Huhtikuun 11. päivä suomalaista urheiluelämää järisytti ainakin seitsemän Richterin yllätys. SC Classic ilmoitti tuolloin, että Suomen kaikkien aikojen tennispelaaja, Jarkko Nieminen, edustaa seuraa kaudella 2016-2017. Uutinen sai varsin vaihtelevan vastaanoton salibandyseuraajien ja urheiluväen parissa.

Elokuun 13. päivänä alkushokista on pääosin selvitty. Tampereella liikkuessa et voi välttyä lukuisilta tienvarsimainoksilta, jotka kertovat Classicin, tai siis Jarkko Niemisen avaavan salibandykauden 21.9 LASB:ia vastaan Tampere Areenalla. Suuri yleisö ei ole kuitenkaan edelleenkään nähnyt Niemisen pelaavan salibandya. Meneillään olevassa Classicin järjestämässä Players’ Night -tapahtumassa Nieminen ei esiinny kentällä.

Nieminen pelasi viisitoista vuotta tennistä maailman huipulla. Parhaimmillaan kaksinpelin maailmanlistan sijoitus oli 13. Nyt Nieminen valmistautuu 35-vuotiaana elämänsä ensimmmäiseen kauteen Salibandyliigassa.

Missä merkeissä kesä on sujunut näin debyyttikauden alla?

– Oikein hyvissä. Keväällä kun tämä juttu varmistui, niin aloin harjoitella enemmän fysiikkaa salibandyuraa varten. Olin sopinut jo aiemmin, että olen käytettävissä tenniksen Davis Cupissa heinäkuussa, joten harjoittelin vielä tennistäkin siinä samalla. Ne olivat samalla viimeiset pelit tenniksen saralla.

– Heinäkuusta lähtien olen harjoitellut pelkästään salibandyn ehdoilla. Alkukesästä olin mukana muutamissa joukkueen harjoituksissa, ja nyt heinäkuun jälkeen tiiviimmin. Harmittaa, että parit viime viikon treenit jäivät välistä, ja nyt myös nämä Players’ Nightin pelit, kun kantapää on kipeänä. Kyseessä ei ole edes mikään urheiluvamma. Maanantaina katsotaan tilanne uudestaan. Todella hyvää kuuluu siis, ja pikkupoikamaisen innokkaasti lähden mukaan tähän uuteen haasteeseen, Nieminen sanailee Classicin toimistolla.

Classic nappasi keväällä 2016 ensimmäisen miesten Salibandyliigan mestaruutensa. Nieminen on mahtunut omien sanojensa mukaan hyvin joukkoon.

– Asia mikä ehkä eniten jännitti, oli se, että miten joukkue ottaa vastaan, kun tapasin porukan ensimmäistä kertaa. Lähtökohta oli kuitenkin varsin epänormaali. Ihan mahtavasti ottivat vastaan niin nuoremmat kuin vanhemmatkin pelaajat, ja porukkaan oli helppoa sopeutua. Sen tiesin ennestään, että tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ja sen suhteen ei ollut epäilyksiä. Kaikki on mennyt mielestäni ihan hyvin, tennisässä kertoo ensiaskeleistaan seurassa.

Koti Helsingissä – ei erityisjärjestelyitä pelien suhteen

Nieminen asui useamman vuoden pääosin Tanskassa, jossa hänen Anu-vaimonsa, 12-kertainen sulkapallon kaksinpelin Suomen mestari ja nelinkertainen olympiakävijä, valmensi sulkapalloilijoita. Tanskasta käsin Salibandyliigan pelaaminen saattaisi olla astetta haasteellisempi tehtävä, mutta Niemiset ovat kuitenkin palanneet hiljattain kotimaan kamaralle.

– Muutimme tuossa pari viikkoa sitten takaisin Suomeen ja Helsinkiin. Se ei liittynyt salibandyyn, vaan se oli ihan alkuperäisen suunnitelman mukainen ratkaisu, sillä vaimolla loppui Tanskassa työsopimus. Tanskastakin piipahdin muutaman kerran Tampereella treeneissä. Muuton ja omatoimisen jakson jälkeen olen osallistunut harjoituksiin Helsingistä käsin, Nieminen selventää.

