Liigat

Pääkalloennakko: Classicin jälkeen on todella tasaista – yltääkö TPS viimein mitalipeleihin?

12.09.
2018
0 Kommenttia
6
Liigat

Hallitseva Suomen mestari Tampereen Classic on jälleen Salibandyliigan mestarisuosikki numero yksi. Kuva: Anssi Koskinen

Miesten Salibandyliiga starttaa sunnuntaina 16.9. Ohessa on ennakkomme koskien tulevaa liigakautta.

Perinteinen Pääkallo.fi:n miesten liigan kausiennakko julkaistaan tänä vuonna yhtenä isona kokonaisuutena. Ennakkoon on hyvä huomioida, että vaikka tekstiin on nostettu selkeä ykkösuosikki, niin esimerkiksi sijat 2.-7., 8.-9. ja 10.-14. olivat niin hankalia arvioitavia, että eri asiantuntijoilta kysyttäessä vastausten hajonta oli harvinaisen suuri, vaikka näille sijoille löytyivät ne joukkueet mitkä ennakossammekin on mainittu.

Vaikka harjoitusotteluiden tuloksia on mainittu ja huomioitu, niin niiden painoarvo ei ole vaikuttanut rankingiin. Odotamme mielenkiintoista kautta ja mahdolliset yllätykset ovat luonnollisesti tervetulleita.

Sarjajärjestelmä toimii niin, että runkosarjan kahdeksan parasta pelaa pudotuspelit siten, että neljällä parhaalla on kotietu. Pudotuspelisarjoissa pelataan paras seitsemästä -sarjat puolivälieristä finaaliin saakka.

Sijat 9-11 säilyttävät sarjapaikkansa, 12-13 pelaavat playouteissa ja häviäjä liigakarsinnoissa. Sarjajumbo putoaa suoraan Divariin.

1. Classic, Tampere

Lähtökohdat:
Tampereen Classic on juhlinut Suomen mestaruutta kolmena viimeisenä keväänä ja lähtee ennakkosuosikkina tulevallekin kaudelle. Viime kaudella joukkue nappasi mestaruuden ennätyksellisen voittoputken saattamana.

Harjoitusotteluissa Classic on ollut pääosin voitokas, mutta jonkinmoisena kauneusvirheenä voidaan pitää Latvian Openin finaalitappiota Esport Oilersia vastaan. TPS:n kanssa joukkue väänsi suurimaalisen (7-7) tasapelin. Juuri ennen liigakauden alkua Classic tarjoili shokkihoitoa Ruotsin mestarille, kun se kaatoi Storvretan Lohjalla maalein 10-3.

Classic ei ole pelitavallisesti muuttunut, ja se on viimeisinä kausina pystynyt mukautumaan vastustajien pelitapoihin sangen hyvin. Useimmiten Classic hallitsee otteluita pallollisen pelin kautta, mutta sille ei ole ongelma pelata puolustusvoittoisesti ja rankoa vastaiskuista osumia.

Kokoonpano:
Classicin puolustuksessa ja maalivahtiosastolla ei nähty suuria muutoksia kesän aikana. Pieneen rooliin jääneen Tuukka Salon ura jatkuu Nokian KrP:ssa ja Asser Jääskeläinen pelaa ainakin syyskauden Singaporessa, jossa hän myös työskentelee seuralle.

Lassi Toriseva on edelleen joukkueen ykköstorjuja. Krister Savonen ja Janne Lamminen ovat sarjan kärkipelaajia puolustajina. Mikko Leikkanen ja Juha Kivilehto ovat myös sen verran kovia tekijöitä, että muilla seuroilla ei ole vastaavaa nelikkoa tarjottavana. Puolustus on paperilla edelleen sarjan kovinta laatua, ja sen toimivuutta voi pitää joukkueen aiempien mestaruuksien tärkeimpänä takeena.

Hyökkäykseen joukkue sai tärkeän paluumuuttajan, kun Nico Salon sopimus julkaistiin jo hyvissä ajoin. Joona Rantala vaihtoi KrP-nippuun ilmeisesti isomman peliajan toivossa, Miro Lehtinen suuntasi Sveitsin Wiler-Ersigeniin ja Lassi Vänttinen lopetti mittavan uransa. Näistä Vänttinen on selkeä menetys, mutta Rantala ja Lehtinen olivat myös laatupelaajia Classicin kahden tähtikentällisen takana.

Hyökkäys ei kuitenkaan tule olemaan vaikeuksissa, sillä kokoonpanosta löytyy Salon lisäksi maajoukkuetähdet Eemeli Salin, Joonas Pylsy, Sami Johansson ja Jussi Piha. Kakkosvitjan vasen laita on tällä haavaa auki, mutta todennäköisesti sillä pelipaikalla nähdään Albert Koskinen tai Atte Eronen. Aivan järkyttävänä shokkina tuskin tulisi, jos Lassi Vänttinen nähtäisiin kuin nähtäisiinkin vielä Classicin paidassa, jos hyökkääjistön leveys aiheuttaa haasteita tulevalla kaudella.

Myös valmennukseen tuli muutoksia, kun Petteri Nykyn pääfokus siirtyi Suomen miesten maajoukkueen valmentamiseen. Samu Kuitunen otti ohjat kakkosvalmentajan paikalta, ja Juha ”Jussi” Jäntti lähti Kuitusen apuriksi. Kaikki kolme mainittua valmentajaa toimivat myös Suomen maajoukkueen valmennustiimissä, joten suuria, jos minkäänlaisia muutoksia, Classicin toiminnassa tuskin tullaan näkemään.

Perustelu sijoitukselle:
Classic lähtee tulevaan kauteen sarjan kovimmalla materiaalilla ja muutokset ovat olleet lopulta melko pieniä. Classicin kolmosviisikon ”taso” on herättänyt paikoin keskustelua, mutta tähän mennessä se ei ole muodostunut ongelmaksi. Oikeastaan kolmoskenttään löytyy jälleen laadukkaita nuoria pelimiehiä, ja tällä kaudella muutamien pelaajien on otettava uusi askel urallaan.

Fakta on kuitenkin se, että Classicin kahden ensimmäisen kentän pelaajat joutuvat kovalle kuormituksella MM-kisojen ja Champions Cupin myötä, mutta toisaalta se ei ole aiemmillakaan kausilla haitannut menoa. Viime kauden kaltaista ylivoimaa tuskin nähdään tällä kertaa.

Aiemmilla kausilla on sanottu, että ”Superfinaalissa Classic on vielä yllätettävissä, mutta neljää voittoa siltä ei nappaa kukaan”. Tällä kaudella nähdään kuinka käy, mutta Classic on papereissamme ennakkosuosikki parhaan materiaalin, rutiinin ja toimintakulttuurin myötä.

Tähtipelaaja: Nico Salo, hyökkääjä
Nouseva tähti: Aaro Helin, hyökkääjä
Päävalmentaja: Samu Kuitunen

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 1,85

Nokian KrP:llä on yksi liigan parhaista hyökkäyksistä, ja sen päätähtenä häärii Henri Johansson (72). Kuva: Esa Takalo

2. KrP, Nokia

Lähtökohdat:
”Näätälauma” ylsi viime kaudella seuran kaikkien aikojen parhaaseen sijoitukseensa sijoittumalla pronssille Salibandyliigassa. Tulevalle kaudelle lähtökohdat eivät ole ainakaan heikommat.

Harjoituskaudella KrP on ollut pääosin voitokas Suomessa pelaamissaan otteluissa, mutta kärsi tappion TPS:aa vastaan. Joukkue osallistui myös Czech Openiin, mutta tie nousi pystyyn puolivälierissä, jossa ErVi oli parempi rankkarikisan jälkeen.

KrP onnistui viime kaudella parantamaan puolustuspeliään huomattavasti edellisiin kausiin nähden, vaikka se edelleen päästi melko paljon osumia omaan rysään. Se myös pystyi mukautumaan vastustajan mukaan joko vastahyökkäyspeliin tai pallonhallintaan. Harjoituspeleissä joukkueen aktiivinen pakka on ollut viime kautta enemmän levällään, mutta toisaalta useiden joukkueiden pelillinen anti on tässä vaiheessa kautta vielä hiukan hakusessa. Jos KrP pystyy pelaamaan yhtä hyvin kuin viime kaudella, niin ongelmia ei pitäisi olla. Aiempien kausien paikoin löyhä puolustusmoraali on asia, jota ei saisi enää ilmetä joukkueen otteissa.

Kokoonpano:
KrP:n maalivahtiosasto meni uusiksi osaltaan, kun Santtu Pohjosen ura ei jatkunut enää Nokialla. Tilalle hankittiin Kooveen Arvid Vonk, mutta myös keväällä vastuuta saanut Antti Kortetmaa on osoittanut olevansa laadukas liigavahti. Vonk lienee kuitenkin lähtökohtaisesti ykköstorjuja. Vonkin viime kausi oli jokseenkin heikko, joten maalivahtiosasto saattaa osoittautua haasteelliseksi.

