Sveitsin salibandyliiga NLA alkaa tänä viikonloppuna. Pääkallo.fi ennakoi tapansa mukaan myös käkikellomaan pääsarjan.

Oli aika, kun Wiler-Ersigen ja Alligator Malans kamppailivat vuoron perään Sveitsin mestaruudesta. Se aika meni ja alkaa olla jo yllättävän kaukana historiassa. Runkosarjasijoituksia kärkikuusikon osalta on haastava ennustaa ja tällä kaudella voisi jopa näyttää siltä, että kestomenestyjä Wiler jää kotiedun ulkopuolelle. Malansin lisäksi kärkikuusikkoon mahtuvat Tigers Langnau, Floorball Köniz, GC Zürich ja HC Rychenberg Winterthur.

Asetelma on ennakkoon se, että kuuden parhaan osalta voi käydä miten vaan ja kahdesta viimeisestä playoff-paikast taistelee kolme joukkuetta. Kolme joukkuetta näyttää ennakkoon selvästi heikommilta.

Tässä ovat Pääkallo.fi:n arviot tulevasta kaudesta:

—

1. UHC Alligator Malans
Esa Jussila koutsina, Martin Hitz tolppien välissä, Lukas Veltsmid puolustuksen liiderinä ja Sandro Dominioni, Tim Braillard ja Claudio Laely hyökkäyspään tukipilareina. Kyllähän tuohon on suhteellisen hyvä rakentaa, etenkin kun löytyy tuoreutta nuorten Dan Hartmannin kaltaisten pelaajien myötä. Jarkko Nurmela oli todennäköisesti hyvä hankinta pisteitä tekemään. Kestomenestyjä Malansin profiili kääntyi viime kaudella vaikean alkujakson jälkeen kertaheitolla Esa Jussilan hypättyä puikkoihin. Malansilla on todella laadukkaat kotimaiset pelaajat, joiden varaan on hyvä rakentaa muutaman ulkomaalaisen täsmähankinnan kanssa menestyvä joukkue. Kokemus kovista peleistä on seurassa vahva, eikä olisi ihme, että alligaattorit nostelisivat pyttyä kauden päätteeksi.

—

2. HC Rychenberg Winterthur
Winterthurissa on satsattu viime vuosina paljon ulkomaalaisiin pelaajiin. Fredrik Holtz, Michal Podhrasky, Kari Koskelainen, Mikko Hautaniemi ja Niklas Niiranen ovat kovia nimiä joukkueelle ja myös kantavia voimia. Tälle kaudelle HCR hankki Ruotsin Superliigasta todella kovan nimen, kun Rasmus Sundstedt siirtyi vahvistamaan keltapaitojen hyökkäystä. Winterthur on myös pystynyt vastaamaan heihin kohdistuviin odotuksiin enenevässä määrin ja kestämään paineita paremmin. Tänä vuonna kasassa on sellainen nippu ja takana sen verran kerrytettyä kokemusta, että tähtisikermä taistelee ihan oikeasti jopa mestaruudesta. Tyhjät puheet on nyt aika täyttää. Onko tämä Winterthurin vuosi?

—

3. GC Zürich
Kova temppu on veikata Zürichia ulos finaaleista. Miksi, kysyy moni, kun kerran supertähdet Nico Scalvinoni ja Kim Nilsson lähtivät Ruotsiin? Siksi, että vaikka Zürichissä pelaajiston kirkkain kärki ei tänä vuonna edustakaan aivan menetetyn duon kaltaista tasoa, on materiaalin taso tasaisempi ja jollain lailla myös laajempi kuin aiempina vuosina. Ulkomaalaisista Emil Julkunen, Riku Kekkonen ja Niko Juhola ovat mainioita tulijoita. Könizistä tullut Luca Graf on varmasti puolustuksen kulmakivi. Daniel Steiger, Sandro Cavelti ja Christoph Meier edustavat sveitsiläistä laatua. Unohtaa ei sovi myöskään Michael Zürcheria tai maalia tilkitsevää Pascal Meieria. Zürich saattaa hyvinkin yltää tänä vuonna finaaleihin, mutta mahdollista myös on, että pullahtaa välierissä ulos.

