Liigat

Ylijohtavan tuomio siirtomarkkinoista: ”OLS:n kesä meni tutussa suolihuuhtelussa”

10.09.
2019
Liigat

Ylijohtava nosti jälleen Oilersin siirtokesän parhaaksi onnistujaksi. Kuva: Juhani Järvenpää

Miesten Salibandyliigan kausi käynnistyy 21.9. Kevään ja kesän aikana tehtiin tukku siirtoja, joita on kerätty Huhumaa-artikkeliin.

Ylijohtava Toni Lötjönen palaa kesäteloiltaan, ja tekee saman kuin viime vuonna. Salibandyn renessanssihahmo arvioi siirtokesän pelaajiston osalta kouluarvosanoin kuten ennen viime kauttakin.

Siirtokesän arviointi tulee olemaan myös punainen lanka tällä viikolla julkaistavan KalloCastin kakkoskauden avausjaksossa.

Esport Oilers, Espoo: 9+ (viime kauden arvosana 9+)

Heikki Luukkoselle on annettu aikaa ja rahaa rakentaa Espooseen uutta dynastia. Aloitin Oilersin kohdalla samalla lauseella myös vuosi sitten. Päävalmentaja Luukkosella lähtee nyt kolmas kausi Öljymiesten penkin takana ja mitali on minimitavoite tällä ryhmällä.

Vahvaan ryhmään haettiin muutama kova täsmähankinta. Puolustus kaipasi johtajatyyppiä ja jämäkkyyttä. Matias Veikkola on erinomainen vastaus näihin ongelmiin. Toinen iso hankinta, Rasmus Kainulainen, tuo jo ennestään erittäin taitavaan hyökkäyskalustoon lisää vaihtoehtoja.

Maalinsuulle hankittu Niko Nordström on yksi liigan parhaimpia luukkuvahteja.

Ihan kympin suoritus kesä ei ollut. Ylijohtava kaipaisi ryhmään vielä selkeää henkistä liideriä. Vai olisiko Veikkolasta ottamaan joukkue harteille myös kentän ulkopuolella? Lisäksi joukkue menetti valtavasti potentiaalia, kun nuoria pelaajia siirtyi enemmän tai vähemmän ovet paukkuen Tiikereihin ja Indiansiin.

Happee, Jyväskylä: 8 ½ (viime kauden arvosana 5 1/2)

Muutoksia on jälleen Jyväskylässä tapahtunut kohtalaisen paljon. Jaska Kuneliuksen ja Petri Kaukon upeat urat tulivat päätökseen Happeessa, mutta Kunelius jatkaa pelaajauraansa vielä Sveitsissä. Herrat osasivat pelata, mutta enemmän lähdöt näkyvät kopissa kuin kentällä. Rightin miehet Vili Liponen ja Mikko Immonen sekä maalivahti Miro Tuomala matkasivat Nokialle. Huolimatta Tuomalan potentiaalista ei hänen lähtönsä ole Happeelle iso menetys, sillä Markus Laakso otti ykköspussarin tontin viime kaudella itselleen.

Tulijoista Iiro Lankinen on erinomainen värväys. Hän on Happeen näköinen pelaaja ja edelliskaudella lopettaneen Otto Tikan ja Sveitsiin matkanneen Jonne Junkkarisen jälkeen hirvipaitojen alakerta on huutanut pallollista liideriä, jolla löytyy myös jalkaa. Lauri Viitalalla on myös mahdollisuus lyödä isommin läpi liigatasolla. Samuli Grönfors liittyi myös ryhmään Steelersistä kuten Viitalakin.

Kaikessa hiljaisuudessa Happeeseen on nettisivujen pelaajaluettelon mukaan liittynyt Juha Rautiaisen lisäksi velipoika Tuomas. Yksi kausi Sveitsiä riitti veljeksille. Edelliskausi Salibandyliigassa osoitti, että pisteitä on lupa odottaa. Tulopuolella on myös muuttohaukka Johannes Jokinen, jonka potentiaali on laji-ihmisten tiedossa. Kaksi edellistä visiittiä Happeessa on tuonut mitalin ja Jokisen taiteilijaluonne pääsee Happeessa oikeuksiinsa. Panu Kotilaisen tilanteesta ei ole hiiskuttu Jyväskylän suunnalta, mutta tällä tietoa miestä ei nähdä Happeen kokoonpanossa.

