Harjula kypsyi huippupakiksi ”Kuulan koulussa” – ”Nuoret saavat ison mahdollisuuden”

Tuomas Harjula (vas.) nauttii yhä vain kasvaneesta vastuusta Indiansin puolustuksessa. Kuva: Juhani Järvenpää

Tuomas Harjula (vas.) nauttii yhä vain kasvaneesta vastuusta Indiansin puolustuksessa. Kuva: Juhani Järvenpää

Kauden toisessa Espoon paikallisottelussa saavuttiin isojen ja kirkkaiden valojen eteen, kun Oilers ja Indians viihdyttivät 2800-päistä yleisöä perjantai-iltana.

Kuten vierasjoukkue Indiansin puolustaja Tuomas Harjulakin totesi, derbyssä on aina lisälatausta mukana, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.

– On aina spesiaalia pelata Oilersia vastaan, ja päivästä jäi tosi siisti maku, vaikka lopputulos ei ollukaan niin mieluisa.

Viihdykettä toden totta tarjottiin yleisölle, sillä varsin vauhdikas Salibandyliiga-kamppailu ratkesi vasta kolmannessa erässä. Toisin kuin kauden avauskohtaamisessa, tällä kertaa Oilers onnistui kääntämään derbyn edukseen.

Lukemat repesivät lopussa parin tyhjään maaliin tehdyn osuman myötä 8–5:een, mutta Indians rimpuili mukana voitossa viimeiseen asti.

– Olimme vähän huolimattomia tänään. Teimme helppoja virheitä, joista kaveri pääsi kääntämään. Meillä taas jäi käännöt piippuun, ja hukkasimme paikkoja. Pelimme oli ajoittain hyvää, mutta teimme vain vähän liikaa virheitä, Harjula summasi derbykohtaamista.

Indians oli vielä maalin päässä kolmannessa erässä ja pääsi hakemaan 5–5-tasoitusta ylivoimalla, kun Oilersin Onni Piiparinen komennettiin jäähypenkille ajassa 53.42.

Ylivoima ei kuitenkaan tuottanut tulosta, ja hetken päästä Piiparinen oli itse lyömässä naulaa Indiansin arkkuun.

– Kyllähän siinä aika lähelle päästiin. Ylivoimalla oli pitänyt vain saada iskettyä. Meillä oli avaimet, mutta sitten ei uponnut, Harjula harmitteli.

Enemmän vastuuta, enemmän tulosta

Harjula saattaa usein jäädä mainitsematta puhuttaessa Indiansin erinomaisesta ykkösviisikosta. Pitkä ja pallovarma puolustaja jää mielellään alimmaksi pelaajaksi jakamaan avaavia syöttöjä muille, kuten hän itse kuvailee rooliaan.

Pakkiparina pelaa niin ikään hyökkäyspäähän tehokas Otto Lehkosuo, joka on noussut jo miesten maajoukkuerinkiin asti.

– Olemme vähän hakeneet rooleja hänen kanssaan. ”Ode” (Lehkosuo) menee usein ylemmäs ja lähemmäs maalia, kun taas tykkään jäädä pohjalle.

Viime kaudella Harjula esiintyi jokaisessa runkosarjan 26 ottelussa ja iski hieman pienemmässä roolissa pisteet 6+8=14.

Junioreista asti pisteitä iskenyt puolustaja on parantanut entisestään tällä kaudella, ja voikin sanoa, että Harjula on kypsynyt pikku hiljaa todella hyväksi pelimieheksi. Derbyssä syntyi tehot 1+2, ja niiden myötä hänellä on kasassa pakille kiitettävät 9+12=21 pistettä.

Kun vastuuta on tullut yhä enemmän, niin se on myös näkynyt pistesarakkeessa.

– Varmaan siinä on syyt, että olen päässyt pelaamaan ylivoimaa ja saanut enemmän minuutteja. Aina voi puolustuspään pelaamista parantaa, mutta pallollisella puolella olen jatkanut siitä, mihin viime kaudella jäin.

Useampi kiitos-sana kuuluu valmennukselle. Mikko ”Kuula” Laurikaisen alaisuudessa Indiansiin näyttää kausi toisensa jälkeen kasvavan valmiimpia pelimiehiä myös alempiin ketjuihin, ja siksi joukkue taistelee jälleen kynsin ja hampain pudotuspelipaikasta.

– Nuoret pelaajat saavat ison mahdollisuuden valmennukselta. Kaikilla on selkeät roolit, eikä virheistä joudu heti koirankoppiin. Vaikea kiteyttää, mikä sen tuloksen salaisuus on, mutta hyviä neuvoja sieltä ainakin tulee.

Espoon salibandyviikonloppu jatkuu Tapiolan jäähallissa vielä lauantaina. Silloin tapahtuman huipentaa miesten maaottelu Suomi–Ruotsi.

Harjula suhtautuu varovaisesti, mutta samalla myös toiveikkaasti siihen, että joku päivä hänenkin päälleen kenties sovitellaan maajoukkuepaitaa aikuisten tasolla.

– Olisihan se tietenkin hienoa. Pikkuisen sinne on vielä kuitenkin matkaa, ja jokaista osa-aluetta pitää parantaa, että mukaan pääsisi.