Pääkalloennakko: Welhot liigaan, muista Divari-sijoista käydään ennätystasainen taisto

Kuva: Jari Turunen

Miesten salibandyn Divarista odotetaan tälläkin kaudella todella tasaista sarjaa. Ennakkosuosikin viitan osoite on selkeä, mutta sen jälkeen onkin sitten todella tasaista. Sijojen 2–14 suhteen oikeastaan kaikki on mahdollista.

Kaikkiaan viiden joukkueen vaihtuvuus yhden liigasta tippuneen ja neljän kakkosdivarista nousseen ryhmän myötä tekee Divarin ennakoinnista poikkeuksellisen mielenkiintoista, mutta myös haastavaa. Sarjassa on uudelleenrakennusprojektin edessä olevia seuroja, näytönhaluisia ryhmiä sekä täsmähankinnoilla vahvistuneita pitkäaikaisia Divari-joukkueita.

Divari-kausi 2016–2017 pelataan läpi 14 joukkueen voimin. Sarja käynnistyy paikallispelikierroksella 15.-17. päivä syyskuuta. Kahdeksan parasta selviää pudotuspeleihin. Divarin finaalien voittaja nousee seuraavaksi kaudeksi Salibandyliigaan ja toiseksi sijoittunut kohtaa liigajoukkueen karsintasarjassa. Divarikarsinnan järjestelmä on muuttunut edelliskaudesta. Enää ei kolme joukkuetta putoa suoraan sarjaporrasta alaspäin. Jatkossa Divarin runkosarjassa viimeiseksi sijoittunut putoaa 2. divisioonaan. Runkosarjan 12. ja 13. pelaavat keskenään ottelusarjan, jonka hävinnyt joukkue putoaa myös 2. divisioonaan.

Pääkallo.fi ennakoi Divarin lopputulemaa seuraavasti:

—

1. SB Welhot – taitoa, viekkautta ja vauhtia

Kuopiossa joudutaan ottamaan selvä ennakkosuosikin viitta tämän kauden Divarissa, haluttiin tai ei. Welhoilla on kasassa nimekäs ja laadukas rosteri, jossa riittää taitoa kolmanteen kentälliseenkin lähestulkoon enemmän kuin joidenkin Divarin joukkueiden ykköskentällisistä löytyy. Welhot on pallollisesti todella vahva joukkue, joka pyrkii myös pallollisesti olemaan aktiivinen.

Janne Kainulainen tulee Divari-tasolle untuvikkona valmentajana, mutta hänellä on Jani Lipsasen rakentama hyvä pohja käytettävissään. Lipsasen aikakaudella Welhot pelasi kahdesti vaikean runkosarjan, mutta venyi keväällä todella pitkälle – toissa kaudella jopa liigakarsintoihin saakka. Welhoilla on siis kokemusta pärjätä kovissa peleissä ja tiukoissa paikoissa ja nyt sillä on laatua viedä savolaiset jopa liigaan saakka. Roni Tuonosella lienee nyt etsikkoaika nousta Divarin todelliseen maalivahtieliittiin.

Kaiken lisäksi Iiro Lankisen ja Pauno Kajoksisen kaltaiset taitoniekat tarjoavat yleisölle viihdettä varmasti koko rahan edestä.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Yksilötaitoa riittää
+ Laaja materiaali
+ Pallollinen pelaaminen
+ Aktiivinen pelitapa
– Divari-tasolle kokematon valmennus
– Ei juuri lainkaan haalariosaston duunareita

Paras pelaaja: Iiro Lankinen, puolustaja
Nouseva tähti: Jesper Kauhanen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Janne Kainulainen

—

2. Josba – oppirahat maksettu?

Joensuun Josba alkoi viime kaudella rakentaa uudelleen taivaltaan takaisin Salibandyliigan kirkkaisiin valoihin. Viime vuosi oli vaiheen ensimmäinen ja myös hyvin sen näköinen. Hyvin alkanut kausi päättyi vaikeuksiin ja lopulta playoffeista ulos pullahtamiseen. Kevätkaudella lentoa sotkivat muun muassa armeija ja lukuiset loukkaantumiset – nuorilta miehiltä myös tuntui loppuvan puhti.

Tällä kaudella on saatu jatkaa siitä, mihin viime kaudella jäätiin. Antti Ruokosen suojatit ovat sen myötä varmasti vahvoilla etenkin, kun yleisesti Divarin taso ei ainakaan paperilla ole ihan aiempien vuosien kaltainen.

