Liigat

Kommentti: Totuus salibandya järisyttäneestä fuusiosta

08.07.
2019
Liigat

Tämän kommentin kirjoittaja eli Ylijohtava Toni Lötjönen istui pari kautta SSV:n penkillä ja kävi Erän toimistossa sanomassa, että laittakaa edareille omat nettisivut.

Lomakauden vuoksi Pääkallo.fi julkaisee heinäkuussa päivittäin uusintoina pidempiä artikkeleita, haastatteluita, analyyseja, blogauksia ja kolumneja vuosien varrelta. Maanantain kunniaksi julkaistaan Toni Lötjösen keväällä 2016 (28.3.) kirjoittama analyysi, joka koski salibandymaailmaa järisyttänyttä Tapanilan Erän ja Viikinkien fuusiota.

Erän ja Viikinkien fuusio tuotiin salibandykansan tietoisuuteen viime torstaina Palacen hienoissa puitteissa ja kultaisissa kääreissä. Tiedotustilaisuuden jälkeen seuran pelaajille kerrottiin erilainen tarina syistä ja seurauksista. Nyt kun salamoiden välke on sammunut ja suurimmat otsikot maailman suurimmasta salibandyseurasta on revitelty, on aika kertoa totuus.

Miksi?

Jos kaikilla menisi hyvin, niin fuusioita ei syntyisi. Se missä asiat eivät olleet kunnossa tällä kertaa, oli Viikingit. Kuten medioista on voinut lukea, niin aloite tuli Kurre Westerlundilta. Ensin käytiin koputtamassa Rusan ovella. Siellä ei ovi auennut, mutta Mosalla aukesi.

On paljon spekuloitu ajoiko Viikinkien ikääntyvä pelaajaryhmä Kurren paikallisvihulaisten junioripatojen ääreen. Väärin. Viikingit on jo pahimman sukupolvenvaihdoksensa käynyt ja kokenut. Isossa roolissa vanhasta kaartista on enää Mikael Järvi, comebackin tehnyt Harri Forsten ja ikinuori Tero Tiitu. Ykkösviuluja soittavat jo uudet kaverit, joilla pelivuosia on vielä rutosti jäljellä.

Syyt ovat raha ja tekijät. Nämä kaksi kulkevat osittain käsi kädessä. Kurren kukkaron nyörit ovat olleet löysät, mutta aikaisemmin myös eräs seurahenkilö on tuonut sievoisen summan rahaa edustusjengin toimintaan ulkopuolisilta yhteistyökumppaneilta. Ei tuonut enää ja Kurrenkin kirstulla on pohja. Etenkin, kun tämän kauden joukkue on seuran historian kallein.

Viikingit ei ole varmasti ensimmäinen eikä viimeinen seura, jonka toiminta laahaa kun ei ole käsiä. Tekijöitä ei kerta kaikkiaan seurassa ole. Ei viime aikoina eikä liiemmälti edes silloin dynastian parhaimpina vuosina. Tässä joutuu Kurre katsomaan peiliin. Ne harvat tekijät, jotka seurassa ovat olleet eivät ole saaneet vastuuta. Tai osanneet sitä ottaa. Vuosia joukkueenjohtaja vastasi kysymyksiini: ”Odota, kysyn Kurrelta.” Kaikki langat ovat olleet tiukasti herran ja hidalgon omissa käsissä.

Toisin sanoen Kurrella ei enää ollut kuin kaksi vaihtoehtoa. Kioski kiinni tai fuusio. Näillä lauseilla fuusio oli myös helppo myydä Viikinkien pelaajille. 

Nyt on vastattu siihen, mitä Viikingit tarvitsi fuusiosta. Ja ne se varmasti tulee saamaan Erän organisaatiosta. Mitä Erä saa? Tämä onkin haastavampi kysymys. Ainakin isoveli poistuu näyttämöltä. Viikingit ja Kurre ovat vieneet kirkkaimmat mitalit ja isoimmat otsikot. Moni pelaaja on valinnut Viikinkit-nutun ennen Erä-paitaa. On ehkä maksettu paremmin, mutta menestys on toki ollut se isoin houkutin pelaajille.

Erällä on kiistatta Suomen paras juniorituotanto ja junnumitaleja moninkertaisesti muihin verrattuna. Se ei ole kuitenkaan muuttunut menestykseksi edustustasolla. Siinä seura on epäonnistunut rankasti. Sen seurajohtokin tietää, mutta lääkettä ei silti ole löydetty.

Kilpailu pelaajamarkkinoilla siis vähenee. Ainakin hetkeksi. Mitkä muut asiat saivat omaa polkuaan ja vahvasti omaa juttuaan rakentaneen Erän fuusioitumaan? Katsotaanpa. EräViikinkien kolmesta johtajasta kaksi on Erästä. Se pienin titteli lyötiin Viikingit-taustaisen Kaisa Tammisen kouraan. Toiminnanjohtajana on Jari Oksanen ja urheilujohtajana Joonas Naava, joka neuvottelee myös pelaaja- ja valmentajasopimukset. Edustusjoukkue on siis eräläisten näpeissä. Uuden seuran hallituksen puheenjohtaja tulee Erästä. Ja Kurre. Hänet löytää enää edustusjoukkueen johtoryhmästä.

