Yleensä monessa suomalaisessa urheilulajissa haetaan vaikutteita länsinaapurista, Ruotsista. Itse sain kunnian pelata kaksi kautta Sveitsissä, divariseura Ad Astra Sarnenissa. Samalla pääsin tutustumaan hienoon sveitsiläiseen kulttuuriin ja eritoten alppimaan salibandykulttuuriin.
Sveitsi on tunnetusti haastaja niin miesten, naisten kuin junioreidenkin MM-kisoissa, eikä syyttä. Maalla olisi paljon opittavaa meidän lajikulttuurista.
Tätä työtä tekevät useat Sveitsissä valmentavat ammattitaitoiset suomalaisvalmentajat. Lisäksi miesten Sveitsin maajoukkuetta valmentanut Petteri Nykky vei suomalaista ajatusmaailmaa käkikellomaahan ja tällä hetkellä ruotsalainen päävalmentaja David Jansson haluaa itse vaikuttaa paljon maan salibandykulttuuriin yhdessä suomalaisen apuvalmentajansa, lajilegenda Esa Jussilan kanssa.
Voidaanko asia kääntää toisinpäin? Voitaisiinko mekin oppia jotain juustomaan salibandykulttuurista? Listasin muutamia kehitysehdotuksia, joita voitaisiin kopioida tai muokata meidän maahamme, jotta hieno lajimme menisi eteenpäin Suomessa.
Cup
Suomen cup on tällä hetkellä todella surkeassa jamassa ja viimeisempien kriitikoiden joukkoon liittyi juuri Ylijohtava. Ei ihme, koska tällä hetkellä Suomen cup on vitsi. Tuleeko cup kuopata kokonaan vai voitaisiinko mallia hakea Sveitsistä?
Sveitsissä cup-kilpailu on todella arvostettu ja finaali pelataan isoissa valoissa tuhatpäisen yleisön edessä. Tänä vuonna finaalit pelataan Wankdorf Areenalla Bernissä, jonne mahtuu yli 2000 katsojaa ja halli tulee olemaan jälleen täynnä iloisia lehmänkellon soittajia.
Sveitsin cup aloitetaan jo kesällä, joten pelit eivät mene liikaa sarjakauden päälle. Cup pelataan alusta loppuun yksittäisinä peleinä ja tällä kaudella ensimmäinen kierros alkoi jo toukokuussa, 20.5. Voitaisiinko Suomessakin aloittaa cup jo kesällä?
Ensimmäinen kierros pelattaisiin alueellisina yksittäisinä otteluina ja pikkuhiljaa mukaan tulisi pääsarjajoukkueet. Esimerkiksi jopa välierävaiheeseen saakka ottelut voitaisiin pelata tietyn aluejaon mukaan alueellisesti ja tällä vältettäisiin tämänhetkinen sudenkuoppa eli pitkät pelimatkat ja niistä aiheutuvat suuret kulut.
Suomen cupin tämän hetken ainoa hieno piirre on se, kun alemman sarjatason joukkue pääsee haastamaan kotisalissaan pääsarjajoukkueen. Alueellisena pelattavat yksittäiset ottelut välieriin saakka toisivat lisämaustetta, kun esimerkiksi Pohjanmaan 3.divisioonaa pelaava SC Alajärvi pääsisi haastamaan kotiareenallaan suuren ja mahtavan, Pohjanmaan ylpeyden SPV:n.
Kesän ja syksyn aikana pelattavat ensimmäiset kierrokset toimisivat joukkueille hyvin harjoitusotteluina kauteen valmistautuessa.
Ehdotukset:
– Cup aloitetaan jo kesällä yksittäisillä otteluilla. Riippuu osallistujamäärästä. Jos osallistujia on suuri määrä, voidaan ensimmäinen kierros pelata turnauksenakin.
– Pelit alueellisena välieriin saakka, kaksi eri lähialuetta yhteen puolivälieristä lähtien (esim. Sisä-Suomi ja Savo-Karjala, Etelä-Suomi1 ja Kaakkois-Suomi, Etelä-Suomi2 ja Länsirannikko, Pohjanmaa ja Pohjois-Suomi).