Josba antanee kovan paineen ja laittaa vastustajansa sitä kautta ahtaalle. Eetu Sorvalin johdolla nuoret tähdet ovat suuressa roolissa ja saanevat tärkeää tukea Jesse Reijosen kaltaisilta kokeneemmilta pelaajilta. Potentiaali on olemassa ja joukkue pelaa varmasti kurinalaisesti Ruokosen käskytyksessä, mutta ratkaisukykyä pitää ulosmitata laajasti, sillä aivan kärkitason yksilöt ovat vähissä.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Nopea ja kovakuntoinen joukkue
+ Pieni vaihtuvuus
+ Kurinalaisuus
+ Maalivahtipeli
– Pelaajamateriaali melko tasaista massaa, käänteentekeviä pelaajia vähän
– Edelleen melkein junnujoukkue

Paras pelaaja: Eetu Sorvali, hyökkääjä
Nouseva tähti: Niklas Räty, hyökkääjä
Päävalmentaja: Antti Ruokonen

Kuva: Jari Turunen

—

3. ÅIF – kurinalaisuutta uuden luotsin myötä?

Ådalens IF nappasi muutaman luotettavan kiinnityksen, kun Arttu Puska siirtyi sipoolaisten maalille ja Dan Forsström sekä Jimmy Sved liittyivät ryhmään Loviisan Torista. Samasta osoitteesta ÅIF sai myös valmentajan, jollaista kurittomana pidetty ryhmä on ehkä kaivannutkin. Sebastian Freudenthal on huhujen mukana laittanut sipoolaiset harjoittelemaan aiempaa kovemmin ja laadukkaammin kesän aikana ja odotettavissa on fysiikaltaan aiempia vuosia valmiimpi ÅIF.

Miro Herlinin, Mikko Piipon ja Matias Kuisman kaltaiset pelaajat kuuluvat yksilötaidoiltaan sarjan kärkipään nimiin, mutta edelleen puolustus on varmasti joukkueen akilleen kantapää. Etenkin pallollista osaamista saisi ÅIF-pakistossa olla enemmän. On mahdollista kuitenkin, että ÅIF:n lento kantaa tänä vuonna pitkälle, eikä joukkue väsähdä siinä vaiheessa, kun kauden tärkeimmät pelit alkavat.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Yksilötaitoa riittää
+ Paperilla vahva ja laaja rosteri
+ Freudenthal tuo kurinalaisuutta?
– Puoluspeli kokonaisuutena
– Pallollisen osaamisen puute puolustuksesta

Paras pelaaja: Matias Kuisma, hyökkääjä
Nouseva tähti: Teemu Karesniemi, hyökkääjä
Päävalmentaja: Sebastian Freudenthal

—

4. Karhut – sarjan paras ykkösketju

Porissa pelattiin viime vuonna nappikausi. Se ylsi Divarin runkosarjassa kolmanneksi. Joukkue selvisi kauden läpi ilman kovin suuria loukkaantumishuolia. Tälle kaudelle joukkue on nuorentunut, mutta Karhujen junioripuoli on tuottanut varsin potentiaalisia ja laadukkaita pelimiehiä esimerkiksi -97 ja -98-ikäluokissa. Tomi Jerkku pystyi vastata jo viime kaudella huutoon ja Joni Halmiselle lienee tonttia joukkueen pakistossa.

Karhujen tärkein ase on kaikesta huolimatta sen ykköskenttä, joka on lähestulkoon sarjan paras. Benjamin Lepola–Saku Lahtinen–Juha Tikka-trio tulee paukuttamaan kovat tehot, mikäli heitä ei saada kuriin. Kakkos- ja kolmoskenttään riittää tasaisen varmoja suorittajia ja johtavia pelaajia, kuten Kalle Santanen ja Ville Salonen. Rami Prokin menetys oli toki isku porilaisille.

