Seinäjoen Peliveljien ja Suomen maajoukkueen ykköstorjuja Eero Kosonen teki historiaa, kun hän tuli valituksi maailman parhaaksi salibandypelaajaksi ensimmäisenä maalivahtina.
Pääkallo.fi tavoitti Kososen maanantaina puhelimitse hänen ”kotitoimistostaan”.
Miltä tuntuu olla maailman paras?
– No, eipä tässä nyt ole ehtinyt sitä niin ajatella. Kausi on pahasti kesken ja playoffit tulossa, Kosonen naureskeli.
– Toki tämä on hieno kunnianosoitus. Menneellä viikolla Ruotsista soittelivat, että tällainen olisi tulossa. Sillä tavalla tämä on erityistä, että maalivahtia ei ole siihen koskaan valittu kärkeen.
Valinnan tekee vuosittain ruotsalaisen Innebandymagazinetin toimitus.
32-vuotiasta Kososta on pidetty jo usean vuoden ajan maailman parhaan maalivahtina. Vuoden 2018 kruununa voidaankin pitää joulukuussa saavutettua toista perättäistä maailmanmestaruutta Suomen maajoukkueen kanssa.
– Hienostihan vuosi loppui Prahassa. Siinä ehti tapahtua välillä aika paljon; oli Suomeen muuttoa, ja Ruotsissa pudotuspelit jäivät lyhyiksi edelliskauteen verrattuna, Kosonen muistelee.
– En nyt sanoisi, että vuosi olisi ollut kaksijakoinen, mutta kesälläkin joutui hieman funtsimaan hommia uudestaan, mihin lähtee viemään uraa seuraavaksi. Jokainen kausi on uniikki. Aina tulee vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Lopulta se on pieni osa siitä, joka päättyy juhliin.
Kosonen ei omien sanojensa mukaan ole oikea henkilö arvioimaan sitä, onko hän uransa parhaassa torjuntakunnossa tällä hetkellä. Töitä on kuitenkin tehty lujasti viime vuosina.
Edelliset kolme kautta hän pelasi Ruotsissa Växjö Viperissa.
– Kun pelasi Ruotsissa kolme kautta, niin huomasi, että lajihan menee vauhdilla eteenpäin. Aika paljon nopeammaksi menee veskarin kannalta peli. Se vaatii koko ajan halua kehittää itseään kokonaisvaltaisesti. Onko siellä sitten jotain tiettyä juttua, jota olen halunnut kehittää – eipä oikeastaan.
Se on sanomattakin selvää, että Kosonen haluaa kehittyä aina vain paremmaksi.
– Tähtään aina siihen, että seuraava peli olisi se paras. Paljon on juttuja, missä pystyy vielä kehittymään. Enkä edes enää pelaisi, jos tuntisin, että maksimit olisi saavutettu.