En minäkään sitten, vaikka johtoajatus blogissani on etsiä kaikista ottelutapahtumista ympäri Suomen jotakin opittavaa muille. Jouni Vehkaoja saa minut tuntemaan olevani väärässä. Olen aina tykännyt Oilersin ottelutapahtumasta.

Kävin Oilersin kotihallissa Tapiolan urheilutalolla kauden avausviikonloppuna. Peli Happeeta vastaan tarjosi jatkoaikoineen railakasta ja jännittävää salibandyviihdettä. Olen käynyt ko. hallissa Oilersin liigapeleissä monta kertaa kaudessa. Halli on ollut mieleeni, ja olen arvostanut sitä, että kiireesti työpäivän jälkeen Turustakin kiiruhtaneena on voinut luottaa siihen, että hallilla saa sen verran syödäkseen, ettei tarvitse eväitä ottaa mukaan, vaikka ei ehtisi pysähtyä matkalla.

No, nyt en saanut syödäkseni. Ikävä tuli Oilersin hodareita, mutta ei maailma hodarittomuuteen kaadu. Lähdin tyytyväisenä pelin jälkeen kotiin: kannatti maksaa tästäkin pelistä, ei vain pääsylipun verran, vaan ne bensat mitä turkulaisen Espoon reissu vanhalla Fordilla nielee.

Olen blogikirjoituksiini liittyen aina etu- ja jälkikäteen yhteydessä tapahtuman järjestäjiin, niin tälläkin kertaa. Vehkaojan kanssa yhteistä aikaa löytyi niukasti. Sekin vähä meni pitkälti Vehkaojan kuvatessa ottelutapahtumaansa voimasanojen kera niin negatiivisesti, että yritin kysellä, löytyisikö joku muu henkilö, jota kannattaisi jututtaa. Oilersin tapahtumista kun tulee seuralta kuitenkin etu- ja jälkikäteen positiivista, innostavaa matskua eri kanavista.

Jouni ei osannut sanoa ketään muuta. Ehdotin erästä, joka tuli mieleeni. Vehkaoja ei vastannut mitään. Tai no, kertoi hoitavansa 7-vuotiaiden kerhot ja ottelutapahtuman valot ja niin paljon muuta, että hänellä ei ole nyt enempää aikaa.

Juttelin kyllä paikan päällä muutaman tuntemani pitkän linjan Oilers-vaikuttajan kanssa. Toinen halusi laskea leikkiä siitä, kuinka huono oman seuran ottelutapahtuma on, toinen halusi puhua jalkapallosta.

Annetaan siis puheenvuoro Vehkaojalle:

Mitä sellaista ottelutapahtumassanne on, mistä muut voisivat ottaa mallia?
– Ei mitään.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia teillä on ottelutapahtuman kehittämiseksi?
– Ei tällä hetkellä mitään.

Okei. Vehkaoja pitää hallia ahtaana, vanhanaikaisena ja ulkoasultaan kulahtaneena, mutta näkee sentään plussaksi ison katsojakapasiteetin ja molemmin puolin kentän pitkittäissivuja sijaitsevat katsomot. Vaikka sivukatsomoista jääkin hiukan ärsyttävästi pari metriä kenttää näkemättä, tilat ovat ainakin minulle katsojana kelvanneet. Olen tykännyt myös tietystä historian havinasta vanhassa ”paljon nähneessä” hallissa. No, se havina on ehkä vain pääni sisäistä.

Halli valmistui 1970-luvun puolivälissä. Sen seiniltä voi tarkistaa Oilersin Suomen mestaruuksien lisäksi Espoon Hongan korismestaruudet ja Olarin Voimistelijoiden MM-mitalit. Samassa hallissa pelaavat Oilers ja Honka kauppasivat tänä vuonna yhteistä kausikorttia, mutta Vehkaojan mukaan yhtään ei mennyt kaupaksi.

Vehkaoja tuo esiin moneen otteeseen, että nykyisellään Oilers ei erityisemmin satsaa ottelutapahtumaan. Viimeisen vuoden aikana kehityskohteita ovat olleet uutuutena ottelutapahtumaisännyys yhteistyökumppaneille (viime kaudella 5 peliä) ja kioskitoiminta.