Karhut voi menestyä tänä vuonna todella hyvin, mutta se kyllä vaatii kärkipelaajien pysymistä ehjänä. Pienemmän roolin nuorukaisilta ei voi vielä kaikesta huolimatta odottaa kovin isojen saappaiden täyttämistä.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Sarjan kovin ykkösketju
+ Nuoruuden intoa tullut mukaan
+ Rutiinitaso
– Kapea rosteri

Paras pelaaja: Saku Lahtinen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Joni Halminen, puolustaja
Päävalmentaja: Juha-Petri Kujansuu

Kuva: Jari Turunen

—

5. Limingan Niittomiehet – pohjoisen punaiset paholaiset

LNM osoitti viime kaudella olevansa yllätysvalmis joukkue. Se pelasi tasapainoista salibandya ja ennen kaikkea työteliästä sellaista. Hyvällä työmoraalilla varustetulle joukkueelle LASBiin siirtynyt Atte Savolainen ja Seinäjoelle lähtenyt Jari Karjalainen ovat isoja menetyksiä, mutta Eerik Lukkari ja Tuukka Kivioja toivat kaivattua ratkaisuvoimaa Divarista tippuneesta KeLystä.

Joukkueesta puuttuvat kirkkaimmat yksilöt, eikä maalivahtipeli ole missään tapauksessa sarjan eliittiä, mutta joukkue puolustaa hyvin ja sillä on yksi sarjan vahvimmista kotieduista. Limingan liikuntahalli ei tule olemaan yhdellekään joukkueelle helppo paikka pelata ja jo viime kaudella ”Niittarit” osoitti pystyvänsä isoihin ryöstöihin myös vieraspaikkakunnilla. LNM on parhaimmillaan todella inhottava vastustaja, joka on iholla kuin herhiläinen ja kääntää peliä murhaavan tehokkaasti.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Vahva työmoraali
+ Kotietu, kotihalli vieraille karmea
+ Kääntöpeli
+ Pieni vaihtuvuus
– Maalivahtipeli
– Löytyykö tarpeeksi ratkaisijoita

Paras pelaaja: Olli Tornberg, hyökkääjä
Nouseva tähti: Juho Laurila, hyökkääjä
Päävalmentaja: Olli Honka ja Ilari Teerikangas

—

6. SB Vaasa – uudelleenrakennuksen aika

Lähtijöiden lista on pitkä ja nimekäs. Eetu Sariola (SPV), Sami Hillu (Nurmon Jymy), Sami Kujala (Nurmon Jymy) siirtyivät oletetusti Seinäjoen suunnalle ja Teppo Haakana, Kimmo Lintala ja Joni Kuokkanen jatkavat pelejään kakkosdivarissa, Kari-Matti Viinamäki vielä alemmilla tasoilla. Kirsikkana kakun päälle Joona ja Arttu Kukko allekirjoittivat pahvit Seinäjoen Peliveljien kanssa.

Marko Luoman manttelin perineellä Jani Lipsasella on aiempia vuosia huomattavasti nimettömämpi joukkue valmennettavanaan, mutta missään tapauksessa kilpailukyky sarjassa ei ole heikko. Joukkue on selkeästi roolitettu ja paluumuuttajista Janne Karvonen, Jyri Järvinen ja Petteri Mäki-Jokela eivät ole lainkaan hassumpia paikkaajia lähteneille. Tärkeimpiin rooleihin täytyy toki muutaman pelaajan vielä kasvaa.

Vaasassa tullaan näkemään varmasti niin pelaajiston suhteen kuin pelillisestikin erilainen ryhmä kuin aiempina vuosina, eikä rosteri kestä montaakaan loukkaantumista. Myös nuorten pelaajien pitää vastata heille annettavaan vastuuseen. Käynnissä on päävalmentaja Lipsasen masinoima uudelleenrakennusprojekti, jonka todellisista helmistä päästään nauttimaan todennäköisesti vasta vähän myöhemmin.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Hyvin roolitettu joukkue
+ Nopeutta riittää
+ Toimintakulttuurin muutos parempaan
– Siirtomarkkinoilla tuli turpaan
– Uusien tuulien omaksuminen ottaa aikaa

Paras pelaaja: Valtteri Pajunen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Arttu Honkonen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jani Lipsanen

—

7. Lappeenrannan NST – kollektiivin voimalla

Perttu Kytöhonka hyppäsi täksi kaudeksi NST:n ruoriin. Kytöhongan harteilla lepää lappeenrantalaisen salibandyn uudelleenrakennus. Kurinalainen pelitapa hakataan varmasti pelaajille selkärankaan vaikka väkisin ja kollektiivin kautta mennään.

