Kommentti: Jarkko Nieminen on salibandylle mahdollisuus

Salibandynanalyytikko Jani Hakkarainen pohtii Pääkallo.fi:ssä Jarkko Niemisen Classic-sopimusta. Kuva: Jussi Ojala

Salibandynanalyytikko Jani Hakkarainen pohtii Pääkallo.fi:ssä Jarkko Niemisen Classic-sopimusta. Kuva: Jussi Ojala

Lomakauden vuoksi Pääkallo.fi julkaisee heinäkuussa päivittäin uusintoina pidempiä artikkeleita, haastatteluita, analyyseja, blogauksia ja kolumneja vuosien varrelta. Jarkko Niemisen siirtyminen salibandykentille puhutti laajalti salibandymaailmassa vuonna 2016. Jani Hakkarainen näki 14.4. 2016 julkaistussa kirjoituksessa, että Nieminen on mahdollisuus lajille.

Viime päivinä useimpia salibandyniiloja on varmasti mietityttänyt kovasti ex-tennistähti Jarkko Niemisen rekrytointi Classiciin ensi kaudeksi. Asiaa voidaan pyöritellä monesta eri näkökulmasta. Mutta kannan muodostamiseksi on syytä asettaa Tapaus Nieminen historialliseen ja kulttuuriseen asiayhteyteensä.

Salibandyn historia Suomessa on 30 vuotta pitkä. Laji on edelleen siis nuori verrattuna perinteisiin lajeihin, joissa puhutaan sadasta vuodesta. Lisäksi se on syntynyt tilanteessa, jossa on ollut jo pitkään olemassa useita pitkälle kehittyneitä lajeja. Salibandy on siis syntynyt ja kehittynyt täysin erilaisissa olosuhteissa kuin vaikkapa jalkapallo. Esimerkiksi extreme-lajien kanssa sen on täytynyt yrittää voittaa alaa tilanteessa, jossa kilpailijoiden asema on täysin toista luokkaa.

Näistä olosuhteista huolimatta salibandy on pelaajamäärissä mitattuna kasvanut suorastaan räjähdysmäisesti Suomessa. Kasvu on tapahtunut noin reilun 20 viimeisen vuoden aikana. Vastaava kehitys on tapahtunut Ruotsissa, Tsekissä ja Sveitsissä. Samalla myös salibandyn urheilullinen taso on noussut jatkuvasti.

Toistaiseksi kehitys ei ole kuitenkaan näkynyt merkittävällä tavalla yleisömäärissä. Salibandy on edelleen enemmän laji, jota pelataan kuin laji, jota katsotaan. Salibandyn yleisessä arvostuksessa on myös tänäkin päivänä paljon parantamisen varaa.

Yleisömäärissä tai arvostuksessa ei pikavoittoja ole todennäköisesti luvassa, vaikka itsekin niin erehdyin luulemaan 90-luvun kasvuhuumassa. Niiden kohdalla tie on pitkä ja väistämättä jossain määrin kivinen. Mutta ainut mahdollisuus on käydä tätä pitkää ja kivistäkin tietä kärsivällisesti ja sinnikkäästi.

Arvostuksen kohdalla ainut mahdollisuus on jatkaa pitkäjänteistä kehitystyötä erityisesti urheilullisella puolella. Vain sitä kautta salibandyn urheilullinen taso voi nousta, mikä tuo arvostuksen ennemmin tai myöhemmin.

Yleisömäärien tapauksessa avainasia on salibandyn ujuttautuminen suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan perusrakenteisiin. Muista lajeista tässä ovat onnistuneet ainakin hiihto, jääkiekko, yleisurheilu ja jalkapallo, vaikka kuningaspelin asemasta Suomessa usein taitetaan peistä.

Tästä voidaan ottaa esimerkki kotikaupungistani Tampereelta. Jääkiekossa Tappara ja Ilves ovat osa tamperelaista syväkulttuuria ja monien ihmisten identiteettiä. Tamperelaisena tämän seikan voi kokea menemällä Hakametsään katsomaan jommankumman peliä. Hakametsässä suorastaan huokuu Tapparan ja Ilveksen merkitys tamperelaisen kulttuurin osittaisina rakentajina. Se tuntuu luissa ja ytimissä varsinkin arvo-otteluissa.