Puolustuksessa uusia nimiä ovat Sveitsistä Suomeen palannut Aki Hietanen, FoSusta napattu nuori Pekka Väre sekä Tuukka Salo. Lähtölistalla Rene Andersson siirtyi kakkosdivariin ja Jesse Vainio Kooveeseen. Puolustuksen henkinen johtaja on Matti Koskela, mutta pelillisesti viime kaudella tärkein pelaaja oli loistavasti esiintynyt Morics Krumins. Nuori Jere Mattila on jo osoittanut tasonsa, mutta suurempikin läpimurto voidaan nähdä ensi kaudella. Puolustus ei ole ehkä KrP:n isoin vahvuus, mutta viime kaudella joukkue tiivisti selkeästi viisikkopuolustustaan ja se myös vei ryhmän pitkälle.

Hyökkäyksessä joukkue teki kaksi ehkäpä sarjan parasta hankintaa, kun sen nappasi parivaljakon Joona Rantala (Classic)-Joonatan Kovanen (NST) joukkueeseensa. Molemmat tuntevat toisensa jo NST:n junioreista ja tuovat laajuutta KrP:n jo ennestään laadukkaaseen hyökkäysarsenaaliin. Lähtipuolella oli kokeneita pelaajia kuten Henri Mäenpää ja Ilkka Mäkipää.

Ykkösvitjan Henri Johansson, Joni Henttonen ja Jere Oksanen ovat koko sarjan kärkipelaajia pelipaikoillaan. Muut vitjat tulevat olemaan edelliskautta kovempia, kun käytössä on vielä Rantala, Kovanen, Mikko Laakso, Emil Eklund, Aleksi Peltola sekä Valtteri Viitakoski. Laakso väläytteli viime kauden lopussa osaamistaan, ja on mahdollista, että juonikas pelimies yltää toissakauden pistetehtailuun oikeanlaisessa viisikossa. Kovasen debyyttikausi liigassa on myös suurennuslasin alla oleva asia hyökkäyksen suhteen.

Perustelu sijoitukselle:
KrP oli viime kauden mitalijoukkueista se, joka lopulta vahvistui selkeimmin. Sen viime kaudella tarjoilema ”Näätä-rock” oli ajoittain nopeita vastaiskuja ja kovan sortin rankaisuja vastustajan virheistä. Omissa kolisi kuitenkin paikoin ihan liikaa, ja vaikka maalintekokilvoissa joukkue vei monesti pidemmän korren, niin viisikkotasolla puolustuksen pitää toimia. Pallonhallinta toimi paikoin hyvänä lääkkeenä sen suhteen, ja Jarmo Härmä varmasti pyrkii kehittämään sitä puolta entisestään

KrP on viime kausina nostanut profiiliaan monella eri tavalla, ja sen tulevaisuus näyttää valoisalta. Nousujohteisen suunnan luontaisa jatkumo olisikin finaalipaikka. Pelillisesti sillä ei ole varaa ottaa yhtään takapakkia, sillä kilpailu Classicin takana on erittäin kovaa.

Tähtipelaaja: Henri Johansson, hyökkääjä
Nouseva tähti: Joonatan Kovanen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jarmo Härmä

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 12,00

Turkuun palannut Mikko Hautaniemi tuo aimoannoksen maalintekotaitoa TPS:n hyökkäykseen. Kuva: Juhani Järvenpää

3. TPS, Turku

Lähtökohdat:
TPS päätti viime kautensa melko tutulla tavalla häviämällä puolivälieräsarjan Jyväskylän Happeeta vastaan. Nyt Turussa puhalta aivan uudenlaiset tuulet ja historiallinen välieräpaikka on ainakin kokoonpanon perusteella realismia.

Harjoituskaudella TPS pelasi kuusi ottelua, joista se voitti kolme, pelasi kaksi tasan ja hävisi yhden. Varsinkin tasapeli Classicia vastaan ja Nokian KrP:n kaataminen olivat lupaavia tuloksia turkulaisittain.

TPS pyrki viime kaudella aktivoimaan pelaamistaan ja paikoin onnistui missiossaan. Otteet kuitenkin ailahtelivat liiaksi kauden aikana, eikä pelitavan muutosprosessi mennyt maaliin asti. Aktiivisuus pallon kanssa on kuitenkin asia, jonka kehittämistä TPS pyrkii jatkamaan, ja nyt sen materiaali tukee selkeästi paremmin tuota tavoitetta.

Jukka Ruotsalainen sekä edeltäjä Aki Vilander ovat saaneet vaatimattomastakin materiaalista paljon irti, joten on mielenkiintoista nähdä miten käy, kun materiaali on ehkä kaikkien aikojen kovin mitä Turussa on nähty. Turkulaisten taustalla toki vaikuttaa edelleen se, että aiemmilla kausilla taktiikka oli paikoin sangen puolustusvoittoinen.

Kokoonpano:
Maalivahtiosaston ykköstorjujana jatkaa maajoukkueringissä oleva Pyry Luukkonen, jota kirittävät nuoret Olli Kuisma ja Oskari Fälden. Santtu Ylänen vaihtoi sarjaporrasta alemmas FBC Turkuun. Maalivahtiosasto on ollut vuosia yksi TPS:n vahvuuksista, ja muutosta tuskin nähdään tulevallakaan kaudella.

TPS oli aktiivinen siirtomarkkinoilla ja hankki Juuso Alinin sekä Niklas Niirasen Sveitsistä puolustusosastolleen. TPS:lla tulee olemaan vahva puolustus Lauri Stenforsin ja kapteeni Olli Laineen johdolla. Aiempina kausina turkulaisten puolustuspelaaminen on ollut sarjan parhaimmistoa. Sekä Alin että Niiranen ovat mielenkiintoisia nimiä ensi kauden liigaan.

Siinä missä puolustus- ja maalivahtipeli on ollut turkulaisten vahvuus, niin hyökkäyksen suhteen on ollut parantamisen varaa paikoin. Siirtomarkkinoiden ykkösonnistujiin kuuluva TPS napsi kovia nimiä riveihinsä Miko Kailialan, Mikko Hautaniemen ja Janne Hoikkasen muodossa. Divarissa tehopelaajana tunnettu Aku Kuikka lähtee myös mukaan liigavauhtiin. Olli Kinnunen ja Juho Sorri olivat edellisellä kaudella erinomaisia uusia nimiä.

Pelintekijäosastolla Jaakko Hautamäki on ykkösnimi tahtipuikon kanssa ja Kinnunen oletettavasti kakkossentteri. Vikkelä Jasper Juuti tulee olemaan mielenkiintoinen nuori pelaaja hyökkäyspäässä. Sentteriosaston suhteen TPS:lla on haasteita, sillä se on muihin kärkiryhmiin nähden ohut varsinkin, jos taitava Teemu Aaltonen ei ole täydessä kunnossa. Uusien hankintojen pohjalta voi todeta myös sen, että turkulaisten ylivoimapelaaminen on kohentunut huomattavasti viime kauteen nähden.

Perustelu sijoitukselle:
TPS ei ole vielä koskaan yltänyt välieriin, vaikka lähelle se on päässytkin muutaman kerran. Seuraavan askeleen ottamisen paikka olisi nyt, kun useampi kevät on päättynyt pettymykseen. Välieräpaikan ottaminen on kuitenkin todellinen haaste, mutta TPS voi hyvinkin ottaa jopa historiansa ensimmäisen SM-mitalin.

Tähtipelaaja: Miko Kailiala, hyökkääjä
Nouseva tähti: Jasper Juuti, hyökkääjä
Päävalmentaja: Jukka Ruotsalainen

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 10,00

Oilers sai riveihinsä todellisen timantin, kun Justus Kainulainen päätti siirtyä Espooseen. Kuva: Juhani Järvenpää

4. Oilers, Espoo

Lähtökohdat:
Esport Oilers aloitti viime kauden tuloksellisesti hyvin, mutta pelillistä kehitystä ei nähty kauden aikana ja lopulta loppukausi oli tuloksellisesti katastrofaalisen heikko. Kevätkausi meni tappioiden lomassa ja puolivälierissä Classic jyräsi jatkoon voitoin 4-0. Jos jonkun joukkueen aura on fressimpi kuin viime kaudella, niin nimenomaan Oilersin.

Harjoituskaudella Öljymiehet esiintyivät vahvasti häviten vain EräViikingeille. Suurin sulka hattuun oli Latvian Openin voitto ja siinä finaalin kova päänahka Classicista. Harjoituspelien perusteella verkko tulee pölisemään vastustajan päädyssä ja se ei olisi ihme, jos katsoo joukkueen hyökkäysvoimaa.

Heikki Luukkosen joukkueet pyrkivät usein mukauttamaan peliään vastustajan mukaan, ja se näkyi viime kaudella jonkinasteisena kimpoiluna pelitavallisesti. Oilers tulee varmasti pyrkimään hallitsemaan pelejä vahvan pallollisen pelin kautta. Liiallinen hyökkäysinto voi kostautua liigan kärkijoukkueita vastaan, vaikka Oilers pyrkii materiaalinsa kautta aktiiviseen pelityyliin.

