Tanska on hieman vajaalla 9000 lisenssipelaajallaan vain niukasti maailman kuudenneksi suurin salibandyvaltio Norjan edellä. Vaikka salibandyn suosio on Tanskassa viime vuosina ollut suuressa kasvussa, jää se edelleen marginaalilajiksi käsipallon kotimaassa, ja maassa jossa jalkapallo nauttii kansallislajin roolista.
Seurani AaB Floorball noin 80 jäsenellään on verrattain pieni, niin alueellisesti kuin kansallisestikin, vaikka jäsenmäärän kasvu edelliskauden noin 50 henkilöön suhteutettuna onkin ollut suurta. Kilpajoukkueet niin naisissa, miehissä kuin junioreissakin pitävät lajitreenejä kahdesti viikossa, kun taas harrastejoukkueet harjoittelevat vain kerran viikon aikana.
Edustusjoukkueet, niin miehet kuin naisetkin, sisällyttävät treeneihinsä lajin lisäksi myös fysiikkaharjoitteita.
Miesten edustusjoukkuetta johtaa nuori, energiaa puhkuva pelaajavalmentaja Patrick yhdessä apuvalmentansa Michaelin kanssa. Kuluvan kauden ollessa Patrickille toinen valmentajana on tavoitteeksi asetettu nouseminen takaisin korkeimmalle sarjatasolle, kansalliseen Unihoc-liigaan parin vuoden tauon jälkeen. Kauden ensimmäiset kaksi peliä päättyivät voittoihin, mutta hyvän alun jälkeen kolmen tappion putki toi työnsarkaa ja mietittävää valmennukselle.
Helsingør on yksi maan harvoista paikoista, joissa pelataan matolla. Kuva: Helsingør FT
Pelaajistosta puhuttaessa on joukkueeni täynnä ensisijaisesti urheilijoita ja vasta sen jälkeen
salibandypelaajia, maalivahdeista kuitenkin näkee vielä kuinka noin kymmenkunta vuotta sitten
pihapelisäännön mukasesti joukkueen isoimmat miehet menivät tolppien väliin. Puolen tunnin lämmittelyjalkapallo tuo vahvasti esiin, kuinka jalkapallo on kansakunnalla verissä, ja salibandykentälle siirryttäessä näkee kuinka jalkasyötön vapauttanut sääntömuutos on tuonut lisää iloa ja monipuolisuutta peliin. Pelinopeus ja taktinen ymmärrys ovat molemmat hyvällä tasolla koko joukkueessa, ja fläppitaulu on tuttu työväline ottelupalavereissa, harjoituksissa sekä ottelun aikana jo aivan uran alusta saakka.
Tosin tekniikasta puhuttaessa, niin mailankäsittelyssä kuin jo peliasennossakin löytyy kärkiketjuja lukuunottamatta kehittämisen varaa. Matkamme nousujuhliin on alkanut kivikkoisesti, mutta vasta ensiaskeleet viiden joukkueen nelinkertaisessa sarjassa on otettu, joten panikointiin ei ole syytä. Maajoukkuetauolle käännyttäessä on hyvää aikaa löytää keinot takaisin voittojen teille.