Olen jo runkosarjan aikana veikannut, että Classic ei tule häviämään otteluakaan pudotuspeleissä. Nyt veikkaus on yhtä ottelua vailla oikeassa. Mikäli Classic voittaa Superfinaalin Happeeta vastaan, niin se voittaa kaikki pudotuspeliottelunsa. Itse asiassa silloin se on hävinnyt kuluvan kauden Salibandyliigassa vain yhden ottelun ja senkin alkukaudesta jatkoajalla Oilersia vastaan.

Onko Happee sitten aivan vailla mahdollisuuksia Classicia vastaan?

Ei.

Hirvilauma on yleisesti jo kauden alla arvioitu pelaajistoltaan Classicin kovimmaksi haastajaksi. Se pätee edelleen. Runkosarjan aikana jyväskyläläisillä oli kuitenkin suuria vaikeuksia viisikkopelinsä kanssa, jonka taso heilahteli pahasti.

Mutta pudotuspeleissä Happeen viisikkopeli on kehittynyt roimasti. Se on tiivistynyt. Se on ollut parhaimmillaan hyvin fiksua. Itse asiassa kahdessa viimeisessä välierässä Nokian Krp:tä vastaan Happee pelasi kypsää viisikkopeliä.

Kypsään viisikkopeliin Happee tulisi kyetä myös Superfinaalissa, jos Jyväskylässä mielitään mestariksi. Tämän kauden Classicia vastaan oman viisikkopelin avaaminen on kuolemansuudelma.

Kypsä viisikkopeli erityisesti tamperelaisia vastaan tarkoittaa viittä asiaa.

1. Pelin virtausta pitää pystyä säätelemään itse. Tämä tarkoittaa pitkiä hyökkäyksiä silloin, kun peliä ei päästä kääntämään nopeasti. Silloin nimittäin Classicin taiturit ovat irti pallosta eivätkä pääse tekemään pahojaan. Happee on myös niitä harvoja salibandyliigajoukkueita, jotka kykenevät luomaan maalintekopaikkoja Classicin tiivistä alueellista miesvartiointipuolustusta vastaan.

2. Pitkissä palloralleissa ei saa kuitenkaan törttöillä vastahyökkäyspaikkoja Classicille. Miesten ja pallon pitää liikkua sekä viisikon tasapainon pysyä kunnossa. Sanalla sanoen hyökkäyspelissä pitää olla hyvä puolustusvalmius.

3. Mutta pallolla puolustaminen ei Classicia vastaan riitä. Tamperelaiset osaavat rankaista järjestäytynyttä puolustustakin vastaan, jos Classicin kärkipelaajille annetaan tilaa ja aikaa. Happeen tulee vielä pystyä parantamaan kahden viimeisen välierän puolustuspelistä, joka oli merkkaukseltaan tarkkaa, miehet otettiin iholta ja vetoja peitettiin. Silloin, ja vain silloin Classic ei saa tilaa hyökätä. Passiivinen aluepuolustus on tappion odottelua Classicia vastaan. Jäähyjä ei saa kuitenkaan ottaa liikaa, vaikka Happee on pelannut mainiota alivoimaa. Maalissa Miro Tuomalan on pystyttävä hoitamaan suurin osa siitä, joka viisikkopuolustukselta jää hänelle tehtäväksi. Maalivahtipeli on osa puolustuspeliä.

4. Näiden kolmen keinon avulla Happee tulee saamaan useita paikkoja kääntää peliä nopeasti Classicin menetyksistä ja myöhästyneistä jatkopaineista. Silloin hirvilauman on lähdettävä nopeasti ylöspäin ja edettävä suoraviivaisesti kohti maalia kuten toiseksi viimeisessä välierässä. Classic takakarvaa hyvin.

5. Mikäli Happee onnistuu toteuttamaan koko pelin ajan neljää edeltävää seikkaa, se saanee joitakin ylivoimia, koska Classic joutuu rikkomaan. Silloin Happee pääsee mukavuusalueelleen. Sen ylivoima on hyvin vaarallinen. Ylivoimapeli perustuu nelikkoon Otto Tikka, Peter Kotilainen, Veli-Matti Hynynen ja Jami Manninen, jotka muodostavat neljä vastaan kolme tai kaksi alueellisen ylivoiman hyökkäysalueen alemmalle puolikkaalle. Sanomattakin on selvää, että mahdollisista ylivoimista jyväskyläläisten on naulattava pallo maaliin.

Toki Happee tunnetaan myös ”hirvirytkeestään”, jossa peli on hyvin avointa ja virtailee voimakkaasti päästä päähän. Sellaisessa maalintekokilpailussa Happee kuitenkin todennäköisesti häviää Classicille, jonka kahdesta ensimmäisestä viisikosta löytyy vielä Happeetakin kovempi tulivoima.

Näkisin, että Happeen on parempi jatkaa kypsällä linjalla.