Joskus joku liigatason pelaaja on pelannut Salibandyliigaa sopimuksella (ainakin eräs sukunimikaima), jonka mukaan pitkiin vierasreissuihin ei tarvitse osallistua lainkaan. Niemisen asuessa Helsingissä se olisi mahdollinen, ja jopa ymmärrettävä skenaario, mutta näin ei olla menettelemässä häneen mukaansa.

– Valmennusjohto (Petteri Nykky ja Samu Kuitunen) asuu myös pääkaupunkiseudulla, joten siinä sitten kuljetaan yhdessä treeneihin ja kotipeleihin. Automatkoilla käydään arvokkaita keskusteluita. Vaikka puhutaan tietysti ihan niitä näitä, niin samalla myös lajin teoriapuoli tulee hyvin tutuksi. Meillä on huikea valmennusjohto. Hienot meriitit ja paljon kokemusta. Molemmat ovat myös hienoja tyyppejä, joilta saa arvokasta kokemusta.

– Olen ihan normaalisti joukkueen mukana, kuten kaikki muutkin pelaajat. En vain asu Tampereella. Lähes kaikki asuvat tässä lähialueella. Ei ole mitään erityisjärjestelyitä, Nieminen vakuuttaa.

Pelillinen identiteetti vielä hakusessa

Niemisen kokemus salibandyn saralta on varsin rajallinen. Viimeisen viidentoista vuoden ajan karvapalloa ammattilaisena kurittanut Nieminen on pelannut salibandya kohtalaisen harvoin.

– Oma pelillinen identiteetti ei ole vielä selkeä, sillä sen verran vähän kokemusta tällä tasolla vielä on. Viimeiset 15 vuotta olen pelannut kerran vuodessa, ja en ole aiemmin kokenut tällaista tasoa tai vauhtia, missä olen nyt mukana. Se identiteetti varmasti muokkaantuu ajan kanssa.

– Jotkut asiat tuntuvat luonnollisemmilta kuin toiset, ja toisissa jutuissa on enemmän työmaata kuin toisissa. Joistakin asioista tietää jo nyt, että ne eivät tule olemaan omia vahvuuksia. Tälläkin treenimäärällä pystyy jo melko hyvin arvioimaan, mitkä asiat ovat niitä vahvuuksia ja mitkä heikkouksia, mutta asia selviää varmasti paremmin vielä matkan varrella, Nieminen analysoi.

Mitä kehityskohteita on esitetty esimerkiksi valmennusjohdon puolelta?

– Tietysti se, mitä etukäteen tiesin. Taktinen puoli kehittyy sen mukaan, mitä enemmän olen mukana. Muutaman kuukauden sisällä pystyn sen puolen varmasti sisäistämään. Tekniikka on yksi asia tietysti, sillä nuorimmat ovat pyöritelleet palloa ihan pikkupojasta lähtien, ja salibandy on ollut heille ykköslaji. Syötöt, syöttöjen vastaanotot, laukaukset ja näihin liittyvät harjoitukset ovat itselleni varsin uusia, ja niiden suhteen on työmaata, Nieminen tietää.

Tenniksen ja salibandyn suhteen löytyy tiettyjä yhtäläisyyksiä.

– Fyysisellä puolella on paljon eriäväisyyksiä. Nopeat lähdöt ja nopeat sekä tiedostamattomat suunnanmuutokset ovat samanlaisia. Molemmissa vaaditaan silmä-käsi -koordinaatiota ja tietysti se on yhtäläisyys, että kyseessä on myös pallopeli, Nieminen summaa.

Tennis on yksilölaji ja salibandy joukkuelaji. Takana on pitkä yksilöura, ja nyt edessä on hyppy joukkuelajin pariin. Niemisen mukaan uuteen tilanteeseen sopeutuminen ei ole ollut erityisen hankalaa.

– Onhan siinä iso ero tietysti. Tennisuran aikana olen monesti sanonut, että olen luonteeltani paljon enemmän joukkueurheilija. Olen aina tullut paremmin toimeen porukassa ala-aste, yläaste, armeija, Davis Cup, kaveriporukka tai mikä tahansa huomioiden. Tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ja tykkään tehdä töitä muiden eteen. Tavoite on myös auttaa muita tässä lajissa. Tennis oli pikkupoikana se makein laji, ja sen takia ajauduin sen pariin. Muuten olen mielelläni joukkuepelaaja, Nieminen sanoo.

