Ruotsin eräs kiistämätön vahvuus on se, että joukkue pystyy nostamaan suoritustasoaan ottelun loppua kohden. Tästä saatiin eilen jälleen mainio esimerkki, kun Ruotsi voitti viimeisen erän Sveitsiä vastaan välierässä 5-0 (yksi tyhjiin) pelin oltua toisella tauolla tasan 2-2. Ruotsi ei tehnyt mitään ihmeitä: yhden kokoonpanomuutoksen lisäksi vain paransi puolustuspeliään, varsinkin takakarvausta.
Tämä tarkoittaa Suomen kannalta päivän klassikkofinaalissa, että Suomen on pystyttävä erittäin hyvään 60 minuutin tai jopa 70 minuutin suoritukseen. Peliä olisi vielä syytä vain parantaa ottelun loppua kohden. Nyt ei yhden erän pelaaminen riitä. Nyt vaaditaan ehjää ottelun läpivientiä. Muuten kullasta on mitä todennäköisemmin turha haaveilla.
Suomen valmennusjohto Petri Kettunen, Mika Ahonen, Jussi Jäntti ja Henri Toivoniemi on tiensä valinnut. Suomi on kehittänyt maalinestopelaamisen, puolustuspelin kivijalan, huippuunsa. Ensimmäinen pelin osa-alue, jossa Suomen on onnistuttava koko ottelun ajan, on siis maalinestopeli. Ennen kaikkea keskialueen ja oman pään alueellisen miesvartioinnin on oltava vaihdosta toiseen kliinisen tarkkaa omien miesten merkkaamista. Virheitä merkkaamisessa tulee väistämättä, mutta niitä ei saa tulla paljoa. Tarkan oman miehen vartioinnin lisäksi tarvitaan uhrautuvaa laukausten peittämistä ja terävää irtopallojen voittamista.
Toiseksi Ruotsille ei saa antaa montaa vastahyökkäystä. Tämä tarkoittaa korkeaa hyökkäyspelin puolustusvalmiutta eli tasapainoisesti sijoittunutta viisikkoa, kun pallo on Suomella. Menetysten jälkeen siirtyminen puolustuspeliin on oltava salamannopeata, mitä tasapainoinen viisikko helpottaa. Palloon on saatava nopeasti paine ja pallottomat pelaajat merkattua, mikä tyrehdyttää Ruotsin vastahyökkäykset alkuunsa.
Ruotsin maalintekoa on mahdollista estää myös silloin, kun pallo ei ole länsinaapurilla. Suomi voi puolustaa myös pallolla. Finaalissa olisi mukava nähdä, että Suomi pystyy pelaamaan mahdollisimman paljon aktiivisia pitkiä hyökkäyksiä hyvällä viisikkotasapainolla. Muuten paine puolustuksessa kasvaa ennemmin tai myöhemmin liian suureksi. Pitkät hyökkäykset ovat toistaiseksi olleet turnauksessa Suomelta myös pallon pitämisen kannalta melkoista tervanjuontia. Tähän kaivataan finaaliin selvää parannusta.
Jos Suomi onnistuu maalinestopelaamisessa 60 minuuttia, niin sitten toivotaan, että sinivalkoiset iskevät voittoon tarvittavat maalit varsinkin vastahyökkäyksistä ja erikoistilanteista. Tänään vastahyökkäysten on lähdettävä kohti Ruotsin maalia kuin tykin suusta. Aikaa hidasteluihin nopeissa käännöissä ei ole. Muuten Ruotsi pääsee iskemään paineen pallolliseen ja järjestäytymään puolustukseen.