Suomen miesten salibandymaajoukkue aloittaa keskiviikkona MM-karsintansa Tallinnassa. Pääkallo.fi jututti joukkueen päävalmentaja Petteri Nykkyä alkaneen kisavuoden osalta.

MM-karsinnoissa Suomi kohtaa loppuviikon aikana Puolan, Liechtensteinin, Alankomaat, Belgian ja Viron. Lähtökohtaisesti Puola ja Viro ovat kovimmat kilpakumppanit ja nekin Suomi on historian saatossa voittanut heikoimmillaan 5-0 (Puola) ja 7-0 (Viro). Siitä huolimatta maajoukkue ei ole lähdössä takin napit auki huomiseen karsinta-avaukseen.

– Puolaa vastaan pelattiin tiukka peli World Gamesissa kesällä (em. 5-0 -voitto) ja heillä oli yllättävän hyvä ryhmä. Kyllä me lähdemme täysillä hakemaan hyvää alkua turnaukselle. Sitten kohtaamme kolme maata, jotka eivät ole välttämättä kovin kovia, mutta sekin jää nähtäväksi, Nykky kommentoi.

Karsintoja on moneen otteeseen kritisoitu juuri siitä, että kärkimaille tai niiden pelaajille karsintapelit eivät ole riittävän tasokkaita. Nykky jättikin pois MM-karsintaryhmästä monta kokeneempaa pelimiestä.

– Vaikea sanoa, millainen taso on yksittäisen pelaajan näkökulmasta. Siihen osaamme vastata vasta, kun viimeinen peli on pelattu. Mukana on kolme ensikertalaista ja monta vähemmän maajoukkueessa pelannutta pelaajaa. Tämä on heille hyvä kokemus, kun pääsemme olemaan ja tekemään asioita yhdessä. Tarkoitus on, että nuoremmat pelaajat ottavat isompaa vastuuta ryhmässä, maajoukkueluotsi toteaa.

Ammattiylpeys tulee myös näkyä toiminnassa, kun vastustajat ovat ennakkoon heikompia.

– Nämä pelit mittaavat asennetta ja kentällisten eläessä opettavat pelaajia pelaamaan uusien kavereiden kanssa. Nöyrästi meidän tulee pelata joka kerta, kun lyömme Suomi-paidan päälle.

Valitusta ryhmästä puhuttaessa Salibandyliigan pörssikärki Henri Johanssonin nimi loistaa taas poissaolollaan. Pääkallo.fi spekuloi hurjassa liekissä olevan hyökkääjän poissaolon syitä miehen omien kommenttien perusteella eilen julkaistussa artikkelissa. Nykky nosti esille, miksei Johansson ole ryhmässä.

– Olin yhteydessä viime keväänä, jolloin oli jo puhetta, että hän (Johansson) osallistuisi Turun EFT-turnaukseen. Hän ei kuitenkaan tullut mukaan, eikä hän lähtenyt myöskään kesän World Games -tapahtumaan. Sen jälkeen en ole ollut yhteydessä, eikä hän siksi ole mukana varapelaajatkin sisältävässä 30 hengen karsintaryhmässä. On kunnioitettava hänen päätöstään ja haluaan keskittyä seurajoukkueensa peleihin, mutta en itse rupea maajoukkueeseen ketään anelemaan. Tänne pitää olla aito halu tulla mukaan.

Maajoukkuetoiminnan suunta

Pelaajakehityksen ja suomalaisen maajoukkuetason huippusalibandyn suunnasta on alkuvuodesta riittänyt keskustelua muun muassa Pääkallo.fin tekemän Jarkko Rantalan haastattelun ja sitä edeltäneen ja keskustelun avanneen Antti Hännisen Complex Floorball -sivustolle tekemän bloggauksen muodossa.

Keskustelua miesten maajoukkueen päävalmentaja ei ole juurikaan seurannut, mutta pitää tärkeänä, että keskustelua pelistä käydään ja tahtoo osallistua siihen itsekin aktiivisesti valmentajia kohdatessaan.

