Kommentti: Aika on ajamassa Happeen ohi

Happee on jäämässä kärjestä jälkeen, tuumii Jani Hakkarainen kommentissaan. Kuva: Esa Takalo.

Happee on jäämässä kärjestä jälkeen, tuumii Jani Hakkarainen kommentissaan. Kuva: Esa Takalo.

Jyväskylän kuuma kevät kolme vuotta sitten: Happee juhlii villisti miesten Suomen mestaruutta jäähallissa. Classic on lyöty. Kapteeni Petri Kauko ja päävalmentaja Seppo Pulkkinen ovat vihdoin mestareita.

Vuotta myöhemmin Happee johtaa finaaleja SPV:tä vastaan otteluvoitoin 1-0. Jyväskyläläiset kuitenkin jäätyvät pahasti ja kannu matkaa Seinäjoelle lukemin 3-1.

Keväällä 2016 käydään Salibandyliigan historian kenties kiistanalaisin rangaistuslaukauskisa Espoossa. Paikallinen Oilers voittaa otteluvoitoin 4-2 ja etenee ensimmäiseen Superfinaaliin Classicia vastaan. Happee putoaa pronssiotteluun, jonka se voittaa Viikinkejä vastaan.

Tämän kauden pudotuspelit: Happee pudottaa TPS:n voitoin 4-0, mutta on täysin aseeton kolmen vuoden takaista finaalivastustajaansa, Classiciä vastaan. Tamperelaiset murskaavat jyväskyläläiset neljällä voitolla nollaa vastaan.

Vielä kaksi vuotta sitten Jyväskylässä oli tuloillaan uusi salibandy-dynastia. Nyt se, mitä ei koskaan tullut, on kaukaista historiaa.

Mitä on tapahtunut?

Sanalla sanoen aika on ajamassa Happeen ohi. Niin valmennuksellisesti, pelaajiston suhteen että pelillisesti.

Valmennuksessa Pulkkisella ja Mikko Lehdolla oli mestarikaudella apunaan nykyinen EräViikinkien päävalmentaja ja poikien maajoukkueen apuvalmentaja Jyri Korsman. Mestaruuden jälkeen intohimoinen ja työteliäs Korsman karisti Jyväskylän pölyt kengistään.

Korsmanin lähtöä Happee ei ole kyetty paikkaamaan. Hieman yllättäen kokenut Pulkkinen ei ole myöskään saanut pidettyä tärkeissä paikoissa pelaajiaan kurissa. Esimerkiksi tämän kauden välierissä Peter Kotilainen ja Otto Tikka sortuivat sikailuun. Happeesta on tullut jälleen kuriton.

Pelillisesti Happee oli mestaruuden alla saanut vihdoin puolustuspelipakettinsa ojennukseen. Hyökkäyspeli perustui pitkälti kaksikoiden ja kolmikoiden vuosien aikana muodostuneeseen yhteispeliin. Varsinaista organisoitua viisikkohyökkäämistä Happeella ei ollut.

Samanaikaisesti päävastustajilla oli vaikeaa. SSV oli selkeässä alamäessä, mestari SPV kyykkäsi keväällä 2014 pahasti ja Classic oli vasta nousemassa mestaritasolle.

Nyt Classic on pelaajistoltaan paras koskaan Salibandyliigassa nähty joukkue. Sitä vakavasti haastamaan on noussut fuusioseura EräViikingit. Kummankin materiaali on ylivertainen muihin verrattuna.

Happeen mestaruus ja melkein mestaruus perustuivat ennen kaikkea takavuosina A-poikia dominoineiden pelaajien kasvamiseen miesten kotimaiselle huipulle Jami Mannisen johdolla. Nuoria tähtiä säestivät hienosti Kaukon ja Veli-Matti Hynysen kaltaiset kokeneet taiturit. Sittemmin tilanne on muuttunut Happeen kannalta epäedullisemmaksi. Erityisesti Manninen ja Joonas Pylsy on menetetty, Pylsy jopa kilpailija Classiciin.

Tässä tilanteessa Happeen pitäisi pystyä kompensoimaan materiaalitappio Classicille ja EräViikingeille muilla asioilla, erityisesti viisikkopelillä. Mutta myös viisikkopelissä aika on ajamassa Happeen ohi.

