Lauri Kapanen, 32, on yksi viime kaudesta nuorentuneen EräViikinki-ryhmän kokeneimmista pelaajista. Kapanen jakoi ajatuksiaan Pääkallo.fille ErVin kannalta voittoisan Indians-pelin jälkeen.
Lokakuun 15. päivä 2016 oli tuolloin 31-vuotiaalle Kapaselle kivulias monella tapaa. Laituri oli kovassa vireessä, ja ErVi oli aloittanut kautensa hyvin. MM-kisapaikka näytti kolmatta kertaa putkeen lähestulkoon varmalta, ja vaikutti siltä, että Kapanen pääsee jahtaamaan himoitsemaansa MM-kultaa.
Lauantainen liigaottelu OLS:aa vastaan päättyi kuitenkin ambulanssireissuun, ja vamma ei ollut sitä keveintä mahdollista laatua.
HS 17.11. 2017 kertoi vammasta, että ”Oikeasta polvesta vaurioituivat eturistiside ja sivuside. Myös takareisi repesi, ja polvikierukoita jouduttiin korjaamaan.” Kapanen itse kommentoi lehdelle, että ”Kipu oli kova. Tajusin, että nyt on käynyt huonosti”.
Myös lääkärinä työskentelevä entinen huippupelaaja Harri Forsten kuvaili vammaa melko rajusti samaisessa artikkelissa:
”Se oli nivelen vääntövammoista pahin, jonka olen nähnyt. Lihasten revähdykset, ns. puujalat sekä nilkan ja polven nivelsidevammat ovat tässä lajissa yleisempiä.”
Fyysinen kipu on tietysti oma raskas ristinsä, mutta vaikeat vammat tekevät hallaa myös henkisellä puolella. Tässä haastattelussa käydään läpi enemmänkin henkistä puolta, ja sitä, että miltä asiat näyttävät jälkikäteen, kun takana on vuoden kuntoutusjakso.
Kapanen tuumailee hetken miettiessään yli vuoden takaisia välittömiä tuntemuksiaan.
– Yllättävän nopeasti se vuosi tässä vierähti. Hyvissä ajoin sitä pääsi sitten kuitenkin treenailemaan. Leikkauksen jälkeen siitä meni kuukausi tai kaksi, kun pääsi tekemään jo jotain. Huhti-toukokuussa pääsi juoksemaan.
– Itse tilannetta kun miettii, niin eihän se hyvältä tunnu. Toisaalta sitä asiaa ei oikein mietikään enää oikeastaan yhtään, mies kertoi.
MM-kisapaikan menettäminen oli laiturille erityisen kova pala. Salibandyliiton tekemässä marraskuisessa isäinpäivähaastattelussa (huom. alkuperäistä artikkelia ei löydy) Kapanen kommentoi asiaa seuraavasti:
”Ajatukset olivat olleet MM-kisoissa koko syksyn, ja pidempäänkin. Kisapaikka oli ollut selkeä tavoitteeni. Siellä maatessa ajatukset ehtivät harhailla vaikka missä. Ja kun heti ei ollut täyttä varmuutta, mitä jalasta oli mennyt rikki, elättelin vähän toiveita MM-kisoista. Vaikka toisaalta tajusin hyvin, etten tietenkään pysty pelaamaan kisoissa. Aika pian selvisi, etten pelaa koko kaudella.”
Kapanen myöntää edelleen, että MM-kisojen missaaminen oli iso pettymys, mutta katsoo asiaa hiukan eri silmin vuotta myöhemmin.
– Totta kai se oli pettymys, mutta aika nopeasti siitä pääsi yli. Tiedosti sen, että tässä ei nyt vuoteen pelata salibandya. Vaikka treenattuakin tuli, niin aika meni kivasti perheen parissa, ja tuli oltua paljon enemmän kotona kuin normaalisti, jolloin on täysi hööki päällä pelien ja treenien suhteen, Kapanen kertaili mennyttä vuotta.
Vuosi pois pelikentiltä tai kilparadoilta on kelle tahansa urheilijalle pitkä aika. Vaikka sitä yrittää kuinka suhteuttaa, niin se ei ole niin yksiselitteistä ihmiselle, jonka elämä on kulkenut tietyllä rytmillä. Siinä missä moni vaipuisi ainakin ajoittain jo hiukan epätoivoon, niin Kapanen ei myönnä, että vuoden aikana olisi tullut epätoivoisia hetkiä.
– Ei kyllä tullut missään vaiheessa. Koko ajan huomasi kuitenkin, että homma menee eteenpäin. Huomasi, että kuntoutus toimii, eikä tullut mitään takapakkia missään vaiheessa. Koko ajan oli uskoa siihen, että jossain vaiheessa palaa takaisin kehiin ja itselläni ei ollut mikään kiire. Tälläkin kaudella olisi varmasti voinut jo aiemmin hypätä johonkin peliin kehiin, mutta omasta ja koutsien mielestä oli turha kiirehtiä sen kanssa, Kapanen kertoi uskottavasti.
