Naisten Salibandyliiga käynnistyy keskiviikkona EräViikinkien ja TPS:n kohtaamisella Mosahallissa. Pääkallo.fi listasi jälleen viisi asiaa, jotka puhuttavat.
5. Hirvitärvaara
Pronssia pari vuotta sitten napanneen joukkueen viime kausi oli tuskien taival, joka päättyi vapautuneisiin voittotuuletuksiin vasta viimeisen liigakarsintaottelun jälkeen. Nyt runkosarjan jälkeen Jyväskylässä pelataan jälleen aivan muita pelejä, sillä vanhat luotto- ja laatupelaajat Jenni Timonen, Iina Autio, Aino-Maija Laaksonen, Johanna Helminen ja todennäköisesti myös Mari Tuppurainen ovat taas kehissä. Vaan mitäpä taas sitten, kun he eivät enää pelaakaan? Sitä mietitään varmaankin sitten joskus myöhemmin.
4. Oulu taas liigakartalla
OLS:n jätettyä paikkansa naisten Salibandyliigassa pari vuotta sitten parhaat voimat keskittyivät nostamaan SS Rankkoja Ankkoja kohti liigaa, ja nousu tapahtui keväällä vakuuttavan divarikauden jälkeen. Joukkue ei hävinnyt peliäkään, ja on hienoa sekä tärkeää, että Oulu on jälleen liigakartalla naistenkin puolella. Kovin kummoista menestystä SSRA:lle ei voi vielä tällä kaudella povata, mutta tulevaisuudessa kehityskäyrän jatkaessa kohti koillista kaupungissa voidaan pelata jälleen uskottavasti mitaleista.
3. Mestari kupattiin tyhjäksi
Hallitseva mestari on tyhjentynyt tavalla, joka hakee vertaistaan lajin historiassa. Finaalissa kentällä käyneistä pelaajista mukana on enää kolme, ja valmentajakin vaihtui samalla rysäyksellä Lasse Kurrosesta apumies Joonas Haapalaan. Pitkän uran pelanneet seuraikonit Jonna Mäkelä, Laura Kokko, Tiia Ukkonen ja Heli Suoreijus lopettivat, ja niin tekivät monet muutkin, kuten Elina Sinisalo ja MM-hopeajoukkueessa ollut Marianne Hannonen. Jaana Lirkki ja Mia Karjalainen valitsivat SB-Pron ja PSS:n, ja pois lähti myös esimerkiksi hienon kauden pelannut Tshekin maajoukkuepelaaja Hana Konickova. Aina kun joku lähtee pois, tarkoittaa se mahdollisuutta jollekin muulle, ja niin asia on Lappeenrannassa tälläkin kertaa.
2. 10 joukkueen sarja, missä viivyt?
Tämä liigakausi vedetään läpi 12 joukkueella, eikä huhuista huolimatta muutosta ole sarjajärjestelmän mukaan tulossa ensi kaudeksikaan. Tästä on jauhettu aiemminkin, mutta yleinen konsensus tuntuu niin parempien kuin heikompienkin joukkueiden osalta olevan se, ettei taso yksinkertaisesti riitä kahteentoista joukkueeseen. Kärjen ja hännän välinen ero on Classicin kivikovasta nipusta johtuen suurempi kuin koskaan, ja esimerkiksi Classicin ja O2-Jyväskylän välisistä otteluista voi povailla alkavalla kaudella melko arvottomia näytelmiä, jotka eivät anna kenellekään mitään. Kymmenen joukkueen sarjassa pelimäärä nousee kysymysmerkiksi, mutta se on vähäpätöisempi asia kuin liigan ja pelaajien kehittäminen ja kehittyminen.
1. Classicin murskaava ylivoima
Kuten kausiennakkoonkin on kirjattu, tamperelaisten pitäisi pelata tämä kausi Ruotsin Superliigassa, sillä niin ylivoimainen se tulee kotimaassa olemaan. Runkosarjassa pelataan 22 kierrosta ja pudotuspeleissä mestariksi pääsee seitsemällä voitolla, joten Classicille voi povailla jopa 29 voiton mittaista paraatimarssia kannuun, jos se pystyy pitämään tasonsa illasta toiseen korkeana. Champions Cup Ruotsissa on syksyn tärkeä tavoite, joten joukkueen pelin tulisi näyttää melko lailla valmiilta heti liigan avauskierroksista lähtien. Valmennus on uudistunut, ja se on tuonut uutta virtaa joukkueen tekemiseen. Ryhmä on vahvistunut kentän jokaisella osa-alueella, eikä Classicilla ole heikkoja lenkkejä. Episjaot, sanoisi joku.