– Finaalipaikka päätetään ennakkoon kesällä ja jytkytetään sitä kuin Superfinaalia konsanaan
– Iso salibandyperheen tapahtuma joka keskellä kautta, esimerkiksi heti tammikuun alussa
Kaikki ottelut viikonloppuisin
Harjoittelun laatu, johtuen osittain valmennuksen ja seurojen tasosta sekä sveitsiläisten pelaajien ajankäytöstä, ei ole Sveitsissä läheskään omien ja muilta kuultujen tarinoiden mukaan Suomen tasoa. Ainakin osa Sveitsin liigan kärkijoukkueistakin harjoittelee yhdessä vain kolme kertaa viikossa ja esimerkiksi fyysinen harjoittelu toteutetaan omatoimisesti. Silti harjoittelukertoja on viikossa aina vähintään se kolme, koska kaikki ottelut pelataan viikonloppuisin.
Sveitsissä sarjakierrokset pelataan perjantain ja sunnuntain välillä. Viikkopelejä ei käytännössä ole laisinkaan. Tämä on loistava asia kahdesta eri syystä. Sarjataulukko pysyy koko kauden realistisena, kun joukkueilla on koko ajan sama määrä pelattuja otteluita. Toiseksi viikkopelit eivät sotke harjoittelurytmiä, joten on mahdollista harjoitella laadukkaasti koko kauden ajan. Suomessa harjoittelun laatu ja rytmitys kärsivät, koska otteluita pelataan arkipäivinä.
Suomessa ongelma voi tulla hallien varausten kanssa, mutta meidän tulisi olla jo sen verran iso laji, jotta voisimme sanella itse pelipäivämme kaupungeille ja yksityisille yrittäjille. Jos emme sitä vielä ole, tulisi asiaa lobata isosti – onhan meillä Salibandyliitossa muun muassa asiansa osaava yhteiskuntasuhdepäällikkö. Moni seura saa yleisön parhaiten halliin tiettyinä arkipäivinä, mutta silti väitän, että pidemmällä aikavälillä – varsinkin ei-laji-ihmiset – löytäisivät hallille paremmin, jos he tietäisivät, että salibandyn pääsarjoja pelattaisiin aina viikonloppuisin.
Tämä uudistus parantaisi myös pelaajiemme kehitystä, koska arkipäivisin pelaajat pystyisivät keskittymään täysillä harjoitteluun, ja harjoittelu pystyttäisiin rytmittämään pelaajien ja joukkueiden maksimaalista kehitystä tukevaksi.
Jatkoajat ja rangaistuslaukaukset runkosarjaan
Tämä on herättänyt jo paljon keskustelua Suomessa eri yhteyksissä. Sveitsissä runkosarjassa ottelut pelataan aina ratkaisuun saakka, joka oli minulle täysin uutta. Jos ottelu on varsinaisen peliajan päätyttyä tasan, siirrytään jatkoajalle, joka kestää 10 minuuttia. Jos tämän jälkeen ollaan edelleen tasatilanteessa, nähdään ratkaisevat rangaistuslaukaukset viidellä laukojalla.
Itse pääsin kerran kahden kauden aikana rankkareille asti – ja vaikkei moni uskokaan, tein vielä kyseisessä ottelussa maalin rankkarista. Pelaajana oli todella hauskaa piristystä pelata ottelu ratkaisuun saakka ja joukkueemme tuuletti perusrunkosarjan ottelun voittoa aivan eri tavalla, kuin normipeliajan runkosarjavoittoa. Lisäksi yleisö eli mukana aivan eri tavalla ottelun ratkaisuhetkillä, kun edessä oli äkkikuolema. Kyseessä oli siis leipää ja sirkushuveja.
Pisteitä otteluista Sveitsissä jaetaan normipeliajan voitosta 3, jatkoaika- tai rangaistuslaukausvoitosta 2 ja jatkoajan tai rankkirikilvan häviäjälle 1. En ota kantaa millainen pistejako Suomessa tulisi olla, mutta ehdottomasti jatkoaika ja rankkarit mukaan runkosarjaan!
Tässä muutamia ideoita, joita kannattaisi ainakin miettiä!
Hyvä teksti JKainu!
