Jos miesten divarijoukkue SBS Wirmo tunnetaan oman kylän pojistaan, niin naisten salibandyliigaan noussutta Joutsenon Katajan naisjoukkuetta voi vähintään yhtä vahvoin perustein kutsua oman kylän tytöiksi. Ja jos Mynämäellä koko kylä tuntuu pitävän joukkuetta omanaan, samanlainen meidän kylän meininki on vahvasti aistittavissa Joutseno-hallissa.

JoKa pelaa ensimmäisenä joutsenolaisjoukkueena kautta aikojen aikuisten ylimmällä sarjatasolla. Kun puhuu paikallisten kanssa, on ihan turha tuoda esiin sitä, että Joutseno nykyään kuuluu Lappeenrantaan. Joutsenossa ollaan joutsenolaisia – ja maalaisia.

Seuran ottelulehtisessä, pääsylipuissa ja kotisivujen kansikuvassa joukkueen jäseniä on kuvattuna mailojen kera keskellä kaurapeltoa tai hyppimässä peltojen reunustamalla maantiellä. Joukkueen markkinoinnista vastaavan Anne Seppäläisen mukaan maalaisuus tai ”omakyläläisyys” eivät kuitenkaan ole tietoinen markkinointikeino. Se vain on totta:

– Maaltahan myö ollaan ja ollaan ylpeitä siitä. Suurin osa tytöistä on oman kylän kasvatteja. Joutseno-henki on kylällä vahva. Ei meiän tarvii olla muuta ku ollaan. Eihän myö hienostelemaan olla lähetty.

Kävin katsastamassa uuden liigaseuran tapahtuman TPS-pelissä syyskuun lopulla. Liki täydessä hallissa aisti samaan aikaan sekä voimakkaan, ajoittain liki raivokkaankin, me-hengen että vieraanvaraisuuden. Katsojia ja tunnelmaa oli naisten liigan mittapuulla poikkeuksellisen paljon.

JoKan peli oli selvästi kylän mittakaavassa Iso Tapahtuma. Läheisen vanhainkodin asukaskin tuli piipahtamaan kahviossa pyörätuolissa saattajan kera. Ei hän peliä tullut katsomaan, mutta halusi poiketa nauttimaan omalla tavallaan suuren urheilujuhlan tunnelmasta.

Kyllä! Joutsenossa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Kun sitä on, niin sitä on, vaikka sanonta olisi kulunut. Salibandyn liigapeleissä suuren urheilujuhlan tuntua ei aina ole, ei varsinkaan naisten liigapeleissä.

Tunnelma on siis Joutsenossa kohdallaan. Mitä muuta?

Katsojakapasitetti on 215, ja se on ainoa asia, joka jokalaisia uudehkossa, vuonna 2009 valmistuneessa hallissa hiertää. Kun liiganousu keväällä varmistui, kaupunki lupasi syksyksi lisää katsomatilaa hallin alakertaan. Lisäksi yläkatsomon kaide luvattiin muuttaa läpinäkyväksi pleksiksi. Yläkatsomossa istuen jää näkemättä parin-kolmen metrin verran kenttää ja lisäksi kaiteen ristikko häiritsee näkyvyyttä.

Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, ja kuulostaa siltä, että joutsenolaisten usko katsomotilojen parannuksiin on hiipunut. Liiton vaatimukset naisten pelien osalta ovat vaatimattomammat kuin paikallisten, ja Joutsenossa taitaa hieman harmittaa se, että liitto on antanut siunauksen sille, että alakatsomon sijaan alakerrassa jatketaan irtotuolien varassa.

Jos luvattu katsomoremontti olisi toteutunut tai toteutuu, katsomokapasiteetti nousee eri lupausten mukaan 300-450:een. Keskimäärin viime kauden divaripeleissä katsojia kävi 80-100, mutta jo kevään ratkaisupeleissä halli oli ääriään myöten täysi.

Tämän kauden liigapeleissä ei liiemmin tyhjiä paikkoja ole näkynyt; ainakin TPS-pelissä vain yläkatsomon laitimmaisessa nurkkauksessa, jossa nuorten miesten kannattajaryhmä piti meteliä rumpuineen.

Kun jo nyt käyttöaste on yli 90 prosenttia, näillä näkymin Joutsenossa joudutaan myymään ei-oota ainakin keväämmällä paikallispelissä NST:tä vastaan.

– Katsomon lisäksi mitään vikaa hallissa ei ole. Se on muuten tosi kiva, ja olemme hyvin tyytyväisiä sihen, että meillä on oma halli, painottaa Seppäläinen.

– Meillä on täällä hyvä meininki. Tänne on helppo tulla. Kyläläiset tulevat kannustamaan omaa joukkuettaan ja samalla haastelemaan keskenään.

