Salibandy. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään mistä hienon lajimme nimi on peräisin?

Minäpä kerron. Se on yhden henkilön luomus ja lopulta pienen ryhmän hyväksyntä keväältä 1985, kun Ruotsista maahamme jalkautuneelle lajille piti muovata suomalainen nimi ja oma lajiliitto. Länsinaapurissa laji tunnetaan nimellä innebandy.

Nimen synnytti Pekka Mukkala, suomalaisen salibandyn isä. Tarinoin Pekasta enemmän joskus myöhemmin, onhan hän alun alkaen antanut nimen myös yritykselleni (Jii-Tee Sport oy) vuonna 1991.

Nyt pohdiskelen salibandyä siitä näkövinkkelistä, onko se lajille paras mahdollinen nimi. Ei välttämättä ole. Pekan pöksyissä oma valintani olisi todennäköisesti ollut joku muu.

Mietitäänpä. Pallon muotoisella pelivälineellä käytäviä joukkueurheilulajeja on maailma pullollaan. Tunnetuimpia ovat jalkapallo, lentopallo, käsipallo, pesäpallo (tosin vain suomalaisille), vesipallo, jääpallo, koripallo, uppopallo ja nurmipallo (=maahockey).

Salibandyä pelataan pallolla. Siksi pallon pitäisi mielestäni ilmetä lajin nimestä. Sopivan etuliitteen löytäminen on hankalampaa.

Jalkapallo ja käsipallo kertovat sen, millä ruumiinosalla palloa enimmäkseen pelataan. Salibandyssä palloa ohjataan mailalla. Mutta mailapallo ei kuulosta hyvältä. Hylätään oitis.

Vesipallo, jääpallo ja nurmipallo puolestaan antavat tiedon pelialustasta. Salibandyssä pallo on yleensä lattialla. Lattiapallo? Parempi kuin edellinen, mutta ei sytytä.

Pesäpallo ja koripallo kielivät lajiensa erikoisluonteesta. Onko salibandyssä tai sen välineissä jotain muista lajeista poikkeavia piirteitä? Onhan toki. Pallosta löytyy kaksi ”poikkeavuutta”.

Pallossa on reikiä (26 kpl) ja se on valmistettu muovista. Amerikassa saatetaan jotain peliä harrastaa samantyyppisellä pallolla, mutta mitäpä ei rapakon takana puuhattaisi. Reikäpallo vai muovipallo? Itse päätyisin jälkimmäiseen, sillä muovi on lajin keskeinen materiaali muutenkin. Vain siitä voidaan valmistaa sääntöjen sallimat mailojen lavat.

Kannattaisiko salibandyn nimi siis vielä vaihtaa? Ei kannata. Aika on tehnyt tehtävänsä. 32-vuotias salibandy on vakiintunut kieleemme, ja alkuperäinen nimivalinta on todiste silloisten laji-ihmisten rohkeudesta, omaperäisyydestä ja modernin tajusta.

Eikä salibandy nimenä kauaksi totuudesta heitä. Vieraskielinen bandy kääntyy suomeksi jääpallo ja kun siihen liitetään eteen sali, voidaan yhdyssana mieltää sisällä (salissa) pelattavaksi jääpalloa muistuttavaksi peliksi.

Lajin ensimmäisellä vuosikymmenellä salibandy aiheutti kaikenlaista hämmennystä ympäri maan ja sana johti huvittavin seurauksin harhaan. Nurmon seurakunnan salibandykerho sai keväällä 1993 laskun yläasteen harjoitusvuorojen käytöstä. Vuoron varannut Arto Vienola pyöritteli päätään. Hän oli ollut siinä uskossa, että liikunnan harrastaminen kunnan tiloissa oli ilmaista ja päätti ottaa puhelun liikuntasihteeri Juhani Kujalalle.

– Ei liikuntavuoro mitään maksakaan, mutta kun teillä on ollut koko talven se orkesteri yläasteella, Kujala kuittasi.

Vastauksen kuultuaan Vienola ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Itse olin nauranut joitain vuosia aiemmin 80-luvun lopulla, kun yksi puolituttu esitti ohimennen suoran kysymyksen.

– Sinäkö sitä salibrandyä pelaat?

Skål på den saken!

—

Oheinen kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Konnien kotisivuilla ja on osa pidempää kirjoitussarjaa. Kirjoituksia tullaan julkaisemaan jatkossa osana Pääkallo.fi:n #takaisinheittotorstai-juttusarjaa.