Jalkapallossa Ilves on pitkään ollut Tampereen ykkösseura, vaikka TPV voittikin yhden mestaruuden 90-luvulla. Ilveksen jalkapallo on siis keskeinen tamperelaisen kulttuurin ja monien ihmisten identiteetin rakentaja. Nykyään tämän tosiseikan voi kokea kesällä Tammelan pallokentän mielenkiintoisessa atmosfäärissä. Se unohdettiin totaalisesti, kun Ilveksen ja TPV:n miesten edustusjoukkueista muodostettiin Tampere United vuonna 1998. TamU menestyi hyvin, mutta oli teennäinen rakennelma. Ei siis ollut suuri yllätys, että TamU romahti menestyksestä huolimatta (toki seura yrittää paluuta).

Salibandyn tavoitteena tulee olla pääseminen vastaavaan kulttuuriseen asemaan Suomessa kuin Tappara ja Ilves ovat Tampereella. Paikallisesti monilla seuroilla pitää olla sama päämäärä.
Ujuttautuminen suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin syvärakenteeseen vaatii hyvin monia erilaisia keinoja. Mainitsen tässä vain yhden pienen osan niistä: erilaiset toistuvat markkinointitempaukset. Superfinaali ja Jarkko Nieminen rekrytointi ovat juuri tällaisia keinoja. Salibandy tarvitsee niitä. Välillä onnistutaan, välillä epäonnistutaan. Mutta yrittää pitää. Onnistumisia ja epäonnistumisia on vaikea tietää etukäteen. Vasta historia kertoo meille sen. Ja historia kirjoitetaan aina jälkikäteen.

Markkinointitempausten kohdalla salibandyn nuoruus on etu. Lajista löytyy ennakkoluulottomuutta kokeilla rohkeasti uusia asioita. Ei ole joidenkin perinteisten lajien luutuneita rakenteita ja asenteita (esim. hiihto).

En kuitenkaan mitenkään usko, että Jarkko Nieminen olisi suostunut vain ”markkinointipelleksi”. Siihen hänen asemansa on aivan liian arvokas. Hän takuulla yrittää päästä pelaamaan Salibandyliigaan.

Tämä yritys on salibandylle urheilulajina mahdollisuus. Nieminen on päässyt hyvin lähelle maailmanhuippua perinteisessä, globaalissa ammattilaislajissa. Hän tietää, mitä on urheileminen huipulla sellaisessa lajissa. Tästä salibandyllä on vain ja ainoastaan opittavaa. Jarkko Nieminen voi näyttää esimerkkiä salibandypelaajille. Hän on ”kortti”, joka kannattaa siis katsoa myös urheilullisesti ja salibandyn arvostuksen parantamisen vuoksi. Vain sillä tavalla saamme tietää, oliko se ässä, mustapekka vai jotain siltä väliltä.

Salibandyväen on hyvä olla tässä suhteessa hyvin nöyrää. Meillä on paljon opittavaa muilta. Nöyristellä ei kuitenkaan tarvitse.

Ulkopuolisesta opista hyvä esimerkki on Classicin kakkosvalmentaja Samu Kuitunen. Petteri Nykky rekrytoi hänen vajaat kymmenen vuotta sitten jääkiekosta miesten maajoukkueeseen. Tuomitsin siirron silloin Urheilulehden sivuilla. Olin väärässä. Kuitunen on tuonut arvokasta oppia salibandyyn. Hyvänä esimerkkinä voi toimia alueellinen miesvartiointi oman alueen puolustuspelissä. Se oli taktisia avainasioita vuosien 2008 ja 2010 miesten maailmanmestaruuksissa.

Vielä lopuksi veikkaus: Jarkko Nieminen ei tule pärjäämään Salibandyliigassa. Hänen lajitaitonsa eivät tule riittämään ainakaan hyökkäyspelissä. Mutta silloinkin seuraus on salibandyn kannalta positiivinen. Jokainen tapausta seuraava ymmärtää, että Salibandyliigan taso ei ole niin alhainen kuin monet luulevat.

Lue myös:
Jytkyjen jytky – Jarkko Nieminen vaihtaa tenniksen salibandyyn
Jarkko Nieminen shokeraavasta lajinvaihdosta: ”Salibandy ollut aina se toiseksi rakkain laji”
Katso: Jarkko Nieminen pelaa tällä videolla salibandya
Kommentti: Kaikkien aikojen salibandykausi ei vain markkinointipuhetta – Jarkko Nieminen jäävuoren huippu