Classic kruunattiin jälleen Suomen mestariksi, kun se kaatoi Happeen numeroin 6-2 Hartwall Areenalla. Tuoreiden mestareiden päävalmentaja oli tyytyväinen mies pelin päätyttyä.

Nykky tuli tamperelaisten peräsimeen kolme vuotta sitten. Kolme vuotta myöhemmin Classic, joka ei ollut koskaan aiemmin voittanut SM-kultaa, on juhlinut Suomen mestaruutta jokaisena keväänä kokeneen pääluotsin alaisuudessa. Nyt Nykky jää sivuun seuravalmennuksesta ja jatkaa töitään pelkästään Suomen maajoukkueen ruorissa.

– Hyvät fiilikset on kyllä nyt. Olemme vieneet ryhmää kolme vuotta eteenpäin ja ”Passo” (Classicin toiminnanjohtaja Pasi Peltola) on kerännyt aina hyvän joukkueen. Olemme luoneet kulttuurin, jossa pelaajat haluavat mitata itseään siinä miten hyviä he voivat olla. Paljon on porukka kasvanut tänä aikana. Levollisin mielin siirryn tästä maajoukkuehommiin. Tässä on luotu hyvä pohja, jolle voi rakentaa jatkoa, Nykky kommentoi Superfinaalin jälkimainingeissa.

Harjoittelukulttuuri on juuri se asia, jonka Nykky toivoo tuoneensa Samu Kuitusen ja muun valmennusryhmänsä kanssa tuoneensa vahvasti joukkueen arkeen.

– Se on välillä voinut olla sellaista aika kettumaistakin valmentamista. Siellä arkipäivässä ei sallita ihan kaikkea ja joka päivä pitää näyttää, että kuuluu tähän jengiin ja haluaa päästä pelaamaan.

– Tässä välierienkin jälkeen on puolentoista viikon ajan 23 pelaajaa tapellut kuka pääsee tänne areenalle esiintymään. Nämä pelit ovat sitten niitä todellisia juhlatilaisuuksia ja niistä on keväisin osattu myös nauttia, Nykky analysoi.

Tämän päivän peli oli Classicille vaikea ensimmäisen erän osalta. Vaikka kolmas Classicin kanssa voitettu mitali kaulassa roikkuikin, ei luotsi suostunut olemaan täysin tyytyväinen peliotteisiin.

– Kaveri oli alussa hyvä. En tiedä voiko tätä mestaruuden jälkeen sanoa, mutta kyllä se vähän harmittaa, ettemme pystyneet siihen, mitä halusimme, että pelataan 60 minuuttia hyvin. Emme me ihan mätä ryhmä olleet ekassakaan erässä, mutta emme kuitenkaan omalla tasollamme.

Nykky on tunnettu rauhallisesta valmennustyylistään. Nytkään ei kopissa ääntä jouduttu korottamaan ensimmäisellä erätauolla.

– Aika kauas pitää muistella, kun miettii milloin olen korottanut ääntäni. Se taisi olla ensimmäisellä kaudella Indiansia vastaan. Silloin joutui korottamaan.

– Kyllä minä huudan, jos on sellainen paikka. Jos törttöillään tai käyttäydytään huonosti, niin silloin on aihetta. Minulla on kuitenkin vilpitön usko siihen, että pelaaja haluaa tehdä parhaansa, eikä se huutamalla parane, Nykky sanaili.

Lähestymistapa oli analyyttisempi ja muutosta tehtiin kopissa koko porukan voimin.

– Ensimmäisellä erätauolla käytiin läpi, mitä erässä tapahtui. Pääsimme hyökkäyspäähän helposti, mutta ajauduimme kulmiin, jossa oli aika paljon pelaajia jo valmiiksi. Helpotimme sillä Happeen puolustuspeliä valtavasti.

– Levitimme ja monipuolistimme peliä sen jälkeen ja se toimi. Jätkät jo keskenäänkin alkoivat puhumaan kopissa, että nyt menee tukkoon, pitää vähän irrota kulmista ja levittää, niin vastustajan on vaikeampi meitä puolustaa.

Classic pelasi kypsästi kaksi viimeistä erää, eikä käytännössä antanut Happeelle enää juurikaan mahdollisuuksia. Näin Petteri Nykky sai haastattelun jälkeen painaa mestaruuslippiksen päähänsä ennen poistumistaan pukukopin uumeniin voitonjuhliin.