Kainulaisella hyvät pointit. Toivotaan että saadaan näitä uudistuksia nyt ensi kaudella.
1. Liigan pelit viikonloppuina, ensi kaudella myös veikkausliiga on siitymässä tähän ohjelmassaan.
2. Cup alkaisi jo kesällä, näin saadaan otteluita myös harjoituskaudella, nyt puolen vuoden tauko peleistä.
3. Kolme pistettä voitosta ja jos vielä jatkoaikajalle pelattaisiin 4 vs 4 niin harvemmin tarvittaisiin mennä rankkareille.
Osaisiko joku laskea mikä olisi tällä hetkellä liigassa (ja divarissa) pistetilanne ja sarjataulukko, jos pisteet olisi laskettu periaatteella 3-2-1. Eli varsinaisella peliajalla voitosta 3 pistettä, jatkoajalla voitosta 2, ja jatkoaikatappiosta 1 piste.
Pelien siirtäminen viikonlopuille on suunta mihin lajia pitäisi viedä. Tämä koskisi niin aikuisia ja erityisesti junnuja. Silloin viikot harjoitellaan ja päästään keskittymään muihin juttuihin (työ&koulu). Viikonloput pelataan. Viikkopeleihin matkarajaksi 50km.
Nyt torstai-illan väsyneet viikkopelit joissa osa pelaajista on herännyt 5.30 ja painanut päivän hihnalla. Sittne pitäisi saada täysi lataus illan 18.30 alkavaan peliin. Aivan mahdoton yhtälö jos halutaan saada pelissä kaikki irti.
Viime kaudella B-tyttöjen SM sarjassa prkkalan pirkat pelasi viikkopelin vieraissa Sipoossa. Ottelu alkoi klo 19.00. Pelissä mentiin vielä jatkoajalle ja loppusumeri soi 21.15. Tähän päälle loppuverkat, suihkut ja ruokailut niin joukkue pääsee 2,5h kotimatkalle about 23.00. Aivan järjetöntä touhua.
Tosi hyvä kirjoitus, erinomaisia pointteja ja perusteltuja ehdotuksia. Cupin voisi todellakin aloittaa jo nykyistä aikaisemmin ja alueiden pilkkominen pienempiin palasiin sekä pelit niiden sisällä välieriin asti saattaisi myös olla monelta kantilta järkevää.
Erityisen hyvä, että otit esille myös tuon ratkaisuun saakka pelaamisen myös runkosarjassa. Itsekin olen aina ollut sitä mieltä, että jatkoajan jälkeen tarvittaessa pitäisi vetää rankkarit. Omaan toiveeseeni kuuluisi ehdottomasti myös 3-2-1 -mallinen pistelasku. Pääargumentteina varsinaisen peliajan voiton merkityksen lisääminen sekä jatkoajalla hävinneen joukkueen palkitseminen yhdellä pisteellä. Jos sählyottelussa ollaan 60 minuutin jälkeen tasatuloksessa, olisi kyllä jo kohtuullista irrottaa molemmille yksi piste. Sitten taisteltaisiin vielä hieman vapautuneemmin siitä toisesta. Nykyinen viisi minuuttia olisi runkosarjassa mielestäni edelleen tarpeeksi, koska muuten rankkareita ei nähtäisi kovin usein. Niiden ampuminen on kuitenkin aina lisäsirkusta, josta yleisö keskimäärin nauttii.
Vuosia sitten tuli täällä kirjoiteltua näitä samoja ajatuksia, mutta silloin oli myös yllättävän paljon nykyisen systeemin puolustajia. Mielipiteeni vahvistui entisestään ulkomailla, kun sain kokea toivomani pistelasku- ja jatkoaikajärjestelyn hienouden ihan käytännössä. Vaikutukset olivat juuri kuvaamasi kaltaiset, kun runkosarjapelin lopussa oli yhtäkkiä selvästi enemmän meininkiä ja fiilistä niin katsomossa kuin kentälläkin. Eikä muuten yhtään hullumpi ajatus tuo yllä heitetty jatkoajan 4vs4:kään.
Alakoululaisten pelit pitäisi aikatauluttaa, niin ettei kenenkään joukkueen tarvitsisi lähteä ennen aamu kahdeksaa liikkeelle. On aika hurjaa, kun E- ja F-junnut lähtevät sunnuntaina matkaan jo aamu seitsemältä ja tulevat 12 tunnin päästä takaisin.
