Noin kuukaudet päivät sitten lähdin katsomaan Suomen cupin välieräottelua Viikingit–LaSB, joka pelattiin Lahden Suurhallissa. Pelkän otteluraportoinnin lisäksi taustalla piili myös hiukan isompi ajatus – tai ehkä voidaan puhua kysymyksestä.
Kysymys oli yksinkertaisuudessaan tämä:
Miten verrattaen hyvin pieni Lammi on onnistunut nousemaan niin korkealle Suomen salibandykartalla, kun yli kymmenen kertaa isommasta Lahdesta ei tule edes pääsarjajoukkuetta?
Vastaus ei luonnollisesti ole yksinkertainen. Ensin on lähdettävä siitä, missä Lammilla on onnistuttu. On heti alkuun toki huomatettava, että vaikka Lammi kuuluu Hämeenlinnaan, niin LaSB:n tarina on pitkälti paikallisilmiö.
LaSB:n isoin etu on yhteisön tuki, joka vaikuttaa vankkumattomalta. Pienellä paikkakunnalla resurssit ovat aina tiukassa, mutta Lammilla on osattu ottaa lähes maksimaalisesti irti siitä, mitä on tarjolla. Seuran toimivuudesta on pidetty huolta. Sijainti on hyvä, sillä Lammilta ei ole pitkä matka Lahteen eikä Hämeenlinnaan. Laji on myös selkeä ykköslaji paikkakunnalla.
Tämän vuoksi LaSB on sen verran houkutteleva joukkue, että Lahdesta ja sen ympäryskunnista tulee lahjakkaita pelaajia pelaamaan sinne. Urheilullisuuteen on satsattu. LaSB on pienen paikkakunnan ”suuri” joukkue.
Tätä on seurannut myös pelillinen menestys. Joukkue johtaa tällä hetkellä Divaria ja eteni cupissa välieriin saakka ainoana Divari-joukkueena. Kaiken lisäksi materiaali on verrattaen nuorta.
Kun haastattelin lahtelaisen salibandyn aktiivia Thomas Salokangasta ja Divari-pelaaja Antti Sihlmania, niin tuli selväksi, että lahtelaisessa salibandyssa on ollut monenkirjavia haasteita, jotka ovat ihan tunnistettavia salibandyyn liittyen kaupungista riippumatta.
Lahdessa erikoishaasteen heittää kaupungin vahva joukkueurheilukulttuuri. Koripallo, jalkapallo ja jääkiekko ovat siellä hyvin vahvoja ja perinteisiä lajeja. Olosuhteet, varojen vähyys ja vaikkapa opiskelumahdollisuuksien sekä tarjottavien työpaikkojen puute ovat haasteita, joiden vuoksi monissa muillakin paikkakunnilla on jouduttu kamppailemaan. Lahti on toki kokoisekseen kaupungiksi poikkeus. Nämä kaikki seikat liittyvät pitkälti lajin amatöörimäisyyteen.
Lahden Kortteliliiga on vielä oma tarinansa. Sillä on ollut selkeästi sekä edistävä että haittaava vaikutus kaupungin salibandykulttuuriin
Molempien puheista nousi esille sekin, että asenne ei ole ollut kaupungissa aina ihan kohdallaan lajin suhteen. Tästä yhtenä esimerkkinä voidaan nostaa se, että aktiviisia tekijöitä on poltettu loppuun. Kyseessä ei ole varmasti pelkästään lahtelainen ongelma, vaan liian usein seura- tai joukkuetoiminta perustuu salibandyssa yhden tai muutaman henkilön uutteraan panokseen. Koskee myös muita urheilulajeja Suomessa. Vastuun keskittäminen ei ole koskaan kauaskantoinen ratkaisu.
Lahdessa nähdään kuitenkin valoa tunnelin päässä. Olosuhteet ovat paremmat kuin koskaan, pystyssä on vakavasti otettava seura, joka pyrkii laajentamaan toimintaansa, ja mikä parasta – Lahteen on kasvamassa ihan oikea seurayhteisö, ainakin Salokankaan kommenttien perusteella. Salibandy kiinnostaa myös katsomon puolella Lahdessa. LaSB:n otteluissa on rikottu tuhannen katsojan raja useampaan otteeseen.
LaSB:n haasteista voidaan todeta se, että sen kasvumahdollisuudet ovat melko rajalliset. Varsinkin kun hämeenlinnalainen Steelers on oma vahva seuransa. LaSB:n kannalta paras tilanne olisi se, että lahdesta ei ihan hetkeen tulisi pääsarjatason (Salibandyliiga tai Divari) joukkuetta. Se voisi nimittäin äkkiseltään näkyä joukkueen pelaajamateriaalissa.