Kioskitoiminta? Entäs missä olivat nyt ne makkarat ja hodarit, joita sai oikein jonottaa vielä viime kaudella?
– Vanha kioskihenkilökunta jätti tehtävänsä. Ensikertalaisten kanssa oli pakko yksinkertaistaa kioskitoimintaa, kertoo Vehkaoja eikä lupaa, että hodarit palaisivat jatkossakaan valikoimiin.
– Tunti ennen peliä kävi ilmi, että kioskin uudet tytöt eivät osaa käyttää niitä laitteita.

Ei siis hodareita tänä vuonna Tapiolassa. Kioskitoiminnan yksinkertaistaminen todella näkyi erätauoilla. Kolmella kioskipisteellä, joille ennen piti oikein kiirehtiä jonottamaan erätauolla, sai nyt odotella kameran kanssa oikein urakalla, että sai kuvaan myyjien lisäksi joitakin asiakkaita. Pehmeä alku uusille kioskin myyjille, jotka kyllä aivan varmasti oppisivat sen hodarien teonkin.

Prioriteetit ovat selvät. Ottelutapahtumaan satsataan myöhemmin:

– Kaksi vuotta sitten lähdettiin siitä, että keskitetään voimavarat seuratoiminnan vakauttamiseen ja jäsenmäärän kasvuun. Nyt tilanne on hyvä sillä saralla, ja voimme seuraavaksi panostaa liigajoukkueen kehittämiseen. Lähitulevaisuuden tavoitteena on, että seurassa on yksi työntekijä, joka pääsee keskittymään ainoastaan liigajoukkueen brändin kehittämiseen, markkinointiin ja ottelutapahtumaan, taustoittaa Vehkaoja.

Sitä ennen toivotaan, että peli itsessään toisi väkeä katsomoon. Tähän asti ainakin minä olen poikkeuksellisen usein suunnannut Tapiolaan, en ensisijaisesti hodareitten takia, vaan hyvien pelien, Oilersin kiinnostavien peluripersoonien, hallin Turusta nähden hyvän sijainnin ja sen perushyvän toimivuuden takia. Vehkaoja manaa maan rakoon Oilersin viime kauden peliesitykset, mutta odottaa, että oman joukkueen peli olisi jatkossa merkittävä vetovoimatekijä katsojille.

– Pakko uskoa, että jos peli on hyvää ja menestystä tulee, niin ihmisiäkin tulee ottelutapahtumaan. Viime kaudella miesten peli oli sellaista kuraa, kauheaa katsoa, että en olisi itsekään maksanut otteluun pääsemisestä, toiminnanjohtaja sanoo.

Olen eri mieltä viime kaudella Tapiolassa katsomieni neljän Oilers-pelin perusteella, ja kyllä peleissä kävi kohtuullisen hyvin muitakin viime kaudella. Mutta annetaan Vehkaojan jatkaa:

– Liigapelejä ympäri Suomea koskeneessa kyselytutkimuksessa itse pelin merkitys nousi jopa yllättävän isoon rooliin katsojien viihtyvyyttä tarkasteltaessa. Pelaajien taito, asenne ja taistelutahto nousivat kyselyssä esille tärkeinä yksittäisinä tekijöinä.

Vehkaoja viittaa SSV:n toiminnanjohtajan Kaisa Tammisen laajaan tutkimukseen, jota ei ole viimeistelty julkaisumuotoon, mutta jonka aineisto löytyy Tammiselta ”yli viitenäkymmenenä excelinä”, kuten hän itse sanoo. Tämän kyselyn tuloksiin ja Tammisen mielenkiintoisiin ajatuksiin palaan tarkemmin myöhemmin tässä blogissani.

Kun toiminnanjohtaja tuntuu näkevän hallin lähinnä kasana ongelmia, kysyn uudesta hallista, jota koskevista suunnitelmista on uutisoitu syksyn mittaan.

– No, toivotaan, että siellä voisi vaikka sammuttaa valot ennen peliä niin, että aurinko ei paistaisi katsojien silmiin kun pelaajat tulevat kentälle. Ja toivotaan, että vaikka tutka ja maali mahtuisivat hallin oheistiloihin, toisin kuin nyt.