Tässä sarjataulukko jossa 3-2-1 ja nykyisestä sarjataulusta tasapelit muutettu 1,5 pistettä molemmille sekä jatkoaikatappiosta 1 piste ja voitosta 2.
Toki tuossa ne jengit mitkä pelanneet eniten tasureita saavat nyt parhaimmillaan 4 pistettä väärin (OLS ja Oilers 4 tasuria joista olisi voinut saada 4 TAI 8 pistettä riippuen menestyksestä) mutta en arponut mitään vaan käytin keskiarvoa.
1 EräViikingit 45
2 Classic 45
3 Happee 33,5
4 SPV 32,5
5 Oilers 30
6 TPS 29
7 Nokian KrP 26,5
8 Indians 21
9 Steelers 19,5
10 OLS 18
11 LASB 15,5
12 Koovee 14,5
13 SalBa 14
14 M-Team 10
Eikös salibandyssa pelata jatkoaika runkosarjassa? Toivottavasti salibandyyn ei lähdetä ottamaan näitä säälipisteitä ja viihderankkareita. Nykymuotoinen jatkoaika, jossa oikeasti panosta ja maalin jälkeiset tunteiden ääripäät, on sitä todellista urheiluviihdettä.
Kaikille kolmelle ehdotukselle peukku.
Tosin viimeiselle pienin varauksin, sillä pelien kokonaiskeston venyminen ei ole markkinoinnillisesti järkevää. Nykyihmiset ovat sen verran hektisiä, että pelin alkamisesta sen varmaan loppumis hetkeen ei saisi mennä kahta tuntia pidempään.
Kahden piikin kaudet siten että kevät on aina sarjojen huipennukset. Joka toinen vuosi syyskaudella mm-kisat ja joka toinen vuosi cup. Molempien huipennus joulun alle, josta pienen huilin kautta kevääseen. Syksy saisi aina selkeän kliimaksin.
Ehdoton peukutus CUPin aloittamiselle jo kesällä! (Y)
Hyviä kommentteja, varsinkin jatkoajan jälkeinen pistejako. Rankkaritkin kiva piristys runkosarjaan. Pudotuspeleistä ne pitäisi poistaa. Eivät ole urheilullinen ratkaisu noin tärkeisiin otteluihin.
Suurin remontti pitäisi kuitenkin tehdä pleijarijärjestelmässä. Tämä salibandyliigan ja divarin käytössä oleva ”melkein kaikki pääsee pleijareihin”-järjestelmä tekee runkosarjasta vitsin. Yli puolet joukkueista pääsee puolen vuoden pelaamisen jälkeen vielä kokeilemaan mestaruutta. Naurettavaa. Pleijareihin pitäisi päästää vain 6 parasta joukkuetta. Runkosarjan 2 ensimmäistä menee suoraan semifinaaleihin ja 3-6 sijoilla olleet joukkueet pelaavat ensin ns. wild card-kierroksen.
Henkilökohtaisesti nykyisestä sarjajärjestelmästä johtuen (salibandyssa ja muissa lajeissa) kiinnostukseni näihin lajeihin herää vasta helmikuun lopulla. Silloin kun peleissä alkaa olla panosta ja kaamoksen merkityksettömät neppailupelit on pelattu pois.
Jep, plaijari ehdotus ylempänä, ei jatkoon!
Ehdottomasti jatkoajalle menosta myös pisteitä. Onhan se jo suuri saavutus jos 60minsaa pelattu ja ollaan yhtä hyviä. Tasuripisteistä saadaan lisäkipinää seuraamiseen sarjakaudella. Mitä tulee kauteen ,niin pidemmäksi… Nyt kaikki hallit pursuu liitoksissaan ,kun kaikki sarjat sijoitetaan puolen vuoden sisään. Viikonloppupelit….onnistuuko nykyisellä hallimäärillä? Yksittäinen liigapeli syö käsittämättömän määrän tunteja (mahd.maton levitys, läm.aika.,otteluaika jne) eipä sinä päivänä moni muu joukkue kyseiseen halliin ehdi. Missä ja millon siis pelataan sitten kaikki muut sarjat?
