Maajoukkueet

Kommentti: MM-karsintasysteemiä sopii muuttaa – karsintoja ei kannata kuitenkaan kuopata

06.02.
2018
Maajoukkueet

Suomen ja Belgian salibandyhistorian ensimmäinen kohtaaminen päättyi suomen 27-0-voittoon. Kuva: Mika Hilska

Salibandyn Euroopan lohkojen MM-karsinnat miteltiin viime viikolla neljässä eri paikassa. Urheilutoimituksissa ei tänäkään vuonna yllätytty, että Suomen ja Ruotsin MM-karsintataival johti kisoihin murskalukemien saattelemana. Suomi latoi viidessä pelissä 111 maalia ja Ruotsi neljässä 94 kaappia.

Helsingin Sanomat, MTV3 ja muun muassa Uusi Suomi ovat kertoneet omia mietteitään MM-karsinnoista kirkuvin otsikoin.

Vitsiturnaus”-, ”Irvokasta touhua salibandyssa”- ja ”Onko mitään järkeä?” -kommenteista huokui valitettavasti vain yksi perspektiivi, ja se oli kaivettu suoraan tilastoista ja tiedotteista. Erityismaininta Uudelle Suomelle, joka on kierrättänyt linjakkaasti samaa kolumnia vuodesta toiseen.

Näissä kirjoituksissa katsotaan asiaa vain suomalaisesta näkövinkkelistä. On kuitenkin paljon maita, joissa karsinnoilla on elintärkeä rooli kehityksen kannalta. En väitä, että mikään näistä medioista olisi väärässä, mutta olisi toivottavaa, että kirjoittajilla olisi jotain laajempaa perspektiiviä asiaan.

Aihepiiri ansaitseekin paljon laajemman tarkastelun. Tässä vaiheessa voin paljastaa, että en ole itsekään ollut isojen maiden karsintaosallistumisen kannattaja. Tulokset kun eivät edes kerro kaikkea, sillä on vaikea nähdä, että huonompi joukkue hyötyy pelistä, jossa se ei saa edes palloa itselleen. Karsinnoilla on muuten kuitenkin paikkansa, jos järjestelmää kehitetään.

Idea nykyisestä karsintamallista on ollut IFF:ltä rohkea veto, mutta viiden kevään perusteella tällä systeemillä ei voida jatkaa.

Historiaharha

Murskalukemat ovat tietysti pr-tappio lajille, sillä kuten todettua, isommat mediat ovat tarttuneet niihin terävillä hampaillaan. Vaikka ihan jokaista negatiivista kommenttia ei tässäkään tapauksessa tarvitse rekisteröidä, niin kiistatta lajin sisäinenkin kritiikki on ollut kovaa. Tappio tämä systeemi myös murskaotteluiden voittajille ja häviäjille.

Karsinnat aloitettiin 2014, joten naisten MM-karsinnat huomioiden tämä oli jo viides kerta tällä systeemillä. Vuodet ovat osoittaneet, että isojen ja vahvojen salibandymaiden etumatka kasvaa suhteessa huonompiin maihin, vaikka tiettyjä valopilkkuja onkin löytynyt niin sanotuista ”bubbling under” -maista.

Joku sanoo, että 1950-luvulla Suomi saattoi hävitä jääkiekossa suhteessa saman verran Neuvostoliitolle, kun lajien historia oli lähestulkoon yhtä pitkällä. Tämä ei ole kuitenkaan validi pointti.

Esimerkiksi urheilumarkkinat ovat kehittyneet hurjasti 1950-luvulta lähtien, ja lajien imagoilla on paljon enemmän merkitystä kuin 60-70 vuotta sitten. Vuonna 2018 on huomattavasti enemmän vakiintuneita ja pitkä historian omistavia lajeja, jotka taistelevat elintilasta ja näkyvyydestä ihmisten vapaa-ajan suhteen. Tuohon väliin salibandy yrittää iskeä kiilaa.

Lajeilla on ihan varmasti ollut puhtaampi pöytä 60-70 vuotta sitten, ja siksi salibandyn pitää tehdä asiat paremmin kuin monet muut lajit ovat tehneet. Lisäksi salibandy ei ole ikuisesti nuori laji, vaikka se nuorempi onkin kuin useimmat.