Pelaajamarkkinoilta tuli reippaasti lunta tupaan, kun kymmenkunta avainpelaajaa vaihtoi maisemaa tai lopetti. Kapteeni Arto Vainikainen, Jarkko Monthan ja Joonas Puhakka ovat varmasti joukkueelle tärkeitä nimiä, sillä heidän ohjastuksessaan kasvaa uusi Joonatan Kovasen johdattama sukupolvi. Kakkosdivarissa vuosien saatossa kovia pistemääriä takonut Ville Rouhiainen saanee suuremman roolin Divarissa kuin viime kaudella ja häneltä odotettaneen maaleja.

NST:n projekti on, kuten esimerkiksi Vaasassa, alkuvaiheessa ja oppirahoja saatetaan monessa tilanteessa tällä sesongilla maksella.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Muutama kokenut, Divariin todella hyvä yksilö
+ Nuorten ja potentiaalisten pelaajien näyttämisen halu
+ Valmennus
– Kapea rosteri
– Uudelleenrakennus ottaa aikansa

Paras pelaaja: Arto Vainikainen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Joonatan Kovanen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Perttu Kytöhonka

—

Kuva: fbcturku.net

8. FBC Turku – musta hevonen

FBC Turku tuli Divariin jäädäkseen. Viime kausi huima alusta loppuun, kun nousu sarjaporrasta ylöspäin tuli ilman tappioita. Nyt FBC Turulla on mahdollisuus loikata saman tien mustaksi hevoseksi tämän vuoden Divarissa. Se tullee taistelemaan playoff-paikasta, sillä ”BeeCeellä” on suhteellisen pitkään kasassa ollut runko, joka sisältää laadukkaita pelaajia. Viime vuosina Suomen cupissa liigajoukkueitakin kiusannut turkulaisryhmä on saanut myös hyviä täsmähankintoja mm. Joakim Ervastin, Hannes Karin, Jussi Tammen, Antti Hopeanaulan ja Antti Keskitalon muodossa.

Valmennus on kysymysmerkki, mutta joukkueessa on varsin hyvä ikäjakauma, pelaajistossa ei ole liikaa keltanokkia Divari-tasolle ja joukkueella on muutenkin vahva identiteetti. Maalivahtiosaston iskukyky on kysymysmerkki. Turku tulee pelaamaan tiukkoja ja runsasmaalisia pelejä ja taistelee parhaimmillaan paikasta kevään kovissa peleissä.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Kokenut joukkue nousijaksi
+ Divari-tasolle laadukkaita pelaajia
+ Täsmähankinnat vahvistavat merkittävästi
– Maalivahtiosaston iskukyky?

Paras pelaaja: Aku Kuikka, hyökkääjä
Nouseva tähti: Jussi Hoikkala, puolustaja
Päävalmentaja: Teemu Vainio

—

9. Blue Fox – bussi parkkiin

Jori Isomäki siirtyi valmentajaksi. Johnny Ojala lopetti. Mikael Enlund lopetti. Viime kaudella mainion debyyttisesongin Divarissa pelannut Timo Salo siirtyi takaisin Nibacosin paitaan. Jonatan Tynkkysen kauttakin sekoittaa armeija. Tulijapuolella maininnan arvoinen on lähinnä vain TPS:sta kotiin palannut Tobias Brännbacka. Auttamatta kuulostaa karulta Blue Foxin kannalta.

Blue Fox puolustanee todella tiiviisti ja iskee vastaan. Ei mitään uutta siis sen suhteen, mutta nyt maalinteko on todella, todella vankasti Tero Saariston ja Anton Kallvikin harteilla. Rami Isomäki on myös joukkueelle tärkeä voimavara. Maalia vartioi mainion viime kauden pelannut Roope Mutka. Nuorien junioripelaajien on pakko nostaa päätään, joskin pitää muistaa, että sinikettujen fyysisesti vahva ryhmä pystyy tarvittaessa pelaamaan kahdella kentällä kokonaisia pelejäkin.

Helpolla ei Uudenkaarlepyyn ylpeys pisteistään kuitenkaan luovu ja vaikka sitä on vaikea veikata playoff-joukkueeksi tänä vuonna, on myös hankalaa kuvitella esimerkiksi HIFK:n, LeBan tai Jymyn kaltaisten nousijoiden pystyvän vastaamaan Blue Foxin rutiiniin.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Tiivis puolustus
+ Fysiikka
+ Työmoraali
+ Divari-rutiini todella kovalla tasolla
– Aivan liian kapea kärki
– Pallollinen pelaaminen

Paras pelaaja: Tero Saaristo, hyökkääjä
Nouseva tähti: Johannes Vähäkangas, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jori Isomäki

