Liigat

Happeen yllätysonnistuja vitsituulella Superfinaalin alla: ”Pelaisin tätä lajia mieluummin ilman mailaa”

19.04.
2018
2 Kommenttia
4
Liigat

Maajoukkuetavoitteen sijaan Asko Huisman keskittyy mieluummin nauttimaan pelaamisesta. Kuva: Esa Jokinen

Itsetutkiskelu ja muiden tähtipelaajien esimerkki sytyttivät Asko Huismanin. Nyt Happeen puolustaja pelaa huippukevättä.

Jyväskylän Happeesta puhuttaessa esiin nousevat usein kärkiyksilöt. Peter Kotilainen on taitava ratkaisija, kapteeni Jami Manninen on tasaisen varma pisterohmu, konkarit Petri Kauko ja Veli-Matti Hynynen ovat hirvilogolle pelaavia ikoneita.

Puolustajistakin suuri yleisö tietää liigan parhaisiin kuuluvan Jonne Junkkarisen ja onhan Otto Tikankin lämäriä hehkutettu vuosien saatossa melkoisesti.

Yksi hieman tuntemattomampi, samalla jopa unohdettu oman pään luutija on Asko Huisman. Miesten maajoukkueessakin esiintynyt puolustaja kuuluu yhtä lailla Happeen persoonalliseen joukkoon, mutta nyt hän pelaa kenties uransa parasta kevättä joukkueen tehokkaimman ketjun alla.

Huisman on itselleen epätyypilliseen tapaan iskenyt tärkeitä maaleja kuluvan kauden pudotuspeleissä. 9–0-voitossa Nokian KrP:tä vastaan hän osui tolppien väliin kerran. Samoin kolmannen välierän vierastappiossa.

Seuraavassa kotiottelussa Huisman pääsi ratkaisemaan kunnolla. Jatkoajalla puolustaja lähti omalta tontiltaan hyökkäykseen mukaan ja nousi iskemään Kotilaisen maalin eteen syöttämän pallon verkkoon. Siitä ottelusta saldoksi jäi kaksi maalia.

Mistä moinen vire on oikein peräisin?

– Jaa, ensimmäisenä se, että olen lyönyt palloa mailalla, niin silloin on sattunut osumaan myös maaliin. Olen joskus sanonut, että pelaisin tätä lajia mieluummin ilman mailaa, Huisman aloittaa vitsaillen.

– Siinä on taustalla montakin asiaa. Yksi oli, että Kotilaisen Peter alkoi heräillä myös tähän kevääseen tehojen muodossa. Samalla olen itsekin muistanut, miksi pelaan tätä peliä. Välillä voi lähteä lapsenomaisesti höntyilemään hyökkäykseen. Jos aina pelaa vain ”seiftiä” ja varmistelee, niin harvoin mitään tällaisia asioita tapahtuu.

Yksi hirviperheestä

24-vuotiaan Huismanin kausi on ollut kaksijakoinen, ja välillä hän on joutunut tekemään itsetutkiskelua. Sen myötä hän osaa suhtautua salibandyyn nyt paljon paremmalla tavalla. Peli-ilo on taas löytynyt.

– Kausi on ollut aika erikoinen. Elämässä on henkilökohtaisella puolella tapahtunut paljon asioita, joiden myötä olen kasvanut ihmisenä. Kun ihmisen ymmärryshorisontti laajenee, sitä oppii katsomaan peliä eri tavalla kuin aiemmin. Mitä pidemmälle kausi on mennyt, sitä enemmän olen pystynyt nauttimaan kaikista pienistä asioista kentällä.

Huismaninkaan pelipaikka ei ole ollut koko kauden ajan pelaavissa kentissä, sillä välillä on istuttu lämmittelytakki päällä ja joskus jopa katsomon puolella.

– Runkosarjassa oli hankalaa, kun roolini ei ollut ihanteellisin. Pitää ymmärtää, että joukkueessa on erilaisia persoonia ja pelaajia – se on sen homman suola ja pippuri. Keväällä on sitten taas kaikki osunut kohdalleen. Koen sen niin, että jos muut onnistuvat ja itse myös siinä ohessa, niin se on suurin palkinto, Huisman pohtii.

Pudotuspeleissä rooliksi on vakiintunut toisena puolustajana pelaaminen Kotilaisten kentässä. Huisman ei jahkaile kysyttäessä, minkälaista pelaaminen siinä viisikossa on.

– Mahtavaahan se on. Raiteita ei ole hirveästi piirretty siinä ketjussa, vaan on tiettyjen raamien puitteissa saanut tehdä valintoja.

– Pakkina on hienoa pelata, kun Peter (Kotilainen) pitää palloa kulmassa, eikä kukaan saa sitä häneltä pois. Peten työ on elintärkeää, vaikkei se aina näkyisi katsojille. Jami (Manninen) ja herra Kotilainen (Paul) ovat todella hyviä kahden suunnan pelaajia, jotka eivät anna palloa helpolla pois. Eemil Ukkonen, ”nuori thunder”, on sellainen pakkipari, jonka kanssa on todella hyvä pelata, Huisman suitsuttaa viisikkoaan.