Paljon on Happee muuttunut kahden edelliskauden aikana, ja vaikka tämä kesä oli markkinoilla positiivinen voi oikean kemian, ja toimivien kenttien löytyminen ottaa aikansa. Rosteri on nyt sitä luokkaa, etenkin taitopuolella, että joukkue pystyy pelaamaan nykyaikaista salibandya ja mitali on minimitavoite.

Nokian KrP: 8+ (viime kauden arvosana 8 1/2)

Ehkäpä hankalimmin arvioitava joukkue kesän siirtomarkkinoiden osalta. Myös nokialaisten tulevan kauden ennustaminen on jopa Ylijohtavalle haastavaa.

Muutaman rauhallisemman vuoden jälkeen ovi on käynyt ”Korpun” toimistolla siihen malliin, että saranoita on saanut öljytä. Joukkueeseen ei tullut isoja nimiä, eikä lähtenytään. Lähtijöistä Jere Oksanen on ollut kohtuulinen pistelinko. Yli 100 pinnaa kolmen kauden aikana, mutta sopimus on hallihuhujen mukaan ollut liigan kärkitasoa, eikä sitä haluttu enää uusia. Ulkomaille suuntaava Valtteri Viitakoski oli kova profiilipelaaja ja tehnyt suhteellisen pienessä roolissa yli 50 paunaa kahden kauden aikana.

Tulopuoli Nokialla näyttää hieman sekavalta. Mihin rooliin ja mille pelipaikoille tulijoita aletaan istuttamaan? Jompi kumpi liigatasolle hyvä right, Vili Liponen tai Mikko Immonen, löytänee itsensä muualta kuin vasemmalta kaistalta. Samuli Salomaa on ollut vuosia Kooveen ykkösnyrkki. Millainen on rooli Nokialla? Sopeutuuko kakkos- tai jopa kolmosviuluun? Simo Paulaharjun nimi kannattaa myös laitella korvan taakse. Jos rooli löytyy voi nuotta soida iloisesti tulevalla kaudella.

Lopulta Nokian kesän omissa papereissani selkeästi plussalle kääntää maalivahtiosasto. Arvid Vonk ei onnistunut Näädissä ja valmennus ja seurajohto päätti reagoida. Miro Tuomala on potentiaaliltaan kaveri joka voi nousta valtakunnan top 5 -vahteihin. Nyt maalivahtiosastolla on tarjolla rauha ja selkeä ykköskopparin tontti.

Rivimiehiä lähti ja hieman laadukkaampia rivimiehiä tuli. Rosteri on piirun leveämpi ja maalivahti parempi, mutta välieriin on tuskin asiaa.

Westend Indians, Espoo: 8 (viime kauden arvosana 5)

Ei ole Espoon länsisiivessä kovin monena kesänä jääty siirtomarkkinoilla plussalle, vaan useamman kerran inkkariofficessa on todettu kirkkaimpien sulkapäiden katoavan pk-seudun isompiin seuroihin. Toista oli tänä kesänä.

Vaikka lähtijöistä Kevin Nylund löi itsensä läpi ensimmäisellä liigakaudellaan, ja Joonas Föhr on kuulunut useamman kauden joukkueen ehdottomiin runkopelaajiin, ja on ollut takuuvarma 20 pisteen mies, niin Indians sai pidettyä kirkaimmat tähtensä kanootissaan.

Santeri Toropainen on kova paluumuuttaja takalinjoille. Sopii pelitapaan täydellisesti, ja ennen Sveitsin kauttaan paineli 2017-18 kaudella peräti 21 maalia pakin tontilta. Toinen paluumuuttaja on peruspakki Joel Markkola. Uskallan väittää, että Indiansilla on jopa sarjan parhaat puolustajat.

Loput tulijat ovat niin ikään inkkarien näköisiä värväyksiä. Nuoria, omissa papereissani erittäin potentiaalisia pelaajia. Sellaisia jotka nimenomaan Indiansissa pääsevät esille ja kehittymään. Teppo Salo on mielenkiintoisin nimi. Eero Harjula ja Ossi Koskinen ovat jo liigakenttiä haistelleet. Oilersista tuli kolme nuorta pelaajaa, joten Indians on tällä kaudella rosteriltaan myös leveämpi kuin useana edellisenä kautena. Heittämällä pudotuspeleihin.

LASB, Lahti: 8- (viime kauden arvosana 8- )

Odotetusti Rasmus Kainulainen, joukkueen viime kauden paras pistemies, siirtyi velipojan perässä Espooseen. Näitä saappaita ei Lahdessa eikä Lammilla, eikä siinä välilläkään täytä ensi kaudella kukaan yksittäinen pelaaja.

