Kongi kumisee Suomen miesten salibandymaajoukkueelle. Nyt on viimeinen hetki herätä. Erityisesti tämä koskee joukkueen valmennusjohtoa Petri Kettunen, Mika Ahonen, Juha Jäntti ja Henri Toivoniemi. MM-kisojen ratkaisuotteluihin on kuukausi aikaa ja Suomen hyökkäyspeli on sekaisin.
Suomi pelasi menneenä viikonloppuna kolme ottelua päävastustajiaan vastaan Växjön EFT-turnauksessa. Otteluista ainoastaan päätöskamppailu Ruotsia vastaan oli Suomen viisikkopelin todellinen testi. Tsekille kuluva kisaperiodi on selvästi kotikisojen 2018 odottelua. Sveitsin pelaajiston taso ei vain tällä hetkellä riitä Suomea vastaan, jos sinivalkoiset ovat vireessä. Maailman parhaaan miesjoukkueen tittelistä kilpailevat edelleen vakavasti vain Suomi ja Ruotsi.
Växjön Ruotsi-ottelu näytti vastaansanomattomasti sen, että Suomella ei ole harjoiteltua tapaa hyökätä yhdessä viisikkona. Selvästikin viisikot ovat saaneet itse sopia, miten hyökätään. Mutta kun viisikot vaihtuvat jatkuvasti, sopiminen ei johda yhtään mihinkään. On kyse sitten nopeasta tai pitkästä hyökkäämisestä, edes viisikkotasolla ei ole havaittavissa viiden pelaajan muodostamaan toistuvaa rakennetta ja toimintapaa. Karmein tilanne Ruotsia vastaan oli Mika Kohosen johtamalla kolmoskentällä, jonka peli muistutti 90-luvun takakolmio-salibandya – 2010-luvulla maailman parasta joukkuetta vastaan.
Miksi viisikkorakenne olisi tärkeää myös hyökkäyspelissä? Ensinnäkin se helpottaa hyökkäämistä Ruotsia vastaan, kun tila ja aika ovat hyvin vähissä. Pelaajat tietävät jo ennalta, missä omia pelaajia on. Tämä nopeuttaa pelaamista ja itse asiassa mahdollistaa ”luovuuden” ja yllätyksellisyyden.
Toiseksi, kuten jalkapallon huippuvalmentajat painottavat, viisikkopelin tarkoitus niin hyökätessä kuin puolustaessa on hallita vastustajan viisikkoa: ohjata sitä liikkumaan halutusti. Hyökkäyspelissä tämä tarkoittaa kiteytetysti tyhjien tilojen muodostamista halutuille alueille. Vanhan viisauden mukaanhan hyökkääminen tapahtuu tyhjien tilojen kautta (lisättynä sillä uudella viisaudella, että välillä kannattaa mennä pieneen tilaan luodakseen tyhjää tilaa).
Kolmanneksi Suomen pitäisi kyetä kompensoimaan viisikkopelillä sitä tosiasiaa, että Ruotsilla on tällä hetkellä paremmat pelaajat. Tällä kompensaatiolla Suomi voisi nostaa voiton todennäköisyyttä yksittäisessäkin ottelussa. Suomen nuorten pelaajien nykyinen taso antaa tähän riittävän hyvät mahdollisuudet.
Valitettavasti vain tällä hetkellä asia on täsmälleen päinvastoin. Ruotsilla on hyökkäyspelissä selvästi havaittavat rakenteet ja toimintatavat sekä pysyvät viisikoiden ytimet. Esimerkiksi pitkässä hyökkäyksessä sinikeltainen pelaaja haastaa ensin keskelle ja pudottaa sitten alas. Tämä luo tilaa laitoihin, koska haasto pakottaa Suomen viisikon tiivistämään keskelle. Alhaalta pyritään antamaan syöttö laitaan, josta lähdetään kohti maalia siten, että tuki on sekä syvällä, keskellä että alhaalla. Juuri tällä tavalla Ruotsi esimerkiksi alusti kaksi osumaa ottelussa.
Toisin sanoen Ruotsi, ei Suomi, lisää tällä hetkellä voiton todennäköisyyttä viisikkohyökkäyspelillä.
Växjön Ruotsi-ottelu voitaisiin kuitata yksittäisenä hairahduksena, jos se sellainen olisi. Valitettavasti asia ei ole niin. Kuten Perttu Kytöhonka on aiemmin osoittanut, kyseessä on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Toistaiseksi MM-kisoihin valmistautuminen on tältä osin epäonnistunut.
Tilannetta on kuitenkin vielä mahdollisuus korjata. Aikaa on edelleen. Itse MM-kisoissa alkulohkossa on kaksi lämmittelyottelua Saksaa ja Viroa vastaan (niiden välissä Sveitsi). Ennen kisoja Suomella on perinteinen ”lämpöleiri”. Tällä kertaa sen soisi sisältävän painotetusti viisikkopelin harjoittelua akkujen lataamisen sijasta. Nyt on herättävä todellisuuteen, vuoteen 2016, kultaisen vuoden 2010 sijasta.
Muuten Ruotsia vastaan ollaan roikkumisen, riistämisen ja toivomisen varassa. Jos vaikka rakkaalle länsinaapurille sattuisi huono päivä.
Lue myös:
Nimilista julki – näistä pelaajista valitaan Suomen MM-kisajoukkue