Pääkallo.fi:n analyytikko Jani Hakkarainen analysoi launatain miesten Superfinaalin. Hakkaraisen mukaan EräViikinkien puolustuspeli ei ollut ottelussa mestaruuteen vaadittavalla tasolla.

Classicin ja Suomen maajoukkueen tähtisentteri Nico Salo ei ole ainoastaan upea moderni salibandypelaaja vaan myös hämmästyttävän analyyttinen urheilija. Miesten Superfinaalin jälkeen, keskellä mestaruushuumaa hän totesi Pääkallo.fin haastattelussa:

– Olimme pallolla todella heikkoja – emme saaneet syvällä pidettyä juurikaan ja menetettiin aika nopeasti. Oltiin tänään vastaiskujoukkue. Sitä kautta saatiin paljon paikkoja ja se oli osa-alue, jossa EräViikingeillä oli tänään parannettavaa.

Salo oli täsmälleen oikeassa Superfinaalin ratkaisusta, kunhan ”vastaiskua” hieman täsmennetään.
Classic voitti nopeat ylivoimahyökkäykset ottelussa 13-6. Se ratkaisi ottelun toisessa erässä suorilla hyökkäyksillä: kolmesti nopeasta, kerran puolinopeasta ja yhden kerran pitkästä hyökkäyksestä. Kaikki kolme nopeaa suoran hyökkäyksen eli varsinaisen vastaiskun maalia tulivat tärkeästi peräkkäin tilanteesta 3-3 tilanteeseen 6-4. Puolinopean voittomaalin 7-4 Classic teki välittömästi aloituksesta 6-4-osuman jälkeen.

Kaikissa näissä maaleissa EräViikinkien puolustuspeli petti pahasti. Kysymys ei ollut hyökkäyspelin epätasapainosta vaan yksinkertaisesti huonosta merkkaus- ja 1v1-pelaamisesta oman pään täytössä tasavoimaisessa tilanteessa. Yksikään maaleista ei ollut ylivoimahyökkäys, vaikka niissä syntyikin alueellisia ylivoimatilanteita Classicille. Merkkaus ja 1v1-puolustaminen korostuvat nykyisessä suomalaisessa huippusalibandyssä, kun alueellinen miesvartiointi on suosiossa puolustuspelissä.

Havainnollisin esimerkki tästä oli 6-4-maali, kun Kevin Söderling ei seurannut Classicin puolustajan Mikko Leikkasen pallotonta taustanousua. Leikkanen pääsi maalintekopaikkaan, mutta antoikin upean poikittaissyötön Eemeli Salinille, joka pääsi ampumaan pallon tyhjään maaliin, kun EräViikinkien maalivahti Santtu Strandberg oli joutunut tulemaan Leikkasta paljon vastaan.

Näihin voidaan vielä lisätä ensimmäisen erän 3-3-tasoitus, jossa Salo avasi EräViikingien kakkosviisikon prässin pystykuljetuksellaan Janne Hyvöstä vastaan. EräViikinkien puolustuspeli ei yksinkertaisesti ollut mestaruuden arvoisella tasolla eikä Strandberg pystynyt ottamaan yhtään ratkaisumaaleista pois.

Tähän vaikutti myös valmentajien peluutus, jossa Classicin Samu Kuitunen vei EräViikinkien Jyri Korsmanin tiimiä. Varsin avoimen ensimmäisen erän jälkeen Classic siirtyi peluuttamaan kahta ensimmäistä kenttää siten, että kolmannen viisikon hyökkääjät pelasivat hajavaihtoja. Ratkaisuun vaikutti varmasti maajoukkuehyökkääjä Joonas Pylsyn poisjäänti ensimmäisellä erätauolla.

Kun EräViikingit jatkoi edelleen kolmella kentällä, niin Classicin kaksi parasta viisikkoa pääsivät pelaamaan EräViikinkien kolmatta kenttää vastaan. Seurauksena sekä Classicin ykkönen että kakkonen rankaisivat molemmat kerran EräViikinkien kolmosta.

Tämän jälkeen tilanteessa 5-3 EräViikinkien kolmonen lensikin vilttiin loppupeliksi. Se ei kuitenkaan helsinkiläisiä auttanut, kun Hyvösen kakkonen otti myös kaksi omiin toisessa erässä ja Jani Kukkolan ykkönen nukkui aloituksessa 7-4-maalissa. Yksilötason ratkaisuja oli se, että Hyvönen ei pärjännyt Salolle keskushyökkääjien kamppailussa alkuunkaan (3-3- ja 8-4-maalit).

Kokonaisuutena siis Classicin materiaali oli yksinkertaisesti leveämpi kuin EräViikinkien. Classiciltä löytyi kaksi kärkikenttää, EräViikingeiltä vain yksi. Valmennus myös käytti leveää materiaalia taitavammin kuin vastustajalla. Classicin kahden kentän käyttö oli EräViikingeillä kyllä tiedossa. Siihen olisi siis pitänyt reagoida heti toisen erän alussa.

Salo oli oikeassa myös pallonhallinnasta. MyCoazh-analyysin mukaan Classic hävisi pallonhallinnan koko ottelussa prosentein 41-59. Uskomattominta oli toisen erän pallonhallinta, jonka EräViikingit voitti 59-41, mutta Classic voitti erän 5-1. (1. erä 46-54, 3. erä 36-64). Jopa EräViikinkien murheenkryynit, toinen ja kolmas viisikko voittivat pallonhallintansa.

Pallonhallinta ei siis Superfinaalia ratkaissut. Kolmannessa erässä Classic onnistui tyrehdyttämään EräViikinkien hyökkäyspelin tiiviillä puolustuspelillä, hyvillä vetojen peitoilla sekä hyökkäyspelin korkealla puolustusvalmiudella. EräViikingit jauhoi ja jauhoi, mutta ei löytänyt keinoja avata Classicin puolustusta edes kuudella viittä vastaan. Myös Classicin viisikkopuolustaminen oli merkittävästi EräViikinkejä parempaa.

Maalivahtien torjuntaprosentit:
Classic Lassi Toriseva 15/21=71 %
EräViikingit Santtu Strandberg 16/25=64 %

Viisikoiden tilastoja:
Classic I (Salot) 4-2, MyCoazh-arvosana 8,5
Classic II (Pihat) 4-3 (rl-maali merkattu miinuksena), MyCoazh-arvosana 8,7
Classic III (Sikkiset) 1-1, MyCoazh-arvosana 9,5
ErVi I (Kukkolat) 3-2, pallonhallinta 66 %, MyCoazh-arvosana 9,1
ErVi II (Hyvöset) 2-4 (rl-maali merkattu plussana), pallonhallinta 51 %, MyCoazh-arvosana 7,6
ErVi III (Strömstenit) 1-3, pallonhallinta 50 %, MyCoazh-arvosana 7,5
Classicin viisikoilta pallonhallintaprosentteja ei ole tiedossa.