Sveitsin salibandyliiga NLA starttaa tänään perjantaina 15.9. Sarjassa pelaa jälleen melko tukku suomalaispelaajia, sillä kaikkiaan seitsemässä seurassa pelaa suomalainen. Pääkallo.fi ennakoi alppimaan sarjaa seuraavasti.

1. SV Wiler-Ersigen

Wilerin asemaa on useampana vuonna aiemmin jo hiukan epäilty. Sitä on vaikea tehdä tällä kaudella. Ville Lastikka lähti joukkueesta, mutta maalintekovoimaa tuli Ruotsin Superliigassa huimaa tahtia osumia takoneen Daniel Johnssonin muodossa. Puolustuksessa Tatu Väänänen on edelleen kovan luokan johtaja ja hänen vierellään Falunissa viime kaudella pelannut Sveitsin maajoukkueen 23-vuotias huippupuolustaja Nicola Bischofsberger ottanee ison roolin niin ikään. Leveyttä alakertaan tuovat myös Daniel Sesulka ja Lukas Meister.

Maalilla torjuu maajoukkueympyröistäkin tuttu Nicolas Wolf ja häntä kirittää Churin viime kauden ykköstorjuja Christoph Reich. Hyökkäyksessä Patrick Mendelinin ja Matthias Hofbauerin harteilla lepää paljon ja heidän tulee kasvattaa nuorta kaartia menestyvän joukkueen vastuunkantajiksi. Viime kaudella siihen pystyivät ainakin Marco Louis ja Marco Rentsch tehojen valossa, mutta myös Claudio Mutterilta, Deny Känzigiltä ja Andrin Hollensteinilta on lupa odottaa paljon. Wilerissä tehdään tällä hetkellä töitä pitkällä tähtäimellä ja nostetaan omia junioreita tuontipelaajien sijaan suurempaan vastuuseen. Taso on kuitenkin kova, sillä Wiler saa jalkeille pelaajamateriaaliltaan sarjan selkeästi kovimman joukkueen. Thomas Bergerin valmennusmetodeita saattaa joku sorsia vanhanaikaisiksi, mutta kova vaatimustaso ja simppeli pelitapa ovat niittäneet alppimaassa mainetta. Mestaruuden karkaaminen ei olisi jättiyllätys, mutta ennakkosuosikin viitta on visusti kestomenestyjän harteilla.

—

2. GC Zürich

Grasshoppers Club Zürich oli viime kaudella NLA:n runkosarjassa kolmas. Joukkue menetti ulkomaalaisista Niko Juholan ja Riku Kekkosen myötä kaksi laadukasta pelaajaa, mutta myös pisteitä heidän mukanaan. Viime kauden pörssiykkönen Joel Rügger kuitenkin jatkaa ja lähteneitä suomalaisia tulivat paikkaamaan Sveitsin maajoukkuepelaajat Claudio Laely Alligator Malansista ja Nico Scalvinoni, joka palasi kotiin Ruotsista. Molemmat ovat maajoukkueen vakiokalustoa. Toki molemmilla on kauden alla ollut loukkaantumishuolia, eikä vielä ole tiedossa, milloin heidät nähdään askissa.

Hyökkääjistä muun muassa Christoph Meier ja Michael Zürcher ovat myös joukkueelle isoja palasia. Maalia tilkitsee edelleen kansainvälisen huipputason torjuja Pascal Meier ja puolustuksessa johtohahmoina toimivat Benjamin Reusser ja Luca Graf, joka on Sveitsin ehdotonta eliittiä pakkien keskuudessa. Joukkuetta valmentava Luan Misini kuuluu puolestaan sarjan kärkipään käskijöihin ja etenkin hyökkäyssuunnan pelaaminen GC:llä tulee olemaan monipuolista ja hyvin organisoitua. Laadukkaalla rosterilla operoiva GC ei tällä kaudella hyydy puolivälierissä, kuten viime keväänä, vaan painelee finaaliin haastamaan Wileriä. Paperilla Zürich on ykköshaastaja Wilerille.

—
 
3. UHC Alligator Malans

Viime kauden mitalisti Malans menetti muun muassa Claudio Laelyn GC Unihockeyhin ja valmentajana toiminut Esa Jussila palasi Suomeen, mikä oli varsin iso muutos tulevaan sesonkiin nähden. Tilalle tullut Oscar Lundin on varmasti pätevä luotsi, mutta kysymysmerkkejä on silti ilmoilla, sen verran hyvää työtä Jussila joukkueen kanssa teki. Joukkueessa on laatua muun muassa Joel Frioletin, Tim Braillardin, Remo Buchlin, Kevin Berryn ja Christoph Camenischin kaltaisten pelimiesten muodossa. Laelyn menetystä hankittiin paikkaamaan Daniel Karlander.