Olosuhteet eivät ole liigatasolla ja oma juniorituotanto ei ole tarpeellisella tasolla. Vaikea kuvitella, että se niin pieneltä paikkakunnalta lähtisikään huimaan nousuun.
Toisaalta esimerkiksi HU-46 (Hollolan Urheilijat -46) on osoittanut, että myös pienellä paikkakunnalla voidaan tehdä vahvaa juniorityötä. Eikä seura ole tokikaan ainoa malliaan salibandyn historiassa.
Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että LaSB on pelillisesti alueen ykkösseura. On mahdollista, että LaSB, Steelers tai molemmat joukkueet nousevat tämän kauden päätteeksi Salibandyliigaan. Steelersin kannalta plussaa on se, että organisaatio ja halli ovat vahvemmalla perustalla tällä hetkellä. Lammilaisten esitykset ovat puolestaan olleet aavistuksen vahvempia.
Molemmissa joukkueissa on ainakin niin paljon lahjakkaita pelimiehiä, että Hämeenlinna-Lammi-Lahti -akselilta olisi hienoa nähdä ainakin yksi liigajoukkue seuraavien vuosien aikana, koska on todennäköistä, että nämä Divaria dominoivat nuoret naarataan muualle ennemmin kuin myöhemmin. Lahajakkuuksia kuten Kainulaisen veljekset, Ville Lastikka, Teemu Metsälä ja Markus Sipronen ei löydy ihan joka pitäjästä, ja tuossakin on vain osa alueen tulevaisuuden nimistä.
PS. On mahdollista, että Salibandyliigasta putoaa kauden päätteeksi joukkueet Lappeenrannasta ja Raumalta. En hae tässä kirjoituksessa sitä, että lähes kaikkien liigajoukkueiden tulisi keskittyä Tampereen ja Helsingin välimaastoon, vaan lajin kannalta olisi hyvä, jos liigassa pysyisi edelleen myös pohjoinen, läntinen ja itäinen ulottuvuus.
—
Aiheeseen littyvät artikkelit:
Suomen Cupin välieräottelun pistenikkari: ”Täällä oli todella hieno tunnelma”
Divarin kärkijoukkue sai maistaa liigavauhtia: ”Pystyvät pelaamaan lähes aina täysillä”
Ponnistaako 6000 asukkaan kylän joukkue liigaan?
Lahdessa rakennetaan uudenlaista nousua salibandyn saralla: ”Laji voi täällä paremmin kuin koskaan”
Kortteliliigan merkitys on monenkirjava: ”Lahdessa on ollut suhteellisen vähän liiton sarjoissa pelaavia joukkueita”
Huomautuksena se, että LaSB:n ja Steelersin kotihalleina toimivat Lammin liikuntakeskus ja Elenia-areena ovat yhden ja saman yhtiön omistuksessa, Hämeenlinnan liikuntahallit Oy:n. Kumpikaan halli ei ole yhtään sen enempää kummankaan joukkueen omaisuutta. Kaksi liigajoukkuetta Hämeenlinnan kokoiselle kaupungille tuntuisi liialta ja seurojen yhdistyminen kaatuu viimeistään siihen ikuiseen ongelmaan; kumman nimen alla pelataan.
LASBin menestystä on aika hankala käsitellä irrallaan Lahden alueen salibandyn kehityksestä yleensä. Lahdessa salibandyn menestystä on aina jarruttanut urheilukaupungin laaja ja laadukas lajikirjo, mahdollisuus jonkinasteiseen ammattimaisuuteen ohjaa monet kärkitalentit muiden lajien pariin ja yliopiston puute lähialueilla tuottaa pelaajakatoa kun junioreista pitäisi siirtyä aikuisten sarjoihin. Sbandy rakensi 2000-luvun loppupuolella ihan laadukkaan divarijoukkueen, mutta seura yritti edetä kovempaa kuin perustoiminta ja taustat sallivat, seurauksena paha velkaantuminen, henkilöistä johtuvat välirikot ja lopulta koko seuran alasajo. Hollolassa junioritoiminnan puolella on saatu erinomaisia tuloksia, mutta miesten joukkue ei ikinä oikein löytänyt kestävää pohjaa edes 2-divaritasolle.