Kuva: Esa Takalo.

Puolustuspaketti ei ole enää niin hyvin kasassa kuin kolme vuotta sitten. Silloin puolustussapluuna on myös nykypäivään liian yksinkertainen. Nykyään pitää pystyä vaihtelemaan karvauksen tasoa ja systeemiä tilanteen mukaan. Siihen Happee ei tarpeeksi hyvin pysty tällä hetkellä. Oman pään puolustuspelissä jyväskyläläiset ovat kyllä siirtyneet nykyaikaiseen alueelliseen miesvartiointiin.

Hyökkäyspelissä puolustusvalmius on todella tärkeä asia. Jos viisikkotasapaino pettää, kun pallo menetetään, niin vastustaja pääsee ylivoimahyökkäykseen, mikä tarkoittaa usein hyvää maalipaikkaa. Classicia vastaan välierissä Happeen hyökkäyksen puolustusvalmius oli aivan liian huonoa. Myöskään paluu puolustukseen ja takakarvaus ei ollut riittävän nopeaa.

Itse hyökkäämisessä kaksikko- tai kolmikkotyöskentely ei enää riitä. Classic ja EräViikingit pystyvät hyökkäämään järjestelmällisesti viisikkona. Tamperelaisilla tämän takana ovat pääsääntöisesti pelaajat, Helsingissä enemmän valmennus. Yhtä kaikki, Happeen taiteilijoiden selkärankasyöttely pystytään ottamaan pois aggressiivisella alueellisella miesvartioinnilla.

Myös maalivahtipelin merkitystä tulee korostaa. Happeen Tuomas Turunen ja Miro Tuomala eivät ole niin hyviä veräjänvartioita kuin Classicin Lassi Toriseva ja EräViikinkien Santtu Strandberg. Nykyisen maajoukkueen ykkösvahdin Eero Kososen menettäminen Ruotsiin hopeakauden jälkeen oli paha suonenisku.

30 comments

  1. Amatöörilajissa on niin helppo kasata pienellä rahalla ostojoukkue esim. Classic kun pelaajien palkkiot ovat luokkaa 10t€ kausi, parhaalla ehkä 20t€, eihän noilla elä. Mittasuhteet joukkueiden välillä muuttuisivat oleellisesti jos kaikki palaisi kasvattaja seuroihinsa. Hakkaraisen analyysi sinänsä on aivan oikea.

  2. Mene nukkumaan. Kaikissa muissakin ”amatöörilajissa” (koris, lentis, pesis jne.) joukkueet koostuvat muualta tulleista pelaajista esim. opiskelu- ja työkuvioiden takia. Ei säbä ole mikään poikkeus. Kasvattajaseuroilla ei Tampereella ole merkitystä, sillä liigaa on pelannut parhaimmillaan 4 joukkuetta ja pelaajat siirtyneet porukasta toiseen aktiivisesti.

  3. Analyysi aikalailla naulankantaan. JKL:ssä pitäisi muistaa että ottelusarjat ja mestaruudet voitetaan puolustamalla.

    Edelleen olen hieman erimieltä tuosta Tikan ”sikailusta”. Ensi kautta varten voi laittaa tapauksen muistiin, ja vertailla sitten minkälaisia pelikieltoja maalineduskahinoista jaetaan. Tuskin enää kukaan saa 3 ottelun pelikieltoa tollaisesta maalinedustan perus putsauksesta. Salo voi miettiä kuinka paljon aikaa Ruotsin liigassa kannattaa käyttää makaamiseen ja filmaamiseen.

  4. Onneksi Kajoksinen tulee ensikaudella toisen welhon kanssa kääntämään kelkkaa! Saavat 2 hyvää kenttää eikä tarvi kaikkien Kotilaisten pelata samassa ketjussa.

  5. Ylen lauantaisessa Happee-Classic pelissä vihjailtiin myös paluumuuttaja maailmanmestarista. Eli käytännössä siellä ei Jami Mannisen lisäksi kovin montaa muuta vaihtoehtoa ole. Jos Happee saisi Mannisen ja jo Jyväskylässä asuvan Kajoksisen, niin materiaali riittäsi taas rytkeeseen.