– Ei minulla ole aikaa paljoakaan seurata mediassa nousevia keskusteluja. Me yritämme maajoukkueessa tehdä asiat niin hyvin kuin osaamme ja on hyvä, että se herättää laajasti puhetta.

– Olemme puhuneet (Rantalan kanssa) paljon ja olen ollut mukana koulutuksissa, joissa on käyty keskustelua suomalaisen salibandyn kehittämisestä. On todella tärkeää kuulla koko kenttää, jotta ymmärrämme yhdessä mihin suuntaan sitä viedään. Yksilön tukemiseen tulee kiinnittää vankasti huomiota seuroissa ja maajoukkuetapahtumissa pyrimme aina antamaan pelaajille keinoja arkeen.

Nykky on pyrkinyt antamaan oman mausteensa keskustelulle.

– Olen tuonut keskusteluissa mukaan oman näkemykseni miesten maajoukkueesta. Se ehkä vähän eroaa muista, sillä pelitapaa ei voi lyödä lukkoon ennenkö tiedossa ovat pelaajat, joita tullaan käyttämään. Niistä muodostetaan sitten paras kokonaisuus.

Yleisesti Nykky on sitä mieltä, että pelistä käytävän keskustelun yleistyminen olisi hyväksi lajille.

– Olen erittäin otettu, mikäli maajoukkueen toiminta saa aikaan keskustelua syvällisemmin lajista. Toivon, että kukaan ei luule, että meillä tai kenelläkään muulla on avaimet johonkin ainoaan oikeaan tapaan pelata tätä lajia. Peli kehittyy koko ajan ja mitä paremmin me valmentajat pystymme auttamaan pelaajia niin liigassa kuin alemmissa sarjoissa, sekä etenkin junioritasolla ja autamme heitä ymmärtämään kansainvälisten pelien lainalaisuudet, sitä valmiimpia pelaajia me pystymme maajoukkuetoimintaan tuottamaan.

Keskustelua pelistä ja siirtymisestä kansainvälisiin peleihin seurajoukkueista Nykky aikoo avata enemmän kauden jälkeen. Kaksoisroolin vuoksi hän ei ole halunnut tehdä sitä aiemmin.

– Kun pestini seurajoukkuevalmentajana loppuu keväällä, niin aion keskustella kaikkien liigajoukkueiden valmennustiimien kanssa liigapelien ja kansainvälisten pelien eroista ja yhteisestä linjasta siihen, miten siirtymää voitaisi helpottaa. En ole halunnut häiritä tai ahdistella seuravalmentajia tässä vaiheessa, kun olen itsekin vielä sellainen.

Laatua arkeen edelleen

Huippu-urheilujohtaja Rantala totesi haastattelussaan, että hallitsevan maailmanmestarin statuksen säilyttämisen suhteen ja maailman parhaaksi salibandymaaksi kehittymisen kohdalla riittää edelleen töitä. Nykkykin on kuluvan maajoukkueprojektin aikana todennut, että matka on vielä pitkä ja että pelaajien arkeen pitää edelleen saada lisää laatua.

– Konkreettisesti kaikki lähtee sitoutumisesta jokapäiväiseen harjoitteluun. Huippu-urheilijalla ei ole vapaapäiviä. Ne niin sanotut vapaat ovat päiviä jolloin tehdään huoltavia harjoitteita, joilla huolletaan kehoa ja mieltä.

– Nuorten pelaajien pitää harjoitella paljon. Monesti ymmärrys kovasta harjoittelusta on kuitenkin se, että harjoitellaan liikaa. Pohjia esimerkiksi fysiikan ja henkilökohtaisen taidon suhteen tulisi tehdä omalla ajalla. Siten lajiharjoituksista saadaan tehokkaampia ja niistä enemmän irti. Tarvitsemme koko ajan lisää hyviä valmentajia nuorten, 15-18-vuotiaiden pelaajien toimintaan.