Ryhmä on lähtökohtaisesti urheilullinen sekä erittäin nuorekas, ja urheilullisuuden lisääminen on kuulunut Luukkosen muutosprosessiin. Kaikille muutos ei sopinut ja heidän nimiään ei välttämättä enää löydykään tämän kauden kokoonpanosta.

Kokoonpano:
Ykköstorjujana jatkaa Suomen parhaimmistoon kuuluva Joonas Kaltiainen, joka hieman pienemmästä koostaan huolimatta löytää hyvin pallon tielle. Vielä nuori Severi Hopsu sekä U19-maajoukkueen torjuja Nemo Sipilä ovat hyvä parivaljakko Kaltiaisen takana.

Puolustus vahvistui, kun Antti Suomela ja Kalle Keskitalo suuntasivat Espooseen. Erik Storgårds vei sen sijaan osan pallollisesta osaamisesta länsinaapuriin. Molemmat tulleet pelaajat ovat Luukkoselle ennestään tuttuja nimiä. Ilari Talvitie, Jesperi Lindfors ja Rasmus Markelin edustavat puolustuspäässä kokemusta, ja kolmikko on parhailla kausillaan esittänyt hyviä otteita liigassa. Nuorten maajoukkueen Jani Rauhala on pelaaja, joka saa todennäköisesti vastuuta tulevallakin kaudella. Rauhalaa kuvaillaan erittäin taitavaksi ja harvinaisen kokonaisvaltaiseksi pelaajaksi ikäänsä (18) suhteutettuna.

Hyökkäysarmadan uusia nimiä ovat Suomen kärkilahjakkuuksiin kuuluvat Justus Kainulainen, Heikki Iiskola ja Jani Lehtoniemi. Kolmikko on tehnyt jo kovaa jälkeä miesten liigassa ja tahti tuskin hidastuu espoolaisten riveissä. Markus Markkola lähti kesken viime kauden vaihtoon ja paluu tekee hyvää joukkueen hyökkäyspelin juonikkuudelle.

Casper Pfitzner on hyökkäyksen tärkeitä kokeneempia nimiä, ja Riku Holopainen oli hiukan heikosti suoriutuneen joukkueen parhaimmistoa viime kaudella. Sylvester Raikamo on edelleen kova pelimies, mutta ei ole viime kausina juuri pysynyt kasassa. Parhaimmillaan laituri on ollut liigatasolla erinomainen pelaaja. Summauksena hyökkäyskalusto on hyvin laaja ja pelaajia löytyy paljon erilaisiin rooleihin työmyyristä maalikuninkaisiin.

Perustelu sijoitukselle:
Oilersin joukkueen vanhin pelaaja on 28-vuotias Onni Piiparinen, ja ryhmästä ei löydy yhtäkään 80-luvulla syntynyttä pelaajaa. Nuoruus on tietyllä tavalla voimavara, mutta siinä piilee myös omat riskinsä. On hyvä huomioida, että useimmat nuoremmistakaan pelaajista eivät ole kokemattomia liigatasolla, ja niitä kokeneitakin on ryhmässä. Sellaisia, jotka olivat isoissa rooleissa, kun Oilers pelasi Superfinaalissa 2016.

Luukkosen etu piilee siinä, että ryhmään on haalittu seitsemän vuoden 2015 ja vuoden 2017 nuorten maailmanmestaria, jotka ovat siis päävalmentajalle ennestään tuttuja. Se helpottaa ryhmän yhtenäistymistä huomattavasti ja yhteiset positiiviset kokemukset tuskin tekevät hallaa muutenkaan.

Pelaajiston perusteella Oilersilla on saumat mennä mitalipeleihin saakka, mutta tasaisessa kärkikastissa se ei tule olemaan helppoa. Valmennuksella tuleekin olla selkeä pelillinen viitekehys, jotta ohjakset pysyvät käsissä, ja jotta pelillinen kehitys kantaisi hedelmää, jos ei nyt, niin ainakin tulevaisuudessa.

Tähtipelaaja: Justus Kainulainen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Jani Rauhala, puolustaja
Päävalmentaja: Heikki Luukkonen

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 10,00

Seinäjoen Peliveljet alisuoritti pahasti viime kaudella. Täksi kaudeksi Tommy Koposen miehistö haluaa palata liigan kärkeen. Kuva: Juha Käenmäki

5. SPV, Seinäjoki

Lähtökohdat:
SPV:n viime kausi oli hyvinkin hankala ja päättyi jopa hiukan epätoivoiseen puolivälieräpyristelyyn Nokian KrP:ta vastaan. Kokenut Tommy Koponen ei jäänyt imemään peukaloaan, vaan SPV lähti siirtomarkkinoille iso kauha kädessä ja onnistui erinomaisesti siltä osin, mitä tarpeita joukkueella oli.

Kotimaassa SPV pelasi useita harjoituspelejä, ja järjesti suurimaalisia pöllytyksiä, mutta kärsi myös kaksi tappiota maalintekokilvoissa Nokian KrP:ta vastaan. Molemmat kamppailut olivat sangen suurimaalisia. SPV osallistui myös Uumajan turnaukseen viikko ennen kauden alkua ja voitti lopulta koko turnauksen.

SPV on pelannut harjoituskaudella todella aktiivista pallotonta pelaamista ja on iskenyt vahvasti vastaan. Näistä jälkimmäinen on viime kausilta tuttua seinäjokelaisilta, mutta aiemmilla kausilla on nähty myös ääripassiivista ”mökkipuolustusta”. Nähtäväksi jää, onko aktiivisempi tyyli koko kauden kestävä trendi. Pallollinen peli, ainakaan pitkien hyökkäysten muodossa, ei ole ollut SPV:n vahvuuksia, mutta pallottomana joukkue on todella hankala ja jopa inhottava vastus.

Seinäjoelta on kiirinyt huhuja, että valmennuskulttuuria on viety lajinomaisempaan suuntaan ja Cooperin testit ja muut on jätetty taka-alalle. Jos näin on, niin harvinaisen heikosta ja loukkaantumisten värittämästä kaudesta lienee otettu jotain opiksi.

Kokoonpano:
Harva joukkue pisti koko maalivahtiosastonsa uusiksi, mutta SPV teki sen tempun. Eero Kosonen hankittiin niin sanotusti isolla rahalla Ruotsista, ja Nurmon Jymyn Rasmus Hasu siirtyi liigaympyröihin. Maailman parhaaksikin arvostettu Kosonen sekä Divarissa loistavasti esiintynyt Hasu takaavat sen, että SPV:llä voi olla jopa sarjan paras maalivahtikaksikko.

Puolustus parani myös yhden täsmähankinnan myötä, kun Petri Hakonen palasi lakeuksille Ruotsin liigasta. Ville Rynnäksen siirtoa Jymystä SPV:hen voi pitää sen sijaan jonkinmoisena yllätyksenä. Hakosen hankinta tarkoittaa sitä, että ryhmässä on nyt ainakin neljä pallollisesti vahvaa puolustajaa eli Matias Veikkola, Jyrki Holopainen, Tuomas Mustonen ja Hakonen. Joukkueen viime kauden ongelmat piilivät eritoten viisikkopuolustuksessa ja reagointipelin hitaudessa. Sen lisäksi ongelmia tuli, kun pallollinen peli oli paikoin aseetonta kovissa peleissä.

Hyökkäyksessä varsinaiset muutokset loistavat poissaolollaan. Kokeneet Ville Kuusela, Sami Koski ja Mikko Kohonen ovat edelleen isossa vastuussa tehojen suhteen. Ykkösyksilö Jari Hankkion soisi pysyvän kasassa jos joukkue mielii menestyä. Joni-Arttu Sieppi väläytteli viime kaudella varsinkin keväällä, ja nyt häneltä voisi odottaa tasaisempaa kautta. Nuorten maajoukkueessa esiintynyt Konsta Haukkala on mielenkiintoinen nuori pelimies joukkueessa.

Perustelu sijoitukselle:
SPV:n koko vuosikymmen on ollut mielenkiintoinen, sillä vuosien 2012 ja 2013 mestaruuksien jälkeen joka toinen on ollut mitalikausi ja joka toinen epäonnistuminen tuloksellisesti. Viime kausi oli eittämättä SPV:n heikoin tällä vuosikymmenellä, ja suuri sukupolvenvaihdos odottaa edelleen itseään. SPV sijoittuu melko varmasti paremmin kuin viime vuonna, mutta mitalisijoista käydään sen verran kovaa kamppailua, että sen saavuttaminen vaatisia nappisuoritusta.

Tähtipelaaja: Eero Kosonen, maalivahti
Nouseva tähti: Konsta Haukkala, hyökkääjä
Päävalmentaja: Tommy Koponen

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 9,00

Viime kevään Superfinaalissa esiintynyt Jyväskylän Happee on heikentynyt jonkin verran. Peter Kotilainen kantaa jälleen isoa pistevastuuta hyökkäyksessä. Kuva: Anssi Koskinen

6. Happee, Jyväskylä

Lähtökohdat:
Jyväskylän Happee oli viime kaudella Classicin selkein haastaja ja sijoittui lopulta hopealle. Happeen kannalta hankala seikka on se, että joukkue menetti useita kokeneita pelaajia kauden jälkeen ja varsinkin puolustuspää heikkeni selkeästi.