—

4. Floorball Köniz
Viime vuonna finaalissa GC Zürichia vastaan pelannut tasapainoinen joukkue pelaa yleisesti ottaen fiksua peliä molempiin suuntiin. Sillä ei ole ehkä samanlaisia tähtiä kuin Wilerillä, Winterthurilla tai Zürichillä, mutta Kaspar Schmockerin, Emanuel Antenerin ja Manuel Maurerin kaltaiset pelaajat ovat aivan sarjan kärkipäätä. Jens Frejd on osoittautunut viime vuosina loistavaksi pelaajaksi Sveitsin pääsarjaan ja Jan Zaugg edustaa nuorta, tulevaisuuden sukupolvea. Joukkueessa on myös suhteellisen hyvä ikärakenne. Löytyy kokemusta, mutta myös nuorten kautta jatkuvuutta. Tänä vuonna potku ei taida kuitenkaan riittää ihan finaaliin saakka.

—

5. SV Wiler-Ersigen
Wileristä puhuttaessa toistuvat samat pointit: kestomenestyjä, voittamisen kulttuuri, työnteon rutiini ja ammattimaisuus. Pitkässä juoksussa kyseessä on Sveitsin suvereenisti paras joukkue, mutta pelaajiston osalta se ei enää ole mitenkään ylivertainen. Myös muissa Sveitsin joukkueissa on imua niin maan sisällä liikkuvien kuin ulkomailta tulevien pelaajien näkövinkkelistä. Wilerin otteet ovat olleet viime kausien aikana pienoisessa laskusuhdanteessa pitkässä juoksussa, eikä se ole enää niin suvereeni mestarisuosikki kuin muutama vuosi takaperin. Periaatteessa joukkueessa on riittävästi laatua aina mestaruuteen saakka, mutta uhkakuvana on myös jääminen ulos välieristä. Pysyykö Wiler rinnalle nousseiden joukkueiden mukana, se jää nähtäväksi.

—

6. Tigers Langnau
Tigers menetti Joonas Pylsyn pisteitä tekemästä, mutta jopa sinivalkoisten lasien läpi on sanottava, että se sai yhden maailman parhaista senttereistä tilalle. Johann Samuelsson on todella suuri voimavara Langnaulle ja velipoika Anton pelannee myös vahvalla tasolla NLA:ssa. Todella merkittävä heikennys joukkueelle oli Simon Stuckin lopettaminen. Ilkka Mäkipään menetys tietää huonoa haalariosastolle, mutta ei ole ylitsepääsemätön menetys. Langnaussa pelaa monia nuoria ja lupaavia pelaajia, kuten Martin Mosimann, Yannick Bärtschi ja Micha Baumgartner. Tällaisille pelaajille loistavana johtavana pelaajan tunnettu Johann Samuelsson on todella iso kiinnitys. Langnau on viime vuosina puolustanut todella tiiviisti ja sen myötä edennyt pitkälle. Tänä vuonnakin se tulee kamppailemaan kärjen kanssa, mutta moni asia riippuu siitä, miten hyvin nuorista saadaan ulosmitattua täyttä potentiaalia. Onko reki Samuelssonille liian raskas vedettäväksi?

—

7. Chur Unihockey
Iivo Pantzarin luotsaama Chur ei tänä vuonna sisällä järin korkean profiilin suomalaisia. Sopimustaan seuran kanssa jatkanut Tuomas Aho, sekä Viikingeistä tullut Mikko Sipilä eivät missään nimessä ole huonoja pelaajia, mutta eivät niitä sateentekijöitä, joita Chur kaipaisi. Joka tapauksessa Churin kokoonpano on suhteellisen tasaista, harmaata massaa, eikä sillä pitäisi pitkässä juoksussa painia samassa sarjassa kärkipään kanssa. Yksittäisissä otteluissa se pystyy kiusaamaan vastustajiaan varmasti ja etenkin paikallisvastustaja Malansille Chur voi olla akilleen kantapäänä – etenkin runkosarjassa – mutta todennäköistä on, että Churissa ei nähdä playoffeissa kuin pikainen ensimmäinen kierros. Mahdotonta ei ole myöskään playoffeista ulos jääminen.

—

8. UHC Uster
Usterin kotimaan kalusto sai merkittäviä vahvikkeita Florian Bolligerin ja Raphael Berwegerin kaltaisten pelaajien myötä. Uster sai täksi kaudeksi useampia paluumuuttajia takaisin riveihinsä ja seurassa tuntuu olevan ”vielä kerran pojat”-mentaliteetti. Kokoonpano on aiempia kausia laadukkaampi ja jo viime kaudeksi Usteriin siirtynyt Markus Kulmala on joukkueelle oiva apu pisteiden tehtailua ja hyökkäyspeliä ajatellen. Uster on panostanut tällä kaudella nimenomaan vahvasti kotimaisiin laatupelaajiin. Chur, Uster ja Kloten taistelevat viimeisestä pudotuspelipaikasta. Kärkiryhmän matkaan ei ole asiaa, mutta tuskinpa myöskään heikoimmalle triolle häviävät montaa kertaa kaudella.

