Jatkosopimuksen tehnyt Kurronen salibandykeskustelun ääripäistä: ”Ollut vähän naiivia”

Lasse Kurronen tietää, mitkä asiat täytyy tehdä paremmin seuraavan kahden vuoden aikana. Kuva: Ville Vuorinen

Lasse Kurronen tietää, mitkä asiat täytyy tehdä paremmin seuraavan kahden vuoden aikana. Kuva: Ville Vuorinen

Lasse Kurronen luotsaa eteenpäin naisten maajoukkueen tulevaa kaksivuotista MM-projektia. Pääkallo.fi tavoitti päävalmentajan ja kysyi, minkälaisia suuntaviivoja tullaan vetämään naisten maajoukkueen ja Salibandyliigan osalta.

”Nälkää jäi”, kuten Kurronen totesi Salibandyliiton tiedotteessa aiemmin tässä kuussa, kun hänen jatkostaan kerrottiin.

Bratislavan MM-kisojen jälkeen kaulaan jäi roikkumaan hopeinen mitali. Sen sulattelu ei kuitenkaan vienyt kauaa, sillä lähes heti Suomeen palattuaan Kurrosella oli paljon motivaatiota jatkaa työtä. Jatko-optio lyötiin lukkoon ennen joulua.

Sen jälkeen päävalmentaja on alkanut selvittää, ketkä pelaajat ovat mukana uudessa projektissa. Maajoukkueen on tarkoitus kokoontua tulevana viikonloppuna Tampereella.

– Olemme kartoittaneet, minkälaisella rosterilla lähdetään viemään projektia eteenpäin. Olen soitellut sekä kisapelaajille että uusille pelaajille ja keskustellut heidän kanssaan.

– Lauantaina ovat mukana kisoissa olleet pelaajat, ja heidän kanssaan puramme vielä edellisen projektin pois alta. Sunnuntaina paikalle tulee sitten isompi porukka pelaajia, ja uusi projekti käynnistyy siitä, lumitöitä kotipihallaan tehnyt Kurronen kertoi Pääkallo.fille.

On selvää, että parannettavaa riittää, jotta Suomi pystyisi jälleen kahden vuoden päästä taistelemaan MM-kullasta. Kurronen toivookin, että maajoukkue pystyisi hyödyntämään tulevaan projektiin käytettävän ajan aiempaa paremmin.

– Nyt täytyy alusta asti lähteä tekemään hommia laadukkaasti. Viime projektissa oli myös paljon huonoa tuuria, mikä teki siitä rikkonaisen. Ensimmäinen vuosi hujahti vähän yhtäkkiä ohi, ja jäi fiilis, että vasta kisavuoden keväällä homma lähti kunnolla käyntiin. Itsekin vielä ensimmäisenä vuonna vähän harjoittelin vasta tätä työtä.

– Fyysisesti olimme MM-kisojen top 4 -maista ehkä huonoin joukkue. Sitä täytyy parantaa, sillä myös viime projektissa asetimme fyysiset tavoitteet, mutta emme päässeet niihin. Taitotason ja pelitavallisten asioiden osalta itselläni on nyt jo parempi käsitys siitä, mitä maajoukkueessa on mahdollista saavuttaa, Kurronen pohti.

Pelipuhe ilahduttaa, ääripäät eivät

Naisten maajoukkue on myös kisojen jälkeen ollut pinnalla, sillä viime aikoina on noussut niin perinteisissä kuin sosiaalisessa mediassakin keskusteluksi pelipuhe ja se, mihin suuntaan suomalaista huippusalibandya pitäisi kehittää.

Salibandyliiton huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala kommentoi aihetta Etelä-Saimaa-lehdelle. Sen jälkeen Complex Floorball -blogin Antti Hänninen nosti esiin Rantalan näkemyksiä.

Rantala vastasi vielä kertaalleen aiheeseen Pääkallo.fin haastattelussa tarkentamalla muun muassa aiempia kommenttejaan yksilön ja joukkuepelaamisen merkityksestä.

Myös Kurronen on seurannut keskustelua, ja onkin iloinen siitä, että salibandyyn on syntynyt lisää puhetta pelillisistä asioista.