Kieltämättä kiinnostavia kehitysehdotuksia. Myös keskusteltuun Cuppiin hyvä idea aloittaa jo aikaisemmin, toisaalta en ehkä ihan vielä hetialusta ottaisi yksittäisi matseja. Olen käsittänyt, että alasarjajengeille kuitenkin tuo turnausmuoto on hyvä ”vakuutus” siitä, että saa vähintään muutaman hyvän treeniottelun, kun ei ole riskiä että heti ekasta pullahtaa pellolle.
Lisäisin myös, että Cup-romantiikan kannalta oleellista olisi myös määritys, että ainakin niillä ensimmäisillä kierroksilla jolloin pääsarjajengit tulevat mukaan, olisi sarjaportaissa alemmalla porukalla aina automaattisesti kotietu. Joskus tämä sääntö on kai ollutkin, en tiedä onko enää?
Hyvä kirjoitus, hyviä uudistusehdotuksia. Kannatan myös pelien siirtämistä viikonloppuihin perj.-sunn. Perjantain pelit voisi alkaa klo 18.30, lauantain pelit klo 16-18.30 välisenä aikana. Sunnuntain pelit viim. klo 17.00, näin pitkän matkan päästä tulleet kisaajat pääsevät kotimatkalle hyvissä ajoin ja myös yleisössä olevat pienet koululaiset pääsevät hyvissä ajoin rauhoittumaan yöunille ja seuraavaan koulupäivään.
Paljon hyviä ajatuksia ja tykkään varsinkin Cupiin liittyvistä kehitysideoista, sekä täällä Sveitsissä käytössä olevasta jatkoaika/ rankkarit combosta. Tällä kaudella meidän peleistä on viisi mennyt jatkoajalle ja näistä yksikään peli ei ole edennyt rangaistuslaukauksiin asti, eli ratkaisu on tapahtunut aina pelaamalla, mikä on mielestäni hyvä asia. Jatkoajat ovat olleet myös pääosin kohtalaisen hyvää ja yritteliästä pelaamista pelkäämisen ja kyttäilyn sijaan.
Haluan kuitenkin ottaa kantaa siihen ehdotukseen, että pelit siirrettäisiin pelattavaksi ainoastaan viikonloppuisin.
Täällä Sveitsissä pelit ovat juurikin mainitulla tavalla ainoastaan viikonloppuisin muutamaan poikkeusta lukuun ottamatta. Käsittääkseni järjestely täällä on pääosin sen vuoksi näin, koska paikallisen kulttuurin arvojärjestys on hyvin voimakkaasti työ/ ura edellä menevää ja näin ollen todella moni pelaaja tekee täyttä työviikkoa pelaamisen ohessa.
Hyvinä puolina näin samoja asoita joita kirjoittelitkin, mm. yleisö tietää aina viikonpäivät jolloin pelit pelataan ja peleihin on mahdollista keskittyä ehkä paremmin kuin päivinä jolloin täytyy käydä töissä.
Vähemmän hyviä puolia meidän puoliammattilais- /amatöörilajissa näen kuitenkin enemmän tässä järjestelyssä. Esimerkiksi nyt tammikuussa meillä on kolme tuplapeliviikonloppua perätysten ja niiden välissä jotakuinkin normaalit treeniviikot. Tämä tarkoittaa sitä, että työssäkäyvällä pelaajalla ei ole ainoatakaan päivää ilman töitä ja harjoituksia tällä melkein kuukauden ajanjaksolla. Perheelliselle pelaajalle voisin kuvitella tilanteen olevan jotakuinkin haastava yhtälö, toki pelaajan ollessa ammattilainen tai lähellä ammattilaisuutta asia helpottuu.
Uskon myös, että etenkin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella paikallisten pääsarjaseurojen (salibandy) katsomoissa on paljon samoja ihmisiä. Pelien rajoittaminen vain viikonloppuihin söisi varmasti joiltakin osin myös katsojia päällekkäisyyksien vuoksi. Tämän lisäksi olisi myös näin pelaajana mielenkiintoista seurata muita oman lajin pääsarjapelejä joko paikan päällä tai suorana lähetyksenä kotisohvalta, mutta pelien ollessa aina samaan aikaan on tämä käytännössä mahdotonta.
