Limingan Niittomiehet otti aavistuksen yllättävän voiton Divarissa lauantaina, kun se ryöpytti ÅIF:n verkkoon 11 osumaa ja päästi itse vain yhden.
Avauserän jälkeen LNM johti 3-1, mutta toinen erä oli todella synkkä vieraiden näkökulmasta. Sen isännät veivät tyylipuhtaasti 7-0. Liminkalaisten dominanssia korosti kolmannen erän ainoa maali, 11-1 -loppulukemat sinetöinyt Jarkko Hiltusen osuma, jonka hän sai rauhassa läpiajosta viimeistellä, kun ÅIF vaihtoi koko kentällisen kerralla. Jani Anttilan oli helppo työ antaa pitkä pystysyöttö Hiltuselle lähes tyhjällä kentällä.
LNM onnistui laajalla säteellä. Paras pistemies oli Joona Viiltola, joka teki tehot 2+1. Kaksi maalia mieheen tekivät Atte Savolainen ja Matias Luokkanen. ÅIF:n ainokaisen teki puolustaja Jan Qvickström.
Voitolla Liminka nousi taulukon viidenneksi. ÅIF kokosi rivinsä ja nousi sunnuntain KeLy-tasapelillä ohi Blue Foxin kolmanneksi.
Video taisi unohtua 🙂
Jep, niin unohtui. Tattis huomiosta. Nyt videokin näkyvillä.
Ei oikein tarttunut maalivahtikaksikolla Leino/Niemi pallo. Ei oveekaan kiinni, niin ku sanotaan. Toivottavasti seuraavana iltana ainakin silmät sai kiinni. 😉
Eipä ole helppoa veskalla tuon puolustuksen takana. Toisen erän maalit:
– 3-1 -maalissa oma pakki menee kuin varta vasten maskiin, ketään vastustajaa ei ole lähimaillakaan
– 4-1 ja kaksi ukkoa vapaana maalin edessä, molemmat pakit maalin takana
– 5-1, tällä kertaa pakit jumittavat maalin edessä, vetäjä täysin vapaana
– 6-1, numero 3 ei suotta vilkuile olkansa yli ja vastustaja pääsee vapaasti maalin eteen. Tässä vaiheessa taisi vaihtua veska.
– 7-1 olisi voinut torjuakin, vaikka hyvä, kova veto yläkulmaan olikin
– 8-1, taas vastustaja aivan yksin maalin edessä, pakki jättää juoksun kesken
– 9-1, torjuttavissa, mutta eipä pakkiakaan kiinnosta ottaa pallotonta
– 10-1, moken hörppäys
Juu, jos usein jääkiekossa on maalivahtipelin ymmärrys yleisöllä vähäistä, niin salibandyssä tää on yleensä vielä vähäisempää. Kyseisen koosteen maaleista veskarin otettaviksi jäi selkeästi lähinnä noi kaksi viimeistä, noistakin ainostaan 10. maali oli tilanne joka pitäisi saada kiinni lähes aina.
Tietenkin tiukassa pelissä tälläisiä paikkoja pitää kyetä nollaamaankin. Lajin luonne on kuitenkin vähän sellainen, että jos maalin edessä on liikaa tilaa, peli ei kyllä kauaa tiukkana pysy. Sektorien rajaaminen peittojen ja miehen pelaamisen avulla on kuitenkin se lääke, jolla sählyssä pidetään maalintekoyritykset sellaisina, että veskari voi ne realismin rajoissa hoitaa. Tuo jos toimii joukkueena ja siihen päälle tarttuu muutama isompi pelastus, ollaan yleensä jo ihan hyvällä mallilla. ÅIFfillä taas tässä pelissä homma näytti karahtavan jo tuohon joukkueena pelaamiseen.
Kyllä te pojat katoitte nyt jotain väärää koostetta. JZ:kin väittää, että ainoastaan kymmenes maali olis pitänyt ottaa. Mä kyllä näin vähintään viis sellaista maalia, jotka olis pitänyt ottaa. Toisaalta ei voittoa olis silläkään tullu. Kakkulat ny esiin ja faktat pöytään. Rantapalloja saa nuo veskarit ottaa kiinni heti aikaisin keväällä jos ei homma muutu. Saakohan niitäkään?
Onko EX-molarilla aika kullannut muistot? 😀 Eiköhän to peli ole jo ollut pelattu tuossa 6-1, 7-1 tilanteessa. Kaivapa muistiarkistoista oma pelifiilis siinä tilanteessa. Rantapallot lentelee aika monelle tänä keväänä joka tapauksessa ja tuskin voimme pitää Åif:ää ihan ennakkosuosikkina liigaan nousemaan kuitenkaan, jos on ees haluja siihen.
Muotoilin ehkä epäselvästi, otettavalla tarkoitin nyt lähinnä sitä, että tilanteessa pallollisen pelaajan suora ratkaisu on selkeästi maalivahdin vastuulla. Maalivahtihan pelaa (useimmiten) lähtökohtaisesti suoran vedon ja pienemmät kulmat.
Toki voi olla eri mieltä, mutta tietysti kuulis mielellään tarkempiakin perusteluja / mainintaa mitkä häkit kyseessä. Ja itse näen aika vinhan eron siinä, onko tilanne pelattu alkujaankin perseelleen vai tuleeko maali veskan oikein pelaamisesta huolimatta esim. loistavan laukauksen tai takiksille tyhjiin neppaamisen ansiosta.
Jos veskari pelaa oikein ja puolustus tukee sovitusti, ovat useimmat maalit otettavissa. Jos tilaa taas maalintekosektoreilla on liikaa, ei tän lajin varusteiden koolla ja pelitilannenopeudella välttämättä jää enää muutakuin urheiluruutuseivin prosenttimahdollisuus.
Tässä koosteessa näen itse molempia, mutta en kuitenkaan kuin yhden-kaksi aivan selkeästi veskarille jäävää ja kohtalaisen helponnäköistä maalia. Siitä on kuitenkin nähdäkseni aika pitkä matka siihen, ettei kumpikaan maalivahdeista ”saanut oveakaan kiinni”. Toki on tässä aika pitkä matka voittavaankin peliin, mutta kuten totesin, se on kuitenkin oleellisilta osin myös joukkuesuoritus 🙂
11 maalin lisäksi ÅIF:n moket torjuivat vielä 29 kertaa, joista mm Luokkasen läpiajo alanurkasta ekassa erässä! Tuohon kun ynnätään pelaajien peitot, niin on siellä oltu puolustamassakin. Ja kyllä niittarit teki omalla hyvällä pelaamisellaan nuo maalit.
Toisessa päässä niittarimokke taas otti alusta asti huipputorjuntoja ja pääsi sitä kautta ”pelihuumoriin”, joka kesti loppuun saakka. Nyt liminkalaisilla on maalivahti, joka mahdollistaa pelien voittamisen. Ja yleensäkin pelaaminen on loksahtanut kohdalleen tällä kaudella verrattuna Härmän kauteen. Pleijareita odotellaan jo innolla näillä lakeuksilla, tosin pitää koputtaa vielä puuta, tiukkaa on sarjataulukossa. Kolmospaikasta yhenteentoista vaan 7 pistettä! Tsemppiä tulevalle viikonlopulle Karhuja ja puimureita vastaan!