Salibandy sai keskiviikkona laajaa valtakunnallista huomiota, kun Ruotsi rökitti Ranskan naisten MM-karsinnoissa lukemin 61-0. Kaikkien aikojen suurinta salibandymaajoukkueen voittoa kuorrutti laukaisutilasto 124-0.

”Onko salibandyn MM-karsinnoissa mitään järkeä?” oli jälleen melko monen ihmisen ensireaktio. Voin vastata, että ei ole lainkaan lajin huippumaille nykyisellä formaatilla. Karsintoja on pelattu vuodesta 2014 lähtien sekä miehissä että naisissa, ja vuosien varrella on nähty jos jonkinmoisia rökälelukemia. Syynä on kovien maiden entistä nopeampi kehitys suhteessa pienempiin salibandymaihin, ja osin täysin uusien salibandymaiden mukaantulo.

Mitä asialle pitäisi sitten tehdä? Ei mitään, koska asialle on periaatteessa jo tehty jotain, mutta aikataulu ei ole niin nopea kuin moni toivoisi. Lajin neljä huippumaata (Suomi, Ruotsi, Sveitsi ja Tshekki) toivoivat muutoksia karsintajärjestelmään. Ehdotusten pohjalta salibandyssa pelataan EM-kisoja vuodesta 2023 alkaen.

EM-kisojen lähtökohtana on se, että Euroopan kahdeksan parasta maata mittelee Euroopan mestaruudesta samaan aikaan kun pelataan MM-karsintoja. EM-kisoilla pyritään jakamaan arvokisoja myös kärkimaiden ulkopuolelle, joten kisaisäntä voi olla parhaan kahdeksikon ulkopuolelta, joten tällä haavaa vähintään Euroopan seitsemän parasta maata on kisoissa mukana. Vuonna 2023 pelataan siis näillä näkymin naisten EM-kisat ja naisten MM-kisat.

Tämä asia saattoi mennä ohi viime syksynä, kun asia nousi ensi kertaa julkisuuteen, ja keskustelu siitä on ollut verrattaen vähäistä. Toisekseen IFF:n lopullinen päätös julkaistiin joulukuun MM-välieräpäivänä, jolloin se jäi varmasti monien MM-kisauutisten varjoon.

Aivan varmaksi en voi asiaa luvata, mutta melko varmasti MM-karsinnat pelataan tässä muodossaan vielä vuosina 2020-22 ja sen jälkeen huippumaita ei nähdä enää karsimassa. On kuitenkin mahdollista, että välissä tehdään jo joitain muutoksia. Tällaiset muutokset eivät kuitenkaan keskimäärin tapahdu hirveän nopealla aikavälillä, eikä välttämättä tarvitsekaan.

Asiaan liittyy toinenkin aspekti, eli MM-karsintojen profiilin muutos. Karsinnat ovat olleet tärkeä tapahtuma pienemmille ja keskikokoisille salibandymaille. IFF joutuu miettimään sitäkin miten pienempiä maita saadaan kehitettyä karsintojen yhteydessä, ja miten näihin maihin saataisiin vietyä lajin tietotaitoa karsintatapahtumien kautta. Valitettavan monille maille ne ovat kuitenkin ainoita maaotteluita, joita maan edustusryhmät pelaavat.