Salibandyliitto valitsi uuden hallituksen ja puheenjohtajan viime marraskuussa. Puheenjohtavaali ei ollut erityisen kiihkeä, sillä ainoana ehdokkaana ollut Risto Kauppinen valittiin luonnollisesti virkaansa.

Salibandyliiton puheenjohtaja kertoi Pääkallo.fille aiemmasta urastaan, uusvanhasta pestistään ja muun muassa lajin suurimmista haasteista.

Kauppisella on takanaan pitkä ura salibandyn parissa, vaikkakin hän on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan vähemmän aktiivinen kuin esimerkiksi 1990-luvulla.

– Ensimmäinen salibandyyn liittyvä liiton pesti oli naisten salibandymaajoukkueen perustaminen ja siinä päävalmentajana toimiminen. Tein silloiselle liiton hallitukselle ehdotuksen naisten maajoukkueen perustamisesta, ja tämä taisi tapahtua vuonna 1991. Se meni sitten läpi hallituksessa ja ruvettiin hommiin.

– Alussa siinä oltiin minä ja Markku Rantala mukana. Melkein pari vuotta treenailtiin aluksi ja pelattiin Ahvenanmaata vastaan pelit. Vuoden 1993 syksyllä saatiin sitten vihdoin Ruotsi vieraaksi. Väännettiin Pasilan Urheilutalolla kaksi peliä. Hävittiin toinen ottelu 4-2 ja toisessa pelissä lopputulos oli 2-2-tasapeli. Nuo olivat Suomen ensimmäiset naisten maaottelut, Kauppinen kertoi ensimmäisestä merkittävästä salibandypestistään.

Kauppinen on toista kertaa Salibandyliiton hallituksen puheenjohtaja. Ensimmäinen pesti alkoi jo yli 24 vuotta sitten.

– Sinä vuoden 1993 syksynä Pekka Mukkala kysyi, että olisinko kiinnostunut liiton puheenjohtajaksi ryhtymisestä. Se siis tarkoitti ehdokkuutta siinä vaiheessa. Johtui ehkä siitä, että olin ollut sellainen aktiivinen ja kehittävä kritisoija koko ajan. Sen vuoksi Pekka taisi minua siihen pyytää. Suostuin lähtemään ehdolle ja minut sitten myös valittiin pestiin. Siinä hommassa tuli oltua kahdeksan vuotta vuoden 1994 alusta lähtien.

– Heti alkuun tärkein asia oli vuoden 1994 toukokuussa järjestetyt EM-kisat Helsingissä. Se oli siis ensimmäinen kerta kun järjestettiin kansainvälinen salibandyturnaus eri maiden kesken. Tosin vuoden 1993 lopussa pelattiin ensimmäinen naisten seurajoukkueiden Euroopan Cup Tapanilassa, jota olin laittamassa alulle silloin, sekä järjestämässä ja valmentamassa Tapanilan Erän joukkuetta. Siihen periodiin osuvat siis ensimmäiset kansainväliset turnaukset, Kauppinen valotti.

Suomalaisen salibandyn lisäksi Kauppisella on kokemusta kansainväliseltä kentältä. Liiton puheenjohtajuuden jälkeen hän työskenteli myös Salibandyliiga Oy:n palveluksessa toimitusjohtajana.

– IFF:n hallitukseen minut valittiin vuonna 1996 ja siellä toimin aina vuoden 2014 syksyyn asti. Siinä pestissä olin siis suunnilleen 18,5 vuotta. Salibandyliiton puheenjohtajan pesti päättyi vuoden 2001 lopussa. Siinä kävi suunnittelematta sellainen tilanne, että Miikka Seppälä päätti lähteä Salibandyliiga Oy:n toimitusjohtajan paikalta, ja minut valittiin siihen. Sitä työtä tein neljä vuotta, jonka kautta Salibandyliiga, markkinointi ja myynti tulivat tutuiksi konkretian kautta.

– Vuodesta 2006 lähtien olen ollut Akavassa töissä. Erän C94-ikäluokkaa valmensin kaksi vuotta vuosikymmenen lopulla, mutta muuten minulla ei ole ollut roolia kotimaisessa salibandyssa vuoden 2006 jälkeen, Kauppinen sanoi.

Kotikisat lähivuosien tärkeä virstanpylväs

Kauppinen on ollut puheenjohtajana nyt noin 1,5 kuukautta. Salibandykonkarin leipätyö on edelleen Akavassa, jossa hän toimii järjestöasioiden, talous- ja henkilöstöhallinnon, järjestäytymisen ja jäsenjärjestöjen yhteistyön kehittämisen johtajana.

Miten puheenjohtajakausi on lähtenyt käyntiin?

– Olen tosi innostunut tästä pestistä. Nämä asiat ovat sellaisia mitkä itseäni kiinnostavat ja olen jo aikanani sanonut, että ”salibandy on elämäntapa”. Kyllä tämä taas toi omaan elämään sellaisen mukavan vivahteen. Työhommien ja perhe-elämän lisäksi tuntuu hyvältä, että saa toimia myös salibandyn parissa.