Monien papereissa pelkästään tämä siirto pudottaa LASB:in silly seasonin vahvasti miinumerkkiseksi. Omissa papereissa se ei sitä ollut. Kaapo Kettusen ensimmäinen kausi liigassa oli lentoa aallonharjalla. Viime kaudella iski realismi. Santtu Pohjonen on maalivahti joka aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä myös allekirjoittaneessa, mutta on parhaimmillaan liigan top 5-veräjänvartija.

Kesän markkinoilla oli tälläkin kertaa pulaa rightin hyökkääjistä. LASB kaappasi yhden. Oikeassa ympäristössä Karhuista tulleella Tomi Jerkulla on aihioita kasvaa urheilijana, ja naulata ensi kaudella 30 häkkiä. Janis Rakovskis on mielenkiintoinen pallollinen värväys takalinjoille.

Vaikka LASB menetti kirkkaimman helmensä, saivat he vahvistukset juuri niille paikoille minne niitä hakivat. Yhdeksäs sija varmuudella. Pleijarit haaveena.

Tikkurilan Tiikerit, Vantaa: 7 1/2

Nousijan tilanne on aina hankala siirtomarkkinoilla. Toki pääkaupunkiseutu antaa hieman enemmän mahdollisuuksia, mutta Tiikerien kohdallakaan ei taloudellisia resursseja ollut lähteä naaraamaan isoja kaloja. Eikä taistelu putoamista vastaankaan ime pelaajia.

Tiikerien siirtosaaga voidaan katsoa näistä lähtökohdista positiiviseksi. Ensimmäinen ja tärkein etappi saavutettiin kun nousun saavuttaut runko saatiin pidettyä.

Vaikka tulijat eivät ole nimimiehiä niin joka tapauksessa erittäin lupaavia pelimiehiä. Oilersista tulleilla Cristian Remeksellä, Nemo Sipilällä, Yannick Lindroosilla ja Toni Rintalalla on jo muutamalta kaudelta liigatuntumaa ja kaikki omaavat mahdollisuuden onnistua kun vastuuta on tarjolla.

Kokeneemmalle johtajatyypille olisi tilaus mutta nuori ja raikas ryhmä nähdään Tikkurilassa ensi kaudella. Suora säilyminen on realismia.

SPV, Seinäjoki: 7 (viime kauden arvosana 8)

Pitäisikö aloittaa jälleen tutulla lauseella? Annetaan mennä. Seinäjoelta on odotettu nuorennusleikkausta jo muutaman kauden ja ainakin vuoden saa Pääkallon kommenttiosasto sitä odotella. Siis vielä vuoden. Jälleen kerran.

Jos ja kun Tuukka Kiviranta vetää ”one more year” -hengessä, niin Harri Karjala on vanhasta kaartista ainoa lopettava pelaaja. Pronssia napanneelle ryhmälle Eero Kososen jatko oli se tärkein palanen. Samoin breikanneen Joni-Arttu Siepin jatko.

Hiljaisen kesän Seinäjoella rikkoi oikeastaan vain Matias Veikkolan poistuminen Oilersiin. Ja muutaman juniorin lisäksi Koovesta tullut Matias Lintula näyttäisivät olevan ainoita uusia nimiä.

Vaikka siirtokesä oli hiljainen niin SPV tulee sarjassa olemaan jälleen korkealla. Nyt, ja vihdoin nyt, tämä tulee olemaan muutamille isoille SPV-persoonille se ”last season”, ja se antanee vielä lisäpotkun askissa.

EräViikingit, Helsinki: 7 (viime kauden arvosana 7)

Mosalla huokaistiin helpotuksesta, kun Jani Kukkola päätti jäädä EräViikinkeihin. Sen sijaan puolustuksen pallollinen liideri Marko Juselius otti ja lähti Ruotsiin. Jo viime kaudella ErVin suurin haaste oli nimenomaan pallollisten puolustajien puute.

Korvaaja löytyi Tampereelta. Tuomas Aho saa ison roolin ErVissä ja omissa papereissa yksi tulevan kauden yllättäjiä. Puolustajakalustosta muualle siirtyy Mikael Lax. Konkaripakin ei enää sopimusneuvotteluissa oltu lähelläkään samalla viivalla. Molemmat ovat kokemuksestaan huolimatta pelaajia joita seurajohto, eikä valmennuskaan nähnyt enää ”uuden” pallollisemman pelitavan sanansaattajina.

Hyökkäykseen ErVi sai erittäin hyvän palasen Kuopiosta. Eetu Sorvali on hyvä haku viime kauden toiseen iso ongelmaan eli kakkossentterin paikkaan. Mika Majalahti ei tuohon rooliin vielä valmis ollut, ja Janne Hyvönen oli telakalla enemmän tai vähemmän koko kauden.

