Vanhan urheilusanonnan mukaan tulostaulu ei valehtele. Kaksi vuotta sitten pelatuissa salibandyn MM-karsinnoissa Ranska kohtasi viimeisessä ottelussaan Suomen. Kolmen erän jälkeen taululla olivat tylyt lukemat: Suomi 28, Ranska 0.

Vastaavanlaisia tuloksia on totuttu näkemään salibandyssa maajoukkuetasolla ja erityisesti sen jälkeen, kun MM-kisoissa siirryttiin vanhasta divisioonamallista karsintasysteemiin. 

Suomessa kuulee usein kritiikkiä ennen kaikkea neljän huippumaan osallistumisesta karsintaan. Ruotsille, Suomelle, Sveitsille ja Tsekille turnaus kun on tupannut olemaan lähinnä kilpailu siitä, kuka tuhoaa vastustajansa ylivoimaisimmin.

Ranskan maajoukkuekapteeni Manaure ”Mana” Russo-Mendoza, 34, on ollut maajoukkueen mukana siitä lähtien, kun maa osallistui ensimmäistä kertaa C-divisioonan MM-kisoihin vuonna 2004. Ranskalaisen salibandyn Mika Kohonen on erittäin tyytyväinen nykyiseen järjestelmään. Hän pelasi kakkoskentän sentterinä viime karsintojen ottelussa Suomea vastaan.

– En tiedä mitä ne pelit merkitsevät huippumaille, mutta meille ne ovat valtavan iso juttu. Se on mahdollisuus nähdä salibandyn taso aivan absoluuttisella huipulla ja ottaa oppia. Esimerkiksi Suomea vastaan näimme kuinka kovaa ja intensiivisesti he pelasivat. Tuon mielelläni maajoukkueessa saadut opit omaa seuraani ja Ranskan liigaan. 

”Ulkomaalaiset” maajoukkueessa

Ranskan maajoukkue jakautuu syntymämaan mukaan kahteen joukkoon: varsinaisiin ranskalaisiin ja sveitsiläisiin. Jälkimmäiset ovat saaneet oikeuden edustaa Ranskaa muun muassa läheisten sukulaissuhteiden nojalla. Kolmissa edellisissä karsinnoissa mukana oli myös suomalainen, ranskalaiset sukujuuret omaava, Simon Riihelä. Salibandyliigassakin pelit jo lopettanut Tapanilan Erän entinen kapteeni ei kuitenkaan enää ole joukkueessa.

Kapteeni Russo-Mendoza on syntynyt Ranskassa ja pelannut koko uransa patonkimaan pääsarjaa. Hän ottaa hyvillä mielin vastaan ”ulkomaalaiset” maajoukkueeseen, kunhan heillä on oikea asenne mukanaan.

– Kun aloitin maajoukkuepelit reilut kymmenen vuotta sitten, tilanne oli vaikea. Mukana olleet sveitsiläiset pelasivat alimmissa sarjoissa ja olivat maajoukkueessa vain pitämässä hauskaa. Se on nyt selvästi muuttunut. Mukana on nuoria ja potentiaalisia kavereita, jotka ovat täällä auttaakseen joukkuetta menestymään.

Toinen joukkueessa oleva ranskalainen, Lyon Floorball Clubin Josselin Debraux, 29v, on samoilla linjoilla. Hän on ollut maajoukkueen mukana muutaman vuoden ajan ja ehtinyt huomata sveitsiläisten merkityksen.

– He tuovat todella paljon kokemusta joukkueeseen. Kuten kaikki tietävät, on pelin taso Ranskassa paljon huonompi kuin Sveitsissä. Haluamme sveitsiläisten antavan panoksensa joukkueelle ja neuvovan uusia pelaajia. Tietysti oletamme heidän myös puhuvan ranskaa palavereissa ja kantavan maajoukkuepaitaa ylpeydellä. 

Tämänkertaisessa ryhmässä jakosuhde on 11/9 paljasjalkaisten fransmannien hyväksi. Suurin osa ranskalaisista pelaa Ranskan pääsarjaa, kun taas sveitsiläiset tulevat lähinnä oman maan alasarjoista. Joukkueen tähti on Sveitsin liigan UHC Gruenenmattia seuratasolla edustava Tobias Weber. 20-vuotias pallotaituri on iskenyt NLA:ssa tällä kaudella 13 tehopistettä – mikä on saman verran kuin syksyllä Sveitsiin siirtyneellä Janne Hulmilla. 

Toinen mielenkiintoinen hyökkääjä joukkueessa on Thibault Van Nedervelde, 24v, jolle tarjottiin täksi kaudeksi sopimusta Sveitsin pääsarjasta. Hän olisi ollut ensimmäinen ranskalaissyntyinen pelaaja huippumaiden pääsarjoissa, mutta valitettavasti tilaisuus kaatui viime hetken epäselvyyksiin. Hyvällä liikkeellä ja tarkalla laukauksella varustettu pelimies on dominoinut Ranskan sarjaa iskien reikäpalloa verkkoon neljän maalin ottelukeskiarvolla. 

Ensimmäistä kertaa MM-karkeloihin?