Alkaako raksuttaa? Uskaltaako joku sanoa ääneen? Ehkä Erä-johdossa laskettiin, että vähän pidemmällä aikavälillä Viikingit putoaa nimestä pois. Jäljelle jää Erä, jolla on mahdollisuudet olla yksin Helsingin herra, dynastia ja suunnannäyttäjä kotimaisessa sählyssä.

Miten tämä myytiin Erän pelaajille? Ei kovin hyvin, jos olette lukeneet pelaajien reaktioita sosiaalisesta mediasta. Eräläisyys on ollut monelle pelaajalle se The Juttu ja moni pelaaja varmasti uskoi, että joukkue pystyisi ottamaan sen seuraavan askeleen mestarijoukkueeksi ominkin voimin. Seurajohto ei siihen kuitenkaan tarpeeksi uskonut.

Mitä seuraavaksi?

Kuten tiedetään, niin Viikinkien kausi jatkuu ja ajoitusta on moitittu. Ei se ihanteellinen ollut, mutta hiekkaa ei tiimalasissa enää ollut. EräViikinkien on aloitettava pelaaja- ja valmentajaneuvottelut ensi kaudesta. Siinä yhteydessä asia olisi tullut julki joka tapauksessa. Se ajoituksesta.

Toistaiseksi taustoilla ja seurajohdolla on ollut kivaa ja intoa piisaa. Huippupelaajista on ylitarjontaa ja eiköhän se pelipaikkakin ratkea. Todellisuudessa haasteita on luvassa ja paljon. Todellisuudessa kahden organisaation ja kahden täysin erilaisen toimintakulttuurin yhdistäminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Kompromissit eivät ole välttämättä se paras ratkaisu. Sen jo seuran nimikin osoitti. Pelkoja on molemmin puolin. Jääkö vanha Viikingit sivuosaan? Miten saada ihmiset kahdesta seurasta yhden jutun taakse?

Mitä tapahtuu junioreille? Sitä varmasti mietitään vuoden siirtymävaiheen aikana, mutta tämäkin kertoo siitä, että päätös tehtiin edustusjoukkue edellä.

Ja ne pelaajat. EräViikingeillä on pelaajia ja valmentajia yli tarpeiden. Jokainen tietää, että lause ”jokaiselle löytyy pelipaikka” on bullshittiä. Ei liigapelaaja halua pelata Divaria Erä Akatemiassa. EräViikinkien uuden johdon on vakuutettava etenkin nykyiset eräläiset nopeasti, sillä pääkaupunkiseudun muut joukkueet ovat jo haaskalla.

#Posinkautta

Vanhana pelaajana uskon, että loppujen lopuksi pelaajat toipuvat tästä uutisesta nopeimmin. Lopulta kuitenkin pelaajat pelaa ja valmentajat valmentaa, on se logo rinnassa mikä tahansa. Joukkueissa on jo nyt pari kentällistä pelaajia, jotka ovat edustaneet molempia seuroja. Se uusi koti löytyy varmasti jostain, vaikkei se aluksi vanhalta kodilta tuntuisikaan.

Seuroja kuolee, syntyy ja yhdistyy. Nimet vaihtuu. Ja aina se pöly laskeutuu. Nyt on EräViikinkien johdolla avaimet käsissään. On tilaisuus rakentaa ylivertainen edustusjoukkue ja loistava juniorimylly ja polku edustusjoukkueeseen. On mahdollisuus viedä Helsingin hallihanketta eteenpäin. 

Saataisiinko vihdoin Helsingissä ihmisiä myös katsomoihin? Koripallon puolella Loimaan Bisonsit ja Helsinki Seagulls ovat uusina seuroina saaneet ilmiöitä aikaiseksi. Miksei tähän pystyisi myös EräViikingit?

Ylijohtava somessa:
Facebook: facebook.com/ylijohtava
Twitter: @ToniLotjonen
Instagram: @ylijohtava
Snapchat: tonilotjonen

Lisää EräViikingit fuusiosta:
Nyt jysähti: Helsinkiin maailman suurin salibandyseura isolla fuusiolla
Jättifuusio vie liigasta yhden joukkueen pois – myös Viikinkien ja Erän edustusjoukkueet yhdistyvät
Viikinkien Kurt Westerlund: ”Koskaan ei välttämättä ole se oikea ja paras ajankohta”
Erän Jari Oksanen Viikinkien fuusiotarjouksesta: ”Ensimmäinen reaktio oli hämmennys”
Some käy kuumana fuusiosta – ”Ei kai tuo voi olla seuran pysyvä nimi?”
Video: Pala fuusioituneiden seurojen historiaa – muistatko tämän hukatun rankkarin?

Toni Lötjönen
Toni Lötjönen
Ylijohtava, eli Toni Lötjönen, istui pari kautta SSV:n penkillä ja on nykyään lajin ainoa mielipidevaikuttaja.