Kiina on uusi toimija salibandymaailmassa ja naisten maajoukkue oli tammi-helmikuun vaihteessa ensi kertaa mukana naisten MM-karsinnoissa. Maan salibandyliitto perustettiin viime vuonna ja se hyväksyttiin samana vuonna myös IFF:n jäseneksi.
Ensimmäiset MM-karsinnat eivät kuitenkaan sujuneet pelillisesti erityisen mairittelevasti, vaikka maa pääsikin jo maalien makuun ensimmäisissä karsintapeleissä.
Kansainvälisen Salibandyliiton pääsihteeri John Liljelund seurasi Aasian ja Oseanian MM-karsintoja Uudessa-Seelannissa. Liljelund vastaili Pääkallo.fi:lle Kiinan salibandyinvaasiosta kotiuduttuaan toiselta puolelta maapalloa.
Kiina oli nyt ensimmäistä kertaa mukana MM-karsinnoissa. Minkälainen ensivaikutelma maan suorituksista jäi?
– Rehellisyyden nimissä hyvin samanlainen, kuin muiltakin ensikertalaisilta. Kansainvälinen vauhti on alkuun hankala. Se täytyy sanoa Aasia ja Oseanian karsinnoista, että kaikki muut seitsemän maata olivat ottaneet aikamoisia askeleita eteenpäin pelillisesti. Lauantain välierät sekä pronssipeli Singaporen sekä Thaimaan välillä olivat todella hyviä. Finaali Australian ja Japanin välillä oli taasen enemmän kyttäilyä ja Japani oli selkeästi parempi.
– Kiina oli kerännyt joukkueensa opiskelijoista, jotka olivat pelanneet joko jääkiekkoa tai maahockeyta. Mukana ei ollut mitään huippupelaajia. Nämä yliopistotason pelaajat olivat kieltämättä selkeitä altavastaajia jokaisessa pelissä. Vahvemmat näytöt he antoivat kuitenkin kuin esimerkiksi Intia ja Iran aiemmin. Kyllä he sieltä tulevat, ja uskon, että saavat parissa vuodessa kilpailukykyisen joukkueen kasaan. Eivät ehkä pysty haastamaan MM-kisojen huippumaita, mutta voivat hyvinkin selvitä karsintojen kautta kisoihin, Liljelund valotti.
Huhujen mukaan Kiina olisi niin innokas uusi jäsenvaltio, että maa haki lähes kaikkia mahdollisia lähivuosien arvokisoja järjestettäväkseen. Liljelundin mukaan väitteessä on perää, vaikka se ei täysin pidä paikkaansa.
– He ovat hakeneet muun muassa 2020 tyttöjen U19-kisoja ja ovat siihen kelvollisen hakemuksen laatineetkin. Sen lisäksi he ovat hakeneet naisten MM-kisoja 2021. Miesten kisojen (2022) osalta tilanne on vähän auki, sillä se on myös olympiavuosi ja talviolympilaiset pidetään Kiinassa 2022. Se mikä tekee naisten kisoista mielenkiintoisen on se, että jos ne pelattaisiin Kiinassa, niin pelit miteltäisiin samassa paikassa missä pelataan olympiajääkiekkoa pelataan 2,5 kuukautta myöhemmin, Liljelund kertoo.
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin maa ja sen salibandyinnostukseen on sosiaalisia ja kansanterveydellisiä syitä. Kiinan toteuttama yhden lapsen politiikka on johtanut erinäisiin ongelmiin ja joukkuepelien kautta pyritään nyt opettamaan esimerkiksi sosiaalisia taitoja.
– Kiina on ollut viime vuosina aktiivinen muun muassa Suomen suuntaan ja ollut keskusteluyhteydessä muun muassa Olympiakomitean ja THL:n kanssa. Syynä on se, että yhden lapsen politiikan vuoksi jälkikasvua on pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Lapset ovat saaneet kaiken mitä ovat halunneet ja he eivät ole liikkuneet yhtään. He eivät myöskään osaa toimia ryhmässä ja tämän vuoksi heille opetetaan nyt ryhmässä toimimista erinäisten joukkuelajien kautta.
– Salibandy on mukana tässä projektissa, joka liittyy myös 2022 olympialaisiin. Salibandy on sijoitettu jääkiekon ”pikkuveljenä” talvilajien puolelle. Tästä johtuen siellä on viimeisen vuoden aikana käynnistetty useita projekteja salibandyyn liittyen. Vuoden sisällä näemme, että miten ne ovat lähteneet liikkeelle, Liljelund sanoi.
Liljelund lähettää lopuksi vielä terveisiä niille, joiden mielestä salibandysta ei ole kansainväliseksi lajiksi.
– Kun kävin Kiinassa viimeksi, niin näin sellaisia 12-vuotiaita jääkiekkokoulun oppilaita, jotka pelasivat salibandya jääkiekon oheislajina. Olivat erittäin taitavia tyttöjä ikäisekseen. Kyllä se on erittäin vakavasti otettava maa lajin saralla. Se on myös opetus kaikille lajikyynikoille, että tästä on ihan oikeasti tulossa globaali laji tai ainakin globaalimpi laji, Liljelund paalutti.