Happee on kohdannut kotimaisista liigaryhmistä harjoituskaudella SPV:n ja Welhot. SPV oli maalin verran etevämpi, mutta Welhot kaatui muutaman maalin erotuksella. Maaliverkot ovat heiluneet kiitettävästi harjoituskaudella.

Kuuleman mukaan Mikko Lehdon Happee on pyrkinyt vauhdittamaan peliään edelliseen kauteen nähden. Happee pyrkii iskemään jopa aiempaa kovemmalla rytinällä vastaiskuihin ja hallitukseksi kaaokseksi määritelty ”Hirvirytke 2.0” on tulevan kauden punaisena lankana. Siinä piilee tietysti myös sudenkuoppansa oman päädyn suhteen. Happee pyrki olemaan aktiivinen pallottomana ja keskittänyt ajatusta myös avauspelin kehitykseen.

Pallollista osaamista lähti takalinjoilta, joka asettanee haasteita myös vauhdin lisäämisprosessissa, vaikka nimenomaan sitä vauhtia löytyykin ainakin nuorista pelaajista. Hyökkäyksen kärkiyksilöt takaavat joukkueessa sen, että ratkaisu- ja tulivoimaa on kiitettävästi.

Kokoonpano:
Maalivahtiosaston suhteen Happeen tilanne on varsin hyvä. Miro Tuomala oli viime kaudella sarjan parhaimmistoa ja Markus Laakso on kakkosvahdiksi kova nimi. Kakkosvahdin tuleekin olla valppaana, sillä Tuomala on kärsinyt viime kausina selkävavoista.

Happeen viime kausien ykkösnimenä häärinyt Jonne Junkkarinen jatkaa uraansa Sveitsissä, kärkipuolustajiin kuulunut Otto Tikka lopetti ja Asko Huisman siirtyi alasarjoihin. Jalo Kouvonen on ilmeisesti edelleen loukkaantunut, joten puolustusosastolla riittää haasteita, vaikka salibandylegenda Mika Kohonen pestattiinkin joukkueen takalinjoille. Mielenkiintoisena vetona voi pitää sitä, että Lassi Kotovaara on tällä haavaa puolustaja ja vieläpä merkittävässä roolissa takalinjoilla.

Viime kaudella hyvin onnistunut Joel Lahti saanee entistä enemmän vastuuta, ja Eemil Ukkosella olisi onnistuessaan sauma nousta liigan kärkipuolustajien joukkoon. Kohosen kohdalla on mielenkiintoista nähdä, sopeutuuko taituri ketjunsa pelityyliin vai ketju Kohosen pelityyliin? SPV:ssä jälkimäinen aiheutti selkeitä ongelmia.

Hyökkäyksestä lähti tulivoimaa, kun kulttipelaaja Veli-Matti Hynynen lopetti menestyksekkään uransa. Lähteneistä Janne Hoikkanen, Kaapo Savinainen, Joonas Kaasalainen sekä Topi Kuosmanen eivät ole mitään taitoniekkoja, mutta kaikilla oli selkeä ja tärkeä roolinsa Happeen mosaiikissa. Kaksi jälkimmäistä olivat tosin hyvin pienessä roolissa viime kaudella. Uusista pelaajista Mikko Immonen tuo hyökkäykseen juonikkuutta ja taitoa, mutta kuuleman mukaan Immosella on ollut toistaiseksi hiukan sopeutumisvaikeuksia.

Happeen hyökkäyksestä löytyy toki edelleen laatupelaajia laajalla säteellä. Peter Kotilainen ja Jami Manninen ovat Suomen eliittiä pelipaikoillaan, ja Petri Kauko, Juuso Heikkinen sekä Paul Kotilainen laatupelaajia. Kahden suunnan osaajista Panu Kotilainen on ja jopa sarjan kärkeä parhaimmassa viretilassaan. Happee nosti joukkueen mukaan tukun nuoria junioripelaajia ja jää nähtäväksi onko heistä ottamaan pelillistä vastuuta.

Perustelu sijoitukselle:
Happeella on menestyksen rutiinia ja se on ollut tällä vuosikymmenellä välierissä jo seitsemänä keväänä putkeen. Erinäisten muutosten vuoksi putki uhkaa katketa tulevalla kaudella. Jyväskyläläisjoukkue on sinällään arvoituksellinen nippu, että sen hyväkään menestys esimerkiksi mitalisijan suhteen ei tulisi lopulta yllätyksenä.

Silti Happeella vaikuttaisi olevan edessä haastavin kausi aikoihin ja välieräpaikka on kiven alla. Viime kauden laadukkaasta ryhmästä saatiin Jyväskylässä paljon irti, vaikka pelillisesti olikin sudenkuoppia, mutta tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että välieräputki katkeaa.

Tähtipelaaja: Peter Kotilainen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Tommi Taimisto, hyökkääjä
Päävalmentaja: Mikko Lehto

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 12,00

Viime kaudella Lauri Kapanen kärsi ikävästä loukkaantumisesta. Nyt ErVin tähtipelaajaa pääsee terveenä uuteen kauteen. Kuva: Jarmo Koskela

7. EräViikingit, Helsinki

Lähtökohdat:
EräViikinkien toinen liigakausi oli haasteita täynnä ja vuoden 2017 Superfinaalin jälkeen heikentynyt helsinkiläisjoukkue kärsi lopulta puolivälierätappion resursseiltaan verrattain piskuista Indiansia vastaan. Nyt ErVin suhteen puhaltavat hiukan erilaiset tuulet, mutta tasainen taisto sijoista 2-7 ei välttämättä koidu sen eduksi.

Kotimaan kamaralla joukkue kaatoi kauden alla harjoituspeleissä molemmat espoolaisryhmät, jota voi pitää lupaavana suorittamisena. Laadukkaassa Czech Openissa ErVi oli kolmas kahden kovan ruotsalaisjoukkueen takana.

Mika Ahonen on laittanut helsinkiläisten harjoitteluun täysin uudenlaisen vaihteen silmään. Joukkue on harjoitellut kesällä kovaa ja ehkä kuvaavin seikka harjotusmoraalin kovuudesta on lauantaiaamun kello 10 harjoitukset. Tietolähteiden mukaan ErVi on hiukan vielä yksinkertaistanut pelitapaansa ja on kurinalaisempi kuin viime kaudella. Vahva fysiikka mahdollistaa myös aktiivisemman pallottoman pelin tarvittaessa, mutta ahosmaisesti lähdetään varmasti tiukasta puolustuspelistä, eikä ainakaan ylimääräistä höntyilyä tulla näkemään.

Kokoonpano:
Maalivahtiosaston ykköstorjujana jatkaa Santtu Strandberg, jonka viime kausi ei ollut aiempiin nähden onnistunut. Toisena torjujana toimii nuori ja liigassa vielä kokematon Santeri Kainulainen. Strandbergiltä tarvitaan edellistä kautta vakuuttavampaa suorittamista, jos ErVi meinaa edetä neljän parhaan joukkoon.

Puolustuksessa vaihtuvuus oli pientä ja lisälevyttä tuo Steelersistä hankittu Teemu Metsälä. Ilkka Koski jatkaa uraansa alasarjoissa. ErVin puolustuksessa ei ole oikeastaan huippunimiä, mutta Mikael Lax, Janne Salonen, Ossi Jalonen ja Marko Juselius ovat laatupelaajia jokainen. Perttu Järvinen onnistui myös paikoin varsin hyvin viime kaudella. Pallollista osaamista voisi olla enemmänkin, mutta ErVin puolustusta ei voi kuitenkaan puukätisyydestä haukkua.

Hyökkääjistöstä Tuomas Iiskola, Miko Kailiala ja Miska Mäkinen ovat pahoja menetyksiä. Iiskola vei leveyttä vasemmasta laidasta, Kailiala tehoja koko joukkueesta ja Mäkinen oli nuoresta kaartista lupaavin yksilö. Mikko Sipilä ei ehkä komeillut tehotilastoissa, mutta pystyi pelaamaan monessa eri roolissa hyökkäyspäässä. Mika Moilanen on ainakin alkukaudesta pois joukkueen rosterista, joka heikentää oikean laidan tilannetta entisestään.

Tulijapuolella on kaksi tärkeää paluumuuttajaa. Janne Hyvönen ja Perttu Puska olivat toissakaudella vahvoja profiilipelaajia ja ensiksi mainittu on parhaimmillaan sarjan sentterieliittiä. Mielenkiintoisena uusvanhana nimenä Eero Nuutinen hakee paluuta liigakentille. ErVin hyökkäyskaluston kruununjalokiviä ovat maajoukkuemiehet Lauri Kapanen sekä Jani Kukkola. Roni Laasonen on pelaaja, jolta tulisi löytyä tehoja tulevalla kaudella, jotta joukkueella olisi menestyssaumoja. Nuorista pelaajista Joonatan Lindholm saanee paljon vastuuta vasemmassa laidassa ja sitä kautta jonkinasteinen läpimurto on mahdollinen.

