Suomalaisia salibandyihmisiä suuntaa vuosittain Sveitsiin. Yksi tuoreimmista menijöistä on valmentaja Jarkko Rantala, 48, joka tarttui kesällä Sveitsin ykkösdivarijoukkue Zug Unitedin tarjoamaan tarjoukseen. Pääkallo.fi kyseli Rantalan tunnelmia Sveitsin reissun alkutaipaleen jälkeen.

Kokenut valmentaja ei lähtenyt maailmalle yksin, vaan pakkasi mukaan koko viisihenkisen perheensä. Mukaan lähti siis myös Joona Rantala, 17, joka esitti jo viime kaudella vahvoja otteita Salibandyliigassa.

Jarkko Rantala, mikä sai miehen perheineen muuttamaan ulkomaille?
– Ollaan vaimon kanssa pitkään puhuttu, että joskus pitäisi käydä katsomassa minkälaista elämä on ulkomailla. Nyt oli mun työkuvioiden puolesta mahdollisuus irrottautua kotimaan turvallisesta arjesta, joten päätettiin lähteä. Sain yhteydenoton Zugista, asiat etenivät tosi nopeasti, enkä katsellut tai kysellyt muista vaihtoehdoista ulkomailla. Suomesta oli myös tosi mielenkiintoinen vaihtoehto tapetilla, mutta päätimme vaimon kanssa, että ulkomaankortti katsotaan nyt tai sitten se voi unohtua kokonaan, Rantala kertoo.

Miten perheen alkumetrit uudessa ympäristössä ovat sujuneet?
– Vaimolla ja minulla ei ole mitään valittamista ja olemme viihtyneet hienosti. Suurimmat haasteet ovat olleet meidän nuorimmaisella, joka meni täällä sveitsiläiseen kouluun neljännelle luokalle. Hänet laitettiin yhtä luokka-astetta ylemmälle mitä normaalisti maahanmuuttajat menevät. Koulu on osoittautunut hänelle hyvin haasteelliseksi. Nyt hän pääsee kokeilemaan luokka-astetta alemmaksi, jospa se auttaisi häntä. Hänen koulunkäyntinsä on tietysti meidänkin viihtymisen kannalta aivan oleellinen asia. Muuten hommat rokkaa hienosti. Asunto on ihan kelvollinen ja hienolla paikalla Zugin keskustassa, josta arkipäivän operointi on helppoa. Toiminta erilaisessa kulttuuriympäristössä on ollut mukavaa ja antanut vähän uusia kulmia omaan valmentamiseen. Joona ja nuorempi poikani Leevi suorittavat Otavan opiston nettilukiota. Eli tekevät normaaleja lukion kursseja netin avulla.

Rantala toimii ensisijaisesti Zugin edustusjoukkueen päävalmentajana, mutta hän on aktiivisesti mukana myös seuran muiden joukkueiden toiminnassa.

– Oma arkeni pyörii täysin sählyn ympärillä, eikä siihen oikeastaan muuta sitten mahdukaan. Sen takia toki tänne tulinkin. Omasta arjesta voin sen verran kertoa, että maanantain pyrin pitämään vapaana treeneistä. Tiistai, keskiviikko ja perjantai meillä on päivätreenit ja maanantaita lukuun ottamatta illat menevät treeneissä. NLB- ja U16-joukkueiden lisäksi kerran viikossa seuraan U21-treenit ja yritän koutsata koutseja siellä. Aina kun jokunen vapaapäivä on, niin yritetään käydä katselemassa paikkoja. Täältä on käsittämättömän lyhyt matka vähän kaikkialle.

Ennakoissa Zug United on nostettu NLB:n eli Sveitsin ykkösdivarin ennakkosuosikiksi. Täksi kaudeksi joukkue vahvistui Joona Rantalan lisäksi Billy Nilssonilla (Sirius IBK) sekä maalivahti Petter Nilssonilla (Sirius IBK).

Minkälaisia muutoksia suomalaisvalmentaja on tuonut tullessaan?
– Tuo kysymys pitäisi kysyä paikallisilta, oma arviointihan voi olla helposti yltiöpositiivinen. Lähdin tänne siteeraamaan Albert Einsteinia: ”Ainoa hulluuden muoto on, että tekee asiat aina samalla tavalla ja toivoo erilaista lopputulosta.” Eli ensiksi lisäsimme harjoitusmääriä, mikä on helppo konkreettinen ja mitattavissa oleva asia. Muutenhan moni asia on vaikeammin mitattavissa. Harjoitusmäärien lisäksi varmasti konkreettinen asia on ollut saada pelaajat mukaan joukkueen kasvuprosessiin, Rantala kertoo ja jatkaa:

– Täällä on totuttu ehkä enemmän siihen, että valmentaja määrittelee asiat välillä hyvinkin tarkasti ja pelaajat pyrkivät toteuttamaan ne. Yritän opettaa meidän pelaajille, että valmentajan rooli on luoda olosuhteita ja auttaa pelaajaa kehittämään itseään urheilijana ja ihmisenä. Ensimmäisen leirin yhteydessä toukokuussa olikin muutama hauska keskustelu. Muutama pelaaja koki itsensä turvattomaksi, kun eivät saaneetkaan aina pelkkiä vastauksia, vaan joutuivat itse etsimään vastauksia. Olemme mielestäni kuitenkin menneet jo tosi paljon eteenpäin. Esimerkiksi viikko Prahan Czech Openissa oli aivan loistava. Saimme rauhassa katsella videoita ja keskustella pelistä ja välillä vähän laajemminkin. Elokuun alusta alkaen olen kokenut saaneeni pelaajat mukaan aidosti yhteiseen prosessiin. Aina myös pitää muistaa historia, jota ilman et ole tässä hetkessä ja tässä pisteessä. Täällähän oli aikaisemmin Arto Riihimäki ja Juha Leinonen valmentajina ja he tekivät hyvää työtä. Varmasti lähtökohdat olisivat voineet olla erilaisia jossain muualla.