Puolustuksessa tshekkipakki Lukas Veltsmidillä tulee olemaan jälleen iso rooli. Jarkko Nurmelalla on kosolti tulosvastuuta, mikäli joukkue aikoo menestyä tänäkin vuonna. Viime vuonnahan Malans hävisi finaalin Wilerille. Varsin kurinalaisesti joukkueena pelaavat alligaattorit ovat operoineet viime vuodet mainiosti ja joukkueessa on kasvanut monta kirkkaampaa, aina maajoukkuekomennuksille saakka yltänyttä, tähtipelaajaa. Vaikka monivuotinen ykköstorjuja Martin Hitz löi pelikengät naulaan, on Malansissa rutkasti voittamisen kulttuuria, eikä ole syytä epäillä, etteikö joukkue taistelisi sarjan kirkkaimmassa kärjessä.

4. Floorball Köniz

Köniz koki muutaman kovan kolauksen, sillä joukkue menetti viime kaudella uransa päättäneen Emanuel Antenerin, mainiota tulosta linkkuveitsivaltiossa jo useammalla sesongilla tehneen Jens Frejdin, sekä Nino Wältin. Tilalle tuli kuitenkin Tshekin maajoukkuemies Patrick Doza, sekä ruotsalaiskaksikko Hampus Dargren ja Jesper Johansson. Sveitsiläisistä tulijoista mainittakoon Usterista saapunut Silvan Bolliger, joka saattaa hyvin nousta parrasvaloihin tällä kaudella. Maalilla Patrick Eder kantaa ykköstorjujan vastuun, kapteeni Kaspar Schmocker johtaa joukkoja puolustuksessa ja Manuel Maurer on kotimaisten hyökkääjien ehdoton kärkinimi.

Nuori Jan Zaugg saanee entistä suurempaa roolia ja puolustajista Florian Kuchen on tärkeä palanen. Könizin viime kausi oli keskinkertainen, mutta kesän siirtomarkkinoilla se on jäänyt aavistuksen voiton puolelle ja joukkue on muuttunut suhteellisen paljon verrattuna muutamaan aiempaan vuoteen. Päävalmentaja Rene Berliat on luotsannut Köniziä todella pitkään ja viime talvena pelaamista leimasi tietty paikallaan polkemisen tunnelma. Mikäli Berliat joukkueineen keksii hieman uusia tuulia joukkueen toimimiseen, on Köniziltä lupa odottaa tänä vuonna tasonnostoa. Se tulee olemaan vaikea voitettava kaikille joukkueille ja saatetaan nähdä välierissä saakka keväällä.

—

5. Chur Unihockey

Churissa näyttää tilanne suhteellisen hyvältä. Kokenut Jan Binggeli pelasi tuloksellisesti mainion kauden viime sesongilla Paolo Riedin kanssa ja Joel Hirschiltä kaksikko sai tulitukea tehojen osalta. Tulivoimaa toi entisestään laituriosastolle GC:stä tullut Sandro Cavelti. Yhteensä nämä neljä nimeä takoivat viime kaudella NLA:ssa 107 osumaa. Tuohon kun vielä lisätään Falunista saapunut Martin Tokos, niin voidaan sanoa, että maalintekijöitä pitäisi löytyä. Sentteriosastolla toki tarjoilu ei viime kautta vastaa, sillä Tuomas Aho ja Mikko Sipilä palasivat Suomeen.

Puolustuksesta löytyy niin kärkeä kuin leveyttä. Marcel Stucki on joukkueen ykköspakki ja kokenut ex-maajoukkuemies Renato Schneider tärkeimpiä pelaajia takalinjoilla niin ikään. Nokian KrP:stä siirtynyt Kalle Keskitalo tuo osaamista ja monipuolisuutta lisää Churin puolustuskalustoon. Maalilla puolestaan torjuu sarjan parhaimpiin kuuluva Sveitsin maajoukkuevahti Curdin Furrer. Päävalmentajan tontin otti Iivo Pantzarin lähdettyä Daniel Hahne, jonka pelikirjaan kuuluu ensisijaisesti vahva pallonhallinta. Jo viime keväänä Chur oli lähellä välieräpaikkaa, kun Malans kampesi sen lauluun vasta seitsemännessä puolivälierässä. Chur vahvistui täksi kaudeksi, joten mitenkään mahdotonta ei ole, vaikka Chur nähtäisiin tämän kauden päätteeksi neljän parhaan joukossa.