Hyvösen lähtö ja jo viime kauden lopulla kamppeensa pakannut Perttu Puska ovat niminä kovia lähtijöitä, mutta eivät juuri viime kaudellakaan ErViä vahvistaneet, joten he eivät arvosanaan vaikuta.

Ympäripyöreä kesä siis Mosalla, jossa yksi iso lähtijä paikattiin kahdella potentiaalisella läpimurtopelaajalla. Samat sijat haarukassa kuin viime kaudella.

TPS, Turku: 7- (viime kauden arvosana 9)

Turussa tiedettiin viimeisen finaalin jälkeen että Classic heikkenee kesän aikana ja toiveet vahvasta muuttoliikkeestä länsirannikolle. Ne jäi vain toiveiksi. Isot lohikalat, kuten Jani Kukkola ja Jami Manninen, eivät nousseet Aurajoen rantaan.

Pallollista puolustajaa ja kovan luokan ykkössentteriä kaipailleen TPS:n ainoaksi merkittäväksi vahvistukseksi jäi Ruotsista palaava Ville Hirvisuo, joka lienee yksi ensi kauden mustia hevosia. Tino Salminen on erittäin hyvä peruspelaaja ja korvannee ainakin kentällä jossain määrin kapteeni Olli Laineen jättämät saapikkaat.

Kenttäpelaajista Laineen lisäksi Juho Sorria ei ainakaan alkukaudesta nähdä mustavalkoisissa. Lähtijöissä on myös ”turkulaista” peruskauraa, kun Jaakko Hautamäki, Niklas Niiranen, Aku Kuikka ja Teemu Aaltonen siirtyvä sarjatasoa alemmas. Mestaruutta tavoittelevassa joukkueessa näille herroille ei olisi kuitenkaan luvassa kuin jämäminuutteja.

Ylivoimaisesti isoin menetys oli Pyry Luukkosen lopettaminen. Nyt tolppien välissä nähdään kaksi nuorta kysymysmerkkiä. Hyvä ja erityisesti hyvin puolustava jengi antaa untuvikoille hyvän mahdollisuuden onnistua, mutta kaverien todellinen taso mitataan ensi keväänä.

Muutokset eivät siis kenttäpelaajien osalta olleet isoja, mutta odotuksiin ja haluihin napata Suomen salibandyvaltikka kesä oli siis iso pettymys Turussa.

Classic, Tampere: 7- (viime kauden arvosana 7)

Hallitseva mestari oli kesällä haasteellisessa tilanteessa. Dynastian kirkkaimpien tähtien houkutukset ulkomaille kasvoivat liian suuriksi. Krister Savosen ja Joonas Pylsyn tasoisten pelimiesten korvaaminen on lähes mahdotonta. Se ettei lähtijöitä ollut enemmän voidaan laskea onnistumiseksi.

Korvaajia on kyselty länsinaapuristakin, mutta Superligan tähtipelaajastatuksen omaavat kaverit ovat vain hinnaltaan liian kovia. Ja ruotsalaisten sopeutumisen hankaluus suomalaisen (sähly-)kulttuurin on nähty jo moneen kertaan. Tampereella on huhujen mukaan ollut myös halu pitää pelaajabudjetti vähintään nykyisellä tasolla. Jopa laskea sitä.

Lopulta Passo Peltola naarasi Steelersistä sen kesän halutuimman vonkaleen eli Ville Lastikan. Nuori MM-sankari tulee ottamaan Tampereella isoja askeleita urheilijana ja hyvässä ryhmässä tulee sopeutumisen jälkeen tekemään kiitettävää tuhoa.

TPS:n siirtynyt Tino Salminen on pienessä roolissa ollut merkittävä kulmapalanen, mutta hänet Classic pystyy korvaamaan. Tuukka Salon paluu paikkaa myös tätä aukkoa. Jossain määrin siis Pylsyn menetys korvattiin Lastikalla, mutta Savosta ei paikata. Hänen puuttuminen näkyi jo finaalisarjassa ja heikentää väistämättä Classicia tulevalla kaudella.

MM-kisat eivät ole tällä kaudella Classicin rasitteena, ja jos nuori kaarti jatkaa kehittymistä niin kannuahan nostellaan taas ensi kevään.