Perustelu sijoitukselle:
ErVin viime kauden ongelmaksi Indiansia vastaan nousi laadukkaan materiaalin kapeus. Kaksi ensimmäistä kentällistä olivat laadukkaita, mutta sen jälkeen ratkaisuvoimaa uupui ja pitkän sarjan lopulla ErVi oli melko ponneton. Varsinkin hyökkäyspäässä laatu kapeni viime kaudesta.

Kokenut Ahonen on tehnyt johtopäätöksiä viime kauden sukelluksesta ja se on näkynyt kovana harjoitteluna. Selkeää on ainakin se, että jotta ErVi kampeisi välieriin, niin sen nuoren kaartin pelaajien tulee nostaa profiiliaan tulevalla kaudella. Materiaaliltaan ErVi muistuttaa nyt enemmän Erää kuin SSV:tä tai Viikinkejä. Ahonen on valmentajana sarjan parhaita ja tietää mitä ruuveja tulee kiristää, jotta tulosta tulisi. Ehkä kurinalaisempi pelitapa ja fyysisen puolen parannus tuo tasonnoston viime kauteen nähden, mutta tällä hetkellä ErVi ei vaikuta välieräjoukkueelta, ja sen alapuolelle jäävät sijat ovat suurseuralle oikeastaan aika samantekeviä.

Tähtipelaaja: Lauri Kapanen, hyökkääjä/puolustaja
Nouseva tähti: Joonatan Lindholm, hyökkääjä
Päävalmentaja: Mika Ahonen

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 9,00

LASBilla on jalkeilla nuori ja lahjakas nippu, jolla se voi taistella pudotuspelipaikasta. Kuva: Juhani Järvenpää

8. LASB, Lahti

Lähtökohdat:
LASB oli viime kaudella lähellä ensimmäistä pudotuspelipaikkaansa ja löi laudalta leväperäiset ennakoinnit (tässäkin toimituksessa on käsi pystyssä), joissa joukkuetta povattin jopa sarjaporrasta alemmas. Teemu Varis on nyt toista kautta joukkueen pääkäskijä ja parannusta edelliseen kauteen uskaltaa odottaa.

LASB on kohdannut kesällä liigajoukkueita melko ahkerasti. Kovimpana tuloksellisena päänahkana voi pitää TPS:n kaatamista sekä ennakkoon kovimman kilpakumppanin Indiansin nitistämistä. Varsinkin kesän loppua kohden tulokset ovat kohentuneet, kun se voitti kahden aiemmin mainitun lisäksi Steelersin. LASB myös hävisi aiemmin kesällä TPS:lle ja Steelersille.

Variksen ryhmä pelaa hyvin kurinalaista peliä ja pyrkii hallitsemaan kenttätapahtumia ja pelin tempoa pallon kanssa. Tämän vuoksi peli saattaa vaikuttaa paikoin hiukan hidastempoiselta. LASBilla on vahva hyökkäyskalusto, ja se pystyy pelaamaan varsin näyttävästikin hyökkäyspäässä. Sille ei ole myöskään ongelma iskeä nopeilla vastaiskuilla kenttätasapainon ollessa huono vastustajan kannalta.

Puhutaan siis vahvasti organisoidusta ryhmästä, jossa on kuitenkin mukana myös niin sanotusti taiteellisia pelimiehiä. Varis on kuitenkin osoittanut, että sooloilu ei kuulu toimintakulttuuriin. Materiaaliltaan LASB ei kuitenkaan yllä kärkiseitsikon tasolle. Pallonhallinnassa haasteena voi pitää sitä, että riittää puolustuksessa pallollista osaamista. Pallottomassa pelissä nuorekas porukka on fysiikan suhteen sarjan kärkeä jäljessä.

Kokoonpano:
Ykkösvahtina toimii Kaapo Kettunen, joka esiintyi viime kaudella varsin hyvin, vaikka ei lähtökohtaisesti kuulu sarjan kärkitorjujiin. Kettusen lisäksi maalivahtikolmikossa ovat liigatasolla tuntemattomat Antti Ripatti ja Aki Ainola.

Puolustuksen suhteen joukkue ei kokenut menetyksiä, ja täsmähankintana voidaan pitää ErVi Akatemiasta hankittua Patrik Laitista. Tällä hetkellä vaikuttaa myös siltä, että aiemmin urallaan hyökkääjänä nähty Miska Mäkinen pelaa puolustajana tulevalla kaudella. Molemmat pelaajat lisäävät ainakin pallollista varmuutta alapäässä.

Kokenut Henri Vilen on puolustuksen johtohahmo ja Miikka Pentikäinen laadukas puolustaja. Puolustuksen mielenkiintoisin nimi on ehdottomasti U19-maajoukkueen Julius Lehto, joka esiintyi hyvin jo viime kaudella. Lehto on tulevalla kaudella yksi sarjan potentiaalisista läpimurtopelaajista.

Hyökkäyksen kovin kolaus oli luonnollisesti Justus Kainulaisen siirtyminen Espooseen. Muut joukkueen vahvuudesta poistuneet olivat viime kaudella pienemmässä roolissa. Perttu Koljosen kotiinpaluu oli joukkueelle erittäin tärkeä asia. Eetu Leskisellä on jo liigakokemusta Lappeenrannasta ja Turusta, mutta varsinainen läpimurto liigatasolla odottaa vielä itseään.

LASBin hyökkäyspään ykköstaituri on Rasmus Kainulainen, joka juonikkuudellaan ja pelisilmällään kestää vertailun muiden liigaseurojen kärkiyksilöihin. Koljonen, Tuure Ailio, Roope Kainulainen ja Joonatan Surakka ovat kaikki lahjakkaita pelimiehiä, ja ovat jo osoittaneet olevansa hyviä tekijöitä Salibandyliigassa.

Perustelu sijoitukselle:
LASBin materiaali riittää kahteen hyvään kärkikentälliseen, mutta sen jälkeen taso laskee. Joukkueella ei ole varaa loukkaantumissumiin, jotta kevään ratkaisupeleihin pääsy realisoitu. Varis sai viime kaudella joukkueen nuoresta pelaajistosta hyvin irti ja onnistumiset toivat varmasti itseluottamusta koko joukkueelle.

LASBin pudotuspelipaikka olisi myös raikas tuulahdus sarjalle, koska Lahdessa ei ole koskaan aiemmin pelattu Salibandyliigan pudotuspelejä. Tällä hetkellä LASBin tilanne näyttää hyvältä, mutta pudotuspelipaikka ei ole mitenkään itsestäänselvyys. LASBia voi kuitenkin kuvailla vielä jossain määrin kokemattomaksi, ja puolustus- sekä maalivahtiosaston suhteen voi nostaa kysymysmerkkejä ilmoille. Povaamme kuitenkin aiempaa menestyksekkäämpää kautta päijäthämäläisille.

Tähtipelaaja: Rasmus Kainulainen, hyökkääjä
Nouseva tähti: Julius Lehto, puolustaja
Päävalmentaja: Teemu Varis

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 70,00

Valtteri Kainulainen johtaa espoolaista Indiansia esimerkillään. Kuva: Juhani Järvenpää

9. Indians, Espoo

Lähtökohdat:
Westend Indians oli viime kauden kovimpia yllättäjiä, ja seuran kaikkien aikojen liigakausi päättyi neljänteen sijaan. Siirtomarkkinat eivät povaa Indiansille yhtä hienoa kautta, sillä materiaali kaventui kärjen osalta radikaalisti.

Harjoituspeleissä Indians kärsi tappioita TPS:aa, ErViä ja LASBia vastaan. Harjoitusottelut eivät sinällään tule ratkaisemaan yhtäkään pistettä kaudella, mutta jotain osviittaa niistäkin voi hakea. Indiansin kannalta huolestuttavaa oli ainakin se, että ainoastaan Linköping-ottelussa, jonka Indians voitti, kokoonpanossa oli kolme kentällistä pelaajia. Kuriositeettina todettakoon, että TPS-peliä (2-1) kuvailtiin eri lähteissä yhdeksi kaikkien aikojen heikkotasoisimmista.

Indiansin viime kauden selkein ase oli vahva pallollinen peli, ja sitä joukkue pyrkii varmasti toteuttamaan tulevallakin kaudella pelaajamateriaalin tarjoamissa rajoissa. Indians pystyi pitämään palloa pitkiä jaksoja kärkijoukkueitakin vastaan, ja se kavensi puolustustaakkaa huomattavasti. Indians pystyy nykyiselläkin materiaalilla kääntämään tehokkaasti vastaan, mutta muutama kausi sitten nähtyä sumppupuolustusta ei varmastikaan tulla soveltamaan.