  6. Hakkaraiselta oikein hyvä analyysi menneestä, olevasta ja tulevasta. Tässähän ne peruspointit, jotka itsekin olin ajatellut sopivassa välissä pistää kommenttina. Pahoja juttuja olivat valmennuksen ainoan lajianalyytikon ja osaajan, Korsmanin, lähtö, Kososen lähtö sekä muutaman nuoren kaartin huippuäijän lähtö. Nostaisin ilman muuta Johannes Jokisen tuohon menetysosastoon, sillä hän oli Kotilaisen ketjun aivot ja tasapainotti hienosti Peterin toimintaa jakamalla palloa fiksusti Peterille tekopaikkoihin. Nyt Peter on huipputehoistaan huolimatta ollut vähän orvon oloinen ketjussaan. Ja tietysti pelikurin puute, niin pelisysteemin kuin sipulin kestävyydenkin suhteen on ollut ilmeistä. Tämä tosiaan yllättänyt ottaen huomioon valmennuksen kokemuksen henkilöjohtamisesta. Itse asiassa edellisvuotiset kuviot penaltien suhteen pleijarivaiheessa toistuivat tänä vuonna. Ei voi olla sattumaa. Vaikka kuinka haluaisin nähdä nousevia kykyjä uusissa pelaajissa, niin toistaiseksi en sellaisia ole nähnyt. Se on huolestuttavaa, vaikka toki kehitystä voi pitkässä juoksussa tapahtuakin. Samoin muutaman kokeneen pelaajan vääjäämätön peliuran päättyminen lähiaikoina on ongelma, koska samantasoisia korvaajia ei ole näköpiirissä. Lahjakkaimpien A-junnuikäisten pitäisi olla jo kärkkymässä liigapaikkaa, mutta ei siellä taida olla mitat täyttäviä. Junnupuolen lamasta kertoo lahjomatonta kieltään se, että nuorisomaajoukkuepaikkoja ei enää ole hetkeen ollut. En tunne valmennuksen rooleja jatkossa, mutta taitaa olla niin, että vastuu lajiharjoittelusta ja pelisysteemistä on jo nyt ollut muilla kuin Pulkkisella. Nyt pedagogi ja ihmisjohtaja lähtee, mutta jäljelle jäävät ne, jotka ovat kantaneet pääasiallisen vastuun viisikkopelaamisesta. Mikä tämän yhtälön lopputulema on? Ikävä kyllä, Hakkarainen taisikin vastata tuossa jutussaan siihen.

  7. Tämän organisaation mädännäisyys tuskin Kajoksista tai ketään muutakaan vastaavan luokan staraa houkuttelee

  8. Ervi ja happee korsmanin kanssa. Plaijareissa tais happee mestaruus vuonna hävitä jokaisen sarjan ekan matsin ja sitten paransi. Tosin nyt toi superfinaali ei mahdollista kyseistä asiaa vikassa ”sarjassa”

  9. Hyvin ruodittu kirjoitus. Avaisipa joku seuran taustoja, sieltä se riemu vasta repeäisikin.

  10. Nyt kun on tieteellisesti todistettu, että puolustamalla voitetaan mestaruuksia, niin miksi ihmeessä noilla ykkösporukoilla on noita huippuhyökkääjiä? Miksi ei kerätä joukkuetta parhaiten puolustavista pelureista?

  11. Tiedoksesi, että ehkäpä he ovat juurikin sen vuoksi huippuhyökkääjiä, että ovat sisäistäneet myös puolustusvelvoitteen. Kommenttiasi voisi täydentää sillä, että on tieteellisesti todistettu että viisikkopuolustamalla voitetaan mestaruuksia. Se se on huippujoukkueen ja ei niin huippujoukkueen ero…

  12. Miro Tuomalan suhteen olisin kuitenkin aika toiveikas. Omaan silmään mies kehittyi kuluneelle kaudelle todella paljon. Raamejakin riittää, joten kaikki on mahdollista jos fokus pysyy ja jokainen kivi käännetään.