Pääkallo.fi:n Huhumaa-palstan mukaan Nieminen siirtyi Classiciin suoraan tenniksen parista. Tuo tieto ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kesällä nimittäin selvisi, että ex-tennispelaaja siirtyy Tampereelle tanskalaisseura Vanlose Floorballista. Tämä tieto herätti hiukan ihmetystä sosiaalisessa mediassa.

– Kävin keväällä pelaamassa heidän kanssaan. Lopetettuani tenniksen en tiennyt, mitä tuleman pitää. Ei ollut tietoa työkuvioista, tai siitä, mitä arki tulee olemaan, kun palaan Suomeen. Pääosin ajatukset keskittyivät kuitenkin tennikseen ja mahdollisesti valmennukseen tai muuhun työhön.

– Kun ”Passo” (Pasi Peltola) ja Nykky heittivät tämän idean ilmoille, ja se rupesi konkretisoitumaan tämän vuoden alkupuolella, asuimme tuolloin vielä Tanskassa. Sen jälkeen oli tietysti tarvetta päästä pelaamaan ja pyörittelemään hieman palloa siellä. Pääsin tuon Vanlose Floorballin kanssa pelaamaan muutaman kerran viikossa.

– Joukkueen taso oli kirjava. Osa oli entisiä Tanskan liigan pelaajia, ja osa hiukan kokemattomampia. Tärkeintä oli saada pallotuntumaa. Tasoahan ei voi mitenkään verrata esimerkiksi Suomen liigaan. Joka tapauksessa oli tarkoitus aloittaa salibandy kavereiden ja tuttujen kanssa säännöllisesti tennisuran jälkeen. Kuten olen aiemminkin sanonut, niin tämä on minulle se toiseksi rakkain laji. Nyt kun aikaa on, niin haluan ehdottomasti pelata lajia, mutta en olisi ikinä uskonut, että pääsen kokemaan sitä tällä tavalla, Nieminen selventää.

”En lähde pelaamaan pr-mielessä tai vitsillä”

Niemisen lajinvaihto otti, ja ottaa edelleen varsin koville osalle lajiväen parissa. Sekä lajin ulkopuolelta ja lajin sisältä on arvioitu, että Niemisen hyppy Salibandyliigaan tuhoaa lajin uskottavuutta.

– Jos laji-ihmiset ottavat lajin tosissaan, niin he ottavat varmasti Classicin tosissaan ja myös koko urheilun tosissaan. Onhan se ihan selvä, että Classic ei laita mitään turistia tai maskottia kentälle. Ne jotka minut tuntevat, tietävät, että en lähde pelaamaan missään pr-mielessä tai vitsillä. Ei minulla ole tässä varaa muuta kuin olla tosissaan mukana.

– Jos saan peliaikaa tai vaikkapa paljon peliaikaa, niin sitten olen varmasti niin hyvä, että olen sen ansainnut. Jos en saa, niin sitten minun taso ei riitä tai tule riittämään. Se on mielestäni melko simppeli juttu. Jos joku haluaa hypätä tenniksen pariin, niin siitä vain. Jos on tarpeeksi hyvä, niin voittaa matseja, jos taas ei, niin ei voita, Nieminen vastaa kritisoijille.

Eli vakuutat, että kyse ei ole mainostempauksesta?

– Ei missään nimessä. Se ei ollut oma valintani, että lajin vaihto herätti niin paljon kiinnostusta, enkä voinut siihen vaikuttaa. Mielestäni on hienoa, että olen urheillut nuorena monipuolisesti, ja se auttaa avaamaan tällaisia mahdollisuuksia. On kuitenkin lajin asiantuntijoita, jotka oikeasti uskovat, että minulla on mahdollisuuksia.

– Lähden täysillä kohti uusia haasteita. Mielestäni on pelkästään positiivista, että monipuolinen urheilutausta tarjoaa tällaisen vaihtoehdon. Kun lajiväki arvostaa omia joukkueita ja Salibandyliigaa, niin turha sitä uskottavuuden katoa on pelätä. Olen juuri niin hyvä kuin näytöt kertovat. Laji-ihmiset arvottavat asiaa varmasti hiukan eri tavalla kuin lajin ulkopuoliset ihmiset.