Mielestäni paras ehdotus on seurakohtaisesti nostaa muutamat normaalit kotipelipäivät näkyville ja seuraajien tietoisuuteen, sekä yrittää pitää niistä kiinni mahdollisimman hyvin. Olisi hyvä myös löytää päivät jotka eivät ole yhteneväisiä toisen paikallisen yleisömagneetin kanssa.
En kannata pelkkiin viikonloppupeleihin siirtymistä. Mutta kannatan, että pelipäivät betonoidaan liiton toimesta jo etukäteen. Ne voisivat olla esim. keskiviikko, lauantai ja sunnuntai. Keskiviikkona pelataan paikallispelejä tai jonkin järkevän matkan päässä olevia pelejä jonkin verran. Pidemmät vieraspelit pyritään keskittämään viikonlopuille. Nyt pelit on milloin sattuu ja joskus tuntuu, että niitä siirrellään kaiken maailman 5-divarin turnaustenkin takia (ainakin jos kotijoukkueelle se sopii paremmin). Tällä päätöksellä loppuisi tämäkin sirkus.
Jos Cupista nyt halutaan pitää kiinni, niin sitä pitää uudistaa radikaalisti. Pääsarjajoukkueita ei näemmä kiinnosta pelkkä rahapalkinto, joten niille pitää keksiä jotain muuta porkkanaa (keppi ei tässä asiassa ole hyvä juttu). Siirretään osa niiden peleistä elokuun loppuun ja syyskuun alkuun. Tällöin ne voisivat käyttää Cupin pelejä harjoituspeleinä.
Tämä vaatii Cup-järjestelmän uudistamista. Alueellisen jaon lisäksi, jaetaan joukkueet eri vaiheisiin. 2-div ja alemmat sarjat pelaavat turnausmuotoiset alkukarsinnat jo keväällä esim. huhtikuussa, kun sarjat ovat jo loppuneet (mutta pelikunto sentään vielä jotenkin kunnossa). Nämä pelit jatkuvat elokuun lopulla samaan aikaan kun käynnistyy ylemmän vaiheen pelit. Näissä peleissä pelaavat divari- ja liigajoukkueet keskenään niin, että jäljelle jää esim. 4 joukkuetta molemmista. Alemman vaiheen pelit jatkuvat syksyllä, kunnes on jäljellä 4 joukkuetta, ketkä haastavat divarista jatkoon päässeet 4 joukkuetta. Näiden pelien voittajat haastavat liigan 4 joukkuetta. Nämä pelit sijoitetaan pelattavaksi aina esim. sunnuntaisin ja ne päivät pyhitetään Cupille. Varsinaisen finaalin voisi siirtää helmikuun puoliväliin (tai jopa loppupuolelle), jolloin saataisiin aikaa hoitaa kaikki pelit kunnialla läpi. Samalla se tarjoaisi mahdollisuuden joillekin joukkueille saada kovia otteluita alle ennen kevään pudotuspelejä. Tai vastaavasti yllätysmomentin, jos liigaseura haluaakin säästellä parhaimpia pelaajiaan tuleviin pleijareihin.
Taas tuli niin pirun pitkä kommentti. Kiitos kaikille loppuun asti jaksaneille.
Rankkarit eivät kuulu salibandyyn tavaksi ratkoa pelejä. Maaleja ja maalipaikkoja tulee kuitenkin niin tiuhaa tahtia, ettei jatkoajan jälkeen mielestäni rankkareita tarvitse. Joku muu pelillinen tapa olisi parempi ratkoa ne, kuin nuo ”arpajaiset” pitkän ottelun päätteeksi. Siinä joukkuelaji muuttuu yksilöurheiluksi, eikä se ole missään määrin hienoa, eikä jääkiekossakaan yleisö niistä pidä.
Jos cup alkaa alasarjojen osalta keväällä, joukkue voi olla seuraavalla kaudella kovin erilainen. Haittaako? Alasarjajoukkueiden kotietu liigajoukkuetta vastaan toisi (vai tuoko jo?) romantiikkaa ja jos cupin voittaja pääsisi Champions Cupiin, tuskin tarvisi kauaa keskustella arvostuksen puutteesta. Edellyttäen että esim CC:n finaalipaikasta olisi rahaa jaossa tai sitten liitto kustantaisi viulut??