Katsojia kauden avauspelissä oli yllättävän vähän. Vehkaoja paljastaa, että 452:sta katsojasta vain 60 seuran omaa junioria.

– Se on hävettävän vähän.

Junnupuolen vähäisyys tosiaankin näkyi katsomossa verrattuna samana viikonloppuna näkemiini liigapeleihin Tampereella. Yhtään ainoaa Oilers-lippua en nähnyt heiluvan missään vaiheessa peliä. Kannustus oli tiukan asianmukaisesti ja säästeliäästi ajoitettua virkamiesmäistä taputtelua, joka kuitenkin kiihtyi ja vähän liioitellen aavistuksen villiintyikin ottelun kiihkeää loppua kohden.

Tapiolassa juhlitaan kotijoukkueen maalia:

Juttuttamani puoli tusinaa satunnaista katsojaa pitivät hallia ja tapahtumaa hyvänä. Yksi kaipasi itseni tavoin hodareita tai muuta suolaista, ja viisi kuudesta valitti katsojien vähyyttä ja/tai katsomotunnelman puutetta.

Mitään erätauko- tms. ohjelmaa en pelissä havainnut, mutta toiminnanjohtaja lupaa, että normaalisti tarjolla on Oilers-junnujoukkueen tauko-ottelu kutsuvierasjoukkuetta vastaan entiseen malliin.

Kuulutus ja äänentoisto Oilersin peleissä toimii, WC-tilat ovat väljät, otteluohjelma tyydyttää tarpeen ja uuden videotulostaulun myötä ottelukello ja tilannekin oli erittäin hyvin esillä molemmissa päädyissä.

Parkkitilaakin Tapiolassa on yllin kyllin. Vuosien takaa muistan kun parkkiin ajaessani minulta tiedusteltiin, olenko menossa katsomaan jääkiekkoa vai salibandyä. Jos olisin ollut Bluesin liigapeliin menossa, parkkeeraus olisi maksanut 5 euroa, Oilersin asiakkaana parkkipaikka oli ilmainen.

Julkisilla pääsee periaatteessa 300 metrin päähän. Aika työlästä pelissä käynti julkisten varassa taitaa kuitenkin olla. Muistan kun kerran olin niin ikään liigan avausviikonloppuna Tapiolassa, mutta julkisilla liikenteessä. Matka pelin jälkeen veljeni luo Pohjois-Haagaan 12 km:n päähän olisi kestänyt pari tuntia ja vaatinut kolme bussin/junan vaihtoa. Onneksi sain silloin kyydin, ja ehdin vähän istua iltaakin veljeni kanssa ennen kuin piti mennä koisimaan ennen aikaista aamulentoa Ouluun, jossa liigan avausviikonloppu jatkui.

—

FAKTOJA
Tapahtumapaikka: Tapiolan Urheiluhalli, Espoo.
Parkkitilaa 200 m:n säteellä: 1000:lle autolle, ei maksa.
Saavutettavuus yleisilllä kulkuneuvoilla: 300 m:n päässä bussipysäkki.
Katsomokapasiteetti: 1040
Katsojia Happee-pelissä 20.9.2015: 452
Katsojakeskiarvo 2014-15 (runkosarja): 580
Pääsyliput (paikalla/ennakkoon netti- tai mobiililippuna): aik. 12 €/10 €, alle 16-v. 8 €/6 €, opisk./eläkel./varusm. 8 €/6 €
Kausikortti: aik. 79 €, jäsenten perheenjäsenille 69 €; yhteiskausari Hongan kanssa 99 €
Makkara: Ei myynnissä
Kahvi: 2 €
Pillimenu: 1 €
Virvoitusjuoma: 3 €
Alkoholitarjoilu: Ei myynnissä.
Hallin omistaja: kaupunki.
Tapahtuman toteuttajat: omasta seurasta. Noin 15 ilman korvausta (toimitsijat, pallopojat), n. 25 korvausta vastaan (mattotalkoot, järkkärit, kahvio, lipunmyynti, kuuluttaja).

—-

Tsekkaa myös Tero Töyrylän aiemmat bloggaukset:
Olkoon vaikka Festarit, homma toimii, ottakaahan opiksi Classicilta
Kooveen tapahtumissa keskitytään lajiin – haaveissa siintää oma halli