—

6. HC Rychenberg Winterthur

Winterthurin joukkueesta ei laatua uuvu kärjen osalta, mutta kärjen takana onkin sitten pahemman kerran hiljaista. Niklas Niiranen ja Rasmus Sundstedt ovat heittämällä sarjan eliittipuolustajia ja Mikko Hautaniemi ja Fredrik Holtz puolestaan kärkinimiä hyökkäyksen osalta. Kari Koskelainenkin on edelleen profiilipelaaja kunnossa ollessaan. Sveitsiläisistä ei kuitenkaan juurikaan löydy tukea Moritz Schaubin lisäksi. Näin ollen joukkue on pahasti yhden kentällisen, joka on toki sarjan lähestulkoon paras ykkösvitja, ja ylipäätään kärkiyksilöiden varassa.

Laajuutta ei määrällisestikään ole, sillä kokoonpanossa on ainoastaan 16 kenttäpelaajaa. Päävalmentaja Rolf Kernin ei ole niitä karismaattisimpia valmentajia, vaan vahvuudet ovat taktisella puolella sen sijaan. Karismaa ja kokemusta löytyy ykköskentällisestä, joka vie joukkueen parhaimmillaan hyvinkin pitkälle. Epäillä sitä kuitenkin sopii, kokeneiden kehäkettujen kehityskäyrä kun tuskin suuntaa tässä vaiheessa uraa enää järin jyrkästi ylöspäin. Vaikka viime kaudella Winterthur ponnisti runkosarjassa toiseksi, on tällä sesongilla mahdollista, ettei sen liito riitä kotietupaikkaan, eikä välttämättä playoffeissa välieriin.

—

7. Tigers Langnau

Tigers on tullut tutuksi pitävästä puolustuspelistä ja vastaiskuistaan. Monen mielestä sarjan ärsyttävimpiä joukkueita pelata vastaan. Simon Flühmann oli varsin hyvä ja tehokas hankinta tippuneesta UHC Grünenmattista. Häntä komppaavat todennäköisesti kotimaisten osalta viime kauden runkonimiä olleet Stefan Siegenthaler ja Ivan Brechbühl. Tulosvastuu lepää kuitenkin valtavasti ykköskentän ja etenkin sen ja koko joukkueen ylivoimaisen johtohahmon, Johan Samuelssonin harteilla. Samuelsson on kenties sarjan paras ja kokonaisvaltaisin pelaaja, mutta yksin hänkään ei saa ihmeitä aikaan.

Pelaajapuolella koettiin muutama paha menetyskin, sillä ykkösvahti Curdin Furrer siirtyi Churiin ja Joel Krähenbühl, sekä Andrin Hollenstein siirtyivät Wileriin. Etenkin maalivahtiosastolla nykytaso jää kauas viimevuotisesta. Tiikerit ovat tavanneet syttyä koviin peleihin kevättä kohden ja ovat ennenkin yllättäneet, mutta joukkue on täksi kaudeksi heikentynyt ja uusi pääluotsi Michal Rybka on hieman kysymysmerkki. Tigers jäänee tänä vuonna puolivälieriin.

—

8. Kloten-Bülach Jets

Sarjan suomalaisjoukkue. Arto Riihimäen luotsaama Kloten on kärsinyt useina vuosina siitä, ettei joukkueen kotimainen tuotanto ole ollut riittävän hyvää, vaikka ulkomaisvahvistukset olisivatkin olleet sarjan parhaimmistoa. Viime kaudella Johannes Jokinen ja Matias Kaartinen tähdittivät joukkuetta ja kun se ei auttanut, hankittiin heidän poislähtönsä jälkeen vain lisää, NLA-tasolle kovan luokan suomalaisia. Puolustukseen hankittiin Juuso Alin TPS:stä ja hyökkäykseen tulivat SalBan tehomies Miikka Sokka, sekä Kooveessa pitkään pelannut Mikko Immonen.

Sveitsissä jo pari kautta tahkonnut ja Usterissa hyviä tehoja nakutellut Markus Kulmala täydentää suomalaiskvartetin, jonka johdolla joukkue hakee menestystä. Mielenkiintoista on nähdä myös Latvian maajoukkuepelaaja Janis Rajeckisin panos joukkueen esityksissä. Yannick Jaunin ja Benjamin Reusser olivat menetyksiä etenkin kokemuksen puolesta ja heitä on paikattu lähinnä lupaavilla nuorilla nimillä Zürichin alueelta. Maalivahtiosasto ei vastaa muita playoff-joukkueita. Summa summarum: Lähtökohtaisesti on vaikea odottaa maksimissaan muuta kuin kauden loppumista puolivälierissä, sillä Klotenin menestys lepää ensisijaisesti vain tuontipelaajien varassa. Parempi suoriutuminen olisi edelleen jättiyllätys.

—

9. Zug United

Nousijajoukkueen kotimainen tuotanto ei ole playoff-joukkueiden tasoa, mutta se, minkä vuoksi Zugia voidaan pitää jopa mahdollisesti sarjan yhdeksäntenä, on ulkomaalaispelaajien taso. Jos joukkueessa on sellainen ruotsalaistähti kuin Billy Nilsson ja hänellä toverinaan tshekkipelaaja Jiri Koutny, niin vähintään yhden kentällisen hyökkäysvoima on taattu. Nilsson takonee pääsarjassakin melkoiset tehot.

