Ylijohtavan hornankattila kestotilaajan MM-kisavireestä: ”Pitänee ottaa fanipoikakuva Villen kanssa”

Ville Lastikan MM-suoritteet ovat vakuuttaneet Toni Lötjösen. Kuva: Mika Hilska

Ville Lastikan MM-suoritteet ovat vakuuttaneet Toni Lötjösen. Kuva: Mika Hilska

Salibandyn MM-kisoja on ehditty pelata lähes viikon ajan ja turnaus on puolivälierävaiheessa. Ylijohtavan hornankattilassa puidaan kisojen tähänastisia vaiheita totutulla formaatilla.

Asiantuntijana toimii Toni ”Ylijohtava” Lötjönen, joka lentää perjantaina yksityiskoneella paikan päälle.

Ensinnäkin aika rauhallinen startti kisoille ainakin suomalaisittain. Missä kisakiima?

– Käsittääkseni Tshekissä ollut hyvin väkeä lehtereillä ja kiva päästä tänään aistimaan, että löytyykö paikan päältä kisakiimaa. Suomessa ollut aika rauhallista. Keskustelua kisoista on ollut jopa vähemmän kuin aikaisemmin. Finaaliahan kaikki odottavat kuin joulupukkia konsanaan, ja kiiman virittely siinä välissä on enemmän tai vähemmän teennäistä.

– Ja kun Suomi on kannuakin nostellut viimeisen kymmenen vuoden aikana Ruotsia useammin, niin sellaista jännitettä ei saada siitäkään raavittua.

Muutamaa tulosta lukuun ottamatta ei ole nähty yllätyksiä. Petyitkö?

– En, päinvastoin. Totuus on, että tasoerot ovat yksittäisiä otteluita ja tuloksia isommat, joten yllätystulokset antavat mahdollisesti virheellisen kuvan. Ja kaikkein vähiten haluan vuoden 2012 kaltaista välieräottelua, jossa Ruotsi hassutteli Saksan kustannuksella taululle 12-0 -lukemat.

Montako sulkaa annat Petri Kettuselle, että Tshekki kampesi vielä lohkovoittoon?

– Annan sulan siitä, että ”kettuspete” on opetellut Tshekin kansallislaulun sanat. Sen sijaan alkulohkon peleistä ei heru sulkaa. Joukkue löysi sen hurmoksen Sveitsi-matsissa, ja se on tällä hetkellä joukkueen ainoa vahvuus. Laji on kehittynyt, eikä Tshekki menesty enää sillä omalla vauhtisählyllään ja Kettunen on yrittänyt kahlita tuota taitoa. Aika huonolla menestyksellä toistaiseksi.

Pilaako nykysysteemi jopa yllätysten syntymisen?

– Niin. Hyvää systeemiä näin isoilla tasoeroilla ei ole mahdollista rakentaa. Nykysysteemillä yritetään tietysti saada suhteellisen tasaisia ja järkeviä tuloksia, mutta kyllähän Ruotsi nytkin rallatteli 25-0 lukemat.

– Mielestäni sählyniilojen on joulupukin kirjeissä toivottava, että keskikastin maiden salibandya kehittyisi sekä liitto- ja organisaatiotasolla että maajoukkuetasolla. Ei ole realistista, että nämä pystyisivät haastamaan lähivuosina Suomea tai Ruotsia, mutta ehkä Tshekkiä tai Sveitsiä edes.

Kuka kertoisi pienempien maiden pelaajille, että ilmaveivi ei olekaan niin siisti juttu?

– Jos ilmaveivin keksijälle Reeo Tiiaiselle lähtisi jokaisesta ilmaveivistä Teosto-maksu veivaajan omasta pussista, niin eiköhän se loppuisi aika äkkiä.

Kisojen suurin onnistuja tähän asti?

– Jaa-a. Hankala näistä on mitään kummoista onnistujaa kaivaa. Ehkä se on Saksa otettava tähän. Lohkon kolmossija oli enemmän mitä tuolla porukalla pitäisi saavuttaa. Kaverit maksavat omasta pussista kisamatkan ja tappelevat vahvasti sijasta viisi näissä kisoissa.

Kisojen suurin pettymys?