– Jotkut ihmiset arvostavat toisten tekemisiä joka tapauksessa joko liian vähän tai liian paljon. Minä arvostan tätä lajia ja lajin urheilijoita todella paljon. Olen tässä mukana supernöyränä. Jos lähtökohta olisi se, että lopetan tenniksen aktiiviurani ja alan paukutella henkseleitäni, että olen pelannut vähän nuorena salibandya ja luulen pystyväni pelaamaan SM-tasolla, niin silloin lähtökohta olisi erilainen.

– Nyt minulle annetaan mahdollisuus, ja lopputuloksen näkee sitten myöhemmin. Mielestäni se ei ole sen kummempi asia. Voihan tuosta ihmiset keskustella ja spekuloida, mutta aika näyttää. Totuus on kuitenkin se, että Classicin tasoinen joukkue tai mikään muukaan liigajoukkue ei heitä mitään maskottia kentälle. Tai, että tulisin mukaan pelatakseni vain pelkän avausottelun. Ei, ei, ei siinä olisi mitään järkeä, Nieminen vakuuttaa.

Vuosi kerrallaan

Niemisen viimeisin vuosi on ollut kohtalaisen tapahtumarikas. Niemiset saivat viime syksynä tyttövauvan. Täten Suomeen muutti myös alle vuoden ikäinen Nieminen. Viidentoista vuoden tiukan ammattilaisuran jälkeen hän kuitenkin lähti vielä pelaamaan salibandya valtakunnan korkeimmalle tasolle.

Miten vaimo suhtautui tähän päätökseen?

– Vaimo näytti heti vihreää valoa, koska hänkin on entinen huippu-urheilija. Hän tietää mitä urheilu on, ja tuntee intohimoni. Hän siis tietää hyvin, että salibandy on yksi niistä. Ei siinä tarvinnut sen kummemmin keskustella. Kun kerroin hänelle, että tarjottiin tällaista mahdollisuutta, niin hänkin oli vähän, että ”vau, siitä vaan, anna mennä”. Ei tarvinnut käydä pitkiä keskusteluita, Classic-peluri kertoo.

Tennis ei ole kadonnut kokonaan Niemisen arjesta, mutta se on tällä hetkellä hiukan taka-alalla. Ex-pelaajalla on Suomessa oma tennisakatemia, jossa koulitaan tulevaisuuden huippuyksilöitä.

– Siinä akatemiassa en ole tällä hetkellä aktiivisesti mukana. Tulevaisuudessa tennis tulee olemaan suuremmassa roolissa elämässäni. Ainahan se siellä tulee olemaan, koska kyseessä on elämäni suurin intohimo. Se tulee olemaan mukana arjessa enemmän vähän ajan kuluttua. Nyt on tullut hiukan tiedostamattakin otettua vähän etäisyyttä tennikseen.

– Isoja kisoja (grand slameja) on tullut seurattua. Samoin suomalaisten nuorten pelejä. Silloin kun itse pelasi, niin laji oli päivittäin mukana. Sitä katsoi omaa ja toisten peliä tarkasti analysoiden. Jotenkin oli myös mukava ottaa siitä etäisyyttä. Palaan lajin pariin lähitulevaisuudessa tai vähän myöhemmin. Akatemiassa on kokopäiväiset valmentajat, jotka pyörittävät sitä arkea. Koko ajan tietysti tiedostan, mitä siellä tapahtuu. Tulen olemaan siellä läsnä enemmän nyt kun asun Suomessa, sillä pystyn osallistumaan ja käymään siellä useammin, Nieminen pohtii.

Debytantti on Classicin toiseksi vanhin pelaaja tulevalla kaudella. Nieminen kantaa huoltaa erityisesti siitä, että terveystilanne pysyisi hyvänä. Salibandyuraa hän miettii tällä hetkellä kausi kerrallaan.

– En tiedä. Olen todella innoissani tästä, ja vielä enemmän nyt, kun olen päässyt joukkueen mukaan. Tietyt kysymysmerkit, jotka olivat ilmassa aluksi alkavat nyt pikku hiljaa selkeytymään. Jos pysyn terveenä, niin pyrin harjoittelmaan paljon. Mielelläni teen vielä ekstraa.

