Koska Suomen salibandyssä toimitaan urheilullisilla periaatteilla, sarjoista voi sekä pudota pelaamalla, että niihin voi nousta pelaamalla. Tämä taivas ja helvetti -asetelma tuo mielenkiintoa kaikkien sarjatasojen peleihin kauden loppuun saakka.

Divarin pudotuspelit ovat osoittautuneet loistavaksi tuotteeksi. Allekirjoittanut epäili alkuun pudotuspelien mielekkyyttä – varsinkin kun sen myötä liigan kyhättiin hätäisesti yhden kauden epäonnistuneeksi kokeiluksi jääneet playoutit (toim. huom. playoutit myös tällä kaudella, tosin paremmassa muodossa). Yhtä kaikki, tämän kauden Divarin finaaleissa kohtaavat sarjan varmimmat suorittajat, paikalliskilpailijat LaSB sekä Steelers.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on syynätä hieman tarkemmin, joskin rajallisella otoksella, miten joukkueet pelaavat – missä ovat niiden vahvuudet ja suurimmat heikkoudet.

—

Steelers: ”Mökki pystyyn ja isketään vastaan” – old skool -salibandyä lahjakkailla toteuttajilla

Steelers on ulkopuolelta tarkasteltuna organisaationa liigavalmius – on nuori edustusjoukkue, jossa mausteena löytyy myös jatkumoa Trackers-ajoista; on upea kotihalli Elenia sekä on laaja ja kohtuullisen menestyvä junioritoiminta. Kokonaisuutena organisaatioita tarkastellessa Steelers on selvästi kilpakumppaniaan edellä. Vaikka sillä ei ole tässä finaalisarjassa juuri minkäänlaista merkitystä, isossa kuvassa laaja ja vahva organisaatio takaa kuitenkin tasaisemman ja jatkuvamman toiminnan. Voidaan ajatella, että kymmenen vuoden päästä Steelers on suurella todennäköisyydellä LaSBia edellä (voi ottaa talteen). Mutta, kuten mainittu, sillä nyt ei ole juuri tässä hetkessä osaa eikä arpaa.

Puolustuspelaaminen

Steelers pelaa Salibandyliigaan peilaten hieman vanhanaikaista salibandyä. Puolustustaessa joukkue asettuu lähes poikkeuksetta melko passiiviseen 1-2-2 -ryhmitykseen kärjen ohjatessa vastustajan kenttäpuoliskolla ja kakkoslinjan sijoittuessa keskiviivan tasolle. Joukkue ei juurikaan nykysalibandylle tyypillisesti työnnä korkeampaan prässitasoon ja toisaalta tämä ei ole passiivisessa 1-2-2 -ryhmityksessä kaikkein helpoin toteuttaakaan. Omalla puolustusalueella ryhmitys muuttuu pääosin alueelliseksi 2-1-2 -ryhmitykseksi. Joukkueen kolmoskentältä on nähty ajoittain puhdasta miesvartiointia, joka sekin omassa päässä muokkautuu 2-1-2 -muotoon. Puolustuspelaamisessa on nähtävissä viivettä siirryttäessä karvausryhmityksestä puolustusryhmitykseen.

Hyökkäyspelaaminen

Old skool -hengessä, Steelers pelaa äärimmäisen riskitöntä hyökkäyspeliä ja pyrkii luomaan maalipaikkansa ennen kaikkea vastahyökkäyksistä.

Puolustusalueen hyökkäyspelissä joukkue asettuu yleensä perinteiseen alakolmioon. Näiden lisäksi yksi pelaaja tekee syvyyttä kenttään ja neljäs pelaaja tukijuoksentelee. Usein ratkaisuksi valikoituu pitkä pystysyöttö samaan laitaan syvässä pelaavalle pelaajalle. Tällöin ongelmana on melko staattisen alakolmion jäljiltä pitkät etäisyydet tukeviin pelaajiin. Joukkue tekee alakolmiossa myös sivuttaisliikkeitä ja pudotuksia, mutta näissä ei ole laadukkaita jatkumoita (esim. pudotuksen jälkeen pelaajalla ei ole tunnistettavia syöttöpaikkoja / syöttöpaikkoja lainkaan). Steelers ei kykene avauspelillään juurikaan murtamaan vastustajan puolustuspelaamista, vaan se luottaa siihen, että jos peliväline toimitetaan sarjatasolle laadukkaille hyökkääjille, he keksivät pelivälineellä jotain tekemistä.