Ranska (maailmanranking 25.) pelaa tämänkertaiset MM-karsintansa Nitrassa yhdessä Ruotsin (1.), isäntämaa Slovakian (9.), Venäjän (11.), Belgian (24.) ja ensimmäistä kertaa karsintoihin osallistuvan Islannin kanssa. Varma paikka Latvian MM-kisoihin irtoaa lohkon kahdelle ensimmäiselle. Lisäksi kolmanneksi sijoittuneella on mahdollisuus kisalippuun pistevertailun kautta.

Ranska ei ole koskaan edennyt karsinnoista jatkoon. Vuonna 2010 MM-kisapaikka oli hyvin lähellä, mutta silloin haaveet kaatuivat viimeisen pelin 4–2-tappioon Italiaa vastaan. Nytkin joukkue saa todella venyä, jos he haluavat pelata Riikassa joulukuussa.

Ruotsin voittaakseen ”Les Bleus” tarvitsisi ihmeen, jollaista ei urheilussa ole nähty (Miracle on Ice olisi pientä siihen verrattuna). Myös kovassa nousussa oleva ja kotiyleisön edessä pelaava Slovakia on luultavasti liian korkea vuori kiivettäväksi. Mana Russo-Mendoza kertoo joukkueen tavoittelevan siten realistisesti lohkon kolmostilaa.

– Islannista emme tiedä paljon mitään, koska heillä on alla vain kaksi virallista maaottelua. Heillä on muutamia Ruotsissa pelaavia kavereita mukana, joten saa nähdä. Joka tapauksessa meidän pitäisi kyetä voittamaan heidät. Belgia on sen sijaan tuttu vastustaja ja samalla tasolla kanssamme. Se ottelu tulee olemaan kiinni pienistä asioista, Russo-Mendoza arvioi. 

Jos ”Les Bleus” onnistuu hoitamaan nuo kaksi peliä, taistelee se luultavasti Venäjän kanssa kolmannesta sijasta. Huolimatta korkeasta rankingistaan Äiti Venäjä on pienoinen kysymysmerkki karsinnassa, sillä maalta puuttuu muutamia kärkipään pelaajia.

– Viime karsinnoissa hävisimme heille raskaasti (9-2), mutta he eivät olleet rehellisesti sanottuna niin hyviä. Päästimme monta maalia ensimmäisen erän lopussa, mutta muuten peli oli tasainen. Olemme luottavaisia, että pystymme todella haastamaan heidät nyt, Russo-Mendoza toteaa itsevarmasti.

Ranskalaiset ovat valmistautuneet rajallisista resursseista huolimatta melko hyvin MM-karsintaturnaukseen. Heillä on ollut vuoden sisään neljä leiriviikonloppua ja muutamia kansainvälisiä pelejä. Erityisesti joukkueessa on panostettu fysiikkaan, ja pelaajat ovat noudattaneet henkilökohtaisia treeniohjelmia.

Unelmat toteen

Ranska kohtaa MM-karsintojen viimeisessä ottelussaan Ruotsin. Maailman parasta salibandyjoukkuetta vastaan pelaamista rankan karsintaurakan päätteksi voi hyvällä syyllä kutsua melko isoksi haasteeksi. 

Kahden vuoden takaisen nöyryytyksen jälkeen ranskalaiset aikovat todistaa pystyvänsä kunnialliseen taisteluun suurmaita vastaan. Josselin Debraux on yksi pelaajista, joka haluaa käyttää ainutlaatuisen tilaisuuden hyväkseen ja pelata parhaalla mahdollisella tavalla.  

– Käytämme usein sanaa unelma liian helposti, mutta minulle Ruotsia vastaan pelaaminen on unelma. Nuorempana katsoin paljon salibandyvideoita, useimmiten Ruotsin peleistä. Heidän keltainen paitansa merkitsee siis minulle paljon. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että minulla olisi mahdollisuus joskus pelata heitä vastaan.

– Haluan joukkueemme onnistuvan maalinteossa ja aiheuttavan ongelmia heille. Meidän tavoitteemme on olla kunnollinen vastustaja, ei osa katsomoa.
  
Debraux on pelannut Ranskan maajoukkuepaidassa 16 virallista ottelua. Hän kertoo muistavansa jokaisen pelin pilkun tarkasti.

– Monet pelaajat ja ystävät naureskelevat minulle, koska laulan yleensä kansallislaulun äänekkäimmin. Aina kun pidän maajoukkuepaitaa päällä, se tuntuu aivan kuin ensimmäiseltä kerralta. Parhaat muistoni, ehkä jopa koko elämässäni, ovat maajoukkueesta.

—

Videolla ensimmäisiin MM-karsintoihinsa osallistuva Guillaume Bottazzi kertoo muun muassa kehityksestään maajoukkuepelaajaksi. 

Interview with Guillaume Bottazzi from Henri Pelkonen on Vimeo.

—

Henri Pelkosen aiemmat Pääkallo-bloggaukset:
Mikä vie salibandyn Ranskassa marginaalista etusivulle?
Yhden ranskalaisen salibandyseuran tarina
Kantteja ja karvaamista Galliassa