Divarit

Herlin kipparoi altavastaajat liigaan – ”Aika moni toivoi, että harjaisimme koko Divarin”

16.04.
2019
Divarit

Miro Herlin ei osannut vielä sanoa, pelaako ensi kaudella liigaa. Joukkueen suhteen vaihtoehtona on kuitenkin vain rakas ÅIF. Kuva: Iiro Karesniemi

Miro Herlinin kahdeksas perättäinen kausi Sipoossa sai parhaan mahdollisen päätöksen. Hänen edustamansa ÅIF nousi Salibandyliigaan. Hyökkääjän tulevaisuuden suunnitelmat ovat kuitenkin vielä auki.

Liigakarsintasarja päättyi perjantaina Sipoon areenalla ÅIF:n riemuun. Porin Karhut kaatui neljännessä karsintaottelussa 6–2.

Siitä alkoi ÅIF:n nousujuhlat, joita joukkueen kapteeni Miro Herlin muisteli vielä pari päivää myöhemminkin suurella lämmöllä.

– Perjantaina jäimme pelin jälkeen Sipooseen juhlimaan Ingmanin tehtaan saunatiloihin. Lauantaina suuntasimme sitten keskustaan, Herlin kertasi.

– On kyllä vieläkin hyvä fiilis. Todella hyvä, eikä tätä varmasti moni olisi uskonut.

Pitää paikkansa.

ÅIF ei kuulunut ennen kautta suurimpiin nousijakandidaatteihin. Runkosarjassa se sijoittui kahdeksanneksi, mutta niin vain kampesi itsensä aina Divarin finaaleihin asti.

Liiganousu ei varsinaisesti ollut ainakaan Herlinin mielessä ennen kauden alkua, mutta menestystä hän janosi.

– Itselläni ja aika monella muulla oli toive, että ”harjaisimme” koko Divarin. Voittaisimme pitkästä aikaa jotain. Ennen kauden alkua päätin, että jos lähden mukaan, niin pitää olla jengi, jonka kanssa voi pärjätä.

Hänen mukaansa kauden aikana tunne menestymisen mahdollisuudesta vahvistui koko ajan. Herlin oli joukkueensa kolmanneksi tehokkain runkosarjassa pistein 11+20=31.

Finaaleissa Tikkurilan Tiikerit oli vielä vahvempi, mutta lopulta liigapaikka aukesi ansaitusti Karhut-sarjassa.

– Tiikerit-sarja alkoi pikkuisen liian aikaisin, ja palautumisaikaa oli siinä tosi vähän. Hävisimme pari peliä ihan sen takia. Varmaan olisimme voineet paremmin haastaa Tiikerit, jos olisimme ehtineet levätä, Herlin pui jälkikäteen.

Karhuja vastaan joukkue sai hengen päälle, ja yhteinen sävel löytyi. Herlin myös uskoo, että se olikin suurin syy nousuun, ettei ÅIF:n tarvinnut hirveästi lähteä muuttamaan omaa pelaamistaan.

Se oli koko kauden pienoinen altavastaaja, mikä lopulta toi sen suurimman palkinnon.

– Karhut joutuivat muuttamaan omaa pelaamistaan, koska liigassa he eivät olleet ennakkosuosikki peleissään. He olivat kauden aikana pelanneet paljon ja hävinneet paljon, joten varmasti sekin vaikutti.

Jatkaa vain ÅIF:ssä

Herlin on pelannut nyt kahdeksan kautta peräkkäin ÅIF:n sinivalkoisessa peliasussa. Siksikin nousu tuntuu erityisen hyvältä.

– Hyvän ystäväni Huovisen Aten (ÅIF-hyökkääjä) kanssa juuri soittelimme. Puhuimme siitä, miten hienolta nyt tuntuu ja että aika monta vuotta on tullut painettua töitä. Tällainen palkinto tuli kovasta duunista, Herlin hehkutti.

33-vuotias Herlin on jo konkari pääsarjatasolla. 189 Divari-pelin lisäksi häneltä löytyy vyöltään 155 Salibandyliiga-ottelua.

Vielä hän ei kuitenkaan ole varma, kasvaako liigapelien määrä ensi kaudella.

– Olen ajellut Espoosta treeneihin tähän asti, ja nyt muutimme Vihtiin, mistä on vielä pidempi matka. Poika menee eskariin syksyllä, ja vaimollakin on vuorotöitä, joten pitää katsoa miten pelaaminen onnistuu.

– Pitää nyt miettiä, mutta kyllä se on ÅIF, jos jossain jatkan.

Liiganousun jälkeen on myös puitu, missä ÅIF pelaa kotiottelunsa, sillä Sipoon areena on varsin pieni liigatasolle.

– Ei ole ollut puhetta, ja se on enemmänkin taustojen homma miettiä. Meillä on pelaajien kanssa ollut linja, että annamme ensi kauden pohdinnat eteenpäin muille.

Yksi tulevaisuuden nimi on ÅIF:n riveistä noussut jo varmasti muidenkin seurojen huomioon. Vasta 16-vuotias Oliver Sillanpää oli loppukaudesta sipoolaisten ratkaisupelaaja hyökkäyspäässä.

Nuorukainen keräsi hehkutusta myös Herliniltä.

– Kyllä sen taidon huomasi, miten kova pelaaja hän on, kun tuli siihen meidän ketjuunkin välillä. Hän pelasi välillä junioreissakin (SC Hawks), mutta joka kerta, kun oli meidän kanssa, niin me tarvitsimme häntä paljon.

– Hän on myös nauttinut joukkueessamme. 16-vuotias keksii jo lempinimiä ja soittaa suutaan kopissa, eli on ihan kuin kotonaan. Aika monella muulla voisi vähän jännittää edariin noustessaan. Hieno pelimies ja muutenkin tosi fiksu kaveri.

Nousujuhlat eivät suinkaan päättyneet viikonloppuun. Herlin piti hieman taukoa välissä, mutta pohti, josko lähtisi vielä maanantaina viettämään aikaa joukkueensa kanssa.

– Katsotaan, jos sitä illan päälle, hän naureskeli.

Anssi Karjalainen
Anssi Karjalainen
Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö

Asemapaikka: Espoo

Twitter: @A_Karjalainen