Juniorit

Huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala, miksi junioreiden SM-karsintauudistus oli tarpeellinen?

11.03.
2018
79 Kommenttia
5
Juniorit

Jarkko Rantala vastaa junioreiden karsintauudistuksiin. Kuva: Mika Hilska.

Suomen Salibandyliitto tiedotti eilen varsin merkittävistä junioreiden SM-karsintamuutoksista. Pääkallo.fi jututti huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantalaa niiden suhteen.

Salibandyliitto ilmoitti, että uutena sarjana perustetaan valtakunnallinen A-poikien 1. Divisioona. Suurinta keskustelua on aiheuttanut kuitenkin se, että B-poikien SM-karsinnoissa 12 joukkuetta selviää suoraan valtakunnallisten sarjojen karsintaan kuluvan kauden menestyksen perusteella. 12 muuta joukkuetta selvittävät tiensä valtakunnallisten sarjojen karsintaan esikarsinnan kautta. Näistä 24 joukkueesta 12 pelaa SM-sarjassa ja 12 Divarissa.

Joukkueiden rankingin pohjana on tämän kauden B- ja C1-poikien sarjojen menestys Suomen mestareiden saadessa 24 pistettä, hopeamitalistien 23 pistettä ja niin edelleen. Salibandyliitto ilmoitti tiedottavansa ranking-pisteytysjärjestelmästä tarkemmin ensi viikolla.

Huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala, miksi tämä uudistus oli tarpeellinen?

– Karsinnoista on tullut niin isojen kuin pientenkin seurojen toimijoilta kritiikkiä tosi paljon. Yleinen mielipide on ollut, että ajankohtaa pitää saada myöhäisemmäksi. Iso syy siihen on se, että koulut alkavat elokuun puolivälissä, josta seuraa, että nuoret sairastelevat paljon.

– Kilpailupuolen kanssa on toki haasteena, että heidän tulee saada tietää mahdollisimman nopeasti se jako, ketkä pelaavat alueellisessa ja ketkä valtakunnallisessa sarjassa. Etenkin Etelä-Suomessa puhutaan jopa 10 000 ottelun asetteluista kaikki sarjat huomioiden. Toinen vaihtoehto olisi räjäyttää koko junioreiden vuosikello ja jatkaa kausia vaikka toukokuun loppuun. Nämä aikataululliset haasteet ja esteet ovat todellisia.

– Vaikutusta on myös sillä, että yhteiskunta lepää heinäkuussa ja se on tärkeä asia ottaa huomioon nuorten ja perheiden arjessa. On hyvä, että pelaajat pääsevät hieman levähtämään kesällä, eikä homma mene niin, että heinäkuu pakotetaan harjoittelemaan siten, että fokus ohjautuu todella vahvasti tuloksen tekemiseen jo heti nurkan takana odottavissa karsinnoissa. Kesällä joukkueiden tulisi kehittää peliä ja yksilöitä ilman lähellä olevien tulospelien painetta. Tässä on paljon syitä taustalla.

Usein kesäharjoittelun kohdalla puhutaan nimenomaan siitä, että saataisiin parannettua pelaajien fyysisiä ominaisuuksia. Rantala haluaa ottaa kantaa keskusteluun, jota muun muassa NST-luotsi Perttu Kytöhonka on aloittanut.

– Pakko ottaa tuohon kesäharjoitteluun kiinni. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mielipiteitä ja keskustelua tarvitaan ja kannatan sitä. Keskustelun avauksissa on se hyvä puoli, että ne ohjaavat kohteena olevia tahoja vastaamaan ja perustelemaan kantojaan. Meidän kulttuurissamme on ehkä liiankin paljon fysiikka vastaan peli -vastakkainasettelua. Niitä pitäisi pystyä yhdistämään harjoittelussa mahdollisimman sujuvasti.

– Kaikissa muissa lajeissakin fyysinen harjoittelu on kuitenkin läsnä. Meidänkin lajissamme jos fysiikka ei ole riittävällä tasolla, niin se voi olla este pelata kansainvälisellä huipulla. Meillä on liigassakin loistavia pelaajia, jotka dominoivat pelejä, mutta kansainvälisissä peleissä esimerkiksi liike ei riitäkään. Tässä mielessä fyysisillä ominaisuuksilla on merkitystä ja sen takia kesäharjoittelussa on tässäkin yhteydessä puhuttu.

– Tärkeä pointti on myös se, että mitä nopeampia ja ketterämpiä pelaajia meillä on, sitä enemmän heillä on aikaa havainnoida peliä. Heillä on enemmän niin sanotusti tehoreservejä. Fyysisen harjoittelun tulee siis olla synkronoitu lajiin sujuvasti, mutta sitä ei voida ohittaa, sillä kaikkea ei voida tehdä vain lajiharjoittelulla.

Kuva: Esa Takalo.