  13. Kannattaa lukea maaliskuun lopussa tullut uutuuskirja Urheiluseurojen Sisäpiirissä, missä Kotilaisen Pasi erittäin avoimesti kertoo Happeen taloustilanteesta. Eiköhän se aika hyvin valaise miksi Happeessa ei rahkeet riitä uusiin vahvistuksiin. Hienoa kumminkin, että seura saatiin uusien tekijöiden toimesta pelastettua konkurssilta (mikä sekin oli yksi mahdollinen vaihtoehto).

  14. Jep jep! Tätä parkua on pidetty niin kauan kuin muistan. Ei ole rahaa koskaan mihinkään, vaikka katsojia käy ja pelaajille ei mitään makseta. Mihin ne rahat katoavat? Tämä seura on saanut alkunsa harrastelijoiden puuhasteluna ja sellaisena se näyttää menevän maailman tappiin. Ja jos nyt oikein tahdon muistaa niin joskus siellä on tainnut matkan varrella mennä joillakin omat ja yhtiön rahat vähän sekaisin. No karu totuus lienee, että hyvästä yrityksestä huolimatta todellisia talouspuolen osaajia ei ruorissa ole ollut ja niillä on pärjättävä ketä talkoohommiin saadaan. Jotain paikallista Passoa taustalle kaivattaisiin, mutta ei taida hevin löytyä.

  15. Itse asiassa yksi aika iso menetys oli myös Kainulaisen Janne. Kainun aikana junioritoiminnassa oli hyvä pöhinä päällä, Sen jälkeen on kyllä pöhinää ollut, mutta sen laadusta en ole ihan varma. Tuossa joku kirjoittelikin, että omista junnuista ei apuja oikein nouse vanhaan malliin. Puheet ja junioritoiminnan tulokset hieman ristiriidassa keskenään, mutta jospa sieltä nousee kuitenkin jatkossa yksilöitä edustuksen käyttöön. Rahalla ei ihan kauheasti tosiaan pysty pelaajamarkkinoilla mälläämään, mutta jotainhan tuossa yhteisössä on tehty hyvin, että on noilla resursseilla pyörinyt noinkin menestyksekkäästi viime vuodet. Siitä kiitos Happeelle. Monessa muussa paikassa hanskat olisi lyöty tiskiin eikä tuota menestysbuumia olisi ikinä edes nähty. Ja mielenkiintoista nähdä, mikä O2:n divarinousun vaikutus kaupungin salibandytouhuun. ja vielä mielenkiintoisempaa olisi tietää, mitä siitä aidosti Happeen puolella ajatellaan. Tietyissä juniori-ikäluokissa Happeen asema Jyväskylän ykkösenä on jo horjumassa/horjunut. Parhaimmillaan tuo hyvän kilpailutilanteen kaupunkiin, pahimmillaan varmaan kunnon kyräilyn. Nyt enää tarvitsee jännittää kummin päin käy. Vai jatkuuko täällä seurafuusiot tyyliin Dux/Happee?

  16. Itseäni häiritsee todella paljon se, millasessa sävyssä Happeesta kirjotetaan ja anonyymisti kommentoidaan. Myös Pääkallo on halunnut ottaa uutisoinnillaan tämän kannan – tehden Happeesta ”kohteen”. Joukkue on kuitenkin tänäkin keväänä neljän parhaan joukossa, eli suurta osaa joukkueista paljon paremmin menestynyt, vaikka peli on ailahdellutkin. Jutut ja kommentit kuitenkin kuulostavat siltä, kuin puhuttaisiin pohjamudista?

    Eikö Hakkaraisen tekstiin ois voinut ympätä toistakin näkökantaa, joka on aivan yhtä realistinen. Happeen menettäessä nipun parhaimmistoa, on se edelleen pystynyt omalla pelitavallaan kampeemaan sinne kärkikahinoihin. Eikö jotain ole silloin tehty oikein?

