Esport Oilers voitti lauantaina A-junioreiden Suomen mestaruuden. Sarja ratkesi Seinäjoen urheilutalolla neljännessä pelissä voitoin 3-1 espoolaisille. Pääkallo.fi haastatteli puhelimitse pelin jälkeen kapteeni Yannick Lindroosia.

Lindroos itse on -98-ikäluokkaa, eli hänen junioriuransa päättyy tähän. Urallaan hän on jo nuorempana hätyytellyt liigajoukkueiden portteja niin aiemmassa seurassaan SSV:ssä kuin Oilersissakin. Tämä kausi on kuitenkin sujunut kipparin nauha kädessä seuran A-junioreissa.

– Ei näitä junnupelejä voisi paremmin päättää. Meillä oli tosi tiivis ryhmä tällä kaudella, ihan se ja sama olitko kentällä, katsomossa tai kotona. Kaikki laittoivat kaiken likoon ja oli hienoa nähdä, että jokainen jengissä jaksoi painaa. Olimme yhtenäinen joukkue, ihan sama ketä oli kentällä ja missä roolissa, Lindroos hehkutti puolisen tuntia finaalin tauottua puhelimitse.

Tunne, joka nuoren miehen valtasi mestaruuskannua nostaessa oli vaikea kuvailla sanoin. Pokaalin nosto tuntui erityisen hienolta selkeän 9-2 -voiton myötä.

– Sanattomaksi se veti. En tiedä, aika pitkä matka kuljettu ja joukkueessa on paljon tuttuja jätkiä, joiden kanssa on pelattu kauan. Sitten pystyimme vielä tuollaiseen esitykseen. Ryynäsimme loppuun asti, vaikka siinä oli viiden minuutin alivoimaa sun muuta. Olen ylpeä joka äijästä, Lindroos tunnelmoi.

Yhtenäisyys todella huokui Oilersin pelistä etenkin kahdessa viimeisessä erässä. Viimeisenä lukkona Nemo Sipilä hoiti maalilla hommansa takuuvarmalla tavalla. Oilers pystyi todella vaarallisella paineenpurku- ja kääntöpelillään toisessa erässä niittaamaan Peliveljet hopealle.

Oilersilla ei ollut mukana tällä kertaa edes aivan paras mahdollinen kokoonpano, sillä liigajoukkueessa isommassa roolissa koko kauden pelanneet Antti Suomela, Alexander Nyman, Justus Kainulainen ja Heikki Iiskola valmistautuivat jo sunnuntaiseen miesten pronssipeliin, joka sekin pelataan Seinäjoella.

– Vedettiin tänään sellaisella nipulla, että muutama äijä, jotka ovat liigan mukana pronssipelissä, puuttuivat. Toivotan heille onnea ja toivottavasti he hoitavat pronssit kotiin. Vaan kuten sanoin, saimme kauden aikana kaikki mukaan tähän hommaan ja kaikilla oli tosi hyvä fiilis olla mukana. Ei mitään väliä mikä rosteri oli kentällä. Finaalit eivät ratkea nimiin paperilla, vaan tässä vaiheessa tärkeintä on pääkoppa ja joukkuepelaaminen, Lindroos painotti.

Hänen mukaansa ottelu oli numeroita tasaisempi, mutta tietyt asiat ratkaisivat pelin Oilersin hyväksi.

– Jaksoimme painaa omassa päässä. Kaksi maalia jos päästät tällaiseen peliin, niin se on uskomaton suoritus. Kaverilla oli kyllä paikkoja, mutta me laitoimme omistamme paremmin sisään. Tasainen peli tämä oli, mutta ehkä meillä oli tänään vielä vähän kaveria enemmän taistelutahtoa. Pääkopasta se tänään oli kiinni.

Usko Oilersissa oli vahva läpi kauden, että A-junioreiden kulta halutaan tänä vuonna saavuttaa. Lindroos näki, että sillä oli vaikutusta koko finaalisarjan osalta.

– Sanotaanko näin, että kauden alusta lähtien uskoimme, että tällä jengillä on mahdollisuudet mennä ihan loppuun asti. Kaikki tiesivät, että meillä on tosi hyviä pelimiehiä. Ehkä me tulimme tähän sarjaan vähän valmiimpina ja semifinaaleissa oli jo kovat paikat. Silloinkin ryynäsimme hyvin. Joukkueena olimme piirun verran parempia ja hitsautuneet tosi hyvin yhteen, kuin vastustaja.

Yksittäisenä kuriositeettina todettakoon molempien valmennusryhmien hyvä pelisilmä. Joukkueet tekivät ottelun lopussa hienon eleen, sillä viimeiseen vaihtoon laitettiin kentälle A-junioreista yli kasvavia, -98 ikäluokan pelaajia. Oilers vaihtoi maalivahtiakin, sillä kakkosvahti Severi Hopsun junnupelit päättyivät tähän.

Vaan lopuksi oli totta kai kysyttävä vielä nuorten miesten juhlasuunnitelmista.

Miten A-nuorten mestaruutta karkeloidaan?

– Tässä on nyt pitkä matka kotiin ja siinä on aikaa poikien kanssa vähän käydä läpi ja jutella ja juhlia. Katsotaan sitten, missä jatketaan ja miten kauan, Lindroos vastasi ja virneen pystyi kuulla puhelimenkin välityksellä.