Lammilla on edetty tarpeeksi rauhassa ja johtuen ”oman kylän joukkueen” hyvästä maineeta (ja siitä, että kilpailua ei juuri ole) myös taloudellinen puoli on saatu paikallisten yritysten ja (ennen liitosta) kunnan kanssa kestävälle pohjalle. Toiminnan saavutettua riittävän tason lahjakkaita nuoria pelaajia alkoi siirtyä Lahti-Hollola-Hämeenkoski-akselilta Lammille, onhan se nyt kivempi pelata säbää kun joukkueen taustat ovat kunnossa ja voi keskittyä olennaiseen välimatkan ollessa kuitenkin varsin siedettävä. Kun homma toimii kehä vain vahvistuu ja tällä hetkellä LASB on aika selvästi se joukkue, jota kohti alueen parhaat nuoret lahjakkuudet pyrkivät. Toisaalta Lahdessakin tilanne näyttää jo aika valoisalta, PHSB on vihdoin saanut kasattua junioreista tarpeeksi laajan perustan jatkuvuuden aikaansaamiseksi ja edustusjoukkueen otteet 2-divarissa ovat olleet hyviä.
On mielenkiintoistä nähdä, mitä Lammilla tehdään, jos mahdollinen liiganousu realisoituu tänä keväänä. Siirtääkö seura otteluitaan vahvemmin Lahden suuntaan ja pyrkii pelaamaan valtaosan kotimatseistaan esimerkiksi suurhallissa, vai onko ratkaisu jokin muu? Hakkala-halli pursuaa jo nyt liitoksistaan eli kehitystä ei voi laittaa pelkkien nykyisten fasiliteettien varaan. Se, kuinka paljon pikkupaikkakunnan ”oma seura” voi ylipäätään uudelleensijoittaa toimintaa ilman, että menetetään tähänastisen menestyksen mahdollistanut tuki ja ilmapiiri, on hyvä kysymys.
Miksi jutussa ei mainita Hämeenkosken Dynamon juniorityötä? Sieltähän pelaajia on noussut tietääkseni Lasbiin ja Koskella on pathaillaankin Juniori työ kiitettävällä pohjalla. Mm D tytöt pelaavat tällähetkellä uutena joukkueena sisäpuolella sarjassa ja sarjan ollessa nyt puolessa välissä on tytöt toisena. Kiitos Valo Tuomisen ja Mika Nymanin jotka tyttöjä valmentavat!
Taija, onko hämeenkoskelta noussut kukaan pelaaja pääsarjoihin? Junnutyö voi näyttää hyvältä D-junioreihin asti, mutta sitten kun lahjakkuus ei ole enään niin suuressa roolissa ja pelaajien pitäisi itse ruveta tekemään töitä ei pelaajat hämeenkoskelta enään menestykkään.
Päijät-Hämeen ikuisuus kysymys?? Itse aikanaan Hu miesten kakkosdivarin jengin kivirekeä raahanneen tiedän mihin hommat täällä kaatuu. Pelaajien asenne tekemiseen( sitoutuminen) ja laadukkaiden valmentajien puute. Valitettavasti Kaakois-Suomen junioreiden taso valtakunnallisesti erittäin huono tai väärin sanottu pelaajen taso on hyvä, mutta kun kaikki hyvät pelaavat vain eri seuroissa. Pitäisi saada huippu pelaaja samaan seuran alle ja valmennus kuntoon. Olin itse HU huippu vuosina joukkueen mukana, kun siellä paineli Kainulaiset Roope,Justus ja Rappe,Koljonen Perttu,Jalonen Ossi , Näveri Vili , Pentikäinen Miikka ja monta hyvää omankylän pelimiestä, jotka ovat jatkaneet pelaamista kunin eri sarjatasoilla. Sillion kyseltiin joukkueeseen sen ikäluokan muita lahjakkaita pelaaja eivät tulee oli liian iso kynnys seura siirtoon. Kouvolasta tuli muutamia poikia joukkueeseen ja Mäntsälän suunnalta pari kaveria. Näillä eväillä kairasimme monta hassun hauskaa vuotta säbän Suomen huipulla. Uskallan väittää, jos alueen kaikki huiput olisivat olleet samassa seurassa olis muutama mestaruuskin tullut. ( tikulla silmään, joka vanhoja muistelee)
LASB:lle annan isot KIITOKSET kuinka miesten joukkuetta on viety määrätietoisetti eteenpäin. Laadukas valmennus.Taustalla häärii monta hyvää puuhamiesta. Joukkue varmaan keski iältään divarin nuorimpa jengejä. Meillä Päijät- Hämeeessä ei ole varaa kilpailla laadukkaista pelaajista tällä hetkellä. Tälle talous alueelle ei mahdu kahta laadukasta divari jengiä. Kaikkien Päijät-Hämäläisten seurojen pitäisi kauniisti istua saman pöydän ääreen ja yhdistää voimat yhteen. Lasken LASBin tähän ryhmään muut olisivat PHSB,SB Heinola,HU-46,Kosken Dynamo, BB-88, SB Coyotes ja Palikat Orimattilasta. Näistä seuroista muodostaisi samaan tapaan kuin Lahdessa Pelicans uusi seura. Kasan päälle piikin kärjeksi tehtäisi Lasbista edustus jengi sen alle 2 ja 3 divariin laadukkaat joukkueet näin taatais pelaaja virta ylöspäin, junnuille tärkeitä miesten pelejä ja kaikki juniori edustus joukkueet c junnuista a junnoihin asti siihen samaan seuran alle. Näin saisimme nauttia varmasti useana vuonna laadukasta säbää miesten puolella mahdollisimman korkealla tasolla ja junnu puolella myös Sm- sarja pelejä.