Puolustuksesta ja hyökkäyksestä lähti pallovarmuutta, mikä aiheuttaa Mikko Laurikaiselle päänvaivaa tulevalla kaudella. Laurikaisen joukkueilla on kuitenkin aina vahva peli-identiteetti ja sen myötä myös useat pelaajat pystyvät esiintymään vahvemmin kuin ennakkoon voisi odottaa.

Kokoonpano:
Indiansin ykkösvahtina jatkaa Mikko Kirvesniemi, jota ainakin osa pitää liigan parhaimman viiden torjujan joukossa. Tuukka Vesa on esiintynyt toistaiseksi vähän liigatasolla, eikä uhkaa Kirvesniemen asemaa.

Puolustuksesta lähti kaksi tärkeää palasta, kun viime kaudella erinomaisesti esiintynyt Santeri Toropainen ja luottopakki Teemu Venäläinen vaihtoivat maisemaa. Uusina pelaajina puolustusosastolla nähdään paluun tekevä Sami Niskanen, NST:stä napattu Oskari Möykkynen sekä ErVi Akatemiasta hankittu Miikka Kareinen. Puolustuksen ykkösnimi on viime kaudella maajoukkueessakin käväissyt Otto Lehkosuo. Tuomas Harjula osoitti viime kaudella, että potentiaalia on laadukkaaksi liigapelaajaksi ja taitava puolustava saattaa tehdä lopullisen läpimurtonsa ensi kaudella.

Hyökkäyksen pahin menetys oli Heikki Iiskolan siirtyminen Oilersiin. Iiskola oli eittämättä viime kauden parhaimmistoa koko sarjassa. Keväällä säväyttänyttä Kaarlo Mahlbergia laskematta muut lähtijät olivat viime kaudella pienessä roolissa. Uusista pelimiehistä Divarissa hirmutehoja iskenyt Kevin Nylund on potentiaalinen läpimurtopelaaja. Henri Luoma on jälleen yksi Indiansin kaappaus ErVin organisaatiosta, joka saattaa nousta uudelle tasolle ”Kuulan koulussa”.

Sentteri Aaro Astala on sen tason pelimies, että hän noussee jossain vaiheessa aivan Suomen terävimpään kärkeen omalla pelipaikallaan. Joukkueen johtohahmo Valtteri Kainulainen on vieläkin tiukasti mukana miesten maajoukkueringissä ja on monipuolisena vääntäjänä tärkeä pelimies. Mikael Sievänen, Joonas Föhr ja Janne Jaanus ovat liigatasolla hyviä pelimiehiä, mutta sen jälkeen on hiukan hiljaisempaa hyökkäysosastolla.

Perustelu sijoitukselle:
Indians voi vaikkapa tulostaa ja naulata ennakon kopin seinälle ja todeta, että toimituksessa ollaan taas täysin hakoteillä. Hyvin valmennettu ryhmä on ennenkin osoittanut venymiskykyä ja pudotuspelipaikka ei ole tulevallakaan kaudella mitään harhaista ajattelua, vaan mahdollinen skenaario.

Indiansin osakkeita laskee (taas kerran muuten) materiaalin kapeus. Sen kärkipelaajat ovat todella hyviä, mutta ryhmä on sangen epätasainen, eikä kestä yhtään tähtien loukkaantumisia. Lisäksi puolustuksesta lähti hyviä pelaajia ja tulivoimaa. Iiskola ja Toropainen iskivät yhteensä lähes 50 maalia viime kauden runkosarjassa ja se on iso lovi maalintekosektorille. Uskoaksemme Indiansille tekee hyvää lähteä kauteen jokseenkin altavastaajana ja se voi siten jälleen osoittaa ennakot vääriksi, mutta lähtökohtaisesti emme povaa pudotuspeliotteluita espoolaisille.

Tähtipelaaja: Aaro Astala, hyökkääjä
Nouseva tähti: Kevin Nylund, hyökkääjä
Päävalmentaja: Mikko Laurikainen

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 100,00

Steelersin tärkein pelaaja on huimasta maalintekotaidostaan tunnettu Ville Lastikka. Kuva: Esa Takalo

10. Steelers, Hämeenlinna

Lähtökohdat:
Hämeenlinnan Steelersin viime kauteen laitettiin liikaakin odotuksia, sillä se päättyi pitkän kaavan kautta vasta liigakarsinnoissa. Materiaaliin nähden tulos oli sangen vaatimaton ja varsinkin alkukaudesta peli oli harvinaisen sekavaa, eikä pelillistä kehitystä varsinaisesti nähty senkään jälkeen, mutta tulokset riittivät putoamisen välttämiseen.

Harjoitusotteluissa Steelers on kärsinyt tappiot LASBia ja Oilersia vastaan. Kesäkuussa pelatussa derbyssä Steelers kuitenkin päihitti LASBin.

Steelers tulee todennäköisesti pelaamaan hyvin puolustusvoittoista peliä ja pyrkii iskemään tehokkaasti vastaan. Viime kaudella varsinkin hyökkäyspelin rakenteissa oli paljon korjattavaa, mutta tiettävästi sen suhteen tuskin nähdään suurempaa parannusta. Vastaiskupelaamisen suhteen Teräsmiehillä on laadukkaita ja taitavia hyökkäyspään pelaajia ainakin parissa ensimmäisessä ketjussa.

Petri Kemppainen ei ole tiettävästi varsinainen pelitaktikko, mutta pystyy luomaan joukkueeseen hyvän ilmapiirin, joka on tarpeeseen vaikean kauden jälkeen.

Kokoonpano:
Maalivahtiosaston kimpoilu ratkesi, kun Steelers hankki maalinsa suulle Santtu Pohjosen KrP:sta. Pohjonen on varmasti selkeä ykkönen, jota Pasi Järvinen pystyy tarvittaessa paikkaamaan. Viime kaudella Järvinen ja Tomi Aaltonen jakoivat vastuuta, eikä oikein kumpikaan vakuuttanut kauden aikana.

Steelersin puolustus ei ole erityisen nimivahva. Teemu Metsälää voi pitää menetyksenä pallollisen pelin kannalta, mutta kokonaisvaltaisuuden kannalta Lauri Viitalan lähtö oli pahempi isku. Loukkaantuminen piti viime kaudella Jarno Mäkisen poissa kentällä, ja nyt rooli tulee olemaan iso puolustuksessa. Samuli Grönfors esiintyi suhteellisen hyvin puolustajan paikalla ja on tärkeä pelaaja ensi kaudellakin. Atte Lahti voi olla ensi kaudella yksi merkittävä pelimies Steelersin puolustuksessa.

Hyökkäysosastolla Steelers nosti joukkueen mukaan useita pelaajia SM-hopealle yltäneesta A-juniorijoukkueesta. Viime kauden sekavuudesta kertoi sekin, että kokoonpanosta tippui mystisesti pelaajia pois. Kokeneesta kaartista Heikki Hätöstä ei löydy enää joukkueen rosterista. Kirkkaimmat tähdet löytyvät taidokkaasta kolmikosta Ville Lastikka-Markus Sipronen-Nico Jonaeson. Lastikan jatko Steelersissä tuo varmuudella ainakin 30 maalia joukkueen maalisaldoon. Sentteriosasto on ohut ja Aleksi Kulmalan rooli korostunee. Kokenut Timo Johansson on edelleen tärkeä pelaaja maalintekosektorilla.

Steelers oli yksi joukkueista, jotka vaihtoivat valmennusta. Jussi Sihvonen palasi hankalan kauden jälkeen pääkaupunkiseudulle, ja aiemmin LASBia (viimeksi kaudella 2016-17) luotsannut Kemppainen hyppäsi puikkoihin. Pelifilosofisesti erot tulevat olemaan todennäköisesti pieniä.

Perustelu sijoitukselle:
Steelers erottuu muista häntäpään joukkueista maalivahtiosaston ja kärkihyökkääjien osalta edukseen. Sen kannalta voi olla hyväkin, että pyrkimys on pelata mahdollisimman simppelisti, kun materiaali ei ole kokonaisuudessaan erityisen kovatasoinen. Hämeenlinnalaisten junioriosasto on kuitenkin tuottanut hyviä pelaajia, ja sillä sektorilla saattaa nousta uusia nimiä parrasvaloihin.

Kymmenes sija olisi Steelersille oikeastaan lähes nappisuoritus. Korkeammalle sijoittuminen kuulostaa utopialta ja taas alempana kamppailu tulee olemaan niin tasaista, että alemmas sarjataulukossa heilahtaminen ei olisi yllätys.

Tähtipelaaja: Ville Lastikka, hyökkääjä
Nouseva tähti: Atte Lahti, puolustaja
Päävalmentaja: Petri Kemppainen

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 150,00

Aapo Tammisen johtama Karhut on vaikea kaadettava Porin hornankattilassa. Kuva: Kari Saha/Urheilusuomi.com

11. Karhut, Pori

Lähtökohdat:
Porin Karhujen viime kausi miesten Divarissa oli alkuun via dolorosaa, mutta loppukaudesta kurssi kääntyi ja joukkue nappasi Divarin voiton, jonka myötä se nousi Salibandyliigaan. Liigakauteen se lähtee melko stabiileista lähtökohdista ja muutokset ovat pysyneet maltillisina.