– En ole lukenut Complexin blogia, mutta olen lukenut Rantalan haastattelut Etelä-Saimaasta ja Pääkallosta. On älyttömän hyvä asia, että keskustelu on ollut käynnissä. Olen kuunnellut tyytyväisenä LASBin podcastia. Kuten siinäkin sanotaan, peli tarvitsee puhetta, ja se on toteutunut.

Kurronen asettuu kuitenkin Rantalan kannalle siinä, etteivät yksilö ja kollektiivi sulje toisiaan pois, eikä siksi jaa näkemystä asian ääripäiden kanssa. Aihetta on puitu erityisesti Twitterissä.

– Keskustelu on kuitenkin ollut vähän naiivia. On ollut vastakkainasettelua siitä, että jos puhutaan yksilöistä, niin silloin joukkuepeli unohdettaisiin muka kokonaan. Sitten taas, jos puhutaan joukkuepelistä ja kollektiivista, niin yksilön merkitystä vähätellään.

Yksilön kehittäminen nähdään tärkeäksi osaksi maajoukkueen kannalta. Kuva: Ville Vuorinen

– Niin kuin Rantalakin sanoi vastineessa, olisi hassua tulkita, että joukkuenäkökulmaa ei huomioitaisi joukkuepelissä. Itseäni on häirinnyt pidemmän aikaa, että tehdään vastakkainasettelua kahden äärilaidan, yksilön ja kollektiivin välille.

– Olen tietysti vähän myös huono kommentoimaan, kun en ole niin tarkkaan lukenut Complexin blogia. Jos olisi enemmän aikaa, niin varmasti myös lukisin, hän tarkensi.

Yksilöä halutaan kehittää

Rantala painotti Pääkallon haastattelussa, että asioita halutaan tehdä osana viisikkoa ja joukkuetta, mutta myös yksilön kyky toimia ryhmässä on tärkeää.

Naisten maajoukkuetoiminnassa yksilön kehittäminen on ollut Kurrosen päävalmentajakaudella avainasemassa ja tulee olemaan myös jatkossa.

– Classic on ollut meillä aavistuksen verran poikkeus siinä mielessä, että sieltä olemme saaneet ehjän viisikon maajoukkueeseen, mutta maajoukkueessa moni asia lähtee yksilön valmiuksien kautta. Siihen kuuluvat muun muassa fyysiset, tekniset, taktiset ja sosiaaliset taidot. On ilmiselvää, että fysiikkaa ja teknisiä ominaisuuksia voi harjoitella periaatteessa yksin, mutta kahteen muuhun tarvitsee vähintään parin.

– Toisessa MM-projektissa selkeä kehityskohde on se, että meidän pitää pystyä vaikuttamaan pelaajan arkeen paremmin maajoukkuetaukojen välillä. Siksi kaikki liigajoukkueet tulevatkin lauantaina Tampereelle, jotta saisimme liigan ja maajoukkueen kautta kehitettyä urheilijaa paremmaksi. Kehitys tapahtuu pelaajan arjessa, ja siinä olimme liian vähän läsnä.

LASBin podcastin 11. jaksossa Toni Lötjönen heitti varovan ehdotuksen siitä, pystyisikö Suomen naisten salibandymaajoukkue nousemaan seuraavalle tasolle, jos yksilötaitoon kiinnitettäisiin enemmän huomiota kuin miehissä.

Kurronen komppaa Lötjösen mielipidettä.

– Ilman muuta. Näen, että suurin ero meidän ja Ruotsin välillä on tällä hetkellä henkilökohtaisissa perustaidoissa. Puhutaan esimerkiksi syötöistä, pitkistä syötöistä ja syötön vastaanottamisesta. Meillä on toki huipputalentteja, mutta keskimääräinen maajoukkuepelaaja on valitettavasti taitotasoltaan länsinaapuria perässä jonkin verran.

– Taitotason nousu voisi varmasti nostaa myös liigan tasoa.

Naisten Salibandyliigan nykytilanne on saanut paljon kritiikkiä niin pelaajien kuin valmentajienkin suunnasta. Runkosarjassa pelataan ainoastaan 18 ottelua, joten tauot pelien välissä saattavat venyä pahimmillaan viikkojen mittaisiksi.

