Yksi kaikkien aikojen parhaista naispelaajista päätti uransa viime kauteen. Tiia Ukkosen paluu Lappeenrannan NST:hen toi palkintokaappiin uran toisen Suomen mestaruuden, vieläpä Hartwall Areenalla. Pääkallo.fi haastatteli Ukkosta #takaisinheittotorstain hengessä.

Ihan täysin salibandy ei ole Ukkosen elämästä jäänyt, vaikka pelikengät jo ripustettiin naulaan viime keväänä. Pelaaminen maistuu edelleen, vaikka sarja ei olekaan liiga.

– Kakkosdivarissa ja kolmekymppisten sarjassa olen pelannut. Ei ole siis lajista luovuttu. Olen kuitenkin saanut vain pelata, eikä ole treenejäkään ollut sen lisäksi, Ukkonen kertoo.

Parhaillaan käynnissä olevat kevään ratkaisupelit antoivat Ukkosen mukaan aina hyvän fiiliksen, ja sitä aikaa hän on hieman jäänyt kaipaamaan.

Josbasta NST:hen siirryttyään Ukkonen ehti edustaa lappeenrantalaisia seitsemän kautta putkeen. Mitali tuli jokaisella kaudella, ja mukaan mahtui yksi kultainenkin. Vuonna 2011 Ukkonen suuntasi Sveitsin kentille, mutta tiesi, että uran päättäminen NST:ssä olisi edessä.

– En olettanut aluksi, että olisin Sveitsissä neljä kautta, mutta kyllä se oli aika selkeätä, että haluan NST:hen palata ja lopettaa siellä uran, Piranha Churissa Sveitsin liigamestaruuttakin juhlinut Ukkonen pohtii.

Paluu NST:hen meni hänen mukaan kuin käsikirjoitus. Joukkue nappasi mukaan myös Mia Karjalaisen, joten ennakkoon voitiin aavistella NST:n paluuta huipulle.

Kevät päättyi lopulta kultajuhliin Hartwall Arenan valoissa. Jälkeenpäin vuoden takaiset muistot herättävät edelleen vahvoja tunteita.

– Meillä oli aika tasainen välieräsarja SB-Prota vastaan. Toiseksi viimeisessä pelissä tasoitimme kaksi sekuntia ennen loppua ja voitimme lopulta rankkareilla. Se oli aika huikeaa, Ukkonen muistelee.

– Toki finaali oli huikea. Siinä oli odottavan aika pitkä ennen peliä, ja alkulämmön ja pelin välissäkin ehti ajatella ummet ja lammet. Jotenkin joukkueesta myös aisti heti, että tänään on hyvä päivä.

Ensimmäisen ja jälkimmäisen mestaruuden väliin mahtui peräti 10 vuotta. Mestaruuksia on hänen mukaan vaikea arvottaa keskenään.

– Vähän erilaisista lähtökohdista joukkueet lähtivät niihin mestaruuskausiin. Molemmat olivat varmasti hienoimpia hetkiä uralla. Vaikka Sveitsissäkin tuli mestaruudet voitettua, niin Suomessa voitetut olivat jotenkin vielä hienompia.

Ukkonen ehti pelata kotimaan kentillä 222 liigan runkosarjan ottelua tehden niissä 162+125=287 tehopistettä. Upea ura sai vielä eri tahoilta arvostusta kuluvalla kaudella.

Ensin hänet nimettin salibandyn Legendaksi kahdeksan muun naispelaajan joukkoon. Sittemmin vielä Ukkosen pelinumero nostettiin Lappeenrannan Urheilutalon kattoon. Ukkonen on selvästi otettu niistä.

– Onhan ne tosi isoja juttuja. En välttämättä vielä ole tajunnut edes niitä kunnolla, eikä varmaan suurempia kunnianosoituksia voi lajin puolelta saada.

Salibandy pysyy Ukkosen elämässä myös jatkossa. Ensi kaudella hän hyppää vaihtopenkin toiselle puolelle. Hän liittyy PSS:n naisten liigajoukkueen valmennustiimiin.

– Innostus valmentamiseen on tullut pikku hiljaa, enkä vieläkään osaa ihan sanoa, mihin olen lähtenyt mukaan. Sen verran poltetta oli, että haluan lähteä kokeilemaan. Jos olisin pitkittänyt päätöstä, niin se olisi voinut muuttua vaikeammaksi, Ukkonen toteaa naureskellen.

– Tosi mielenkiintoista lähteä katsomaan sitä. Pikkaisen olemme ensi kaudesta jutelleet. Jännä nähdä, missä ne omat vahvuudet ovat valmentajana, kun en ole sitä aiemmin tehnyt.