Kapanen puhui jo vuosi sitten perheensä merkityksestä kokonaiskuntoutusprosessissa. Isäinpäivähaastattelussa hän sanoi seuraavaa:
”Joskus kymmenen vuotta sitten tämä olisi varmasti ollut henkisesti ihan älyttömän paljon isompi kolaus. Loukkaantumisen kääntöpuoli on ollut se, että olen päässyt osallistumaan lasten arkeen paljon enemmän kuin muuten olisi ollut mahdollista. Sillä on iso merkitys myös henkisesti.
Ja lasten syntymän jälkeen huonot pelit ja tappiot ovat unohtuneet paljon nopeammin kuin ennen.”
Seuraavaan kysymykseen vastatessa Kapasen katseesta näkee, että vastaus on vilpittömintä mahdollista sorttia ja sanat tulevat suoraan sydämestä.
Kuinka tärkeää oli vielä näin jälkikäteen ajatellen, että kotiasiat olivat kunnossa, kun tämä loukkaantuminen sattui?
– No tosi tärkeä kyllä, Kapanen vakuutti.
ErVi on saanut pikku hiljaa oman koneensa käyntiin ja se näkyy viiden ottelun voittoputkena. Joukkue kuuluu vähintäänkin mitali- ja miksei myös mestarisuosikkeihin. Kapanen on päässyt hiljalleen liigavauhtiin mukaan ja ennen Indians-peliä kolme edellistä ottelua tuottivat tehot 5+5=10.
Indiansia vastaan huomasi, että Kapanen pelasi hiukan varoen. Tehoja ei syntynyt, mutta toisaalta kapasmainen rämäpäisyyskin puuttui ajoittain toistaiseksi. Mies myöntää, että kunto ei ole vielä ihan kohdillaan.
– Koetan nyt päästä vähitellen hyvään fyysiseen kuntoon. Olen tällä hetkellä aika paljon muita jäljessä sen suhteen. Nopeuden ja ihan pelikunnon suhteen on todella paljon tekemistä. Alunperin oli tarkoitus palata ihan pikku hiljaa kehiin, mutta loukkaantumisia oli tosiaan niin paljon, että on tullut pelattua enemmän. Yhteensä tässä on tullut pelattua 3,5 ottelua, Kapanen avasi tilannettaan.
MM-kisat on mainittu tässä haastattelussa moneen otteeseen, ja siihen on selkeä syy. Kapanen on pelannut loistokkaan uran Suomessa ja Sveitsissä. Palkintokaapista löytyy Suomen mestaruuksia ja Sveitsin mestaruus sekä muun muassa nuorten maailmanmestaruus vuodelta 2003.
Kapanen oli Suomen lahjakkaan 1985-syntyneiden ikäluokan jalokivi ja mätti muun muassa vuoden 2003 nuorten kisoissa tehot 14+5 viiteen peliin voittaen pistepörssin suvereenisti. Aikuisten MM-tasolla maailmanmestaruus on saavuttamatta, vaikka Kapanen on kuulunut vuosia maajoukkueen vakiokasvoihin. Samaisesta 2003 vuoden joukkueesta MM-kultaa ovat juhlineet Jani Kukkola (3x), Markus Bollström (1x), Henri Johansson (1x) ja Jarno Ihme (1x).
Kapanen on ollut MM-joukkueessa vuosina 2004 (pronssia) sekä vuosina 2012 ja 2014, joten kultaiset vuodet 2008, 2010 ja 2016 ovat jääneet välistä. Viime vuoden joukkueessa Kapanen olisi kunnossa ollessaan ollut lähes 100 prosentin varmuudella mukana.
MM-kisat ja MM-kulta kuuluvat luonnollisesti laiturin uratavoitteisiin.
– On se edelleen tavoitteena. Tietysti koetan keskittyä nyt erityisesti siihen, että saisin itseni kuntoon, mutta kyllä se koko ajan on selkeänä tavoitteena taustalla, Kapanen vakuutti.
Ei ehkä voi sanoa, että Kapanen on täysin ammattilaispelaaja salibandyssa, mutta hyvin lähellä sitä. Kapanen on Pajulahden urheiluopiston kautta oppisopimuksella töissä EräViikingeissä, ja se tarkoittaa sitä, että Kapanen vetää yhdessä Kukkolan kanssa seuran junioreille salibandyopetusta.
Vuoden aikana ehtii pohtia kaikenlaista. Kapasen ura ei ole vielä lopussa, mutta uran jälkeistä aikaa on luonnollisesti hyvä miettiä itse kunkin.
– Kyllä siinä ehti tosiaan miettiä asioita. Ei nyt ihan älyttömästi ole asiaa tullut mietittyä, mutta kyllä itseäni kiinnostaa jatkaa työntekoa lajin parissa, jos hommia vain riittää, Kapanen päätti.
Lue myös:
Lauri Kapanen tiukasta Indians-pelistä: ”Ruvettiin vähän itse hölmöilemään siinä vaiheessa”
ErVille jo viides perättäinen voitto trilleristä – katso keskiviikon salibandytulokset