Rantalan mukaan tärkeä viesti, joka kentältä on tullut, on koskenut nimenomaan sitä, että paine tulostavoitteesta helpottuisi hieman ja pystyttäisi keskittymään nimenomaan myös pelaajien kehittämiseen karsintoihin valmistautuessa.

– Optimimalliin emme tässä kuitenkaan pääse. Osa joutuu jo elokuun viimeiseen viikonloppuun satsaamaan todella vahvasti tulos edellä. Kilpailullisesti parhaat saavat täten etua itselleen. Näemme kuitenkin, että B-juniorit ovat jo kilpaurheiluun valmistavaa aikaa ja menestyksellä tuleekin olla merkitystä. Tässä hetkessä, tänä päivänä, jokaisella suomalaisella seuralla on mahdollisuus edelleen pelata valtakunnallisessa sarjassa, Rantala muistuttaa.

Mutta etumatkahan vain kasvaa, kun jo huipulla olevat seurat pääsevät valmistautumaan pidempään?

– Se valitettavasti vähän niin kuin kuuluu kilpaurheiluun. B-juniorit ovat jo huippu-urheiluun valmistavaa toimintaa. Tuolla logiikalla jos lähtisi saivartelemaan, niin meillä ei olisi periytyviä sarjapaikkoja edes miesten SM-sarjassa.

– Syy, miksi katsotaan edellisen kauden tulosta, on se, että tässä kohtaa ei ole löydetty parempaa tapaa olla oikeudenmukainen ja reilu. En itse usko arviointityöryhmiin, jotka rakentavat koreja, koska niissä tulee helposti kuolemanlohkoja. Tällä systeemillä jokainen seura voi vaikuttaa omaan asemaansa tekemällä laadukasta arkipäivän harjoittelua ja tämän on tarkoitus ruokkia myös pitkäjänteiseen työhön sieltä lapsuusvaiheen polusta lähtien aina B-junioreihin saakka.

– SM-sarjaanhan tässä ei edelleenkään ole kellään vapaalippua. Tämä on periaatteessa väliaskel sille, että A-junioreissa meillä on sitten jo periytyvät sarjapaikat.

Huippuseuroilla on kuitenkin erityisasema jo maajoukkuetien vuoksi. Minkä takia Salibandyliitto haluaa suosia vain eliittiseuroja?

– Jokaisella on mahdollisuus kehittää seuran toimintaa. Ei riitä, että on iso seura päästäkseen mukaan maajoukkuetien yhteistyöseuraksi, vaan rakenteet täytyy olla kunnossa, jotta voi olla mukana. Nytkin mukana on esimerkiksi LeBa, joka ei ole järin suuri seura.

– Welhot eivät mukaan tullessaan aikanaan olleet niin iso seura, mutta he ovat laittaneet seuran rakenteet äärimmäisen hyvään kuntoon ja seura on monessakin mielessä sellainen, josta olisi syytä ottaa mallia. Siellä on tehty pitkäjänteisesti hyvää työtä. Puhutaanko suosimisesta vai asioiden ansaitsemisesta, se riippuu siitä miten asiaa katsoo.

Karsinnoissa Rantala näkee nyt pienemmillä seuroilla olevan nimenomaan parempi mahdollisuus päästä valtakunnalliseen sarjaan.

– Aiemmin alkulohkoissa on tullut tilanteita, jolloin esimerkiksi ehdottomasti Divariin pitkässä juoksussa kuuluva joukkue on joutunut kuolemanlohkoon ja jäänyt alueelliseen sarjaan tai vastaavasti ehdottomasti SM-sarjaan kuulunut joukkue ei ole päässyt kuolemanlohkon vuoksi sinne.

– Nyt edellisen kauden perusteella kovimmat seurat ovat poissa ensimmäiseltä kierrokselta, jolloin uskon vähemmän Divariin kuuluvia joukkueita jäävän aluesarjaan. Uudistuksen tavoite on saada jokainen joukkue sinne, minne ne kuuluvat pelillisesti. Pelaajien kehitys ja sitä kautta oikean tasoiset pelit ovat tässä iässä äärimmäisen tärkeää.

– Meillä on viime vuosina myös ollut tämän vuoksi SM-sarjan häntä heikompi kuin Divarin kärki. Saldot ovat olleet rajujakin ja pelaajien kehittäminen on ollut vaikeaa SM-sarjan hännillä, kun se puolestaan on onnistunut helpommin Divarin kärjessä.

– On paljon tutkittua tietoa, miten tällainen vaikuttaa pelaajien motivaatiotekijöihin. Näin ollen onkin hyvä, että jo karsinnoista lähtien tasolohkot ovat oikeanlaisia. Näin saamme parhaat joukkueet todennäköisemmin SM-sarjaan ja suuremmalla todennäköisyydellä oikeat ryhmät joka vuosi myös Divariin.