—

10. Erä Akatemia – jatkuuko pelaajativoli?

Todella vaikea ennustettava. Erä Akatemia koostuu tänä vuonna pitkälti A-juniori-ikäisistä pelaajista, sekä muutamasta kokeneemmasta aikuispelaajasta. Pelaajaruletti pyörinee EräViikinkien liigajoukkueen, sekä A-nuorten SM-sarjajoukkueen kanssa vinhaan tahtiin, mikä voi antaa koviakin pelaajia ajoittain akateemikkojen käyttöön, mutta samalla syö stabiliteettia joukkueelta. Joukkueen suunnalta on tosin kantautunut tietoja, että viime kautta parempaan permanenttiin pyritään. Pari ketjua on tarkoitus pitää mahdollisimman hyvin kasassa. Silti vasta aika näyttää minkälainen pelaajativoli on taas tarjolla.

Taitotaso pelaajilla varmasti riittää Divariin, mutta tosiasia on että peli miesten Divarissa on erilaista kuin A-junnujen SM-sarjassa. Kun juniori-ikäisiä on liian paljon, vaikkakin erittäin laadukkaita sellaisia, saattaa joukkue hävitä useissa otteluissa fyysisessä painimisessa, jota tällä sarjatasolla nähdään junioripelejä enemmän. Potentiaalia siis varmasti on korkeammallekin, mutta sen ulosmittaaminen vaatii poikien kasvamista miehiksi. Isoa roolia näyttelee myös liiga-apujen määrä.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Taitavia nuoria pelaajia
+ Pelaajaruletti, voi tulla koviakin vahvistuksia
– Pelaajaruletti, raju vaihtuvuus
– Rutiini miesten peleistä puuttuu

Paras pelaaja: Patrik Laitinen, puolustaja
Nouseva tähti: Perttu Järvinen, puolustaja
Päävalmentaja: Tomi Rastas

—

Kuva: Jari Turunen

11. Loviisan Tor – kotiyleisön voimalla

Kokenut, mutta auttamatta liian kapea ryhmä. Pelaajia pitäisi yksinkertaisesti olla enemmän. Divaria ei pelata kahdella kentällä, ellei fyysisesti olla todella kovassa iskussa. Vaikka Peik Salminen, Andrea Hietala ja Jonas Hällfors ovat kovia pelimiehiä edelleen tällä tasolla, mutta pystyvätkö he enää dominoimaan Divarissa kuten parhaina päivinään? Dan Forsströmille ja Jimmy Svedille löytyi samankaltaiset paikkaajat Julle Suménin ja jokerikortti Henri Haapalan (ex-Kämäräinen) muodossa. Vaan onko Suménilla samaa halua pelata logolle kuin Forsströmillä tai onko Haapala kuuden vuoden tauon jälkeen valmis hyppäämään korkeimpien sarjojen peleihin? Sentteri Joni Niirasen siirtyminen ikämieskaukaloihin oli myös kova takaisku.

Kokenut ryhmä on osoittanut viime vuosina väsähtämisen merkkejä. Jatkuvuuden kanssa riittää työsarkaa ja ulkopuolelta on vuosi vuodelta hankalampaa hankkia pelaajia. Alkaako tämä olla Loviisan Torin kulta-aikojen viimeisiä hetkiä? Löytyykö vanhoista kehäketuista vielä motivaatiota jättämään sataa prosenttia kaukaloon? Kotikentällä tuota toki auttaa varmasti fanaattinen yleisö. Viime metreille hankittujen pelaajasopimusten myötä putoamispeikko tuskin kiusaa, mutta pudotuspeleihin pääsy tekee jo tiukkaa – toki ponnistus koviin peleihinkin on täysin mahdollista.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Kokemus
+ Kotiyleisö
+ Avainpelaajat kovaa tasoa
– Kapea rosteri

Paras pelaaja: Andreas Hietala, hyökkääjä
Nouseva tähti: Tommi Taimisto, hyökkääjä
Päävalmentaja: Peik Salminen (pelaajavalmentaja)

—

12. HIFK – viihdettä koko rahan edestä
Tämä joukkue tarjonnee Divariin todellisen väriläiskän – ja on myös todella vaikea ryhmä ennustaa. Viime kaudella kakkosdivarissa HIFK teki keskimäärin 12 maalia per peli ja päästi kahdeksan osumaa per ottelu. Marko Vaitio ja Ville Räkköläinen iskivät yhteensä 182 tehopistettä ja Asko Santerokin nakutti yli 60 paunaa. Tehoja joukkueesta siis varmasti löytyy, mutta entä sitten kurinalaisuus ja puolustuspelaaminenö?