Huippu-urheilujohtaja Rantala nosti epäkohdan esiin Etelä-Saimaan haastattelussa, ja myös Kurrosen mukaan muutoksia on luvassa.

– Sanotaan näin, että asia on työryhmän pöydällä, ja sitä on kehitysryhmän kanssa viety eteenpäin. Toivon mukaan lähiaikoina on tiedotettavaa sen osalta. Byrokratian vuoksi en pysty kuitenkaan kommentoimaan sitä tarkemmin.

– Uudistuksia tarvitaan. Tässä kaudessa ainoa hyvä puoli on ollut, että nyt on pakko herätä. Suoraan sanottuna on karmeaa, että liiga vajosi niin huonoon tilaan, että nyt voi ravistella sitä enemmänkin. Uskon, että jos tulimme askeleen taaksepäin, niin nyt saamme vietyä sitä kolme askelta eteenpäin, Kurronen paalutti.

7 comments

  1. ”Toni Lötjönen heitti varovan ehdotuksen siitä, pystyisikö Suomen naisten salibandymaajoukkue nousemaan seuraavalle tasolle, jos yksilötaitoon kiinnitettäisiin enemmän huomiota kuin miehissä”

    Ei millään pahalla mutta on helppo huudella ”pitäisi kehittää pelaajia enemmän” mantraa… Kautta urheilun historian on ollut itsestään selvää, että ollan aina korostettu yksilötaidon perään (niin juniori- kuin aikuisten tasolla), ja tämä ajanjakso ei ole siitä poikkeus, joten siihen ”kiinnittäminen enemmän huomiota” ei auta vaikka kuinka hokisi jos pelaajat eivät ole valmiita tekemään tarpeeksi töitä oman taitotasonsa kehittämiseen.

    Toki liitto voi kokeilla”hei nyt pitäisi aikuisten oikeasti kehittää yksilötaitoja” Powerpoint-esityksessään jos se motivoisi pelaajia harjoittelemaan enemmän omalla ajallaan, mutta epäilen sen toimivuutta.

    Sen sijaan liitto voisi omalta osaltaan olla apuna kiinnittämällä huomiota naisten valmennuksen laatuun sekä laatimalla naisten sarjaan sellainen sarjajärjestelmä missä tulisi tarpeeksi hyvätasoisia pelejä.

  2. Todella vähän on kotimaassa pelejä naisilla, ei tuommoinen palvele ketään.
    ErVillä esim peräkkäiset pelit 17.12-26.1-7.2???
    Muilla joukkueilla samanlaista. Mitä hytötyä?

  3. Ei paljoa lisättävää edelliseen. Sarja alkanut 16.9. 2016 josta aikaa kulunu 4 1/2 kk, pelejä joukkueilla 10-12. jos näin meinataan saada naissalibandya eteenpäin , nyt päättäjät äkkiä peitto pois naaman edestä ja töitä tekeen. Vaikkakin turhaa on yrittää herätellä henkilöitä joita ei asia kiinnosta. Tällä menolla ensi kausi on 8 joukkueen kausi joka tapauksessa, koska tasollisesti divarista ei ole apua tarjolla enskauteen. Jos halukkaita on liitto huolii mukaan nousee taso tai ei.

  4. Uskotaan tulevien uudistusten tuovan parannusta! Ja hienoa että myönnetään tämän kauden olleen pohjanoteeraus vähäisten pelien takia

  5. Naisten srjjärjestelmä uusiutuu, Pääkallon juttua odotellessa, vaikuttaa muutokselta kohti parempaa. Tasaisempia pelejä (ja nimenomaan enemmän) liiga- ja N1D-joukkueille…

  6. Hei Kurronen ja Rantala! Kehityspäällikkö Sällström kehui juuri suorassa streamissä että U19-tytöissä ollaan tekniikassa Ruotsalaisia edellä, samaan aikaan kun ollaan 5-0 tappiolla. Jännä.

  7. Suomi on tytöissä jälessä kaikissa osa-alueissa, lukuunottamatta maalivahteja. Suomen kaikki kolme maalivahtia ovat parempia, kun Ruotsin paras maalivahti.