Turun Palloseura on tehnyt jo pitkään erinomaista työtä juniorisalibandyn puolella. Yksi Aurajoen rannoilta tulleista helmistä onkin laitahyökkääjä Eero Jalo, joka pelaa uransa parasta liigakautta Palloseuran paidassa.
Joku saattaa jopa unohtaa, että ykköskentän laidassa viilettävä Jalo on edelleen A-juniori-ikäinen. 98-ikäluokkaa edustava pistenikkari debytoi Salibandyliigassa jo 16-vuotiaana.
Näin ollen käynnissä oleva kausi on hänelle jo viides miesten peleissä.
Vajaan kuukauden päästä 21 vuotta täyttävä Jalo onkin vuosien saatossa kehittynyt pelaajana yhä monipuolisemmaksi. Keskiviikkoiltana muistoksi jäi useampi reikäpallon muotoinen mustelma, kun hän venyi Oilers-pelaajien laukausten tielle Tapiolan urheiluhallissa.
– En ole elämässäni varmaan koskaan ottanut noin monta peittoa. Välillä niitäkin joutuu ottamaan, täytyy ryynätä ja puolustaa, Jalo naureskeli Tapiolan hallissa ottelun jälkeen.
Ryynääminen kannatti, sillä todella taitavasti puolustanut TPS otti vakuuttavan 2–5-voiton Oilersin vieraana.
Jalon mukaan avauserä jätti vielä paljon parannettavaa. Se meni espoolaisille 2–1.
TPS kuitenkin nousi toisessa erässä ensin rinnalle ja sitten nopeasti ohi. Loppuminuuttien uhrautuva puolustaminen kuvasti joukkueen kurinalaista pelityyliä.
– Sitä me haluammekin, että omiin menee mahdollisimman vähän ja että me teemme riittävästi vastustajan päähän.
– En tiedä, mitä tapahtui ensimmäisessä erässä, mutta olimme siinä aika paljon perässä. Kaverilla oli paikka lyödä jo siinä katki. Selvisimme ja tulimme toiseen erään sisuuntuneemmin, Jalo pohti.
”Lihakset kasvavat ja pituutta tulee”
Jalo oli Oilersia vastaan pahanteossa. Laituri summasi tehot 1+2 ja kasvatti koko kauden pistesaldonsa 18+20=38 tehopisteeseen.
Samalla hän on enää kahden päässä 100 tehopisteen rajapyykistä Salibandyliigassa.
Uransa tehokkainta kautta pohtiessa Jalo ei keksi mitään erityistä syytä kehityksen takana. Kuten hän itsekin toteaa, muutoksen voi havaita ainakin hänen ulkoisessa olemuksessaan – Jalo ei näytä enää nuorelta juniorilta.
– Ehkä lauon hieman enemmän nykyään, mutta mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Kun ikää tulee, niin lihakset kasvavat, pituutta tulee lisää ja muutenkin jässiköityy. Samalla tietää, miten täällä liigassa pitää pelata. Se ainakin auttaa.
TPS:n ykkösketju Jalo–Janne Hoikkanen–Miko Kailiala on ollut vahvassa vireessä viime aikoina. Loukkaantumiset selättänyt Hoikkanen repii, raastaa ja tekee pisteitä sentterinä.
Eikä Jalo voi olla kehumatta täksi kaudeksi Turkuun palannutta maailmanmestarihyökkääjä Kailialaa.
– Pakko mainita tuo laituripari – maailmanluokan maalintekijä, niin minä saan aika helpot sulkeet (syöttöpisteet) pois sieltä. Kun hänelle laittaa palloa, niin verkko pölisee, Jalo hehkuttaa.
Niin kävi myös keskiviikkona. 2+1-tehot iskenyt Kailiala pääsi herkuttelemaan illan toisen osumansa takatolpalta tyhjiin Jalon oivaltavan syötön jälkeen.
Jalon pelaamista katsoessa huomio kiinnittyy myös helposti hänen mailaansa. Vielä tarkemmin ottaen lapaan, joka on lähes tikkusuora.
– Ei siinä lavassa oikein ole mitään tarinaa takana. Minulla oli jo ennen viime juniorien MM-kisoja (2017) aika suora lapa. Nuorempana olin enemmän ”kantti-Make”, mutta se on jäänyt pois. Rysty on alkanut toimia paremmin, Jalo kertoo ja katsoo lapaansa hymyillen.
Rightin puolelta pelaava hyökkääjä on mennyt kokeiluissaan niin pitkälle, että hän pelannut myös niin sanotusti vääränpuoleisella lavalla.
– Et ole väärässä. Kun aloitin tämän kauden, niin minulla oli leftin lapa kiinni. Siitä sitten tuli sanomista vähän joka puolelta, joten vaihdoin sen.
– En nyt tiedä, että meneekö rightilla paremmin – varmaan, jos joiltain kysyy. Omasta mielestäni kuitenkin ihan yhtä hyvin kuin leftilläkin.
Jalo on päässyt viime keväinä maistamaan tappion karvasta kalkkia, kun TPS:n tie on päättynyt joka kerta puolivälierävaiheessa. Nyt tavoitteena ei ole mikään muu kuin mennä neljän parhaan joukkoon.
– Jokin napsu siitä vielä jäänyt aiemmin puuttumaan. Nyt olemme saaneet niin kovia vahvistuksia, että meidän on jo pakko mennä välieriin.
– Jos pääsemme näin hyvistä asemista kevään peleihin, niin ainakin yhden vastustajan kairaamme. Katsotaan sitten, kuka tulee vastaan. Toivottavasti kevät päättyy kannuun asti.
Keskiviikon voitosta turkulaisryhmä otti ilon irti, sillä se on lähes varmasti kolmen parhaan joukossa runkosarjan päätteeksi. Sen kuuli myös käytävälle, kun pelin jälkeen ”hunajata, hunajata” raikasi pukukopista.