Aki Hietanen on varmaotteinen pallollinen johtaja puolustuksessa ja hän on jo aiemmin osoittanut tasonsa Sveitsin pääsarjassa. Maalilla ruotsalainen Petter Nilsson on avainasemassa niin ikään. Sveitsiläisistä Marco Laelyn ja Markus ja Thomas Grüterin panosta voidaan pitää merkittävänä. Vaikka Zug onkin liian vahvasti yhden kentällisen varassa, on tuo kentällinen niin hyvä, että sillä todennäköisesti voittaa pelit päävastustajia vastaan ja välttää aivan sarjan pohjamudat. Pudotuspeleihin ei sentään vielä nousukaudella liene asiaa.

—

10. Waldkirch St. Gallen

WaSa pelasi viime kaudella sensaatiomaisesti ollen lähellä pudotuspelejä täysin nimettomällä joukkueella. Runko ole juurikaan vuoden takaisesta muuttunut ja nyt viime kaudella mainiosti esiintyneet Michael Schiess, Julian Alder, Chris Eschbasch ja Roman Mittelholzer ovat vuoden kokeneempia. Heidän lisäkseen Ivo Lieberherr ja tshekkiläinen Jan Kralik lienevät tärkeitä pelaajia joukkueelle.

Lähtijöistä oikeastaan vain Dominik Alderin lähtö kirpaisee. WaSa ei satsaa ulkomaisiin pelaajiin, minkä vuoksi menestys on ollut laihaa jo pitkään. Viime kauden sensaatiota on vaikea uusia, mutta päävalmentaja Fabian Arvidsson on tehnyt kokemattoman ryhmän kanssa loistavaa työtä. Tämänhetkisellä valmennuksella WaSan on mahdollista nostaa profiiliaan edes sen verran, että toista kertaa putkeen se välttää aivan pohjimmaiset sijoitukset runkosarjassa. Erinomaisesti organisoitu viisikkopuolustus ja ripeät pelin käännöt vievät WaSan sijalle 10.

—

11. UHC Uster

Uster lähti viime kauteen kovin odotuksin ja joutui pettymään. Tällä kaudella joukkueella on jopa aavistuksen parempi joukkue. Vaikka Silvan Bolligerin lähtö kirpaisee, niin joukkueesta löytyy varsin hyvätasoisia kotimaisia pelaajia, kuten Raphael Berweger, Florian Bolliger, sekä viime kauden ykköspyssy Manuel Hummer. Ulkomaalaistähden isoa vastuuta kantamaan tuli Niko Juhola, jolle vastuu voi olla liiankin kova. Juhola teki toki viime kaudella hyvin pisteitä Zürichin paidassa, mutta tarjoilu oli pykälän-kaksi parempaa, mitä se tulee tällä kaudella olemaan.

Uster taistelee lähtökohtaisesti sijoista 9-11 Waldkirch-St. Gallenin ja Zugin kanssa. Hyvin onnistuessaan se voi hätyytellä playoff-paikkaa, mutta se vaatii viime kauden pelillisen ilmeen muuttumista parempaan suuntaan. Mikäli se ei muutu, aavistuksen parempi materiaalikaan ei auta, vaan Uster voi vajota viimeistä edelliseksi.

 
— 

12. UHC Thun
 
Jo viime kaudella Thun oli vaikeuksissa, eikä Matti Tauraman edustama joukkue pääse tälläkään kaudella piiruakaan helpommalla. Thomas Kropf, Jonas Wettstein ja Maurice Thomas olivat viime sesongin tehokkaimmat, mutta kärki ei silti ole terävä, eikä taso ei auttamatta laajuudeltaan tule riittämään tällä kaudella edes sarjan häntäpäässä. Thunilla on vaarana olla melkoinen pisteautomaatti, sillä se ei lähtökohtaisesti ole juuri yhdessäkään ottelussa ennakkosuosikki niin pelaajamateriaalinsa kuin pelillisen puolenkaan osalta.

Yritystä ja asennetta löytyy, mutta osaaminen on vähäistä. Taurama lienee edelleen pelillisesti johtava pelimies joukkueessa, mutta pelaajien laatua ei ole kesällä onnistuttu nostamaan, vaikka määrällisesti alasarjoista kokoonpanoa on pystytty kasvattamaan. Thunin vaarana voi olla jopa tippuminen NLB:hen, riippuen millaisen hengen joukkue saa päälle playouteissa ja sen jälkeen karsinnoissa. Koko kauden kun ottaa tukkapöllyä, eivät lähtökohdat kuitenkaan ole helpot lähteä paikkaa säilyttämäänkään.