Karhut pelasi harjoituskaudella melko vähän liigajoukkueita vastaan. Kooveeta se pöllytti lukemin 5-0 ja hävisi Classicille maalein 9-6. Ennakkoon Divarin kärkipään ryhmiin kuuluva FBC Turku kaatoi Karhut yhdessä harjoitusottelussa.

Karhut pelasi Divarissa vahvasti reaktiivista peliä ja käytti vastahyökkäykset hyvin hyödykseen. Divarissa sillä oli myös materiaalietua oikeastaan kaikkiin joukkueisiin nähden. Karhuista löytyy hyökkäystaitoa, mutta joukkue tuskin pystyy hallitsemaan pallollista peliä liigaotteluissa, vaikka se ei lähdekään lähtökohtaisesti vetäytymään kuoreensa. Karhujen kannalta on oleellista yrittää muuta kuin bussitaktiikkaa. Kärkikentät pystyvät aktiivisen pelitavan toteutukseen ainakin sarjan heikompia nippuja vastaan. Puolustuksen tulee olla ehdottomasti vankemmin organisoitu kuin Divarissa.

Kokoonpano:
Rasmus Österman kuului Divarin parhaimmistoon vahtien osalta, ja Blue Foxista hankittu Roope Mutka torjui myös hyvin sarjatasoa alempana. Ensiksi mainittu on todennäköisesti ykköstorjuja, mutta molemmat vaihtoehdot ovat hyviä sarallaan.

Puolustusosaston uusia nimiä ovat Joonas Poutanen Blue Foxista, Roni Tuomela Kooveesta ja SalBassa pelannut Tatu Ruohonen. Varsinkin toiseksi mainittu on tärkeä palanen joukkueessa liigakokemuksensa puolesta. Aapo Tamminen, Tuomas Puisto ja Kalle Santanen olivat pelimiehiä Divarin tasolla ja kantavat isoa vastuuta myös liigatasolla.

Hyökkäyksen uusi nimi tuli myös SalBasta, kun Antti Vuorinen siirtyi onnistuneen liigadebyytin jälkeen Poriin. Vuorinen on hyvin mahdollisesti tulevan kauden paras maalintekijä Karhuissa. Benjamin Lepola on hyökkäyksen kärkihahmo, ja Divarissa taitava laituri on ollut paikoin pitelemätön. Sentteriosasto on jokseenkin ohut, mutta johtohahmo Ville Salonen on sillä sektorilla tärkeä mies. Hyökkäyspäästä löytyy myös tukku lahjakkaita pelimiehiä ja Aaro Ollikaiselle povaamme hyvää tulevaisuutta lajin parissa.

Karhut vaihtoi viime kaudella valmentajaa kesken kauden, ja Pekka Nylund hilasi lauman lopulta liigaan asti. Sen jälkeen Nylund ilmoitti, että ei jatka, ja Mikko Lehti pestattiin seuraajaksi. Lehden työsarkaa auttanee (tai kuten paikoin on nähty, haitannee ainakin pitkässä juoksussa) se, että hänet nimettiin seuran valmennuspäälliköksi, ja hän pystyy keskittymään pelkästään lajiin ilman siviilityötä.

Perustelu sijoitukselle:
Nousijajoukkueilla on ollut ehkä luonnollisestikin monesti vähän vaikeaa, mutta viime vuosina hissi ei ole ainakaan heti vienyt alaspäin. Karhujen etu piilee varsinkin siinä, että ryhmä on pysynyt pitkälti samana viime vuodet. Toki muutama kovemman profiilin vahvistus olisi tehnyt porilaisille poikaa.

Karhuilla voi todeta olevan kotietu, sillä Urheilutalo ei ole mukava paikka pelata ainakaan viikonloppuiltaisin. Kaksi kärkiketjua ovat liigatasolle kelvollisia ja potentiaalisia nuoria pelureita löytyy, mutta sen jälkeen taso laskee selkeästi. Voi olla, että povaamme nuosijalle liian ruusuista kautta, mutta lähtökohtaisesti Karhut voivat hyvinkin säilyttää liigapaikkansa suoraan ilman karsintoja.

Tähtipelaaja: Benjamin Lepola, hyökkääjä
Nouseva tähti: Aaro Ollikainen, hyökkääjä
Päävalmentaja: Mikko Lehti

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 600,00

Olli Taskinen ja Eetu Sorvali saavat ison roolin Kuopion Welhojen hyökkäyksessä, kun joukkue taistelee arviomme mukaan putoamista vastaan. Kuva: Jari Turunen

12. Welhot, Kuopio

Lähtökohdat:
Welhot pelasi viime kaudella yli monien odotusten ja liiganousija säilytti liigapaikkansa vakuuttavan esityksen jälkeen. Vaihtuvuus oli jälleen kova, joten toinen kausi tulee olemaan edeltäjäänsä haasteellisempi.

Welhot kohtasi harjoituspeleissä liigajoukkueista OLS:n ja Happeen kahdesti. Happee oli otteluissa vahvempi, mutta OLS:aa vastaan kuopiolaisryhmä nappasi voiton.

Welhojen kohdalla on hyvä muistaa, että sillä lähti liiganousun jälkeen 11 pelaajaa ja sama pelaajamäärä lähti myös ensimmäisen liigasesongin jälkeen. Vaihtuvuus on ollut siis varsin mittavaa.

Joukkue päästi viime kaudella eniten maaleja koko Salibandyliigassa, ja puolustuksellisesti sillä jäi paljon parannettavaa. Janne Kainulaisen pelifilosofia lähtee vahvasta pallollisesta pelitavasta, eikä Welhot kentällä juurikaan peruuttele. Sen paras puolustuvaltti onkin ollut pallonhallinta, jossa se onnistui viime kaudella ainakin niissä peleissä, joista se kaivoi säilymiseen tarvittavat pisteet.

Kokoonpano:
Maalivahtiosastolla Welhot koki kovan kolauksen, kun Petri Lesch lopetti liigatasolla. Jesse Huurrekorpi hankittiin Josbasta ja kirittäjinä toimivat Roni Tuononen sekä nuori Kosti Jolkkonen. Sarjan heikompien joukkueiden suhteen maalivahtiosasto on lähtökohtaisesti mukiinmenevä.

Puolustukseen joukkue sai hankittua liigakokemusta omaavan Henrik Kinnusen sekä Happeen junioreista Onniveikko Lylyn. Kinnunen ei ole mikään tähtitason vahvike, mutta hiukan kokemattomaan nippuun sopiva profiilipelaaja. Puolustuksen ja koko joukkueen ykköstähti on kovalla tahdilla pisteitä nakuttava Iiro Lankinen. Riku Tuononen on osoittanut taitonsa liigatasolla, ja bubbling under-osastolta voi nostaa Roni Väänäsen nimen esille.

Hyökkäyksen suhteen menetykset olivat kirveleviä. Loistokkaan liigadebyyttikauden tehnyt Juha Rautiainen suuntasi Sveitsiin, ja sama suunta oli myös vahvasti esiintyneellä Tuomas Rautiaisella. Aleksi Ahokas siirtyi myös Joensuusta Kuopioon ja on ennakkopovailuissa nimi, joka saattaa nousta parrasvaloihin tulevalla kaudella, kun vastuuta on tarjolla. Hyökkäyksen luottonimiä ovat jo viime kaudella onnistuneet Eetu Sorvali, Eero Vepsäläinen sekä Olli Taskinen. Kolmikolla tulee olemaan myös tärkeä rooli maalintuotantovastuun suhteen.

Perustelu sijoitukselle:
Kainulaisella on kasassaan pääosiltaan varsin nimetön ja kapea rosteri, joka ei kestä juurikaan loukkaantumisia. Se ei kuitenkaan estä sitä, etteikö Welhot voisi vuoden kokeneempana onnistua välttämään varsinkin suoran putoamisen. Kainulaisella on seurassa selkeä kehityksellinen suunta ja edelliselläkin kaudella vastuunkantajia löytyi, vaikka nimilista ei ollut erityisen hekumallinen varsinkaan hyökkääjien suhteen.

Welhot voitti viime kaudella kymmenen ottelua ja seitsemän niistä tuli kotikentällä ”Tylypahkassa”. Kuopiolaisilla voi todeta olevan jonkin sortin kotietu tulevallakin kaudella.

Tähtipelaaja: Iiro Lankinen, puolustaja
Nouseva tähti: Aleksi Ahokas, laitahyökkääjä
Päävalmentaja: Janne Kainulainen

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 130,00

Keltasinisellä OLS:lla on materiaali kaventunut huomattavasti. Se tarkoittaa sitä, että edessä on kova taistelu liigassa säilymisestä. Kuva: Esa Takalo

13. OLS, Oulu

Lähtökohdat:
OLS sijoittui viime kaudella kymmenenneksi, mutta nyt se lähtee varsin haasteellisista lähtökohdista kohti tulevaa kautta. Pelaajamateriaali on kaventunut viime kaudesta varsinkin puolustuksen osalta.

