun esimerkkilauseisiin laittoi minut perustelemaan asian paremmin tai arvioimaan omaa viestiäni – syntyi syvenevää keskustelua, joka sataa isossa kuvassa lajin, valmentajien ja mikä tärkeintä, pelaajien laariin.
Kiitos siis tästä!
”Valmentajan pitää pystyä sanomaan yksinkertaisesti ja konkreettisesti pelin aikana mitä pitää muuttaa. Tällainen filosofinen jargoni ei auta pelin aikana. ”
Juuri näin pitää toimia – mutta ”pelataan nopeammin”, ”ei passivoiduta” jne jne – ei anna pelaajille mitään informaatiota ja tekee päinvastoin yksinkertaisista asioista vaikeampia. Olet täsmälleen oikeassa, että viesti tulee pitää simppelinä – selkeä termistö (tälläkin alalla) auttaa tässäkin viestinnässä.
Miksi joukkueen pitäisi alkaa ruotimaan omaa ”pelikirjaa” julkisesti lehdistötilaisuuksissa tai netissä? Sen allekirjoitan, että joukkueen omissa sisäisissä puheissa ja tekemisissä pelistä pitäisi pystyä puhumaan perustellusti.
Olen Perttu kanssasi samaa mieltä siitä, että jargoni ei vie tätä peliä eteenpäin. Nythän meillä on huippu-urheilujohtaja, joka on myös lajin ykkösmies valmentajien saralla koutsatessaan meidän ehdotonta lippulaivaamme, miesten maajoukkuetta. Hänet on monesti nähty palloilulajien maajoukkuevalmentajien kanssa palaveeraamassa ja mm. juuri lentopallon em-kisoissa ekskursiolla. Miten hän puhuu pelistä? Jargonia, taivastelua ja voivottelua. Ihastellaan kuinka lajirajojen yli osataan juoda kahvia ja hänelle jopa moikataan. Mitä viestiä sieltä on lajikentälle tullut? Toki pesti on vielä alkutekijöissään mutta näytöt tämän otsikon alla ovat todella heppoiset molempia toimenkuvia tarkasteltaessa. Laji kaipaa Perttu kaltaistasi keskustelun avaajaa, ei tällaista aidan takaa huutelijaa niinkuin minä, Puppo, olen.
Joku pyysi Kytöhonkaa olemaan aliarvioimatta lukijoita. Kuitenkin tilanne on se että suuri osa suomalaisista urheilutoimituksista aliarvioi lukijoitaan/katsojiaan joka ikinen kerta päästäessään pelaajien/valmentajien ympäripyöreät kommentit läpi presseissä.
Keskiverto pressissä pelaaja kuvailee tekemäänsä maalia ja valmentajalta kysytään miten peli meni, jaastaus on yleensä tasoa ”vastustaja juoksi kovempaa”. Kommentit toistetaan sanasta sanaan ja raportti on valmis.
Mitä lisäsisältöä tämä tuo ottelutapahtumaan? Ei mitään. Gert Remmel on Urheilulehdessä tuonut hienosti esille, miten vahvemman palloilukulttuurin maassa tällaiset latteudet eivät menisi läpi alimmankaan sarjatason pelin jälkeen.
Salibandy ei ole yksin ongelman kanssa, esim suomalaisessa futiksessa ja lätkässä on sama ongelma näkyvissä. Tässä voisikin olla salibandyn mahdollisuus nousta jopa johtavaan asemaan palloilukulttuurin eteenviejänä: sloganina voisi toimia vaikka ”Salibandy – No More Bullsh*t”
Ihmeen vihamielistä kommentointia Kytöhongan suuntaan tällä kommenttiosastolla. Jotenkin tuntuu, että vaikka miten tämä olisi ”valmentajajargonia, mitä joka hallilla kuulee”, niin kommentoijat eivät ole silti ymmärtäneet yhtään lukemaansa. Tokikaan tuskin on oikeutettua vaatia valmentajalta/pelaajilta pelikirjan syvällistä analysointia medialle tuoreeltaan pelin jälkeen, mutta ”hävittiin, koska oltiin jalalla huonompia” todellakin on kuulijan aliarvioimista. Kärjistetysti kas kun vastaus ei ole ”tehtiin vähemmän/enemmän maaleja kuin vastustaja”. Olisikin siis perusteltua peräänkuuluttaa edes jonkinasteista analyyttisyyttä ottelun lopputuloksen pohtimisessa. Lisää vaan tällaista!