  17. Jokainen saa tietysti positella niin paljon kuin haluaa, mutta karu totuus on, että ei ne tosiasiat hymistelemällä muuksi muutu. Lajin parissa pitempään olleet ovat kyllä nähneet tuon Hakkaraisen kuvaaman kehityksen jo jonkin aikaa. Ongelmat kentällä juontavat juurensa vanhanaikaisesta pelitavasta ja sitä kautta valmennuksellisista jutuista. Ongelmat juniorituotannossa ovat ilmiselvät, kukaan nuorimmista pelaajista, Ukkosta lukuunottamatta, ei ole selkeästi joukkueen kärkikaartia. Eikä junnut pärjää valtakunnan tasolla, sen kertoo sarjamenestys ja puuttuvat maajoukkuepaikat. Mitä haluaisitte? Kielletään tosiasiat ja mennään kyllä se siitä -mentaliteetilla. Ei se taida vaan niin mennä, ikävä kyllä. Hyvä että tuli ulkopuolelta näkökulma, joka ehkä vähän herättää ja pöllyttää tätä, luvalla sanoen hieman sisään päin lämpiävää touhua. O2 on mahdollisuus, joka voi tuoda paljon hyvää kaupungin salibandyrintamalle.

  18. Osittain hyvää tekstiä. Mutta mietityttää kanssa, et jos pääsee neljän parhaan joukkoon, on se huonosti!? Millä perusteella dynastia on mennyt jo ohi? Vaatiiko se kuinka monta mestaruutta putkeen?

  19. Ei neljän parhaan joukkoon pääsy sinällään ole huono, paitsi jos joukkue fiksummin valmennettuaan voisi materiaalinsa puolesta kilpailla paremmistakin sijoituksista. Fiksu valmennus on tehnyt näistä Classicin entisistä pullapojista kovia pelimiehiä. Ja Pääkallo on varmaan demokratian airut siinä mielessä, että antaa mahdollisuuden vastakommentointiin, mikäli seurassa on joku joka haluaa sellaisen julkaista. Eli siitä vaan kommentoimaan!

  20. Palokan Orsi ja HHM kirjoittivat paljon asiaa. Rahalla tosin voisi mällätä pelaajamarkkinoilla, mutta säbässä (ennen kuin rikkaat Venäjän oligarkit ottaa lajin omakseen. :D), mutta sama ongelma on muuallakin Suomea. Joensuu, Lappeenranta ja toisella puolella Suomea Pori ja Rauma, eivät menesty junioritasolla. Jopa Oulussa on alkanut perinteinen juniorimenestys yskimään. Pitääkö tästä olla huolissaan? No kyllä ja ei. Pienten paikkakuntien edustusjoukkueille riittää, että muutama juniori vuodessa voidaan nostaa edustukseen. Mutta miten kehittää nämä muutama potentiaalinen pelaaja sille tasolle, jos seuran junnut pelaa vain haastajatason sarjoja? Tässä kohtaa olisi syytä harkita yhteistyötä (ei mitään fuusiota). Muistaakseni Tampereella ja Turussa oli joskus tällainen yhteistyöjoukkue junnuissa. Turussa mukana oli ainakin FBC Turku ja SB Naantali (oliko muita?) ja se yhteistyö tuotti monta vuotta SM-tason A- ja B-juniorijoukkueita. Tämän yhteistyön jälkeen, ei muistaakseni kumpikaan joukkue ole saanut montaa SM-tason joukkuetta aikaan. Tämän tyyppinen yhteistyö voisi olla ratkaisu tähän junioripelaajien tuotto-ongelmaan, mutta perinteisestihän kaikki yhteistyö suomalaisessa urheilussa on epäilyttävää ja sitä kannattaa välttää.

  21. Mestarit vaihtuu, sama joukkue ei voita joka vuosi. Seppo Pulkkisen sanoin: Meillä on omanlainen tapa tehdä asioita, joitakin se miellyttää ja toisia ei, ei sillä niin väliä. Meitä jyväskyläläisiä kyllä, kuten katsojamääristä ja kannattajien uskollisuudesta voi päätellä. Hirvisydän ei ole vain keksitty slogan. Menestys tulee sen myötä. Eli jotain täällä tehdään oikein.

