Maalivahdin toiminta eskaloituu pelitapahtumassa, missä mitataan viime kädessä maalivahdin ulkoinen tuloksellisuus. Pelitapahtuman taustalla on toivottavasti säännöllistä ja määrätietoista erityisvalmennusta, jolla luodaan valmiuksia muuttuviin tilanteisiin sopeutuvalle sekä fyysisesti ja teknisesti mahdollisimman ehjälle pelisuoritukselle.
Vaikka kaikkiin pelipaikkoihin liittyy fyysis-henkisiä vaatimuksia, poikkeaa maalivahdilta edellytetyt ominaisuudet merkittävästi kenttäpelaajista. Tämä johtuu esimerkiksi eroavaisuuksista peruspeliasennoissa, liikelaajuuksissa, liikesuunnissa, rasituksessa, pelipaikkojen funktioissa sekä onnistumisten ja epäonnistumisten henkisissä kuiluissa.
Maalivahtien erityisvalmennuksella on siis merkitystä ja tarvetta. Ilokseni olen saanut seurata, kuinka entistä useampi salibandyseura on organisoinut maalivahtivalmennusta vähintäänkin siemenen verran. Toivottavaa vain on, että tuosta siemenestä kasvaa jotain vahvaa ja elinvoimaista, ja jonka huolehtimiseen halutaan käyttää aikaa ja ajatusta.
Yksittäinen maalivahti tarvitsee jo itsessään aikaa ja ajatusta omalta valmentajaltaan. Maalivahti on opittava tuntemaan pelipaikkansa suhteen kokonaisuutena, jotta tavoitteet osataan asettaa oikeansuuntaisina ja vuorovaikutuksessa. Maalivahdin tulee kokea tekniikkansa ja siihen tehtävät säädöt luontevina, jotta ne olisivat mahdollisimman vaivatta käytössä eteen tulevissa, usein nopeissa pelitilanteissa. Näin ollen maalivahtivalmennus on nähtävä harjoittelun, pelien ja yhteisen reflektoinnin kokonaisuutena ja syklinä. Vaikuttavuus korreloituu täysin kokonaisuuteen paneutumisen kanssa. Siksipä maalivahtien kohtaaminen seuran yksittäisen maalivahtivalmentajan toimesta, yksittäisessä erillistreenissä joukkueharjoitusten ja ennen kaikkea pelien ulkopuolella on toki tyhjää parempi, mutta pelisuorituksesta irrallinen osanen.
Kilpailukauden aikana maalivahtivalmennuksessa painottuu pelisuoritus ja sen yhteinen jatkokäsittely pääasiassa ylläpitävän tai muutoksiin pienin annoksin tähtäävän harjoittelun myötä. Tämä vaatii maalivahtivalmentajalta aikaa sekä maalivahdin että pelisuoritusanalyysin suhteen. Yhden pelisuorituksen seuranta on vaikuttavimmillaan sen edetessä asiaosaamisella ryyditettynä seuraavien vaiheiden kautta:
– Harjoitellun aineksen ja aiemman seurantadatan tiedostaminen ennalta
– Varsinainen peliseuranta (joka voidaan tarvittaessa toteuttaa myös sitä varten tuotetulta videomateriaalilta) muistiinpanoin ja mahdollisesti hyödyntämällä seurannan sähköisiä apuvälineitä
– Seurantadatan analyysi ja sen koostaminen maalivahtia varten
– Seurantatiedon käsittely yhdessä maalivahdin kanssa
– Tiedon jalkauttaminen harjoittelua ja tulevia pelisuorituksia varten
Vaikuttavimmillaan maalivahdin peliseuranta on silloin, kun sen tekee maalivahdin parhaiten tunteva ja suorituksia säännöllisesti seurannut valmentajataho: oma maalivahtivalmentaja. Paikan päällä, kaikin lajiaistein, videoiden samalla maalivahdin pelisuorituksen tilanteisiin palaamista varten. Paikan päällä ollessaan oman maalivahtivalmentajan on mahdollista antaa tarvittaessa välitöntäkin pelipalautetta, mutta olla ennen kaikkea henkisenä tukipuuna. Tuoreeltaan pelin jälkeen on perusteltua vaihtaa muutama ajatus, jotta maalivahdin henkistä peliherkkyyttä oppii tuntemaan ja aistimaan niin onnistumisten kuin epäonnistumisten hetkellä. Tarkempi pelipalaute on kuitenkin syytä käsitellä peliä seuraavalla harjoitusviikolla maalivahtivalmentajan käytyä ensin itse läpi sekä keräämänsä seurantadatan että videomateriaalin.