Zugia voidaan kutsua Sveitsin pieneksi ”suomalaismafiaksi”. Seuran urheilujohtajana toimii Otto Moilanen sekä naisten puolella liigajoukkueen päävalmentajana Mika Strömberg – molemmat ovat Rantalalta tuttuja NST:stä. Zugin puolustuslinjassa operoi myös toinen suomalainen, Tampereen Kooveen riveistä tuttu Aki Hietanen.

– Otolla tietysti oli iso rooli ensimmäisissä yhteydenotoissa, onhan se myös hänen duuninsa. Ja sain seikkaperäisemmin tietoa seurasta, koska ainahan kommunikointi on vähän helpompaa omalla äidinkielellä. Muuten en koe, että sillä oli merkitystä tänne muuttamisessa – oliko täällä suomalaisia vai ei. Sveitsiläisten kanssa tänne kuitenkin tultiin työskentelemään. Koen tosi tärkeänä, että mulla on valmennustiimissä kokenut sveitsiläinen valmentaja Sascha Rhyner. Olen ihan varma, että joukkueemme on vähän vahvempi ja parempi hengeltään, kun kaikki toimijat eivät ole ns. mamuja. Otto toimii joukkueessa katsomovalmentajana ja edelleen myös miesten puolen urheilutoimenjohtajana, eli hänenkin roolinsa on iso täällä. Välillä se helpottaa mun arkea, kun kaikkea ei tarvitse selittää rallienglannilla. 

Zug Unitedin kausi NLB:ssä on edennyt suunnitelmien mukaan ja joukkue majailee tällä hetkellä sarjan kärkipaikalla, ainoana puhtaan pelin joukkueena. Kymmenestä ottelusta Zug on napannut kymmenen voittoa. Rantalan suojattien maaliero on myös ylivoimaisesti sarjan paras, kun sarake näyttää tällä hetkellä +66.

Joukkueen tehokkaimpana pelaajana on alkukaudesta häärinyt Billy Nilsson (16+17=33). Suomen U19-maajoukkueessakin viilettävä Joona Rantala on niin ikään päässyt hyvin sisään uuteen maahan ja sarjaan. Nuorukainen pelaa NLB:ssä isossa roolissa. Viime kaudella Lappeenrannan NST:n tehokkain maalintekijä on tehtaillut Sveitsissä tehopisteet 16+11=27 ja on joukkueen toiseksi tehokkain pelaaja.

– Tosi vaikea arvioida laajemmin sarjaa, kun kaikkia vastustajia ei ole edes kohdattu. Mutta sanotaanko nyt ensivaikutelmana näin, että tasoerot niin joukkueiden kuin yksilöidenkin välillä ovat melkoisia. Meidän joukkue on sarjaan ihan laadukas. Aika paljon ollaan pelattu pallolla. Vastustajat ovat pääsääntöisesti keskittyneet tukkimaan maalinedustaa ja iskemään vastaan. Peli itsessään on aina välillä melko fyysistä ja joskus heikkona hetkenä on käynyt mielessä myös arvostus suomalaisia tuomareita kohtaan. Tässä sarjassa ei aina ihan tiedä mitä on milloinkin luvassa, Rantala pyörittelee ja jatkaa:

– Sarjassa on myös laadukkaita joukkueita ja yksilöitä. Muun muassa Patrick Mendelin pelaa Baselissa, Mikael Lax ja Mikko Jolma Thurgaussa sekä Matti Vapaniemi Ticinossa. Muitakin hyviä pelaajia pelaa sarjassa, mutta sitten heikot pelaajat ovat oikeasti heikkoja. Vahvimmat joukkueet ovat varmaankin Thurgau, Sarnen ja me. Jokeri voi olla Ticino. Toki täällä on kuulemma totuttu näkemään playoffeissa yllätyksiä.

NLB:n kärkikasti alkaa jo erottua, kun kausi lähenee puoliväliä. Sarjataulukossa toisena on nousijajoukkue Basel, josta löytyy myös suomalaisosaamista. Joukkueen valmennuksessa toimii Tapanilan Erän organisaatiosta maailmalle lennähtänyt Antti Peiponen ja kentän puolella viilettää Porissa salibandyoppinsa saanut Jaakko Levola. Baselin kanssa tasapisteissä, mutta maalieron turvin kolmantena on Laxin ja Jolman tähdittämä Thurgau. Viime kauden päätteeksi kengät naulaan lyönyt Olli Oilinki oli pitkään Thurgaun kantava voima. Hän sai kauden alussa kunnianosoituksen seuralta, kun Thurgaun kotihallin kattoon jäädytettiin Oilingin pelipaita. 

Kärkikolmikon takana ja pudotuspelipaikassa kiinni ovat tällä hetkellä Matti Vapaniemen ja Juho Miilunpalon edustama Ticino sekä Tatu Erosen edustama Sarnen.

Elokuussa Sveitsiin matkanneen Rantalan perheen touhut ovat uudessa ympäristössä vasta alkuvaiheessa, mutta silti pian pitää jo tehdä päätöksiä jatkosta.

– Sopimus on mallia 1+1 vuotta. Joulun jälkeen pitäisi tietää jatketaanko täällä vai ei. Omasta puolesta riippuu tosi paljon siitä miten nuorimmainen viihtyy. Seuran kantakin tietysti vaikuttaa asiaan. Eiköhän me jossain vaiheessa asiasta keskustella.

Linkit:
Sveitsin NLB:n tilastoja
Sveitsin NLB:n pistepörssi