Steelersin vahvuudet ja heikkoudet paljastuvat ennen kaikkea hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Toisaalta joukkueen taitavat ja ratkaisuvalmiit hyökkäyspään pelaajat ovat omimmillaan päästessään haastamaan vastustajan puolustajia, mutta toisaalta Steelersin hyökkäyspelaamisen rakenteelliset ongelmat tulevat vahvasti esille.

Steelers jättää hyökkäysalueen hyökkäyspelissään toistuvasti keskustan täyttämättä. Tämä toisaalta tylsyttää hyökkäyspeliä (vaikka huom. joukkue teki Divarin runkosarjassa eniten maaleja), mutta ennen kaikkea se altistaa joukkueen vaarallisille vastahyökkäyksille. Tässä on LaSBilla yksi paikka iskeä.

—

LaSB: Kyläjoukkue Salibandyliigan kynnyksellä

LaSB on äärimmäisen pirteä tuulahdus Salibandyliigan kynnykselle. ”Kyläseura” on pysynyt pitkään yhdessä ja se on saanut runsaasti ratkaisuvoimaa HU-46:n taitavista junioreista. Organisaatio on kokonaisuudessaan perässä Steelersiä, mutta kuten Steelersinkin kohdalla (kahteenkin kertaan) mainittiin, sillä ei tässä ottelusarjassa ole merkitystä. LaSB lähtee ottelusarjaan selkeänä suosikkina.

Puolustuspelaaminen

Lammin Salibandyn puolustuspelaaminen on merkittävästi finaalivastustajaansa modernimpaa ja se taipuu joustavammin joko korkeaksi prässäämiseksi tai sitten ohjaavammaksi vastahyökkäysorientoituneeksi puolustamiseksi. LaSB asettuu perustilanteessa matalaan 2-2-1 -asetelmaan, joka on kuitenkin tarvittaessa erittäin työntöherkkä. Puolustuspelitapana tämä on Steelersin vastaavaa merkittävästi vaativampi toteuttaa, mutta LaSB on tuntunut löytävän melko laadukkaan suoritustason. Joustavampi puolustuspelitapa tukee LaSBin erittäin aktiivisten hyökkääjien ominaisuuksia ja mikäli vastustaja menettää pallon keskialueelle, vastahyökkäykset ovat tehokkaita ja yllätyksellisiä. P-alueella LaSBin puolustuspelaaminen on kapealla otoksella otettuna mielenkiintoinen sekoitus alue- ja miespuolustusta, mutta ennen kaikkea se toimii korkealla prässitasolla. Paketti ei pysy ns. lapasessa aivan koko aikaa, mutta koska finaalivastustajan isoimmat heikkoudet liittyvät hyökkäysalueen hyökkäyspelin rakenteellisiin heikkouksiin, odotettavissa on, että LaSB saa ottelusarjassa paljon vastahyökkäyksiä.

Hyökkäyspelaaminen

Perusryhmityksessä on paljon samaa kuin Steelersillä, mutta LaSBin jatkumot toimivat merkittävästi paremmilla ajoituksilla. Tämän myötä joukkue saa pelivälinettä vastustajan ylimmän karvaustason taustoille kohtuullisen usein ja tämä tuottaa varmuudella haasteita myös Steelersille.

LaSBinkin hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa on rakenteellisia haasteita – ennen kaikkea puolustajat jäävät turhan usein pelaamaan varmistavaa roolia keskiviivan tuntumaan ja maalintekoa haetaan hyökkääjien toimesta – mutta luontaisemmat haasto- ja tukiliikkeet nostavat LaSBin pelinopeuden selvästi Steelersin vastaavaa paremmalle tasolle ja pitävät myös puolustusvalmiuden korkeammalla (vaikka keskustan täyttö ei aina LaSBillakaan luonnistu).

—

Miten käy?

Paikalliskamppailuissa on aina omat värinsä ja sen myötä voidaan nähdä myös yllätyksiä. Lisämausteen tuo se, että LaSB ei pääse pelaamaan kotipelejään Lahden Suurhallissa. Yhtä kaikki, jos katsomme vain joukkueiden tähän astisia otteluita sekä pelaamisen rakenteita, en näe mitään perusteita sille, että Steelers voittaa ottelusarjassa peliäkään.

LaSB Salibandyliigaan otteluvoitoin 3-0.

—

Perttu Kytöhongan aiemmat Pääkallo-bloggaukset:
Happeen flow-salibandy – luovaa hulluutta
EFT jätti kysymysmerkkejä
Höpinäanalyysien sietämätön houkutus
Peli(ä meille kaikille)