Aika herkässä on minusta loukkaantumiskynnys jos tän langan kommentteja pitää nimettömän netin ihmemaassa vihamielisinä. Jos lukija ei ymmärrä tai koe saavansa lisäarvoa tekstistä, niin ihan OK on minusta sekin sanoa.
Oon itse samaa mieltä, että ei tää avaus vielä tarjonnut oikeastaan mitään, ja oon tuosta pelistä puhumisestakin vähän eri mieltä siinä, että joskus se latteuskin on vaan yksinkertaisesti ihan totta. Ja on mielestäni utopiaa vaatia pelaajilta kykyä tuottaa vaikka tappiomatsin jälkeen jotain syväluotaavaa viisautta, ellei kyseessä sitten ole poikkeuksellisen kokenut ja valveutunut yksilö. Kuvaavat termit palvelevat sitä mielestäni ihan hyvin, sillä niillä saa kuitenkin käsityksen siitä yleisöä usein eniten kiinnostavasta asiasta – miten peli eteni? Tarkempi pureutuminen jalan loppumisen syihin, passiivisuuteen tai merkkausvirheisiin käydään sitten treeneissä porukalla seuraavana päivänä, jos kompetenssi siihen riittää.
Mutta… vieläkin enemmän kaipaisin salibandyn parissa lausuntoihin ja esiintymiseen tunnetta ja persoonaa. Pelissä ei ole sponsorimiljoonia joten rohkeesti vaan suu auki ja tunnot tiskiin. Jos sitten tuleekin sanottua jotain tyhmää, niin siitähän syntyy sitten vaan keskustelua lisää. Lisää pöhinää, lisää intohimoa. Lisää kehitystä.
Ja kirjoittajalta toivoisin näihin teksteisin ehkä hieman tukevampaa meta-osuutta. Eli jotain kuvausta millaiseen juttusarja-viitekehykseen tämä liittyy ja miten palvelee niiden myöhempää ymmärtämistä. Näin tämäkin tulisi heti kättelyssä selväksi, eikä asiaa tarvitsisi ihmetellä kommenttiosiossa.
Niin ja ettei nyt jäisi mahdollisesti liian negatiivinen kuva tuostakin tekstistä, niin tarkennetaan vielä – ehdottoman positiivista, että bloggauksia nähdään tästäkin näkökulmasta! Ei muutakun lisää tulemaan, nyt kun baana on auki.
Otan lyhyesti tästä kiinni:
”Ja kirjoittajalta toivoisin näihin teksteisin ehkä hieman tukevampaa meta-osuutta. Eli jotain kuvausta millaiseen juttusarja-viitekehykseen tämä liittyy ja miten palvelee niiden myöhempää ymmärtämistä. Näin tämäkin tulisi heti kättelyssä selväksi, eikä asiaa tarvitsisi ihmetellä kommenttiosiossa.”
Ymmärrän palautteen. Rehellisesti voin kuitenkin todeta, että vaikka minulla on juuri tällä hetkellä 3-4 tekstiä yleisellä tasolla aihioina, ei minulla ole erityistä juttusarjaa mielessä. Päätin että en ryhdy rajaamaan aihettani tämän enempää – pyrin kirjoittamaan pelistä ja valmentamisesta ja yritän tuoda joihinkin asioihin ehkä hieman uutta näkökulmaa.
Mutta palaute on tervetullutta ja jos jollain on erityisiä toiveita aiheista, nekin otan mielelläni vastaan.
Eikö olis hienoa, jos pressejä joku oikeasti joskus katsoisi? Muutenkin kuin seuran kovimmat fanit ja osallistuvat joukkueet?
Ja jos sitten presseissä oikeasti avaisia taktisen puolen pääpointit ympäripyöreästi, siinä tuskin antaa seuraavalle vastustajalle vielä avaimia voittoon :). Lajille se voisi tehdä ihan hyvää ja laittaa ihan jokaista kuulijaa vähän miettimään asiaa. Eiköhän tavoite ole, että jokainen pelaajakin miettisi oikeasti mikä meni pieleen hävityn pelin jälkeen, eikä vain odota että valmentaja ensi treeneissä kertoo että syötelkää paremmin ja juoskaa kovempaa tai enemmän…