Juuri kun sain yhden saattohoitopotilaan, Suomen Cupin, piuhat irti, niin kansainvälinen sählyliitto IFF tuo jo uutta potilasta Ylijohtavan vastaanotolle. Nyt diagnoosia kaivataan kipeästi salibandyn MM-karsinnoille. 

Viime viikolla MM-karsinnat pelattiin nykymuodossaan neljättä kertaa, kun naiset kävivät näennäisesti taistelemassa paikoista Bratislavan MM-kisoihin. Ensimmäisen kerran näitä nykymuotoisia karsintoja pelattiin 2014, jolloin siis karsintakarkeloihin tulivat mukaan myös lajin suuret.

Niitä tuskin tarvitsee tässä luetella. Mutta voin vihjata, että niitä on neljä. 
Kansainvälisen Salibandyliiton pääsihteeri John Liljelund totesi Pääkallo.fi:n haastattelussa, etteivät kaikki huippumaat ole halukkaita pelaamaan heittopusseja vastaan.

Ymmärrän tämän täysin. Maaottelutapahtumia on kohtalaisen vähän MM-kisaperiodissa. Neljä tai viisi karsintapeliä oman maalin edessä makaavaa mökkiä vastaan. Kiitos ei. Varsinkin, kun MM-kisoissakin saa pelata useamman ylikävelypelin.

IFF on kuitenkin linjannut, että karsintojen pitää olla pakolliset, jotta heikommat maat saavat käsityksen siitä, mitä kisoihin pääseminen vaatii. Firman miehen puhetta – myyntimies.

Kerrottakoon tässä ja nyt: yksittäiset 30 maalin tappiot lajin suurmaita vastaan kerran kahdessa vuodessa eivät hetkauta lajin kehitysmaiden salibandya suuntaan tai toiseen.

Jokainen ymmärtää tämän. Etenkin kun nämä lajin kehitysmaat osallistuvat karsintoihin ja osittain myös MM-kisoihin pelaajien itse kustantamana. Tämä johtaa siihen, että matkassa on paikallisia kaveriporukoita eikä edes maan parhaita pelaajia. Lajin vaiettu salaisuus, mutta niin se vain on. 

Tähän juttuun voitaisiin luetella järkyttävä kasa tuloksia todellisista murskajaisista, jotka kertovat koko MM-karsinnan mielettömyydestä. Ennen vuoden 2014 karsintoja Ylijohtava totesi Helsingin Sanomissa, että Suomi tulee nakuttamaan karsinnoissa yli 100 maalia. Jossain hymähdettiin, että ei kai nyt sentään sataa. Suomi teki 103 maalia. 

Naisten viime viikon karsinnoissa Latvia voitti Ukrainan 31-1. Eiköhän tuo jo riitä kertomaan, mitä MM-kisoihin pääseminen vaatii? Ei IFF:n mielestä. Haluttiin, että Tshekin tytöt muistuttavat vaatimustasosta Ukrainaa 45-2-voitolla.

Kertaus on opintojen äiti. Vai miten se meni?

Näitä suurmaiden ja jopa keskisuurten murskajaisia voitaisiin luetella tähän pitkä lista. Se lienee kuitenkin turhaa. Jokainen ymmärtää ettei neljän suurmaan osallistuminen MM-karsintoihin ole millään tavoin perusteltua lajissa, jossa kyseiset maat rallattelevat MM-kisojen puolivälierissäkin yli 10 maalin neputteluvoittoja.

Pelaajien henkilökohtaisiin pörsseihin karsinnat tuovat myös varsin mukavia ”vääristymiä”. Esimerkiksi Jani Kukkola on hienolla maajoukkueurallaan tehnyt 131 tehopistettä 112 maaottelussa. Näistä 40 paunaa on tullut yhdeksässä MM-karsintaottelussa. Melkoista. Yhtä lailla länsinaapurissa Alexander Galante Carlström on tehnyt maaottelu-uransa tehopaunoista neljäsosan viidessä MM-karsintaottelussa. 

Kritiikissä ei ole kyse negatiivisuudesta, vaan välittämisestä. Potilas pyysi Ylijohtavalta diagnoosia. Se on käyty läpi.

Nyt Tohtori Ylijohtava antaa hoito-ohjeet:

1 Euroopan MM-karsinnat kahteen maahan, kuten naisilla oli nyt. Molempiin viedään kaksi lajin suurmaata, jotka voivat vääntää keskenään tuplamaaottelun. Lilliputtimaat voivat ihastella pelejä katsomosta ja käydä kinumassa kukkoloiden ja galanttejen nimmareita pelin jälkeen. Kaukalon laidalta näkee ihan hyvin, kuinka monta valovuotta kärjestä ollaan.

2 Salibandy on nuorekas ja vauhdikas palloilupeli. Teidän kansainvälisen liiton nettisivut sen sijaan ovat apaattisemmat kuin hautaustoimiston. Ne ovat kansainvälisesti lajin käyntikortti.

3 Olympiahaave – tuo märkä päiväuni. Ruotsalaiselle Tomas Erikssonille tuli täyteen 20 vuotta IFF:n presidenttinä. 20 vuotta sama mies lajissa, jonka kansainvälinen liitto on 30 vuotta vanha. Eivätköhän kabinettipelit ja olympiakoukerot ole jo hallussa. Lajille tarvitaan kasvot. Skeittaus meni olympialaisiin, kun kasvoiksi hankittiin Tony Hawk.

Ketä meillä on? Kuka olisi tarpeeksi tunnettu kansainvälisesti?

Kyllä. Jarkko Nieminen.