OLS kohtasi virallisissa harjoituspeleissä Welhot, KrP:n ja SPV:n, joista OLS kaatoi ilman kärkinimiään pelanneen KrP:n kahdella maalilla, mutta hävisi kahdelle muulle. SPV jopa ryöpytti Luistinseuraa melko rumasti. Ehkä liigajoukkueita vastaan pelattuja otteluita huolestuttavampaa on se, että OLS on kuuleman mukaan otellut useita kertoja Divarin Limingan Niittomiehiä vastaan, ja Divari-joukkue on ollut niskan päällä.

Jani Lipsasen OLS ei ainakaan lähtökohtaisesti lähde peruuttelemaan sarjassa, vaan vannoo aktiivisen pallollisen ja pallottoman pelin nimeen. Totuudenmukaisesti realismi saattaa iskeä kovaakin kasvoille, ja ideaaleja joudutaan tarkastamaan uusiksi. Ongelma piilee pitkälti siinä, että puolustuksesta lähti paljon pallollista osaamista, ja muutenkin materiaali on ainakin kauden alussa ohut. OLS taitaa tiukan puolustustaiston tarvittaessa, mutta pitkässä juoksussa se ei välttämättä tuota tarvittavaa tulosta.

Kokoonpano:
Ykkösmaalivahtina jatkaa OLS:lle elintärkeä Ville Mestari. Mestari on kuitenkin tiettävästi loukkaantunut kauteen lähdettäessä, joten maalia vartioi joko nuori Vinski Kivilompolo tai Janne Karvonen. Kauden alussa se aiheuttanee oululaisille lisäpäänvaivaa.

Puolustuksesta lähti neljä erittäin olennaista pelaajaa. Antti Suomela jatkaa uraansa Oilersissa ja Mikko Saarnio Sveitsin liigassa. Matias Tiira ja Niko Holappa suuntaavat sen sijaan vaihto-oppilaiksi, ja näistä jälkimmäisenä mainittu saatetaan vielä nähdä OLS:n paidassa vuodenvaihteen jälkeen. Tulijapuolella puolustusosastolla on Blue Foxista hankittu Viktori Niemi. Lisäksi alakerrassa ovat Olli Wikstedt sekä hyökkäyksestä jälleen puolustajaksi siirtyvä Ville Turula. Nuori Otto Kurronen on pelaaja, jonka nimi kannattaa laittaa muistiin.

Hyökkäyksen tilanne ei ole yhtä paha. Tuukka Kivioja siirtyi Ouluun Limingasta, ja vastuutakin on varmasti tarjolla. Alkukautta haitannee se, että ykköspyssy Valtteri Parviainen ja tärkeä Antti Nieminen eivät ole täydessä iskussa. Tatu Kiipeli, Petri Niemelä ja Eetu Ijäs ovat kaudella varmasti tärkeässä tuloksentekovastuussa ja kaikilta heiltä sitä myös uskaltaa odottaa. Nuorten maajoukkuepelaaja Tuukka Haudanlampi on talentti, jolta voi odottaa tulevaisuudessa paljon, mutta toistaiseksi tuleva kausi saattaa olla vielä liian aikainen läpimurron tekemiseen.

Valmentajapuolella Eetu Vehanen siirtyi Sveitsiin valmentamaan ja Lipsanen hankittiin Vaasasta tilalle. Lipsanen debytoi nyt liigavalmentajana ja prosessi tuskin tulee olemaan helpoimmasta päästä.

Perustelu sijoitukselle:
OLS teki viime kaudella sarjan vähiten maaleja, ja se pelastui pitkälti vahvan puolustuspelinsä ansioista, sillä omiin ropisi viidenneksi vähiten osumia. Vaihtuvuuden vuoksi puolustuspelissä tulee olemaan haasteita, vaikka Oulussa osataankin raastaa sarjapisteitä kartuttavalla tavalla.

OLS on tehnyt kuitenkin vuosien saatossa vahvaa juniorityötä ja nuorista pelaajista on monesti kasvanut vastuunkantajia liigatasolle. OLS:n kannalta onkin harmillista, että pelaajistoa on siirtynyt etelään kausi kaudelta. Viisi viimeistä sijaa ovat hyvin tiukassa, ja onnistuessaan OLS voi välttää karsinnat. Tällä hetkellä se näyttää kuitenkin hyvin vaikealta.

Tähtipelaaja: Ville Mestari, maalivahti
Nouseva tähti: Otto Kurronen, puolustaja
Päävalmentaja: Jani Lipsanen

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 600,00

Pistetykit Perttu Koljonen (kesk.) ja Riku Reunamäki (oik.) jättivät Kooveen. Liigataival uhkaa päättyä tähän kauteen. Kuva: Esa Takalo

14. Koovee, Tampere

Lähtökohdat:
Tampereen Koovee sijoittui viime kaudella runkosarjan toiseksi viimeiseksi ja säilytti sarjapaikan kaatamalla Steelersin playout-sarjassa. Heikentynyt ryhmä vaikuttaa olevan suuren haasteen edessä, ja pitkä liigataival uhkaa katketa ensi keväänä.

Harjoituspeleissä Kooveella ei ole juuri ollut ilonaiheita. Liigajoukkueista se venyi tasuriin LASBin kanssa, mutta hävisi samalle joukkueelle selkein lukemin, kärsi lumierän Karhuja vastaan, sai Oilersilta ryöpytyksen ja väänsi kunniakkaasti Classicia vastaan, mutta joutui nöyrtymään.

Ilja Pantzarin ryhmä on nuorekas, mutta ei toki kokematon. Pantzarin peli-ideologia lähtee vahvan viisikkopelin kautta ja joukkue lähtee parantamaan pallollista peliä viime kaudesta, jolloin se kärsi varsinkin keskialueen virheistä rankalla kädellä. Tällä hetkellä materiaali ei tarjoa liikaa toivoa pallollisen pelin kehityksen suhteen. Kyseessä ei ole myöskään mikään rakkikoiralauma, joka pystyisi raastamalla raapimaan pisteitä. Sinänsä Pantzarin pelillinen lähestymistapa on täysin oikea.

Kokoonpano:
Kooveen lähtökohtainen ykkösvahti on viime kaudella Steelersissä epäonnistunut Tomi Aaltonen, kun Arvid Vonk vaihtoi Nokian KrP:n paitaan. Aaltosen jälkeen kakkosvahtina on mielenkiintoinen nimi, sillä U19-maajoukkueen Oskar Sillanpää on ikäluokkansa kiistattomia kärkivahteja ja pelipaikallaan tulevaisuuden nimi.

Puolustukseen uudet nimet on nostettu pääosin seuran omista A-junioreista ja B-junioreista. KrP:sta siirtynyt Jesse Vainio on kuitenkin pelannut pitkään liigatasolla. Lähtijäpuolella pakisto menetti Roni Tuomelan Karhuihin. Puolustuksen johtohahmoja ovat Jesse Ruokostenpohja, Tuomas Aho, Ossi Koskinen sekä Matias Lintula.

Hyökkäys koki kolauksen, kun ykkössentteri Perttu Koljonen palasi kotiin. Riku Reunamäki ei myöskään jatkanut joukkueessa. Tulijapuolella Petteri Puustisella on aiempaa liigakokemusta ja laituri saattaa olla yksi potentiaalinen tehomies joukkueessa. Samuli Salomaa on joukkueen selkeä ykkösnimi ja myös suuressa vastuussa pistetehtailun suhteen.

Valtteri Sainion päävalmennusura kesti toistaiseksi kaksi kautta Ilja Pantzar otti vetovastuun. Kakkosluotsina toimii pikkuveli Iivo Pantzar. Molemmilla on takanaan mittava valmennusura varsinkin junioripuolella ja molemmat ovat profiloituneet vahvasti ”Kooveen miehiksi”.

Perustelu sijoitukselle:
Kooveen käyrä on ollut jo useamman vuoden laskeva tulosten osalta, eikä pelillistäkään kehittymistä voi kehua. Seurassa on tehty kuitenkin hyvää juniorityötä ja siitä esimerkkinä voi pitää kevään B-poikien Suomen mestaruutta. Nuorista pelaajista soisikin joukkueen kannalta uuden aallon vastuunkantajia.

Totuudenmukaisesti Koovee on todella kovan haasteen edessä. Liigan viisi lähtökohtaisesti viimeisintä joukkuetta ovat melko tasaveroisia, ja Koovee voi paikkansa vielä säilyttää suoraankin, mutta vaikealta vaikuttaa kauden alla.

Tähtipelaaja: Samuli Salomaa, laitahyökkääjä
Nouseva tähti: Oskar Sillanpää, maalivahti
Päävalmentaja: Ilja Pantzar

Veikkauksen tarjoama mestaruuskerroin: 600,00

Veikkauksen mestaruuskertoimet löytyvät täältä

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Pääkallo.fi
Pääkallo.fi
Jutun kirjoittajana Pääkallo itse.