Aiheet varastin vapaasti muilta 😀 ”Pitäisikö tasapelistä 60 min jälkeen saada piste, vedetäänkö rankkareita?” Pitääkö ”kolmas piste” välttämättä jakaa, jos jatkoaikakin päättyy tasan?
Katkolla, totta että alasarjoissa joukkue voi olla kovinkin erilainen syksyllä. Mielestäni sen ei pitäisi haitata. Jos joukkueen jatko on epävarmaa, niin tuskin se edes ilmoittautuu Cupiin seuravaksi vuodeksi. CC-paikasta ei voida tehdä mitään päätöstä. Se riippuu IFF:stä ja jos muista maista siihen ei tule painetta, se tuskin toteutuu.
Ihan inhorealistisesti ajatellen toi jatkoaika/tasapeli juttu on aika olematon asia kokonaisuuden kannalta. Kyllähän noi pleijarijoukkueet kuitenkin menisi aika pitkälti nykyistenkin pisteytysten mukaan samalla tavalla.
Nim.merk. Säälipisteet kanssa samoilla linjoilla. Urheilussa suuret tunteet on juurikin se mikä sytyttää.
Pelaajana, valmentajana ja katsojana on tullut koettua kirveleviä jatkoaikatappiota ja silloin on toivonut, että jaettaisi säälipiste häviäjille, mutta silti en siihen lähtisi. Tappio on tappio, eikä siitä mitään pisteitä tarvitse jakaa.
Paljon rankkareiden kohdalla puhutaan viihdearvosta katsojille, mutta olen itse ainakin saanut tarpeeksi viihdettä tasaisesta kamppailusta, jossa pelataan kaikki tai ei mitään ajatuksella. Välillä ottelut päättyvät tasan, mutta ei se vähennä ottelun arvoa pätkääkään, teennäiset rankkarit ja säälipisteet kylläkin.
Hyviä pointeja pelkästään vloppupelien puolesta, mutta yksi vastainen ajatus on, että jos pelataan vain vloppuisin, niin pelaajilla, valmentajilla, huoltajilla yms. vapaat vloput jäävät kauden aikana vähiin (miesten liigassa on runkosarjassa 26 ottelua 26:ssa viikossa+cup+joillain euro cup). Monelle perheelliselle, ja miks ei muilekin, se voi olla iso ongelma. Arki-illat treeneissä ja vloput peleissä. Kyseessä on kuitenkin amatöörilaji.
Monilla alueilla on myös paljon joukkueita (Helsingin seudulla 43 joukkuetta, jotka pelaavat miesten tai naisten liigaa, divaria tai junnujen SM-sarjoja A-C -jun.), joiden pelejä käyvät samat katsojat katsomassa, sekä pelejä katsomassa käyvät pelaavat itse, niin eivät pääse katsomaan, kun menee omien pelien kanssa päällekäin. Entisestään pienet katsojamäärät saattavat pudota.
Olen pitkään ihmetellyt Cupin palkintorahoja: miksi naisten finaalin voittaja saa 3000e ja miesten 10 000?? Eihän siinä ole mitään järkeä ja eriarvoistaa muuten hienoa sarjaa erittäin paljon. Naistenkin puolella palkinto yhtä isoksi niin innokkaita osallistujia voisi olla enemmän. Nyt tuolla 3000 maksat mahdolliset bussikulut jotta joukkue edes pääsee finaalipaikalle ja ehkä vähän jää joukkuelle jotain käteen. Muuten ihan naurettavaa, että puhutaan kuinka naissalibandya ei arvosteta, kuinka tällainen edesauttaa asiaa?? 😀
Käsittääkseni tuohon palkintopottiin korvamerkitään rahat cupin osallistumismaksuista. Miehillä osallistujia suhteessa ainakin tuon verran enemmän. Jos naisten osallistujamäärät nousisivat, niin nousisi käsittääkseni palkintopottikin. Tuossa ei taustalla sen kummempaa.