—

9. Kloten-Bülach Jets
Arto Riihimäki puikoissa ja saman tien Suomesta Matias Kaartinen ja Johannes Jokinen peliä rakentamaan. Muut ulkomaalaiset ovat ruotsalainen Oskar Spetsare, latvialainen Janis Rajeckis ja tsekkiläinen, Suomen Salibandyliigan Nokian KrP:stäkin tuttu Milan Garcar. Kloten on, kuten monesti aiemminkin, ulkomaalaistensa varassa. Taso ei vielä riitä kärkeä tosissaan haastamaan kuin ehkä yksittäisissa otteluissa, eikä pitkällä tähtäimellä ole sitä rutiinia kuin vaikkapa Churissa. Kaartinen ja Jokinen ovat varmsti pelaajina kysymysmerkkejä. Kumpikin on loistava pelaaja, mutta miten he sopeutuvat Sveitsiin? Entä onko heistä kuinka suureksi avuksi, jos viereltä ei löydy snipereita latomaan heidän maailmanluokan passejaan reppuun. Toisaalta, juurikin näiden kahden sällin vuoksi Klotenilla on mahdollisuus rakentaa sellainen ylivoimakentällinen, jota sarjassa sopii pelätä. Taistelee viimeisestä pudotuspelipaikasta.

—

10. UHC Grünenmatt
Grünenmattin pajatso tyhjeni niin ulkomaalaisten kuin sveitsiläisten osalta oikein olan takaa. Miika Malkamäki ja Erik Härkönen ovat potentiaalisia nimiä vahvistamaan muuten todella heppoista Grünenmattin kokoonpanoa, mutta takeita heidänkään panoksesta seuralle ei ole. Olettaa voisi, että esimerkiksi Härkösen kaltainen pelaaja sopisi Sveitsiin kuin nenä päähän, mutta toisaalta, Malkamäki ja Härkönen eivät ole olleet niitä pelaajia, jotka ovat varsinaisesti urallaan omaa joukkuetta kannatelleet. Grünenmatt jäänee tällä kaudella pudotuspelien ulkopuolelle, mutta sarjapaikkansa se säilyttänee. Kokoonpano on laajempi ja laadukkaampi kuin jumboduolla.

—

11. UHC Thun
Ei oleellisia muutoksia viime kausiin. Matti Tauramalla iso rooli joukkueessa jälleen kerran, mutta hän tarvitsisi tukea muulta joukkueelta suhteellisen runsaasti. Sitä apua ei ole tarjolla. Thunilla on kuitenkin todella kova kotietu ja heidän on kotikentällään mahdollista haastaa periaatteessa kenet vain. Puolustukseen ja vastaiskuihinsa luottava Thun on sinnitellyt NLA:ssa jo muutaman vuoden, mutta nyt tulee vaikeaa. Joukkueesta lopetti useampi pelaaja, jotka eivät hekään olleet varsinaisia tähtinimiä, mutta tärkeitä, työläitä raatajia. Edessä on vaikea kausi.

—

12. Waldkirch-St. Gallen
WaSa on kärvistellyt viime vuosina Sveitsin pääsarjassa ja pistesaalis on ollut kovin matala vuodesta toiseen. Tänä vuonna helpotusta ei ole tiedossa, sillä suomalaispelaajat Riku Laaksonen ja Markus Lajunenkin lähtivät. Tilalle tulleiden tshekkiläisten tason riittävyydestä käkikellomaan pääsarjassa ei ole mitään takeita. Päävastustaja on varmasti UHC Thun ja sen lisäksi joukkue yrittää riipiä sijojen 8-11 joukkueilta pisteitä. Kirkkainta kärkeä vastaan odotettavissa on illasta toiseen rumat lukemat. Jopa tippuminen NLB:hen playoutien jälkeen on mahdollista.

—

Top 3 ulkomaalaispelaajat:
1. Johan Samuelsson, Tigers Langnau
2. Rasmus Sundstedt, HC Rychenberg Winterthur
3. Tatu Väänänen, SV Wiler-Ersigen

Top 3 sveitsiläispelaajat:
1. Christoph Meier, GC Zürich
2. Tim Braillard, UHC Alligator Malans
3. Claudio Laely, UHC Alligator Malans