Juuri näin. Joutseno-hallissa tuskin kukaan kaipaa mitään oheis- tai tauko-ohjelmaa. Paikalliset ovat tulleet paikan päälle katsomaan oman joukkueen peliä ja tapaamaan toisiaan. Erätauoilla käydään kahvilla ja jutellaan muiden kyläläisten kanssa, kunnes on aika siirtyä taas katsomaan matsia.

Anne Seppäläinen sanookin, että erätauko-ohjelmat eivät oikein istu heidän tapahtumaansa. Peli, kahvio ja toisten kyläläisten tapaaminen riittävät. Seura on kyllä kokeillut mm. lennokkikisaa. Ensimmäisen liigapelin ohessa oli tarjolla yhteistyökumppanin tuote-esittely. Vakiintuneena oheisohjelmana tarjolla on ainoastaan ilmainen maaliveikkaus, jossa paras veikkaaja voittaa joukkueen fanipipon ja kausikortin.

Maksutonta parkkitilaa aivan hallin edessä on yllin kyllin. Julkisilla ei paikalle ihan helposti pääse, mutta ilmeisesti tarvettakaan ei maalla ole. Kimppakyydeillä tullaan tarvittaessa, kertovat katsojat. Bussilla/junalla pääsee kylille. Itse kävelin kauniissa syyssäässä pari kilsaa juna-asemalta mielelläni, kun ei ollut kiire. Bussilla olisi päässyt n. kilometrin päähän.

Perusjutut hallissa tuntuvat toimivan. Sisäänkäynti ja lipunmyynti, WC-tilat, kahviot jne. ovat toimivia. Otteluohjelma ajaa asiansa ja kuuluttajalla on homma hallussa, vaikka kuulemma kuuluvuudessa paikoin oli ongelmia, joita omalta paikaltani en havainnut.

Yleisöä Joutseno-hallissa oli sananmukaisesti vauvasta vaariin. Rummuin varustautuneen nuoren kannattajajoukon lisäksi ääntä ja kannustusta löytyi tarpeen tullen myös muualta katsomosta.

Kun kyseessä on seuran ensimmäinen liigakausi, on pakko kysyä markkinointivastaava Seppäläiseltä, mikä on muuttunut sitten viime kauden.

– Näkyvyyttä pyrittiin eri tavoin lisäämään ensimmäisen liigakauden kynnyksellä. Markkinointiin panostettiin, tehtiin yhteistyökeikkoja kouluilla jne. Palveluja ottelussa parannettiin lisäämällä toinen kahvio ja toinen lipunmyyntipiste. Lisäksi tuotiin tapahtumaan lasten leikkipaikka.

Yhteistyökumppaneista suurin osa on joutsenolaisia; osa toki Lappeenrannasta tai Imatralta. Ja niitä tuli lisää liiganousun myötä:

– Helpompihan niitä oli liigajoukkueena saada. Osa llmoittautui ihan oma-aloitteisesti. Liiganousun synnyttämä paikallinen hypetys auttoi, kertoo Seppäläinen.

Video: Joutsenohallin yleisö ja kotijoukkueen ylivoimamaali:

Mistä muut voisivat ottaa mallia Joutsenon Katajan ottelutapahtumassa?

– Paikallisylpeys, oman arvon tunne
– Aito omaleimaisuus, omaan juttuun luottaminen
– Vahva ”me”-henki (sisäpiirimäisyys) yhdistettynä vieraanvaraisuuteen

FAKTAA
Tapahtumapaikka: Joutsenohalli, Lappeenranta.

Saavutettavuus yleisillä kulkuneuvoilla: Huono, vaatii aikaa ja kävelyä.

Katsomokapasiteetti: 215.
Parkkitilaa 200 m:n säteellä: 400-500 autolle.
Katsojia TPS-pelissä 26.9.2015: 187. 

Katsojakeskiarvo 2014-2015 (runkosarja): 80-100.
Pääsyliput: Aik. 8 €, opiskelijat 5 €, 10-18-v. 5 €, alle 10-v. 0 €, Katajan juniorit 3 €, Imatran Voiman kortilla 5 €.
Kausikortti: 60 € (erikoistarjouksessa 50 €).
Makkara: Ei myynnissä.

Kahvi: 1,50 €.

Pillimehu: 1 €.

Virvoitusjuoma: 2,50 €.

Alkoholimyynti: Ei.

Hallin omistaja: kaupunki.

Tapahtuman toteuttajat: omasta seurasta, pois lukien siivous ja järjestysmiehet.
Vapaaehtoisia tapahtumajärjestelyissä: 14.

—

Tero Töyrylän aiemmat Pääkallo-bloggaukset:
Olkoon vaikka Festarit, homma toimii, ottakaahan opiksi Classicilta
Kooveen tapahtumissa keskitytään lajiin – haaveissa siintää oma halli
Toiminnanjohtaja ei keksi mitään, mistä muut voisivat ottaa mallia Oilersin ottelutapahtumassa