Kongi kumisee Suomen miesten salibandymaajoukkueelle. Nyt on viimeinen hetki herätä. Erityisesti tämä koskee joukkueen valmennusjohtoa Petri Kettunen, Mika Ahonen, Juha Jäntti ja Henri Toivoniemi. MM-kisojen ratkaisuotteluihin on kuukausi aikaa ja Suomen hyökkäyspeli on sekaisin.
Suomi pelasi menneenä viikonloppuna kolme ottelua päävastustajiaan vastaan Växjön EFT-turnauksessa. Otteluista ainoastaan päätöskamppailu Ruotsia vastaan oli Suomen viisikkopelin todellinen testi. Tsekille kuluva kisaperiodi on selvästi kotikisojen 2018 odottelua. Sveitsin pelaajiston taso ei vain tällä hetkellä riitä Suomea vastaan, jos sinivalkoiset ovat vireessä. Maailman parhaaan miesjoukkueen tittelistä kilpailevat edelleen vakavasti vain Suomi ja Ruotsi.
Växjön Ruotsi-ottelu näytti vastaansanomattomasti sen, että Suomella ei ole harjoiteltua tapaa hyökätä yhdessä viisikkona. Selvästikin viisikot ovat saaneet itse sopia, miten hyökätään. Mutta kun viisikot vaihtuvat jatkuvasti, sopiminen ei johda yhtään mihinkään. On kyse sitten nopeasta tai pitkästä hyökkäämisestä, edes viisikkotasolla ei ole havaittavissa viiden pelaajan muodostamaan toistuvaa rakennetta ja toimintapaa. Karmein tilanne Ruotsia vastaan oli Mika Kohosen johtamalla kolmoskentällä, jonka peli muistutti 90-luvun takakolmio-salibandya – 2010-luvulla maailman parasta joukkuetta vastaan.
Miksi viisikkorakenne olisi tärkeää myös hyökkäyspelissä? Ensinnäkin se helpottaa hyökkäämistä Ruotsia vastaan, kun tila ja aika ovat hyvin vähissä. Pelaajat tietävät jo ennalta, missä omia pelaajia on. Tämä nopeuttaa pelaamista ja itse asiassa mahdollistaa ”luovuuden” ja yllätyksellisyyden.
Toiseksi, kuten jalkapallon huippuvalmentajat painottavat, viisikkopelin tarkoitus niin hyökätessä kuin puolustaessa on hallita vastustajan viisikkoa: ohjata sitä liikkumaan halutusti. Hyökkäyspelissä tämä tarkoittaa kiteytetysti tyhjien tilojen muodostamista halutuille alueille. Vanhan viisauden mukaanhan hyökkääminen tapahtuu tyhjien tilojen kautta (lisättynä sillä uudella viisaudella, että välillä kannattaa mennä pieneen tilaan luodakseen tyhjää tilaa).
Kolmanneksi Suomen pitäisi kyetä kompensoimaan viisikkopelillä sitä tosiasiaa, että Ruotsilla on tällä hetkellä paremmat pelaajat. Tällä kompensaatiolla Suomi voisi nostaa voiton todennäköisyyttä yksittäisessäkin ottelussa. Suomen nuorten pelaajien nykyinen taso antaa tähän riittävän hyvät mahdollisuudet.
Valitettavasti vain tällä hetkellä asia on täsmälleen päinvastoin. Ruotsilla on hyökkäyspelissä selvästi havaittavat rakenteet ja toimintatavat sekä pysyvät viisikoiden ytimet. Esimerkiksi pitkässä hyökkäyksessä sinikeltainen pelaaja haastaa ensin keskelle ja pudottaa sitten alas. Tämä luo tilaa laitoihin, koska haasto pakottaa Suomen viisikon tiivistämään keskelle. Alhaalta pyritään antamaan syöttö laitaan, josta lähdetään kohti maalia siten, että tuki on sekä syvällä, keskellä että alhaalla. Juuri tällä tavalla Ruotsi esimerkiksi alusti kaksi osumaa ottelussa.
Toisin sanoen Ruotsi, ei Suomi, lisää tällä hetkellä voiton todennäköisyyttä viisikkohyökkäyspelillä.
Växjön Ruotsi-ottelu voitaisiin kuitata yksittäisenä hairahduksena, jos se sellainen olisi. Valitettavasti asia ei ole niin. Kuten Perttu Kytöhonka on aiemmin osoittanut, kyseessä on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Toistaiseksi MM-kisoihin valmistautuminen on tältä osin epäonnistunut.
Tilannetta on kuitenkin vielä mahdollisuus korjata. Aikaa on edelleen. Itse MM-kisoissa alkulohkossa on kaksi lämmittelyottelua Saksaa ja Viroa vastaan (niiden välissä Sveitsi). Ennen kisoja Suomella on perinteinen ”lämpöleiri”. Tällä kertaa sen soisi sisältävän painotetusti viisikkopelin harjoittelua akkujen lataamisen sijasta. Nyt on herättävä todellisuuteen, vuoteen 2016, kultaisen vuoden 2010 sijasta.
Muuten Ruotsia vastaan ollaan roikkumisen, riistämisen ja toivomisen varassa. Jos vaikka rakkaalle länsinaapurille sattuisi huono päivä.
Lue myös:
Nimilista julki – näistä pelaajista valitaan Suomen MM-kisajoukkue
Loistava kirjoitus.