Rantala painottaa, että keskustelua lajiväen kanssa käydään jatkuvasti aktiivisesti.

– Aina jossain on se ”leikkuri.” Tämä järjestelmäkin on kaukana aukottomuudesta, eikä voida sanoa, että tämä olisi valmis. Meillä on paineita kyetä kehittämään toimintaa ja sen vuoksi koko ajan käydään lajitoimijoiden kanssa keskustelua esimerkiksi siitä, onko meillä tarvetta vielä C2-ikäluokassa valtakunnalliseen SM-sarjaan. Näissä asioissa ei voi kuitenkaan tempoilla.

Nyt Rantala katsoo asiaa huippu-urheilujohtajan perspektiivistä.

Entä jos olisit itse pienemmän ja vähemmän menestyneen seuran toimija. Pitäisitkö tätä hyvänä systeeminä?

– Kokisin niin, kyllä, koska ensimmäiseltä karsintakierrokselta ovat ennakkoon kaikkein vahvimmat joukkueet pois. Minulla on itse asiassa kokemusta tästä, kun Imatran Voiman ja NST:n yhdistelmäjoukkueen kanssa en aikanaan pitänyt SM-sarjaa kovin realistisena. Sanoin vanhemmilllekin silloin, että Divari olisi kenties meille se oikea sarja. Tuon kaltaisen joukkueen on nyt helpompi saavuttaa paikka Divarissa, kun yksittäisellä lohkolla ei ole niin älyttömän suuri merkitys.

Pääkallo.fin tietojen mukaan asiasta kysyttiin eritoten eliittiseuroilta. Rantala muistuttaa, ettei huippu-urheilusektori ole päättämässä asioista, eikä kukaan ole saanut etukäteisaineistoa mistään.

– Järjestelmä toimii niin, että kentältä kerätään tietoa keskustelujen kautta. Ei tällaista mallia ole kenellekään tietenkään etukäteen annettu, vaan erilaisista uudistuksista on keskusteltu paljon ja monia ideioita on noussut esille. Tässä on melko demokraattisesti toimittu.

– Pitää muistaa, että liiton valiokunnissa on edustajia monenlaisista seuroista. Olemme huippu-urheilusektorin kanssa olleet ideoimassa tätä, mutta päätäntävalta on ollut kilpailuvaliokunnalla ja esimerkiksi keskustelua käyttöönoton ajankohdasta käytiin pitkään; Onko se nyt vai vasta vuoden päästä?

– Oma ajatukseni on, että järjestelmä on avoin, läpinäkyvä, sekä pisteytys on selkeä. Nyt kaikilla on playoffeissa mahdollisuus vaikuttaa.

Kuva: Ari Honkonen.

Yksi merkittävä asia on myös taloudellinen puoli. Pienille seuroille karsinnat tuntuvat raskaimmilta myös kukkarossa. Nyt pikkuseurat maksavat karsinnoista enemmän kuin suuremmat.

– Tuo on tosi tärkeä pointti. Kaikessa meidän toiminnassamme on otettava talouskin huomioon. Seura ja seurojen pelaajien vanhemmathan joukkueita rahoittavat. Tästä on periaatepäätös keskusteltu jo Ari Vehniäisen kanssa, että ne joukkueet, jotka jatkavat ensimmäisestä karsintavaiheesta, mutta eivät ole saaneet kotiturnausta, ovat ensisijaisia saamaan kotiturnauksen seuraavassa vaiheessa.

– Toki olosuhteet ja kentät on oltava kunnossa, että ihan minne vaan ei turnausta myönnetä. Tämä on tosi tärkeä näkökulma, ja tällä tavoin pyrimme sen huomioimaan.

Salibandyliitto ilmaisi, että kyse on vasta kokeilusta. Eivätkö tällaisen systeemin vaikutukset näy kuitenkin vasta pitkällä aikavälillä?

– Kaikessa urheilutoiminnassa on haasteita siinä, mikä on tarkasteltava aikaikkuna ja perspektiivi. Kun muutos on kerran tehty, se antaa kuitenkin jotain osviittaa siitä, millainen vaikutus voi olla pidemmässä juoksussa. Olen väärä ihminen kertomaan, miten kauan aikaa tämä vaatii.

– Tällä keinolla joukkueilla on paremmat mahdollisuudet päästä valtakunnan sarjoihin. Se, onko muita vaikutuksia, nähdään ajan myötä ja keskustellaan sitten miten toimitaan. Optimihan olisi pitää muutama vuosi yhtä mallia, mutta jos jostain asiasta nähdään nopeasti, että se on katastrofaalisen huono, niin eihän siitä silloin voida pitää visusti kiinni, Rantala päättää.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Ilkka Kittilä
Ilkka Kittilä
Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö

Asemapaikka: Vaasa

Twitter: @ilkkakittila