Yhteistyöllä saamme Päijät -Hämäläistä säbään nousuun.
Tämä on minun henkilökohtainen mielipide asiasta.
Ps. Menestyksellistä kevättä LASB:lle, PHSB miehille tietysti unohtamatta SB Heinolan B poikia ja LASB:n B tyttöjä.
Luin ylläolevaa kirjoitusta ensimmäisen kappaleen ja menetin uskon suomalaiseen koulujärjestelmään.
Kyllähän siellä Hu:ssa oli huippuvalmentaja, mutta pelaajat halusivat vain harjoitella kaksi kertaa viikossa, kun valmentaja olisi halunnut neljä kertaa viikossa.
Koko päijät-hämeen ongelma on huono harjoituskulttuuri ja asenne salibandyyn. Seurojen pelaajat ovat pääkaupungin joukkueita kehityksessä jäljessä jo D-pojissa ja ero vain kasvaa kun mennään vanhempiin junioreihin. Onneksi tähän on tulossa muutos ja PHSB tekee tällä hetkellä jo laadukasta juniorityötä pienemmissä junioreissa.
Kyllä niitä joukkueita ja seuroja alueelle mahtuu ja hommaa voidaan tehdä laadukkaasti. Se että joku joukkue on päässyt pelaamaan SM sarjaa muutaman lahjakkaan pelaajan avulla ei ole mikään laadukkaan juniorityön merkki. Tällä hetkellä Heinolassa on hyvä pöhinä päällä. PHSB tekee hyvää duunia vähän pitkäjänteisemmällä suunnitelmalla. Palikat ja Coyotes on vain kaveriporukoita joilla ei oikeasti ole mitään annettavaa huippusalibandylle. Hu-46 on tällä hetkellä musta aukko. Dynamo on polkenut paikallaan viimeiset vuodet. Heille farmi Lammin kanssa on ehdoton edellytys jos haluavat pysyä hengissä. BB-88 taas on mielenkiintoinen tapaus. Sieltä on jo julkisesti annettu singaalia että tulevaisuudessa muiden kanssa pakko tehdä yhteistyötä. Historian muistaen niin kuka haluaa mennä sinne 3-4 kenttään maksamaan kausimaksuja ja omat pojat pelaa 85% peliajasta.
PETJA: Nopeasti tulee mieleen Hämeenkoskella junnu-uransa aloittaneista ainakin nipullinen nykyisiä LaSBin pelaajia: Hätönen, Nivala, 2 x Toitturi, Mutikainen, Färlin? + Steelersistä Maunula. Varmaan muitakin, mutta nämä nyt tuli nopeasti mieleen. On siellä siis jonkunlaisia eväitä lajiin aikanaan annettu.
Surmista kompaten, Nivala, Toitturit, Juuso Kainulainen, Mutikainen ja Maunula nostivat Dynamon B-ikäisinä SM-sarjaan. Ja Tyrkäs joukkueen silloisena valmentajana..
Vielä jatkaisin muutamalla pelaajalla. Jaakko Jyrkällä useampi kausi liigassa(KooVee, Ilves), Miika Kunnari (Loviisan Tor?)
Rasmus Kainulainen on mun lemppari pelaaja ja tosi komee !!
Hei, tarvitaan nopeasti lainaa ratkaista teidän velat
ostaa auton tai muihin hankkeisiin.
minuun yhteyttä uudelleen.
Haluaisin auttaa lainan alhainen korkotaso
ja sopii kaikille.
Ota yhteyttä jos tarvitset kiireellistä lainan.
Teen lainat vaihtelevat € 1500 jopa 250000€
sydämellisesti
Steelers on hämeen ykkös seura mun mielestä ja divarin paras ja kuuluisi liigaan liiga tason organisaatio , puitteet , toiminta , ympäristö . Phsb lahdesta ykkös kaupunkin ykkös joukkue eli lahessa on tekemisen meininki eli tulevaisuudessa lahdestakin voi tulla vielä jottai potentiaalia on lahdessa vaikka mihin mun mielestä . Eli steelers ja phsb hämeen seudun ykköset . Kaikki muut kasvattajajoukkueita mun mielestä .