Tarvittaessa seurantadatan voi koostaa maalivahdin muutoin tunteva maalivahtivalmentaja, jolloin itse seurantatiedon jalkauttaminen tapahtuu luonnollisesti oman valmentajan kanssa, jolle tieto välitetään. Harjaantunut maalivahti pystyy jossain määrin myös itse hyödyntämään seuranta-aineistoa, mutta vaikuttavinta sen käsittely on aina yhdessä oman maalivahtivalmentajan kanssa.
On huomionarvoista, että seurantadatan kerääminen tulisi nimenomaan olla maalivahtipeliä tuntevan valmentajatahon heiniä. Maalivahtipelin taustalla on lukuisia lajin erityispiirteitä ja lainalaisuuksia, joihin on pystyttävä näkemään ja pureutumaan tuloksen takana. Salibandy on maalivahtipelin kannalta haastavimpia pallopelejä: esimerkiksi kentän koko, alusta, varusteiden olomuoto, vauhti sekä itse pelivälineen eli pallon ominaisuudet haastavat maalivahtipelin täysin eri tavoin kuin esimerkiksi jääkiekossa tai jalkapallossa. Siksi ”väärällä tiedolla” operoiminen saattaa sekoittaa herkän pelipaikan hallinnan täysin. Viisi maalia ensimmäisessä erässä päästänyt ja ”vain” kaksi torjuntaa ottanut maalivahti on saattanut pelata äärimmäisen vahvan maalivahtipelin valotaulusta huolimatta. Sen sisäistäminen on itse maalivahdillekin usein vaikeaa, muusta lajiväestä tai suuresta yleisöstä puhumattakaan.
Itse seurantadata ei sinällään tee autuaaksi, mutta se on oivallinen työkalu maalivahdin pelaamisen kehittämisessä. Kun datasta onnistuu harjaantuneella silmällä, pelipaikkakohtaisella osaamisella ja oman maalivahtivalmennettavansa tuntien nostamaan esille sen olennaisimman ja linkittämään sen päivittäiseen, pitkäjänteiseen harjoitteluun, on kyseessä parhaimmillaan käänteentekevää tietoa maalivahdin oman pelaajapolun kannalta. Pelisuoritetieto – ja sen peilaaminen muuhun kokonaisharjoitteluun – on varsinkin vanhemmalle juniorimaalivahdille sitä tärkeintä ainesta.
Maalivahtivalmentajia kaivataan seuroissa entistä enemmän – ja nimenomaan omina valmentajina tietyn tai tiettyjen ikäluokkien kanssa – jotta maalivahtivalmennuksen yksilöhaasteeseen pystyttäisiin todella panostamaan ja sen vaatimuksiin vastaamaan. Erityisesti pelisuoritusten osalta. Erillinen tekniikkaharjoittelu – ilman omaa valmentajuutta myös joukkueen lajiharjoittelun ja pelien suhteen – jättää maalivahdin liiaksi oman onnensa nojaan. Maalivahtivalmennus, jos mikä, on vuorovaikutteista ja yhteistuumaista valmennusta.
Maalivahtivalmentaja, käy peleissä ja veskari kiittää!
Niin ja seurat, mahdollistakaa tuo edellinen… ja veskari kiittää!
—
Tsekkaa myös tämä:
NHL:ssä ja KHL:ssä käytössä oleva maalivahtisovellus levittäytyy salibandyyn – suomalaisten tekemä
—
Jori Järvenpään edellinen Pääkallo-bloggaus:
Yhteinen lajihyvä
Kyllähän pienissä seuroissa tuon osa-alueen hallinta on aikalailla tuuripeliä. Mistä osaavia valmentajia? Varmasti jonkinlainen seurayhteistyö tai oman seuran sisällä olevan tiedon hyödyntäminen voisi olla mahdollista, mutta aika lailla ohuella esim. meillä on tuo osa-alue. On koitettu onkia tietoa ja viedä eteenpäin, mutta valmennuskoulutusta olisi hyvä saada huomattavasti lisää. Ei nouse esim. liiton juniorivalmennuksen kursseilla mitenkään esiin, vaikka kohtalaisen tärkeä osa-alue. Ja aika isoilla junnuilla näkee kohtuullisen heikkoa maalivahtipelaamista jopa lajissa suurienkin seurojen maalinsuulla.