– Pari hallituksen kokousta meillä on tuossa ollut, ja mielestäni se työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Porukka on jo nyt ryhmäytynyt ja asioista voidaan puhua avoimesti siellä. Ollaan myös pystytty suuntaamaan katsetta eteenpäin, eikä suinkaan puhuta vain juuri tämän päivän asioiden tai ongelmien hoitamisesta, vaan salibandy on siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että voidan keskittyä siihen, että kuinka luodaan entistä parempi tulevaisuus.

– Kiitollisessa paikassa sain tulla tähän pestiin, kun ei ole mitään tulipaloa mitä tarvitsisi alkaa sammuttamaan tai muuttamaan suuntaa. Tässä tulee vain mahdollistaa tätä hyvää kehitystä mihin on tähänkin asti tähdätty, Kauppinen paalutti.

Tulevaisuuden linjausten suhteen varsinkin MM-kotikisoilla on merkitystä.

– Jatketaan samalla strategialla- ja toimintasuunnitelmalla, jotka ovat jo olemassa. Yksi linjaus on se, että jatketaan niiden toteuttamista. Nouseehan sieltä toki muitakin aiheita.

– Yksi olennainen juttu on esimerkiksi vuoden 2020 kotikisat ja niiden hyödyntäminen ennen ja jälkeen MM-kisojen. Kyseessä on iso työrupeama, joka on merkittävä kustannusten ja tuottojen kannalta. Siihen liittyy tietysti myös nämä kotimaiset pääsarjat ja niiden yleisömäärien ja arvostuksen kasvattaminen.

– Maajoukkuepuoli on aika lailla hyvässä kunnossa ja se kiinnostaa kyllä. Tulosta on tullut sillä saralla. Varsinkin kun tuossa jonkin aikaa sivussa oli, niin huomasi, että ihan jokaiselle kansalaiselle nuo meidän pääsarjat eivät ole mitään peruskauraa jota seurataan. Sillä saralla on hommia, Kauppinen tiesi.

Minkälaiset uudistukset mielestäsi avittaisivat tässä asiassa?

– Nyt ollaan vielä niin alkutiellä, että mielellään jatkaisin näiden asioiden tutkimista ja kehittämistä hallituksen kanssa. Se on sitten liitto ja Salibandyliiga Oy, jotka hoitavat näitä asioita yhteistyössä seurojen kanssa. En lähtisi vielä avaamaan keinoja, vaikka niitä päässä onkin jo. Haluaisin ensin käydä niitä asioita enemmän läpi hallituksen kanssa, Kauppinen vastasi salaperäisesti.

Lajimarkkinointi kaipaa lisäpotkua

Salibandyliiga Oy ilmoitti viime viikolla, että sen palvelukseen on palkattu markkinointipäällikkö. Virkaan valittiin alan ammattilainen Toni Nikunen.

Markkinointi nousee esille lajin isoimmista kehityskohteista puhuttaessa.

– Markkinointi on sellainen selkeä asia. Laji-imagon parantaminen on tärkeä seikka. Se on aika lailla positiivista markkinointiviestintää. Näkyvyyttä tarvittaisiin muutenkin lisää.

Lähivuosien tärkeistä seikoista Kauppinen nosti esiin vuoden 2020 kotikisat ja lajimarkkinoinnin. Olosuhdeasiat on myös yksi kehityskohde tulevaisuudessa.

– Olosuhdeasiat ovat toki olleet koko ajan tapetilla. Siinä ei voi liikaa tehdä hommia. Liitto on se taho, joka voi avittaa uusia hallihankkeita ja tehdä sen eteen, että salibandy on huomioitu kaikissa uusissa hallihankkeissa.

– Tässä ei puhuta pelkästään harjoitushalleista, vaan olisi tärkeää, että tarvittavat pääsarjajoukkueiden hallit nousisivat eri puolille Suomea. Helsinkihän on surullinen tällä hetkellä, sillä täältä puuttuu kunnollinen liigahalli, Kauppinen linjasi.

Miten salibandy asemoituu mielestäsi joukkueurheilukartalla?

– Ainahan näitä katsotaan salibandylasien läpi. Jääkiekko on kaupallisessa mielessä ykkönen, ja jalkapallo on omasta mielestäni maailman ykkösurheilulaji ja sitä kautta sillä on vahva asema Suomessakin. Sisäpalloilulajeissa laitan Suomen samalla viivalle koripallon ja lentopallon kanssa.

– Tässä meillä on myös yhteistyön paikka, sillä varmasti eri lajeissa painitaan pääosin samojen ongelmien kanssa. Ei se ole sotaa tai taistelua muita lajeja vastaan, vaan paljon voitaisiin edelleen tehdä yhdessä. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että voitaisiin kasvattaa suomalaisia palloilukansana muullakin tavoin kuin arvokisojen mestaruuksien avulla. Se, että ihmiset ovat valmiita tulemaan halleihin katsomaan erilaisia urheilusuorituksia, Kauppinen päätti.