ÅIF, Sipoo: 6

Kovin mittavia odotuksia ei ÅIF:in kesämarkkinoille voinut povata. ÅIF:iin pätee lähes samat sanat kuin Tiikereihin. Nousu tosin venyi vielä pidemmälle kevääseen, ja Sipooseen on ainakin henkisesti pidempi matka kuin Vantaalle. Seurajohdon olikin ensimmäisenä pyrittävä saamaan jatkopahvit omalle rungolle. Siinä onnistuttiin kohtalaisesti, mutta Kasper Tähkän lähtö on ohkaisella rosterilla operoivalle sipoolaisryhmälle iso menetys.

Hankinnat ovat lähtökohtaisesti tasoa Divari. PK-seudulta ei Tiikerien nousun ja kolmen muun liigajoukkueen jälkeen ollut laadukkaita ”ylijäämäpelaajia” tarjolla. Eikä vaikea liigakausi houkuttele. Ei edes rahalla.

Alkukausi menee innostuksessa, mutta talvi näyttänee, että ÅIF on eksynyt isojen poikien hiekkalaatikolle.

OLS, Oulu: 5 1/2 (viime kauden arvosana 5+)

Hienosti yhdeksänneksi viime kaudella venyneen OLS:n kesä meni tutussa suolihuuhtelussa. Muuttoliike oli tutusti ulospäin Oulusta. Joukkueen viime kauden ehdoton syömähammas, Tatu Kiipeli, siirtyi Sveitsiin. Kiipeli oli viime kaudella lähes joka kolmannessa Luistinseuran maalissa mukana.

Ohuesta rosterista häipyy myös tärkeää peruskauraa, kun Ville Turula, Petri Rantala ja Petteri Kääriäinen jatkavat muualla tai lopettavat. Tulopuolelle tätä peruskauraa tulee paikkaamaan paluumuuttaja Mikko Saarnio. Jymystä tuleva Eetu Sariola on Divarissa ollut pätevä pistelinko ja syytä olisi olla liigassakin.

Jälleen kerran vahvasti miinusmerkkinen kesä Oulussa, joten viime kauden tempun uusiminen olisi ihme.

Steelers, Hämeenlinna: 5 + (viime kauden arvosana 6)

Hankala kesä Hämeenlinnassa. Ainoaksi positiiviseksi uutiseksi jäi torjuntavoitto Nico Jonaesonista. Taitavan sentterin huumori voi kuitenkin olla koetuksella, kun laidalla ei kirmaa enää maaliruisku Ville Lastikka, joka siirtyi Classiciin.

Lastikan myötä lähti 29 maalia. Neljäsosa viime kauden Steelersin byyreistä. Miinusmerkkiseksi jäi myös maalivahtien ”vaihtokauppa”. Santtu Pohjonen lähti arkkiviholliseen LASB:iin ja Hämeenlinnaan tuli paluupostilla Kaapo Kettunen.

Kun Atte Lahti, Lauri Viitala, Samuli Grönfors, Timo Johansson ja Leevi-Werneri Kainulainen lisätään lähtijöihin, ja tulopuoli näyttää pelkkiä untuvikkoja omista junioreista, niin voidaan todeta että Steelersille jäi luu käteen. Sekin jo melkoisen kaluttu.

Tsempillä ei mennä kuuhun. Ei edes päävalmentaja Petri Kemppaisen tsempillä. Suora säilyminen on joukkueen tavoite.

Welhot, Kuopio: 5- (viime kauden arvosana 5)

Ei noussut aurinko tänäkään kesänä Kuopiossa. Joukkueen tähti, pallollinen liideri ja pelin sielu, Iiro Lankinen vaihtoi Welho-kamat hirvinuttuun. Myös joukkueen neljänneksi paras pistemies Eetu Sorvali jättää Savon maisemat. Toistaiseksi myös viidenneksi parhaan pistelingon Eero Vepsäläisen nimi loistaa poissaolollaan, eikä Tero Korhostakaan löydy. Jesse Huurrekorpi lähti maalivahtiosastolta, joka ei sekään helpota tilannetta.

Tulopuoli on ohut ja nimetön. Junioreitareita ja muutama divarihaku, joista Joonas Lundellia voi pitää mielenkiintoisena. Mielellään näen näiden kaverien onnistuvan, mutta toinen peräkkäinen routakesä Kuopiossa enteilee erittäin vaikeaa liigakautta.

Juttua editoitu 10.9. klo 11: Janne Salonen jatkaa sittenkin EräViikingeissä.

Toni Lötjönen
Toni Lötjönen
Ylijohtava, eli Toni Lötjönen, istui pari kautta SSV:n penkillä ja on nykyään lajin ainoa mielipidevaikuttaja.