  22. Nämä huhut uusista pelaajista kuulostavat loistavilta ja varmasti ei savua ilman tulta mielestäni. Tämä menee jo arvailun puolelle, mutta tulisiko vielä Kotovaara, Kajoksisen ja Mannisen lisäksi Happeeseen. Lassin potentiaali on paljon korkeammalla kuin mihin hän KooVeessä on pystynyt.

    Happee oli mestaruuskaudella ja jo sitä edelliselläkin liikkeellä mitattuna paras joukkue ja tämä ero on nyt kurottu umpeen ja menty ohikin kärkijoukkueiden osalta. Tärkein osa-alue ja mihin kaksinkamppailuvoitotkin perustuvat on liikenopeus ennenkaikkea. Happee on näyttänyt nykyisin hieman hitaalta suhteessa vastustajaan. Tämä on oma havaintoni asiasta. Laahaako fyysinen harjoittelu ja asian kompetenssi perässä esim. Classiciin nähden?

  23. En tiedä itkeä vai nauraako näille osalle kommenteille. Hakkaraisen juttu on tietysti kirjoitettu tietyssä lähestymiskulmassa, joka jo johdattaa osaa kommentoijista valmiiksi negatiiviseen keskusteluun. Fakta on kuitenkin se, että Happeen miehet taistelee TAAS SM-mitalisti ja on 4. parhaan joukossa. Ja se on hyvä saavutus. Jo peilaten siihen nähden, että ErVissä ja Classicissa osa pelaajista on täysammattilaisia, kun taas sitä mahdollisuutta ei ole Happeessa. Kyllä sekin ero vaan jossain PITÄÄ näkyä. Ja tulevaisuudessa Happeen miesten joukkue tulee olemaan ihan yhtä vahva, koska ei siellä sammaloiduta. Päinvastoin. Siitä kertoo mm. sekin, että Seppo hienon työn tehneenä väistyy ja uudet tuulet alkavat puhaltamaan.

    Ja mitä junioripuoleen tulee Happeessa, niin ennenkuin täällä kukaan O2-fani tai Muuramelainen salibandyharrastaja bessewisserinä sanoo mitään, niin montakos huippupelaajaa O2 seura tai ympäristöstä muu seura kuin Vaajakoski on tuottanut liigaan??? Se, että O2:ssa tai muussa seurassa on tehty kauniita kaavioita väreissä, ei tarkoita, että toiminta olisi heti yhtä kaunista. Happeen junioritoiminnassakin on todellakin parantamisen varaa, mutta missä sitä ei olisi. Luulenpa, että siihenkin happeessa panostetaan jatkossa paremmin kuin aiemmin.

  24. Sen verran besserwisserinä ollaan, että otapa selvää asioista ennen kuin itse esität paikkansa pitämättömiä faktoja. Siellä on mm. Kotilaista pelannut SC Bluesissa junnuna, Hynynen samoin ja näinpä oli Hulmikin ennen Happee pestiä. Ja lienee muitakin. Että sillee. Ja ne uudet tuulet? Lehto kakkosen paikalta ykköseksi Pulkkisen jälkeen? ? Hakkarainen on jutussaan mielestäni objektiivinen, ilman sen kummempaa kulmaa. Kaveri arvioi mielestäni puhtaan analyyttisesti Happeen tilannetta, ei varmasti ilkeyttään ja kettumaisuuttaan. Ei ole sellainen jamppa.

  25. Mitä se menestyminen on? Happee 4-joukossa jälleen. Taitaa olla ainoa seura joka on pelannut Salibandyliigaa sen aloittamisesta 94-95 kaudesta asti. Liigassa pitkään mukana olleista kaikki muut on enemmän tai vähemmän vaihtanut nimeä fuusioitunut tms.. On Esporttia, ERV:tä ja G-KooVeeta. Esim. ERV on yhdistetty niin monesta seurasta ettei osa edes tiedä mitä kaikkia liigassakin pelanneita joukkeita siihen on niputettu?! Todennäköisesti aika ajaa Happeesta ohi jossain vaiheessa, esim. ensi kesänä, mutta syksyllä ja vuoden päästä keväällä joukkue on todennäköisesti playoffeissa, eikä olisi mikään ihme jos olisi taas 4-joukossa.