– Sveitsi. Päävalmentaja David Jansson on nostettu joissain yhteyksissä sateentekijäksi. Harjoitusotteluissa on hyviä tuloksia Suomea vastaan ja joukkue otti historian ensimmäisen voiton Ruotsissa.

– Kovassa paikassa näytöt on nolla. Ja ei, en laske World Gamesia kovaksi paikaksi. Jos Nykyn tiimin hyökkäyspeliosaamista on moitittu, niin Jani Hakkarainen voisi kirjoittaa saman Sveitsin Pääkalloon. Pelitapa on täysin vastahyökkäyspelaamisen varassa, mistä syystä joukkue oli vaikeuksissa sekä Latvian että Norjan kanssa, ja Tshekiltä tuli käkättimeen.

Oletko lopulta jaksanut seurata muiden kuin huippumaiden pelejä?

– Tuli viritettyä itseni avausviikonloppuna sellaiseen moodiin, että katsoin myös C- ja D-lohkon otteluita. Onhan siellä sellaista lapsenomaista intoa ja tasaisia otteluita, mistä hieman innostuu itsekin, mutta kun pelin taso on lähempänä nelosdivaria, niin en tainnut yhtäkään peliä katsoa kokonaan.

Suomen pelissä on ollut vielä vähän hakemista, mutta laitatko silti jo #hornetitilmaan?

– Peli ollut jopa parempaa mitä odotin. Ei ole mitään merkkejä siitä etteikö Suomi pelaisi sunnuntaina finaalissa, ja etteikö se haastaisi Ruotsia kunnolla finaalissa.

– Ruotsin hyökkäyspeli ei sekään ollut avausottelussa kovin kummoista. Toki se kehittyy tässä kisojen aikana, mutta niin on kehittynyt Suomen pelaaminenkin. Petteri Nykky tulee virittämään ryhmän takuulla hyvään iskenderiin sunnuntaina, joten kyllä minä vähintään tankkaisin ne Hornetit.

Ruotsi-pelissä taidettiin lähinnä kyttäillä?

– Molemmat tuntevat vastustajan niin hyvin ettei tämäkään ottelu tarjonnut yllätyksiä ja ottelu oli tietynlaista asemasotaa. Suomi sai etenkin toisessa erässä naapurin tuskastumaan, mutta viimeinen erä oli sitten tuttua sinikeltaista linkousta.

– Suomi pelasi laajalla rosterilla ja finaalissa peluutus on takuulla tiivimpää. Suomi hävisi erikoistilannepelin käytännössä 0-2 ja tuota ei saa tapahtua sunnuntain finaalissa.

Peter Kotilainen penkitettiin alkusarjan päätöspelissä. Miksi?

– Itse en vetäisi alkulohkon kahden jälkimmäisen pelin peluutuksesta mitään johtopäätöksiä. Ensimmäisen kerran ketjuja mietitään seuraavan kerran tosissaan välieräottelussa Tshekkiä vastaan. Sitä ennen tärkeintä on kuluttaa mahdollisimman vähän Fuerteventurassa ladattuja akkuja.

Yksi pelaaja on ollut kisojen alusta alkaen ilmiliekeissä. Kyseessä on tietysti hornankattilan kestotilaaja Ville Lastikka. Löytyykö Lastikalle pysäyttäjää, kun voimansiirtokone on lähtenyt jylläämään?

– Käsittämätön kaveri. 22-vuotias ensikertalainen otti etenkin Norjaa vastaan koko kentällisen sinne samaan koulureppuunsa, missä koko syksyn on kulkenut koko Steelersin nippu. On ehdottomasti Suomen monipuolisin pelaaja oikeista laitureista, ja mielenkiinnolla odotan miten vastuuta jatkossa tulee. Uskon joka tapauksessa, että yhteisen historian vuoksi Miko Kailiala nähdään Jani Kukkolan rinnalla ratkaisevissa otteluissa.

Otat varmaan vähän kunniaa tuosta Lastikan onnistumisesta?

– Ei ole tapanani nostaa itseäni jalustalle, mutta kaveri liihottaa sellaisella itseluottamusaallon harjalla, että yksi sulka tästä kuulunee minunkin hattuuni.

– Perjantaina pääsen tapaamaan maajoukkuetta, niin pitänee ottaa vielä fanipoikakuva Villen kanssa. Menee muuten yöpöydälleni.