– Tietyissä jutuissa on kurottavaa, kuten esimerkiksi tämä tekniikkapuoli. Se vie paljon aikaa. Juuri nyt syö vähän miestä, koska olen loukkaantuneena. Jos pysyn terveenä, niin kuka tietää. Katsotaan tämä kausi ensin. Täytin juuri 35. Arvostan vielä enemmän niitä 15 vuotta, kun pysyin terveenä, niin haluaisin ainakin tämän vuoden pysytellä terveenä. Jos pysyn terveenä, ja pääsen kokemaan kaiken täysillä, niin miksipä se ura ei voisi jatkua. Katsotaan mikä tilanne on ensi keväänä, Nieminen valottaa.

Classicin Players’ Night -tapahtumaan kuuluu vielä omaleimainen loppubanketti, jossa pelaajat esiintyvät lavalla viihdetähtiä imitoiden. ”Familyn” varsin tuore jäsen näkee tilaisuuden hienona mahdollisuutena lähentyä muun joukkueen kanssa.

– Kyllä, olen siellä mukana, vaikka en itse pysty pelaamaan. Olen sen verran vähän ollut joukkueen parissa, että haluan ottaa kaiken irti. Mukana on tietysti muutama muukin uusi pelaaja. Mielelläni olen sen verran mukana, minkä pystyn. Pyrin auttamaan joukkuetta, ja kiintymään porukkaan, Nieminen sanoo.

Jälkisanat

Nieminen vaivaantui hiukan haastattelun aikana, kun häneltä kysyi lajin uskottavuudesta tai siitä, että uuden peliuran on arvioitu olevan pelkkä mainostempaus. Haastateltava haluaa vielä palata aiheeseen uudelleen, sillä asia on jäänyt selkeästi kaihertamaan ammattiurheilijan mieltä.

– Kysymys kun on kuitenkin joukkuepelistä ja siitä, mikä roolini tulee olemaan, niin olen kaiken kanssa ihan ok. En itse oleta mitään, enkä oikein tiedä mitä odottaa. Tavoite on, että olisin koko ajan parempi, ja pystyisin auttamaan joukkuetta.

– Jos saan paljon peliaikaa, niin sitten saan, koska olen sen verran hyvä. Jos saan vähän peliaikaa, niin sitten saan. Silloin se on se rooli. Jos en saa ollenkaan peliaikaa, niin toivon, että voin auttaa joukkuetta jollain tavalla. Suurin tavoite on auttaa joukkuetta millä tahansa tavoin.

– Lähtökohtani on totta kai erilainen kuin monella muulla salibandyn pelaajalla, jotka voivat nousta liigatasolle vaikkapa loogisesti kakkosesta ykköseen, ja ykkösdivisoonasta liigaan. Minulla on varmasti vähemmän toistoja ja kokemusta kuin kellään muulla liigapelaajalla.

– Olen kuitenkin ollut ammattiurheilija 15 vuotta. Olen ollut urheilija, ja ei varmasti löydy ihan hirveästi urheilijoita, jotka ovat tehneet yhtä paljon töitä kuin minä. Tietyt lähtökohdat ovat omalta kannaltani hyvät, mutta on selvää, että minulla ei ole sellaista lajikokemusta kuin kaikilla. En hyppää lajiin kuitenkaan täysin turistina, jos miettii urheilua yleisesti.

– On tiettyjä asioita, jotka nopeuttavat sitä, että pystyn oppimaan lajiin liittyviä asioita nopeasti. Jos jotenkin voin kehua itseäni, niin olen aina harjoitellut kovasti henkistä ja fyysistä puolta. On monta asiaa, jotka olisi varmasti voinut tehdä paremmin, mutta se varmasti auttaa, kun lähden harjoittelemaan tämän lajin saloja. En ole ihan kuka tahansa, joka hyppää mukaan. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin Classicissakin uskoneet, että minusta on tähän. Sitten kun saa huippuvalmennusta huippuporukassa, niin on sen verran kehityskelpoinen, että voi olla pelimielessäkin hyödyksi, entinen tennismaestro päättää.