Vaasalainen ennätysyleisö sai tuulahduksen lajin kirkkaimmalta huipulta – ”Toivottavasti tämä poikii paikallisesti kulttuuria”

Jussi Piha pelasi kaksi viikkoa sitten MM-välierässä, nyt Botniahallilla. Kuva: Ari Honkonen.

Jussi Piha pelasi kaksi viikkoa sitten MM-välierässä, nyt Botniahallilla. Kuva: Ari Honkonen.

Hallitseva Suomen mestari Tampereen Classic voitti lauantai-iltana Botniahallilla pelatussa Suomen Cupin ottelussa vaasalaisen SB Paapat maalein 11-1. Selvistä numeroista huolimatta vieraiden kapteeni Jussi Piha nautti tapahtumasta kovasti.

Vaasassa oltiin nähty vaivaa tapahtuman järjestämisessä. Joukkueet tulivat sisään valoshow’n ja savukoneiden saattelemina, aloituspallon kävi tuomassa kentälle pappatunturilla paikallinen kaupunginvaltuutettu ja molemmilla erätauoilla riitti ohjelmaa.

Myös tuore maailmanmestaruuspokaali oli paikalla. Classicin kaikkiaan 10 pelaajan MM-edustusta käytettiin vahvasti hyväksi myös tapahtuman markkinoinnissa. Se selvästi toimi, sillä Mustasaaren Botniahallissa kakkosdivarijoukkueen ja Suomen kovimman seurajoukkueen välisen kohtaamisen näki kaikkiaan 1214 silmäparia. Luku on kova, sillä edellinen yleisöennätys 665 katsojaa on jo monen vuoden takaa Woodcutters-Blue Fox -pelistä.

– Huikea tapahtuma, ei voi muuta sanoa. Hienosti järjestetty ja katsomot olivat sopivan kokoiset ympäri kenttää ja siellä pidettiin möykkää. Molemmat joukkueet kiittivät pelin aikana ottamalla aikalisän ja taputtamalla yleisölle. Yleisö puolestaan kiitti takaisin pitämällä ääntä, Classic-kippari Piha jutteli tyytyväisenä ottelun jälkeen.

Suomen Cupin merkitystä on usein vähätelty ja tunnelma onkin monissa niin sanotuissa peruspeleissä ollut laimea. Lauantai-iltana tapahtuma osoitti kuitenkin selvää cup-romantiikkaa.

– Parempi meno täällä oli kuin monissa liigamatseissa, Piha kehaisi.

Kolme kertaa peräkkäin Suomen mestaruuden voittaneen Classicin pelaajat olivat kovaa huutoa paikallisille junioreille. Classic jakoi nimmareita jo ennen peliä ja haastattelun aikanakin joukko lapsia kärkkyi Pihan nimikirjoitusta.

– Toivottavasti tämä poikii paikallisestikin tänne hyvää meininkiä ja kulttuuria. Paljon oli junioreita katsomossa. Toivottavasti Suomen cupin pelit ovat jatkossakin tällaisia. Nämä ovat tämän kilpailun suola, kun pelataan alemmissa divareissa pelaavia joukkueita vastaan.

Katsojamäärä oli lähes tuplat edellisistä ennätyslukemista. Kuva: Ari Honkonen.

Myös Paappojen kokeneille, suurimmaksi osaksi Divarissa meritoituneille pelaajille tapahtuma merkitsi selvästi paljon.

– Mieluummin tällaista peliä tulee pelaamaan kuin normaalia cup-matsia jossa on 200 katsojaa paikalla. Tämä oli selvästi merkityksellistä myös Paappojen äijille, joilla on pitkä historia lajin parista. Tuskin he normipelien jälkeen ottavat tuolla tavalla kaverikuvia kuin nyt tuolla taustalla. Nämä ovat lajille tärkeitä juttuja, Piha kommentoi.

Classicin kokoonpanosta puuttui ykköshyökkäystrio Eemeli Salin, Nico Salo ja Sami Johansson, sekä puolustaja Mikko Leikkanen. Maailmanmestareista paikalla olivat kuitenkin kaikki muut, Pihan lisäksi Juha Kivilehto, Krister Savonen, Janne Lamminen, Joonas Pylsy ja maalia tilkinnyt Lassi Toriseva.

– Rehellisesti sanottuna meillä on iso turnaus takana ja pelaajilla paljon kuormaa. Joulukin on tulossa ja osa haluaisi huilatakin ennen tulevaa Champions Cupia. Mieluusti tällaista tapahtumapeliä tulee kuitenkin pelaamaan.

Jobinpostiakin Classic ottelussa sai. Sekä Hiski Kosunen, että ykköspakki Savonen joutuivat jättämään pelin kesken loukkaantumisten vuoksi. Jääpusseja laitettiin molemmille nilkan seutuville. Kumpikin tilanne oli katsomosta nähdyn perusteella epäonninen sattuma.

– En lähde arpomaan miten jätkien laita on nyt. Loukkaantumiset ovat aina harmittavia juttuja, vaikka kuuluvatkin lajiin. Meillä on vielä Happeeta vastaan peli välipäivinä ja tammikuun alussa jo mainitsemani Champions Cup, jonka haluamme voittaa. Toivotaan nyt siis vain, että jätkät ovat kunnossa, Piha harmitteli ennen kuin lauma salibandyjunioreita piiritti hänet haastattelun päätyttyä.

Kovin äkkiä tamperelaisten kapteeni ei päässyt pukukopin puolelle, vaan yläkäden ranne sai vahvan treenin vielä ottelun jälkeenkin nimikirjoitusten kirjoittelemisen muodossa.