Liigat

Jussi Ojala: Oodi Harri Forstenille

04.07.
2019
Liigat

Kuva: Mikko Hyvärinen

Lomakauden vuoksi Pääkallo.fi julkaisee heinäkuussa päivittäin uusintoina pidempiä artikkeleita, haastatteluita, analyyseja, blogauksia ja kolumneja vuosien varrelta. Vuorossa on Jussi Ojalan kirjoittama oodi keväällä 2014 (julkaistu 31.3) uransa ensimmäisen kerran lopettaneelle Harri Forstenille. Forsten palasi sittemmin vielä kaukaloon ja pelasi kauden 2015-16 Viikingeissä.

Kävimme sunnuntai-illtana Pääkallo.fi:n sisäisessä sähköpostiketjussa erikoisen keskustelun. Timo Mäkynen viestitti klo 22.21, että hän on tekemässä oodia Harri Forstenille, joka päätti komean uransa SSV:n ja Oilersin väliseen pronssiotteluun. Vastasin heti, että ei perhana, niin minäkin – ja pidin pääni.

Samaan syssyyn muutkin Pääkallo.fi:n tekijät intoutuivat muistelemaan meiliketjussa Harri Forstenia, 31. Muun muassa toimituspäällikkö Henri Pitkänen kirjoitti seuraavasti:

– Meikäläisen idoli. Aina katsonut ylöspäin junnusta asti. Oli hienoa päästä pelaamaan vastaan liigassa, ja haastattelemaankin. Tyylikkyys on eka sana, joka tulee mieleen.

Eilen todella harmitti, etten päässyt Pasilaan. Pääsen harvoin peleihin, koska lähes kaikki harrastamisaika tämän sivuston suhteen menee noin 50-henkisen tekijäsirkuksen pyörittämiseen. Siis kotona koneella. Olin silti päättänyt, että Pasilaan menen nimenomaan Forstenin takia (en diibadaaba pronssimatsin takia), sillä tiesin, että kyseessä on hänen viimeinen pelinsä. Mutta koko perheen vatsatauti esti aikeet. No, näin sentään Yleltä, että Forstenin silmät kostuivat, kun Antti Ennekari haastatteli häntä.

– Taitaa näin olla, että matsit oli tässä. Kyllä tässä on pitkä taival tässä laivassa menty ja paljon hienoja hetkiä. On aika jättää nämä saappaat narikkaan, Forsten sai sanottua Ylen luureihin.

Pitkä taival tosiaan. Oli kunnia myös olla itse osa sitä. Sain pelata Forstenin kanssa yhdessä SSV:n junioreissa. SSV:hen Forsten eksyi Petteri Bergmanin värväämänä Helsingin NMKY:stä. B-junioreissa tuli kultaa, kun ketjumme paukutti varmaankin 80 prosenttia joukkueen maaleista. Itsellä meni koko kausi pakkina melko lähellä kiikaritehoja, mutta laituripari Harri Forsten–Kari-Matti Ratsula oli murhaavan tehokas. Finaalissa kaatui Turussa erään Timo Mäkysen edustama Tapanilan Erä.

Kultaa tuli samalla kaudella A-junioreissakin. Finaaleissa kaatui Lassi Vänttisen, Sami Nymanin ja Pöllö Salmisen Gunners. Kakkosketjussa viiletti Forsten-Ratsula-duo.

Sitten tieni Forstenin kanssa erkani. SSV:ssä junnuja ei oikein kelpuutettu edustusjoukkueeseen, joten Bergman kaappasi itsensä ja puoli tusinaa pelaajaa Erään. Forsten ja Ratsula sentään saivat jalkojansa liigaoven väliin ja jäivät SSV:hen.

Sen jälkeen sain lähinnä seurata vastustajan puolelta ja viimeisinä vuosina toimittajana, kun Forsten kasvoi suuriin saappaisiin – siis todella suuriin. Forsten peri SSV:n ykkössentterin paikan JP Lehtoselta. Loppu onkin sitten historiaa.

Seitsemän Suomen mestaruutta ja kaksi maailmanmestaruutta – ja kaikissa avainroolissa. Salibandyliigan 305 runkosarjasottelussa kertyi 406 pistettä, pudotuspeleissä 117 ottelussa 156 pistettä. Miesten maajoukkueessa syntyi 47 ottelussa 50 tehopistettä. Kovia lukuja puolustavalta sentteriltä.

Mutta mikä teki Forstenista niin hyvän pelaajan? Hyviä pelaajia on paljon, mutta näin poikkeuksellisia ei montaa. Kirjoitin Salibandylehteen vuoden 2012 lopussa Tatu Väänästä käsittelevässä jutussa seuraavasti:

– Väänänen on yksinkertaisesti yksi niistä harvoista pelaajista, jotka tekevät kanssapelaajistaan parempia. Samaan kastiin voi suomalaisista lukea ainoastaan Mika Kohosen ja Harri Forstenin.

Forsten tosiaan teki ketjukavereistaan parempia. Hän ei ollut näkyvä eikä kuuluva, mutta aina oikeassa paikassa. Syötöt olivat oikein ajoitettuja, samoin liikkeet. Puolustussuuntaan hän oli häikäisevän hyvä. Tossukin liikkui. Hän teki muiden pelaamisesta helppoa. Kysykää vaikka Mikael Järveltä, Juho Järviseltä tai Santtu Mannerilta.

Puolustamisen ja muiden auttamisen ohella Forstenista kasvoi pistenikkari myös miesten liigassa. Veto oli lähes suoralla lavalla pelanneella Forstenilla aikamoinen nuhapumppu, mutta maaleja syntyi. Rystyltä, kämmeneltä, ilmasta ja suoraan syötöstä. Enemmän Forsten oli silti rakentelija ja järjestäjä kuin ratkaisija.

Entä mitä muuta erinomaista Forstenissa on? Käsi pystyyn kaikki vastustajat, joukkuekaverit, katsojat ja muut sählyääliöt, joilla on jotain pahaa sanottavaa Harri Forstenista.

Niinpä.

Jussi Ojala

Jussi Ojala

Herrasmies. Ja hieno mies. Fiksu, asiallinen, mukava ja tyylikäs lääkärisetä. Kuten olemme saaneet eilen ja tänään lukea esimerkiksi Twitteristä tai Pääkallo.fi:n kommenttiosastolta.

Yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista salibandynpelaajista. Kiitos, Harri.

Jussi Ojala
Jussi Ojala
Twitter: @ojalajus