  26. Ai niin, pari kautta sitten Ville Lastikka kertoi haastattelussa, että olisi tulossa Jyväskylään opiskelemaan liikunnalle. Viime keväänä häntä pidettiin jo lähes varmana Happeen miehenä, mutta hän valitsikin Wilerin. Sopimus on mallia 1+1, joten saattaisi vaikka nyt keväällä vapautua tänne Keski-Suomeen. Mutta on hänen perässään varmaan moni muukin kärkiseura.

  27. No menestyminen on suhteellinen asia. Seura on keikkunut varmaan parikin kertaa konkan partaalla, ja jokunen vuosi sitten hyvin lähellä putoamista, useana vuonna karsimassa. Nousubuumi alkoi menestyksekkään A-junnujoukkueen pelaajien kasvaessa miehen ikään täydennettynä Vaajakoskelta ja SC Bluesista tulleilla pelaajilla. Sillä paketilla pärjättiin hyvin näihin päiviin saakka. Tämän keskustelun juju onkin siinä, että nyt homma on alkanut yskimään, osa pelaajista alkanut ikääntymään uransa loppupuolelle, eivätkä uudet tulokkaat eivät ole aiempien ikäluokkien tasoisia pelaajia. A-nuoret pääsivät pleijareihin, mutta olivat siellä lähes statistin roolissa. Talentteja ei ole entiseen malliin, osaaminen ja tekemisen taso ei ole turvattu. Pitäisikö olla huolissaan? Minusta pitää, ei 4 joukossa olemisen pitäisi antaa hämärtää kokonaiskuvaa. Kun rahaa ei ole ostaa pelaajia, junnutuotannon pitäisi olla huipputasoa. Paljon on puhuttu ja luvattu junnujen tason nousevan, mutta missä ovat teot? Ehkä olen sokea, mutta itse en ole moista havainnut. Summa summarum. Kun oireet ovat selvät, sairautta voi, ja tulisi hoitaa. Ei tuijottaa tilannetta tässä ja nyt, vaan hetki eteenpäin. Siinä Herra H:n avaus oli tervetullut. Jo 150 km etäisyydeltä tilannetta voi tarkastella hieman eri vinkkelistä kuin täältä pienen piirin sisältä. Mutta toivotaan että homma hoituu myös jatkossa. Mikäänhän ei olisi niin hienoa kuin huomata olleensa väärässä, ja että huoli oli turha.

  28. Itse muistan SC Bluesin kovat 83 ja 85 ikäluokat. Kuinkahan moni sitten aikanaan siirtyi Happeen leipiin, kun Bluussin tie lopahti. Hynynen ainakin. Mannisen MIkkohan olisi ollut huippu, mutta valitsi fudiksen ja JJKn.

  29. SC Bluesista tuli korkeimmalle tasolle Suomeen ainaskin jo mainitut Hynynen ja Hulmi. Lisäksi muistelisin, että Kauppisen Antti ja Kainulaisen Janne nousivat liigaan. Koko SC Blues oli nousta liigaan keväällä 2007, mutta hävisivät kuiteskin OLS:lle eriitäin niukasti.

  30. Jotenkin tää keskustelu ajautuu juupsd-eiipäs-linjalle. Happee on kerännyt vuosien saatossa alueen parhaat junnut, saanut apuja välillä opiskelemaan tulleista ja tulosta on ollut hienoa seurata. Ja vilpittömästi toivon, että tarina jatkuu. Katsomon puolelta seurattuna kuitenkin on näkyvissä pilviä ja itse asiassa ne on näkyneet jo pidemmän aikaa. Pahinta on, jos ne halutaan vaieta ja huutaa, että kaikki muut tekee asiat vielä huonommin. Otsikko oli muotoa, että aika on ajamassa ohi. Ei siis vielä ole ajanut ja asioille on tehtävissä paljon. Mutta samalla kurssilla voi tulla noutaja. Se että herätellä asiaa keskusteluun ei tarkoita, että olisi jotain happeeta vastaan. Itse haluan jatkossakin istua monnariln parvella ja seurata kärkikamppailija. Mutta pelkillä vanhoilla meriiteillä se ei ehkä onnistu