Naisten maajoukkueen entisen päävalmentajan Marko Pajun anti joukkueelle on mielenkiintoista nähdä, mutta oletettavasti kummassakin päädyssä soi. Divarissa virheistä rokotetaan huomattavasti kakkosdivaria raaemmin ja näin ollen HIFK:lle on odotettavissa vaikea kausi. Yhden kysymysmerkin herättää myös joukkueen sitoutumisen taso. Säilynee kuitenkin.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Tulivoimaa löytyy
+ Monella pelaajalla näyttöhaluja
– Sitoutumisen taso
– Puolustuspelaaminen
– Toiminta aloitettu myöhään, yhtenäisyys vasta rakenteilla

Paras pelaaja: Marko Vaitio, hyökkääjä
Nouseva tähti: Teemu Karjalainen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Marko Paju

Kuva: Iiro Karesniemi

—

13. LeBa – vahvistuksia olisi kaivannut

LeBa on yksi sarjan neljästä nousijajoukkueesta. On pelannut harjoituspeleissä suhteellisen hyvin mm. Welhoja ja NST:tä vastaan, mutta pitää muistaa, että joukkue ei oleellisesti ole viime kaudesta muuttunut, eikä se viime sesongilla voittanut edes omaa kakkosdivarilohkoaan.

Periaatteessa potentiaalia voisi toki olla korkeammallekin, mutta joukkueen kärki on auttamatta liian kapea. Petri Väänäsen ja Tatu Könösen kaltaiset kovimmat konkarit ovat tähän sarjaan äärimmäisen hyviä pelaajia, mutta kokemattomampi osasto ei edusta Joensuun alueen juniori-osaston kärkeä. LeBa taistelee todennäköisesti sarjapaikastaan ja pelillisesti lienee pitkässä juoksussa esimerkiksi valmiimpi Divariin kuin vaikkapa Nurmon Jymy, joka vei joukkueiden keskinäisen kilvan kevään Divari-karsinnoissa.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Muutama todella hyvä yksilö
+ Joensuun suunnalta saa harvoin ilmaisia pisteitä
– Aivan liian kapea kärki
– Tasoerot joukkueen sisällä suuret

Paras pelaaja: Petri Väänänen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Miro Turunen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Juri Jolkkonen

—

14. Nurmon Jymy – haalariosaston sankarit

Nurmossa Divari-nousu näki päivänvalon vuosikausien yrittämisen jälkeen. Muutamia hankintojakin tehtiin kesällä muun muassa SB Vaasan ja Blue Foxin suunnalta ja joukkueesta löytyy aiemminkin Divaria pelanneita pelaajia. Tosiasia on kuitenkin se, että pallollisesti niin vahvaa pelaamista, että sillä varsinaisesti pärjäisi Divari-tasolla, pystynee esittämään vain yksi kentällinen, jota johtaa joukkueen selkeä liideri ja ykkössentteri Hannu Palomäki. Maalissa Koovee-laina Rasmus Hasulla on suuret saappaat.

Joukkueessa on haalariosasto kyllä kunnossa, mutta jonkun pitäisi iskeä palloa pussiinkin. Jose Kivipelto on nakutellut mainiot tehot kaudesta toiseen kakkosdivarissa, mutta jatkuuko sama, kun tilaa ja aikaa otetaan nopeammin pois? Pelillisesti Nurmo puolustaa matalalta ja iskee vastaan, mutta sillä ei ole samanlaista puolustuspään rutiinia kuin vaikkapa Blue Foxilla. Farmisopimus SPV:n kanssa voi toki tuoda isojakin apuja.

Lähtökohtaisesti Nurmon visiitillä on uhka jäädä ranskalaiseksi, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että kasassa on ”fiilisjoukkue”, joka voi muutaman onnistumisen ja hyvän tuloksen myötä äityä yllätykselliseen liitoon etenkin pienellä kotikentällään.

Vahvuudet/heikkoudet:
+ Kotietu
+ Farmisopimus SPV:n kanssa
– Liian kapea kärki
– Pallollinen osaaminen
– Rutiinin puute

Paras pelaaja: Hannu Palomäki, hyökkääjä
Nouseva tähti: Jose Kivipelto, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jarmo Eteläaho