Pallon kanssakin tulisi siis harjoitella omalla ajalla yksilön omien tarpeiden mukaan, koska yhteisten lajiharjoitusten määrä on amatöörilajissa rajallinen.

– Ehdottomasti joukkueharjoituksissa tulisi keskittyä viisikkotason tekemiseen ja joukkueena toimimiseen.

Laatu ei rajoitu harjoituksiin, vaan myös pitkälle niiden ulkopuolelle. Nykky on aiemminkin puhunut siitä, miten huippu-urheilija on huippu-urheilija niin sanotusti ”24/7.”

– Sen lisäksi, että tulee harjoitella paljon, pitää ymmärtää arjen aikatauluttamisen ja rytmittämisen tärkeys. Jätkät kun eivät saa miljoonia tässä lajissa, niin se vaatii talouspuolen tasapainottelua urheilupuolen järkevällä yhdistämisellä työn ja/tai opiskelun kanssa. Meillä on tällä hetkellä paljon pelaajia, jotka harjoittelevat määrällisesti riittävästi, osa myös aika laadukkaasti, mutta arjessa lajin ympärillä on parannettavaa paljonkin.

MM-karsintaryhmään on valittu pitkälti pelaajia, joilla arki on sieltä paremmasta päästä.

– Toki valmentajan näkövinkkelistä jokaisella on aina jotain parannettavaa.

Urheilijan elämä kulminoituu nimenomaan lajin huipputapahtumissa, eritoten MM-kisoissa. Esimakua siitä saadaan myös MM-karsinnoissa.

– Kisoissa pelataan paljon pelejä lyhyen ajan sisään. Siinä pitää pelaajan olla fyysisesti ja henkisesti kovassa tikissä. Se edellyttää, että kokonaiskuva urheilijan elämästä on kunnossa arjessa. Täälläkin pelataan viiteen päivään viisi peliä ja osa pelaajista pelaa kaikki alusta loppuun.

Hyökkäyspelaamista kuntoon

Pelillisesti miesten maajoukkueen suurin vahvuus tulee todennäköisesti olemaan MM-kisoissa edelleen puolustuspelaaminen.

– Onhan se joukkueena puolustaminen edelleen meidän kulmakivemme. Siihen liittyy vahvasti myös scouttaaminen ja sen saralla tehdään jatkuvasti valtavasti töitä, Nykky myöntää.

Pelkällä puolustuspelaamisella ei kuitenkaan mestaruuksia voiteta tai kehitytä maailman salibandymahdiksi.

– Hyökkäyspelaamisen opettaminen on suhteessa haastavampaa. Meidän tavoitteemme on löytää uusia tapoja pelata hyökkäyspeliä, jotta pystymme dominoimaan peliä myös pallon kanssa. Pallovastuu korostuu kansainvälisissä peleissä, sillä huippupelaaja ei montaa kertaa palloa naapurille anna omassa päässä tai keskialueen ylityksissä.

Hyökkäyspelaamisesta maajoukkue on saanut kritiikkiä niin tämän kuin edellisenkin MM-projektin aikana. Konkreettisesti rakenteita hyökkäyspelaamiselle tarjotaan valmennuksen toimesta Nykyn mukaan siinä vaiheessa, kun joukkue alkaa hahmottua ja kentälliset muodostua.

– Näissäkin karsinnoissa pelaajat pelaavat eri pelaajien ja erilaisten pelaajatyyppien kanssa, joten liikaa ei voida niin sanotusti maalata täältä asti. Tässä vaiheessa moni vähän vielä opettelee, mitä peli on kansainvälisellä tasolla.

– Mitä lähemmäs kisoja mennään, sitä enemmän viisikot muodostuvat ja sitä paremmin voimme tarjota keinoja siihen, miten minkäkin viisikon on järkevintä esimerkiksi avata, tehdä peliä tai pitää tasapaino pallollisena.