Parannusehdotus

Jonkinlainen yhtenäinen ajatus on olemassa varsinkin sen suhteen, että top 4 -maiden mukanaoloa karsintavaiheessa voidaan pitää hankalana. Monesti joku näistä maista on kisojen järjestäjä, joten tilanne oli nytkin se, että Suomi, Ruotsi, Sveitsi ja Tshekki -nelikosta kolme ensimmäistä oli mukana karsinnoissa.

Muun muassa Pääkallo.fi:ssa blogia kirjoittava Harri Kumpulainen heitti Twitterissä ilmoille mielenkiintoisen ja hyvän idean, jota lähdin jalostamaan eteenpäin.

Varsinaisille Euroopan MM-karsinnoille voisi järjestään niin kutsutut esikarsinnat, jossa esimerkiksi top 8 -maat mittaisivat toisiaan siten, että neljä parasta etenisi suoraan kisoihin, ja neljä kehnompaa jatkaisi tammi-helmikuun karsinnoissa.

Ehdotukseni on se, että esikarsinnat järjestettäisiin ennen varsinaisen kauden alkua, ja niihin osallistuisi jokainen kykenevä Euroopan maa. Tuolloin olisi se kahdeksan parhaan joukkueen ykköstason lohko tai kaksi neljän joukkueen lohkoa, ja loput voitaisiin jakaa vielä vaikka pienempiin lohkoihin.

Ykköslohkon (tai lohkojen) neljä parasta lunastaisi kisapaikan, ja neljä jatkaisi alkuvuoden karsintoihin. Muissa esikarsintojen lohkoissa joukkueet jaettaisiin mahdollisimman tasaisesti rankingin mukaan, ja esikarsintojen suoritukset vaikuttaisivat sitten varsinaisten karsintojen lohkoihin.

Heikommille maille tässä olisi etuna se, että ne saisivat enemmän pelejä omantasoisia joukkueita vastaan. Monella heikomman tasoisella joukkueella on ongelmia sen suhteen, että pelejä saattaa kertyä kahden vuoden periodilla ainoastaan karsintojen aikana, ja silloinkin pelkkien murskajaisten muodossa. Tuossa mallissa pelejä kertyisi joka vuosi, ja varsinkin esikarsinnoista olisi mahdollista kerätä positiivisia kokemuksia.

Ykköstason lohkon pelit voisi pelata tulevassa kisakaupungissa ja sitä kautta promotoida kisoja jo hyvissä ajoin. Tässä mallissa MM-kisat pysyisivät myös paremmin esillä kahden vuoden kisaperiodilla.

Huippumaiden rooli karsinnoissa

Toinen asiaan liittyvä ajatukseni on melko idealistinen. MM-karsinnat pelattaisiin edelleen siis neljässä lohkossa, joissa jokaisessa olisi mukana yksi huippujoukkue, joka olisi koko viikon mukana karsintapaikalla ikään kuin lajin ”suurlähettiläinä”.

Karsintojen aikana nämä kehittyneemmät maat avittaisivat lajin vähemmän kehittyneitä maita mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi valmennustietoja ja taitoja voisi viedä heikompiin maihin.

Classic toimi pitkälti tuolla tavalla Singaporessa, ja varsinainen idea tuli kuvasta, jossa suomalaisvalmentaja Jussi Jäntti jakoi valmennuksellisia Hollannin pelaajille 32-1-murskajaisten jälkeen:

Isommat maat tekisivät siis eräänlaista lähetystyötä, voisivat pitää oman harjoitusleirin, ja kun otteluiden määrä vähenee tuossa mallissa, niin lopuksi ne voisivat vielä pelata vaikka näytösottelun karsintalohkon voittajaa vastaan.

Näkisin, että tässä mallissa olisi ainakin enemmän voittajia kuin nykyisessä systeemissä, sillä jokainen maa saisi tätä kautta enemmän tasaisia otteluita pelattavakseen. Lisäksi esikarsintavaihe voisi tehdä hyvää lajin niin sanotulle kesäkaudelle, jolloin on todella hiljaista lähes viiden kuukauden ajan.

IFF:n pääsihteeri John Liljelund kertoi sunnuntaina Salibandyliiton haastattelussa, että muutoksia on mahdollisesti tulossa lähivuosina. Uskoisin myös, että ajan myötä systeemi voidaan muuttaa takaisin, jos heikompien joukkueiden kehityskäyrät jatkuvat nousevina.

Lue myös:
Kommentti: MM-karsintojen nöyryytykset lopetettava

Joel Siltanen
Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @joelsiltanen