Tässäkin keskustelussa itsekorostaisin enemmän sitä, että miten tuetaan ja annetaan maalivahdille mahdollisuus löytää se oma tekemisen malli (harjoittelu,tyyli,persoona,mentaali) Salibandyssä liian usein törmää ”maalivahtivalmentajiin” jotka aloittaa heti muuttamaan kaiken, liiku näin, tee näin. Itse entisenä maalivahtina olisin arvostanut että valmentaja alkaa kehittää heikkouksiani, vahvistaa vahvuuksia. Tämän lisäksi henkinen valmennus olisi maalivahdeille tärkeää. Se lähtee aika pitkälti siitä miten harjoitellaan, miten käsittelen ottelun valmistautumisen, miten ottelun aikana tapahtuvat muutokset (Esimerkiksi mainitsemasi viisi omiin kaksi torjuntaa) Itse huomaan monesti matseissa miten maalivahdin ”kehonkieli” kertoo pelissä, nouseeko se esimerkkisi tilanteista. Panostaisin tekniikanohella vähintään puolet henkiseen ja taktiseen valmennukseen. Edelleen liian usein näkee, että taktiikka-asioista veskarit jätetään täysin pimentoon ja niitä ei huomioida. Esim joukkueen ”taktiikan” takana voi olla kaksi täysin erilaista maalivahtia, silti joukkuevalmennuksessa ei sitä huomioida.
”Entinen veskari”: Olen kanssasi täysin samaa mieltä! On epäkelpoa maalivahtivalmennusta tarjota ainoastaan omaa henkilökohtaista näkemystä ”ihannemaalivahdista”. Jokaisen maalivahdin kohdalla täytyy kyetä lähteä aina hänen yksilöllisistä ominaisuuksistaaan, taustastaan jne., jotta torjuntatyöskentely tapahtuisi luontevasti ja sisäisen motivaation kautta. Yhtä ratkaisua ei ole eikä yhtä tapaa korjata asioita – ne on toteutettava tiiviissä yhteistyössä itse maalivahdin kanssa korostaen hänen omaa osuuttaan prosessissa.
Henkinen valmennus korostuu erityisesti vanhemmissa ikäluokissa ja siksi valmennussuhteen tuleekin olla tiivis eikä ainoastaan irrallisia kohtaamisia.
Peliseurannat ovat osa tätä kokonaisuutta ja niiden pintaa raapaistiin tekstissäni. Muuhun maalivahtivalmennuksen monitahoisuuteen on syytä palata jatkossa.
Kyllä tuo pääsarjatasollakin on vielä enimmäkseen sitä, että joku konkari lähinnä pyörii mukana valamassa sisään omia näkemyksiään – jos pyörii. Enimmäkseen ollaan aika oman onnen nojassa ja analyyttinen pitkäkestoinen seuranta on jotain, mistä lähinnä haaveillaan. Liigatasollakin näkee maalivahdeilla todella erilaisia tyylejä, ja usein myös tiettyjä seurakohtaisia samankaltaisuuksia, jotka vaikkapa heijastettuna veskarien fyysisiin eroihin herättää usein ajatuksen, että tyyli on joko kaadettu päähän väkisin, tai sitten treeneissä ilman syvällistä jalostusta pikkuhiljaa apinoitu siltä seuran ykkösveskalta.
Junnuissa sitten saatetaan vetää siltä pohjalta, että kerran on katseltu Jarnoihmeen ikivanhan tekniikkavideo, ja eikun kuopimaan 😉
Jopa maajoukkueen taustalla on vedetty valmennusta lähinnä jääkiekkotaustalla, vaikka etenkin jo aikuismaalivahtien ja kokeneempien pelureiden valmennus vaatii mielestäni melko syvällistä ymmärrystä – nimenomaan tämän lajin erityispiirteistä.
Mutta. Eiköhän pioneerityö vie tätäkin puolta eteenpäin, ja lajin taktisen puolen kypsyessä maalivahditkin saavat tulevaisuudessa yhä parempaa tukea ja valmennusta.
”Jokaisen maalivahdin kohdalla täytyy kyetä lähteä aina hänen yksilöllisistä ominaisuuksistaaan, taustastaan jne., jotta torjuntatyöskentely tapahtuisi luontevasti ja sisäisen motivaation kautta. Yhtä ratkaisua ei ole eikä yhtä tapaa korjata asioita – ne on toteutettava tiiviissä yhteistyössä itse maalivahdin kanssa korostaen hänen omaa osuuttaan prosessissa.”
Ylläoleva kärjistyi tuossa pari vuotta sitten, kun seuran kokopäivätoimiseksi valmennuspäälliköksi palkattiin entinen Divarissa torjunut veskari (myös muutamia liigapelejä), jolta pyysin tuoreeltaan apua noin 12-vuotiaiden maalivahtivalmennukseen. Vastaus oli, ettei maalivahtivalmennus ole mitenkään mahdollista, kun jokaisella veskarilla on kuitenkin oma torjuntatyylinsä… Näin jälkikäteen tämän ”huippuvalmentajan” tekemisiä seuranneena, oli onnenkantamoinen, että joukkueemme hommasi veskarivalmennuksen ulkopuolelta.