Huisman ymmärtää salibandyn taktisen kehityksen ja sen, miksi sovittuja asioita pitää pyrkiä noudattamaan. Toisaalta hän on kuitenkin hyvin samanlainen kuin moni muukin Happeen pelaaja.

– Ihmisiä kun olemme, niin tunne ja fiilis ovat tärkeimmät. Ehkä koen itsekin olevani sellainen pelaaja hirviperheessä, ja se on hyvä, että Happeessa valmennus antaa pelata flow’ssa eikä kahlitse sitä.

Hirviteatteri räjähti riemuun tämän Huismanin iskemän välierien jatkoaikamaalin jälkeen. Kuva: Esa Jokinen

Keväällä 2015 kutsu kävi jopa Suomen maajoukkueeseen asti, kun Petri Kettunen valitsi Huismanin mukaan EFT-turnaukseen.

Maajoukkuedebyytin jälkeen on kuitenkin ollut hiljaisempaa. Suomen edustaminen ei ole liiemmin pyörinyt mielessä, ja voisi tulkita, ettei se ole kaikkein ajankohtaisin tavoite tällä hetkellä.

– Se on hyvä kysymys. En ole suuremmin sitä edes miettinyt, vaan enemmänkin, että nauttisin vain pelaamisesta. Ihan samalla tavalla ammattilaispelaajatkin kokevat varmasti vielä jollain tapaa harrastavansa tätä lajia. Jos homma menee työnteoksi, niin se ei ole enää kannattavaa. Tärkeintä on, että ihmiset näkevät muutkin ihmisinä.

Nauttimaan hetkestä

Happeen valmistautumisviikko on ollut rauhallinen, ja toisin kuin Johansson kertoi Pääkallo.fi:n haastattelussa Classicin harjoituksista, on Jyväskylässä pyritty palauttelemaan rasitusta pelaajilta.

Se on ymmärrettävää, koska Happeen välieräsarja kesti viikon pidempään.

– Olemme pitäneet palavereita, käyneet porukalla syömässä ja treenit ovat tosiaan olleet palauttavia. Ei suuremmin mitään haipakkaa. Nyt sitten vedetään pari päivää tiukemmin ja perjantaina treenataan Hartwall Areenalla.

Nokian KrP:tä vastaan Happee sai pelata hyvin erilaisia pelejä. Välillä maalit olivat tiukassa, kun taas toisena päivänä numerot repesivät kunnolla. Pelialustalla saattoi olla vaikutusta asiaan.

– Yksi asia, jota mietimme oli, että ”monnarilla” on paljon hitaampi matto, kun taas Raholassa se on todella nopea. KrP:n nuoret ja taitavat yksilöt saivat pelata heidän peliään, mutta loppujen lopuksi tilanne alkoi mennä siihen, että olimme myös Raholassa aika ylivoimaisia.

Peli-ilon myötä Asko Huisman pelaa huippukevättä Happeen takalinjoilla. Kuva: Esa Jokinen

– On pakko vielä kaverin koutsia (Jarmo Härmää) kehua. Ulkopuolisen silmin vaikuttaa, että hänellä on langat todella hyvin käsissään. Arvostan, miten noin nuoren porukan saa nauttimaan ja pelaamaan niin hyvin kuin hän sai, Huisman lisää.

Viimeinen välieräpeli ratkesi yli 3000 katsojan edessä Jyväskylän jäähallissa. Lauantaina edessä on vieläkin kirkkaammat valot Helsingissä.

Huismanin puheesta on havaittavissa selvää innostumista Superfinaalista kysyttäessä.

– Fiilikset on mahtavat, ja nyt eletään sählypelaajan parasta aikaa. En tiedä, onko kukaan meidän joukkueesta käynyt pelaamassa noin isossa paikassa, mutta tuskin kukaan jännittää sitä sen enempääkään. Kun astumme askiin, niin kaikilla pitää olla fokus täysillä.

Huismanin oma valmistautuminen ei poikkea hänen sanojensa mukaan tavallisesta runkosarjapelistä.

– Minulla se on joka kerta sama prosessi. Haen latausta ympärillä olevista ihmisistä ja ystävistä ja pyrin elämään juuri siinä hetkessä.

Lopuksi kysymys, jota moni muukin varmasti miettii: miten Happee aikoo horjuttaa suurena ennakkosuosikkina olevaa Classicia?

– Meillä on lääkkeet siihen. Pelataan fiiliksellä ja niin hyvin kuin osaamme. Classic on näyttänyt, että heidän yksilönsä ja taktinen osaaminen on huipputasoa. Meidän pitää onnistua täydellisesti, mutta yksi ottelu antaa siihen mahdollisuuden. Jos hirvirytkettä nähdään, niin sitä varmasti osaa vastustajakin pelätä.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Anssi Karjalainen
Anssi Karjalainen
Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö

Asemapaikka: Jyväskylä

Twitter: @A_Karjalainen