Kaikilla meillä tulee elämässä eteen hetkiä, kun pääsee tekemään elämää mullistavia, mielenkiintoisia valintoja ja jahtaamaan omia unelmia.
Omalta osaltani suurin ja jopa helpoin valinta osui alkavalle salibandykaudelle 2018-2019, kun uudenvuoden juhlissa kavereiden kanssa vitsailtiin kuinka hienoa olisi matkustaa, elää ja työskennellä ulkomailla. Suomalaisen junioripolun läpikäyneenä, mutta alasarjoihin juuttuneena pelaajana aloin sähköpostin välityksellä lähettää ”työhakemuksia” useille seuroille ja useisiin maihin mahdollisuudesta pelata, työskennellä ja elää ulkomailla ainakin hetkellisesti, salibandykausi kerrallaan.
Sähköistä salibandyansioluettoloani pystyi pitämään onnistuneena, kun myöntävien ja kiinnostuneiden vastauksien ja yhteydenottojen määrä oli noin kolmannes lähetetyistä. Kiinnostusta ottaa minut vastaan löytyi ympäri Eurooppaa: Latviasta, Belgiasta, Ranskasta, Hollannista sekä kahdesta eri seurasta Tanskasta. Oma päätökseni ensimmäiselle reissulle osui viimeisimpänä mainittuun, ensimmäisenä kiinnostusta osoittaneeseen paikkaan, Pohjolan Pariisiksikin kutsuttuun Aalborgin kaupunkiin.
Useiden viestien vaihdon jälkeen varattiin yhteinen tapaaminen ennen kesäkautta 2018 helmikuulle, jolloin tutustuttiin paikalliseen harjoituskeskukseen, joukkueeseen ja seuran toimintaan. Reissun päätteeksi tuleva joukkueeni pelasi, ikävä kyllä 8-5 tappiollisen sarjaottelun Odense BK:ta vastaan, jonka perusteella ratkesi että AaB Floorball pelaa vielä kuluvalla kaudella 1.divisioonaa länsilohkossa.
Ottelun jälkeen tapasimme seuran hallituksen sekä joukkueen valmennuksen kanssa, pääpointtina keskustella tulevasta kaudesta, muutosta uuteen maahan sekä osallistumisestani seuran ja lajin kehittämiseen niin pelaajana kuin toimihenkilönäkin. Salibandyn suurmaasta, Suomesta, kun tulen, lienee minulla annettavaa enemänkin kuin vain otteet kentällä. Valmentajan apulainen, koulun salibandyohjaaja ja pelaaja: siinä sovitut roolit tulevalle kaudelle. Matka takaisin Suomeen suoritettiin hyvillä mielin, reissu kulki enemän kuin odotusten mukaan ja tulevaisuus näyttää avonaiselta.
Koto-Suomeen palattuani ilmoitin työpaikalleni tekemästäni reissusta ja jätin irtisanoutumisanomukseni heinäkuulle 2018. Elämä on täynnä valintoja, ja itselläni valinnat kääntyvät usein, niinkuin tässäkin tapauksessa, rakkaan harrastuksen puoleen ja hyvässä nosteessa ollut siviiliura jäi statistin rooliin tämän mahdollisuuden äärellä. Reppu auki kokemuksille ja edessä askel uuteen kotimaahan.