Salibandy on nykyään todella taktinen peli. Vastustajan pelikirja vaikuttaa oleellisesti omaan pelikirjaan ja vastustajan heikkouksiin sekä vahvuuksiin on mukauduttava. Kansainvälisellä huipulla marginaalit ovat todella pieniä. Harjoitusturnauksen tuloksilla ei ole mitään väliä, MM-kisojen tuloksilla on. Suomi tuskin edes näytti oikeaa pelitapaansa viikonlopun aikana, jotta päävastustajat eivät pääsisi valmistautumaan Suomen pelitapaan. Vasta mm-turnauksessa aletaan pelaamaan koutsin haluamalla tavalla..uskoisin.
Katselin sivusilmällä, ja ihmettelin, oliko Suomi lähettänyt joukon höntsäilijöitä Ruotsia vastaan. Kaikilla osa-alueilla ottavana osapuolena. Ei, yksi meni Suomelle ehkä sittenkin. Kun Ruotsi pyöritti hyökkäyspeliä hyökkäyspäädyssä, Suomi hallitsi omaa hyökkäyspeliään alakolmiolla omassa päässä. Taktista, tai ei, reppu heilui vain toisessa päässä. Toivottavasti eri ilme kaksintaisteluissa, haastoissa, hyökkäyspään pallollisen tuessa, jne. Muuten taistellaan vaan hopeasta. No, täytyy muistaa, että Ruotsi ei tosiaan ole huono vastus.
Olipahan mahtava kirjoitus. Tämän soisi jokaisen liigavalmentajankin lukevan, sillä liian monella joukkueella ei tunnu olevan minkäänlaista suunnitelmaa tai toistettavuutta hyökkäyspelissään.
Hyvin kirjoitettu Hakkarainen, kiitos!
Analyysi olisi voinut olla kriittisempikin, pelaajavalintoihinkin voisi ottaa rohkeasti kantaa.
Tosin lopullinen joukkue valitaan vasta tostaina jonka jälkeen nähdään minkälaisilla ”palikoilla” peli voidaan rakentaa.
Viisikkopelin merkityksestä olen samaa mieltä, tätä nähdään myös liigassa varsinkin classicin pelikirjassa. Juuri classicin kenttä olikin ainoa joka pärjäsi kohtuullisesti Ruotsia vastaan.
Mielenkiinnolla odotetaan nyt Kettusen valintoja kun täysin kiistatonta on että suurimmat epäonnistujat olivat viimeisen näytön perusteella Kohonen, Tiitu, Moilanen ja Kivilehto.
Näiden konkareiden varaan jos lasketaan Suomen menestys, niin jopa Sveisiä vastaan tulee ongelmia ja kullasta ei kannata edes haaveilla.
Edellisessä Ruotsi ottelussa ei ollut mitään yhtenäistä pelitapaa, ellei siihen lasketa vastustajan pelin rikkominen sääntöjen vastaisesti. Silmiini pisti myös toisessa erässä tappiolla olessa pelin jäähdyttäminen vahanaikaisella kolmiopelillä omalla puolustusalueella, tuli vanha klässik mieleen, erikoista.
Toivotaan että valmennus tekee viisaita ratkaisuja pelaajavalinnoissaan ja rakentaa viisikkopelin leirillä kuntoon.
Sama koskee naisia
Onko Kettusen aikana kertaakaan ollut joku oikea pelisuunnitelma? Mennään vähän niin kuin sinnepäin, mutta ilman mitään oikeaa taktiikan soveltamista. Valmentajan pelaajavalinnoista en jaksa enää valittaa. Ne on, ja on ollut, ihan paskoja koko ajan.
Ei edes olla testattu potentiaalisia maju-pelaajia. Hinkataan vaan niillä samoilla vanhoilla turvilla ja sitten ihmetellään, miten ”vasemmalle laidalle ei löydy sopivia hyökkääjiä?” No montako uutta vasenta hyökkääjä olet nähnyt Kettusen kokeilleen joukkueen? Aika vähän!
Hakkaraisen kirjoitus oli hyvä. Tässä oli se paljon huudeltu prkln #posinkautta nyt!
Hakkarainen on asian ytimessä.
Nimimerkki Roar taitaa olla yltiöpositiivinen Suomen pelitapapiilottelun suhteen. Pieniä viilauksia etenkin pallottomaan peliin voidaan toki tehdä kisoihin (+ erikoistilanteet), mutta maajoukkuetapahtumien vähyydenkin takia tuskin Suomella on vara harjoitusturnauksissa pelata ”hämäävällä” tavalla. Ottaen huomioon, että pelaajat antavat näyttöjä koutseille, tarkastellaan vastustajaa mm-kisoja ajatellen ja että vastassa on Ruotsi.
Valmentaja on pedannut hyvän diilin. Työpaikka säilyy, vaikka tulisi kenkää valmentajan paikalta
Hakkarainen on ainoa joka on julkisesti kyseenalaistanut Kettusen toimintaa majun päävalmentajana. Lämpöleiri olisi ollut se paikka missä juuri viisikkopeliä olisi voitu rakentaa. Classicin viisikko on ainoastaan siihen valmis.
Nyt maajoukkueen Stenfors olisi kuulemma myös tätä toivonut?
Aikamoista, Kettunen vaan hakee fiilistä Kojonkosken mallilla.
Kongi tosiaankin kumisee – Hakkaraiselle itselleen. Viimeinen hetki herätä todellisuuteen ja lakata kuvittelemasta tietävänsä lajista enemmän kuin muut.
Terhi se on jo marraskuussa ollut asian ytimessä